Haha, täällä ollaan taas. :D Yhtäkkiä sain kauhean inspiraationpuuskan ja kirjoitin sekä tämän että lopun viimeisestä luvusta tarinalle "Vuosisatojen takaa". Woo. 83

SahPa tosiaankin halusi kuulla Suomesta ja Virosta, joten tässä on. ^^'

Lempinimistä

Muistan vieläkin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran, kun hänet näin.

Sen, kuinka hän lauloi lapsenäänellään ja minä säikähdin sitä ääntä. Kuinka sydämeni hakkasi, luulin olevani yksin sillä järvellä.

"Tein minä pillin pajupuusta, toki vain pajupuusta."

Sen, kuinka hiivin hiljaa lähemmäs, kohti rantaa, taivutin pajut pois tieltä ja näin hänet.

"Hei, soriasti koriasti pillini soipi, toki vain pajupuusta."

Hän istui rantakivellä, lauloi ja soitti aina välillä pientä pilliä, joka oli ilmeisesti itse tehty.

"Sillä minä soittelin illansuussa, toki vain illan-"

"Hei?"

Hän vaikeni kun ilmoitin paikallaolostani. Jäi pitkäksi aikaa tuijottamaan minua violeteilla silmillään.

"Hei. Kuka sinä olet?"

"Eesti..."

"Minä olen Suomi. Onpas sinulla hassu nimi."

Sen jälkeen hän läimäisi kätensä suulleen.

"Anteeksi, anteeksi! En minä tarkoittanut että se on huono nimi, minusta se on todella hyvä nimi, minulla on ystävä joka kertoi olevansa Sverige mutta minä kyllä kutsun häntä Ruotsiksi tai Su-saniksi ja minusta ne ovat kaikki kolme tosi hyviä nimiä ja Eesti on myös todella hyvä nimi!"

"Ei se haittaa. Minulla on ystävä, jonka nimi on Latvia."

"Saanko minä antaa sinulle lempinimen?"

Annoin hänelle luvan ja hän kutsui minut istumaan viereensä kivelle.

"Minä mietin sitä nimeä vähän aikaa."

"Selvä."

Hän mietti ja soitteli pilliään ja lauloi sitä samaa laulua kerta toisensa jälkeen. Pian minusta alkoi tuntua, että minun pitäisi sanoa hänelle jotakin.

"Hei, soriasti koriasti pillini soipi, toki vain illansuussa."

"Soome...?"

"Mitä? Ja se on Suomi."

"Anteeksi. Oletko sinä tehnyt tuon pillin itse?"

Hän oli ylpeän näköinen.

"Tietysti."

"Voitko opettaa minuakin tekemään sellaisen?"

"Totta kai!"

Hän nousi ylös ja vei minut pajujen luo. Hän tutkiskeli oksia hetken ja veti sitten puukkonsa esiin, taittaen yhden oksan ja katkaisten sen veitsellään.

"Onko sinulla veistä?"

"Ei..."

"Ai jaa. Ei se haittaa, voit lainata minun omaani. Katsos, ensin irrotat kuoren. Kokeilepa..."

Hän oli kärsivällinen opettaja. Hän ohjasi kättäni, mutta antoi minun kuitenkin tehdä pääasiat itse. Lopulta olin saanut aikaan suhteellisen samanlaisen pillin kuin hänelläkin oli ja tutkailin sitä tyytyväisenä.

"Kiitos, Soome."

"Ole hyvä. Se on edelleenkin Suomi."

"Anteeksi..."

Olimme pitkän aikaa hiljaa. Aurinko alkoi jo laskea mailleen, kun hän puhui seuraavan kerran.

"Minulla on sinulle nyt lempinimi! Sinä olet Viro!"

"Viro?"

"Niin niin! Eikö se olekin hyvä nimi?"

"On se, mutta jos sinä kutsut minua Viroksi niin saanko kutsua sinua Soomeksi? En taida osata sanoa "Suomi", anteeksi."

"Saat sinä, kyllä Ruotsikin kutsuu minua Finlandiksi. Hänellä on kaksi ystävää, jotka kutsuvat minua myös Finlandiksi. Ja sitten minulla on toinen ystävä, joka kutsuu minua saman kuuloisella nimellä, mutta hän sanoo sen vähän eri tavalla. Minä annoin hänelle lempinimeksi Venäjä."

"Annatko sinä useinkin muille lempinimiä?"

"Enimmäkseen vain parhaille ystävilleni. Nyt en muista muita kuin teidät kolme. Mutta Ruotsi kyllä sanoo että en sano hänen yhden ystävänsäkään nimeä oikein, mutta hän ei ikinä oikeastaan sano minulle mitään, niin en tiedä."

Sen jälkeen en nähnyt häntä enää pitkiin aikoihin. Mutta muistin hänet ja hän minut. Eräänä päivänä, kun olimme jo paljon vanhempia, joku koputti ovellemme - asuin silloin samassa talossa Latvian, Liettuan ja Puolan kanssa. Kun menin avaamaan, joku hyppäsi kimppuuni, lähes taklaten minut halauksellaan.

"Viro! Minun oli ikävä sinua!"

"Soome! Mitä hit-"

Silloin näin ensimmäisen kerran hänen ystävänsä, Ruotsin. Se oli pienoinen järkytys: olin luullut Soomen tulleen yksin ja äkkiä hänen taakseen ilmestyy joku, joka näyttää siltä että valmistautuu murhaamaan jonkun.

"Uaaaaaaahh! Pelottavaa!"

"Hiljaa, Viro! Olen yrittänyt välttää tuota sanaa koko matkan Ta-sanin talosta tänne ja nyt sinä huudat sen ulos!"

Hän ei onneksi tainnut kuulla sitä. Sen sijaan hän tuli Soomen vierelle, kun esittelin itseni.

"Olen Ruotsi. Ja täss' on vaimoni."

"Mitäh? Älä viitsi vitsailla, Su-san!"

Siinä vaiheessa minua alkoi huolestuttaa ystäväni puolesta. Mihin hän oli oikein itsensä sotkenut? Otin sen puheenaiheeksi illalla huoneessamme, he olivat päättäneet jäädä yöksi.

"Mitä ihmettä, Soome? Vaimo? Ja kenestä Ta-sanista sinä puhuit?"

"En minä vain tiedä! Ruotsi kutsuu minua niin, koska asumme nyt samassa talossa. Ja Ta-san on toinen Su-sanin ystävistä, joista puhuin silloin kun tapasimme, muistatko sen? Hänen oikea nimensä on Tanska."

"Miksi te lähditte sieltä?"

"...Se on pitkä tarina. Pääsyy oli se, että olimme kyllästyneet Ta-sanin pomotteluun."

"Miksi te sitten asuitte siellä niin kauan?"

"No siis, Su-san oli muodostanut unionin ystäviensä kanssa, joten minä jouduin mukaan myös. Meitä oli siellä viisi; minä, Su-san, Ta-san sekä Nor ja hänen pikkuveljensä Is. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten Ta-san alkoi kukkoilla Su-sanille ja Norille. Nor ei välittänyt siitä paljoakaan, koska ei hän välitä oikein mistään muusta kuin pikkuveljestään, mutta Su-san kyllästyi nopeasti ja nyt hän viimein pakeni, ja minä lähdin hänen kannoillaan."

"Miksei tämä Nor sitten välitä? Ja miksette lähteneet aikaisemmin?"

Soome katsoi minua hyvin vakavin silmin.

"Nor, Norja, sanoi minulle kerran jotain todella viisasta: Myrskyn raivotessa on joskus on parempi taipua, ettei katkeaisi tuulessa. Muistathan sinä ne pajut?"

Sen sanottuaan hän nukahti ennen kuin ehdin sanoa mitään muuta.

Ja nyt katson, kun hän seisoo jäykkänä kuin tammi entisen ystävänsä Venäjän edessä. Katson, kuinka hän kieltäytyy noudattamasta ystävänsä viisasta neuvoa, vaikka hän on lähellä napsahtaa keskeltä kahtia.

Katson ja toivon, että tammen runko olisi tarpeeksi paksu.

Sinä siis annoit hänellekin lempinimen.

Saksa.

Toivottavasti käsititte tuon lempinimi-vitsin. Jos ette, niin kyse on siitä, että iso osa suomenkielisistä maannimistä on tullut ruotsista (Norja - Norge, Islanti- Island) mutta mukana on myös muutamia sellaisia joille en ole löytänyt tarpeeksi hyviä selityksiä. :'D Saksa tulee sanasta saksi, mutta Venäjästä, Virosta ja Ruotsista minulla ei ole aavistustakaan. Jos tiedätte niin kertokaa ihmeessä, minua oikeasti kiinnostaa tämä. :3

Liibooboo: Niin, kuka ihme voisi hallita niin isoa aluetta ongelmitta? :'3 Ja suunnilleen samanlainen kuvitelma minullakin oli siinä kun tätä kirjoitin. Auringonkukat kuuluvat pikkuiseen. Ei kun hetki, pikkuiseen?

SahPa: Mukava kuulla tuo, sillä teen kaikkeni välttääkseni sitä. :'D En tiedä mitään inhottavampaa kuin sössötys. x3 Ja oli myös kiva kirjoittaa sitä juurikin tuon monimutkaisuuden takia, yritin saada mukaan vähän tietynlaista sekavuutta. Ja kiitos vinkistä, otin siitä sitten vaarin. :'3