A/N: Huh... siinä meni kauvon... Olen laiska -.-' Oikeasti... Minua saa tulla "potkimaan persuksille" jos uusia lukuja ei ala kuulua, joko minä olen unohtanut tai muutenvain iskenyt "kaamos" Joten hätistelkää immeiset XD No... jooh... Tämä ei ole edes kokonainen luku vaan puolikas ja varsin tapahtumaton sellainen... Sorry... :3 Xana on vähän OCC tai siis... Ehe...

Koska jokaisen sydän on puoliksi musta luku ½

Päivää aikaisemmin...

"Älä viitsi. Eikö ole hyvä, että on edes hetken aikaa hiljaista?" Puuskahdan ja nojaan takanani olevaan kiviseinään. Jo kolmannen kerran tänään puheenaiheeksi oli noussut se miksi Xana oli niin hiljaa. Yhtään tornia ei ollut aktivoitu kokonaiseen kahteen viikkoon.

"Niin, kaiketi se on hyvä asia." Jeremy myönsi ja korjasi silmälasiensa asentoa.

"No, älä sitten pohdi sitä vaan ota kerrankin rennosti." Nurisen ja nousen hitaasti ylös.

"Odd on oikeassa, ei kannata murehtia liikaa." Lausahtaa Ulrich joka istuu ikkunalaudan päällä ja katselee hajamielisesti ulos ikkunasta. Yumi joka istuu pojan vieressä, sipaisee mustia hiuksiaan pois silmiensä edestä ja nyökkää hyväksyvästi.

"Minä ainakin menen nukkumaan. Tämä miettiminen ja huolehtiminen saavat minut väsyneeksi ja nälkäiseksi." Naurahdan, heilautan kättäni ja suuntaan kohti asuntolaa.

"Niin, ehkä meidän kaikkien kannattaa levätä." Kuulen Jeremyn toteavan ennenkuin lähden nousemaan portaita ylös.

Kävelen portaat ja pysähdyn vasta toisen kerroksen käytävän päässä. Kaivelen hajamielisesti housujeni taskuja ja pian löydänkin pienen hopeanvärisen avaimen. Sujautan sen vikkelästi käytävän päässä olevan oven lukkoon. Lukko naksahtaa ja ovi narisee hitaasti auki. Astun huoneeseen, suljen oven perässäni ja alan hamuilla valokatkaisijaa. Viimein löydän sen ja napsautan valot päälle. Katselen hetken ympärilleni. Ulrich on näemmä siivonnut. Paperit ovat siistissä pinossa nurkan pöydällä. Roskakori on kerrankin pystössä ja lattialla ei näy roskan roskaa. Sängyt on myös pedattu – niin minun kuin Ulrichinkin.

Sängylläni makaa pieni hailakanharmaa kerä, joka alkaa pian liikkua. Esiin pistää vähitellen kuono ja kaksi vielä unista silmää. Kiwi haukottelee ja venyttelee verkkaisesti.

"Hupsu koira." Naurahdan ja istahdan sen viereen sängylle. Taputan koiran päätä hellästi ja hymyilen sille.

"Kuule eiköhän menne nukkumaan. Tosin sinä taidat olla nukkunut jo koko päivän." Totean ja alan riisua vaatteitani. Kun olen riisunut pujahdan peiton alle ja sammutan valot.

"Hyvää yötä Kiwi..." Toivotan vielä haukotellen ja vaivun ansaittuun uneen.

Yö on kauneimmillaan. Koko koulu ja asuntola ovat pimeänä. Yksikään eläväolento ei ole hereillä. ATK-luokan oven alta kajastaa kuitenkin heikko valo. Yksi luokan vanhoista pöytäkoneista on auki ja sen ruudussa välkkyy hento punainen valo.

Hiljalleen valo muuttuu yhä kirkkaammaksi ja ruudusta alkaa vuotaa mustaa savua. Savu kiemurtelee lattian rajassa ja hivuttautuu hiljalleen ovesta ulos levittäytyen koko kouluun ja lopulta myös asuntolaan. Se tunkeutuu jokaiseen huoneeseen, kuin etsien jotakin.

Pian se lakkaa "etsimästä" ja matelee hiljalleen yhteen kasaan. Kasa hyllyy hetken ja ottaa sitten ihmismäisen muodon. Muoto muistuttaa nuorta poikaa, jolla on hehkuvan punaiset silmät ja mustat pitkät hiukset, jotka levittäytyvät olkapäille.

Poika vilkuilee hetken ympärilleen ja tarttuu sitten oven kahvaan... Ovi narahtelee hitaasti auki.

-...-...-...-

Elän kommenteista... :3