Esme Anne Platt Cullen

Olimme saaneet yli tuhat hakemusta koko kevään aikana. Minua hieman harmitti karsia niin paljon ihmisiä pois listoilta, joko keskimääräistä huonomman todistuksen tai musiikin numeron takia. Tietenkin saatoimme myös kysellä nykyiseltä koululta, mitä mieltä heidän rehtorinsa olivat heidän oppilaistaan. Monet olivat positiivisia ja ahkeria.

Suurin karsinta haarukka oli myös linjan päättäminen. Monet olivat hakeneet teatteri- ja musiikkipuolelle, jonne tietenkin otettiin vähiten lahjakasta porukkaa mukaan. Harmillista kyllä, mutta täysin totta.

Musiikkilinjan puolella oli tyttö nimeltä Isabella Swan. Olin joskus kuullut tämän nimen, tämän katon alla, monia vuosia sitten.

''Äiti! Katso tuota!''

''Isabella Swan, me emme voi jäädä nyt enää katsomaan!''

''Mutta äiti katso! Hänellä on taikuutta!''

Muistin keskustelun vain sen takia, sillä pieni nuori tyttö oli osoittanut minun pientä tytärtäni Rosalieta pitkillä siroilla sormillaan hänen soittaessaan viulua. Osasiko tämänkin tohkeissaan oleva tyttö soittaa?

''Max, onko siellä enemmän tietoa Isabella Swanista?'' kysyin heleällä äänellä.

Max katsoi minua nopeasti. Hänen siniset silmänsä hehkuivat kultaisten hiuksien leplattaessa ikkunan ollessa auki, ''Saanko syntymäajan?''

''13.09.1995.''

Max siirsi tietokoneen eteeni, ''Ole hyvä.'' Hän sanoi ennen kuin poistui toisten papereiden sekaan.

Hallitsee seitsemää instrumenttia, pianoa, kitaraa, bassoa, rumpuja, viulua, selloa- laulu. Käy Forksin lukiota. Musiikinnumero on erinomainen. Erinomainen äidinkieli ja vieras kieli, espanja ja ranska.

''Lähetä hyväksymiskirje Isabella Swanille.'' Käskin nopeasti. Tämä tyttö meidän oli saatava tänne.

Alice astui sisään. Hän kyllä koputti, mutten ollut kuullut sitä. Alice oli tänään oikein sievänä, toisaalta hän oli aina ollutkin. Hän näytti enemmän isältään kuin minulta, vaikka hänellä oli minun hiukseni, mutta hänellä oli Carlislen luonne.

''Äiti, pakko sanoa yks juttu.'' Hän aloitti. Pyysin häntä kohteliaasti jatkamaan, Maxin poistuttua huoneesta. Alice tiesi aina kaiken kaikesta. Minä en täysin tiennyt kuinka se toimii, mutta hän välillä tuli kertomaan minulle asioita, joita tulisi kuitenkin tapahtumaan. Alice oli aina oikeassa.

''Tämä tyttö, Isabella Swan, oletko sinä kiinnostunut hänestä?'' Alice kysyi istuessaan Maxin tuolille. Nyökkäsin. Miksi häntä kiinnosti niin paljon?

''Hyvä. Ei kun siis tarkoitan-''

''Alice, mitä sinä olet nähnyt?'' Kysyin hymyillessäni. Alicella oli jotakin mielessä. Jotakin suurenmoista.

''Hän tekee positiivisia vaikutuksia ympärillä oleviin ihmisiin, jopa minuun.'' Alice naurahti, ''mutta etenkin poikaasi.''

Poikani, Edward. Esikoiseni. Vanhin poikani. Sydämensä muilta eristänyt poikani. Särkynyt sydän. Olin odottanut hänen sydämensä korjaantuvan ajallaan. Kolme vuotta. Eikä muutosta. Hän ei ollut tehnyt pienintäkään romanttista elettä Tanyan jälkeen ketään kohtaan. Ei yhtään ketään. Ja Tanya asui saman katon alla, meidän kaikkien kanssamme.

Tanya oli lahjakas sellonsoittaja ja oopperalaulaja. Hän oli hieno esikuva maailmalle meidän oppilaitoksestamme poikieni ja tyttärieni kanssa. Alice oli useaan otteeseen soittanut Tanyan ja Edwardin kanssa monilla keikoilla. Tanya oli monet kerrat soittanut selloa, Edward pianoa ja Alice saksofonia. Joskus heillä oli mukana Jasper rummuissa. Täydellinen Jazz- bändi.

Edward ei kuitenkaan ollut koskaan arvostanut jazzia niin paljon kuin klassista tai poppia. Joskus kuulin hänen jopa kuuntelevan sinfonista metallia. Hän oli aina pitänyt mahtipontisuudesta ja suuruudessa, musiikin osalta.

''Alice, mitä sinä tarkoitat?''

''Äiti, en minä oikein osaa selittää mitä minä näen, mutta tunnen tunteen kun näen hänet ja Edwardin minun unissani. Se on jotakin, mitä minä en ole tuntenut moneen vuoteen. En edes valveilla ollessani.''

Alice oli yhdessä Jasper Halen kanssa, jota minä pidin omana poikanani. Jasper oli Max Halen poika, kuten myös Emmett McCartykin. Emmett oli adoptoitu.

Emmett, Jasper ja Edward olivat aina olleet hyviä ystäviä. He olivat jo leikkikentiltä lähtien olleet parhaita kavereita, ala- ja ylämäissä. Emmett oli ihastunut seiskaluokalla toiseen tyttäristäni, Rosalieen. Sen jälkeen heidän molempien elämät olivat vain parantuneet entisestään. Alice kiintyi Jasperiin, jollain merkittävällä tavalla, jota minä en koskaan osannut tulkita. Jasperin seurassa oli aina ollut mukavaa, melkein rentouttavaa.

Edward löysi Tanyan ollessaan seiskaluokalla. He tykästyivät toisiinsa, kunnes Tanya teki virheen. Hän rakastui toiseen poikaan, rakensi suhteen tämän kanssa ja jätti asiasta Edwardille kertomatta. Rakas poikani sai tietää Emmettin kautta näin käyneen- Tanya anoi Edwardilta anteeksiantoa, mutta ei koskaan saanut sitä.

Sen jälkeen Edward ei ollut koskaan ollut entisellään.

Nyökkäsin Alicelle, ''Minä hyväksyin jo hänet tänne.''

Alice hyppäsi kaulaani, ''Kiitos Äiti! Minä olen niin vailla ystävää! Milloin hänen koepäivänsä on? Minä haluan tutustua häneen! Haluan tietää kaiken hänestä-!''

''Alice, pidä mielesi kurissa. Mitä jos hän ei haluakaan enää tänne?'' Kysyin halatessani Alicea takaisin. Hän vain virnisti.

''Minä tiedän että hän tulee.'' Alice kertoi leukapystyssä, ''Onko isä töissä? Minun täytyy kertoa hänelle…''

Alice oli jo juossut huoneesta ulos, ennen kuin olin kerennyt vastata.

Alakerrasta kuului pianonsoittoa. Haikeaa, mutta eloisaa. Edwardin ikävä tulisi olemaan ohi.

Ainakin halusin uskoa niin.