En omista Sian kappaletta.

Edward Anthony Cullen

Minä vihasin tätä päivää niin suunnattomasti. Olin totaalisen kyllästynyt Tanya Denalin olemassaoloon. Minulla alkoi nousta hänestä päähän pieni kusen haju, vaikka yritinkin aina olla kaikille herrasmies. Minusta tuntui, että jokaisen ihmisen sisällä asui pieni kypsyvä Tanya. Aivan kuin joka ikinen ihminen olisi halunnut käyttää minua hyväkseen, vain saadakseen huomiota ja kunniaa, jota minä olin tavoittanut kuusi vuotiaasta lähtien kamalan määrän.

Aina oli kuitenkin mennyt aikamuoto. Herrasmiehen ura loppui Tanyan pettämiseen. Hän ei ollut jättänyt minua pellehtimensä jälkeen rauhaan, vaikka tiesi varsin hyvin, että minä en halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä, muualla kuin koulussa. Olin tehnyt sen hänelle niin selväksi kuin pystyin. En kuitenkaan olisi voinut heittää pois bändini keula naiskuvaa. Tanya oli meidän avain- hän oli meidän solisti jo seiskaluokalta asti. Olin tietenkin meinannut tehdä oman soolourani, mutten koskaan saanut aikaiseksi sitä.

Alice oli lähtenyt kotoa eilen illalla. Hän muutti asuntolaan, huone numero 226. Hän ei voinut olla hehkuttamatta muuttamista yhteen sen monitalentti tytön kanssa. En tiennyt tytöstä yhtään mitään, mutta vihasin häntä jo nyt.

Tiesin, että hän tulisi olemaan samanlainen kuin Tanya- itserakas, omahyväinen ja itsekäs.

''Mennäänkö katsomaan mitä mainospuheita ne kakkosluokkalaiset ovat keksineet?'' Emmett kysyi tuupatessaan minua olkapäähän, ''Tänään ei kuitenkaan ole vielä koulupäivä, mutta he aloittivat jo eilen! Se Shakira- tyttö ja Bruce Dickinson- poika soittivat eilen latino poppia! Mitä sontaa se olikaan…''

''Tarkoitat siis Jessica Stanleytä ja Jacob Blackia?''

Emmett kohautti olkiaan, ''No- kai sä ne tiedät paremmin kuin minä-'' Emmett jatkoi höpöttämistä, mutta minä olin sulkenut korvani hänen melultaan.

Olimme saapuneet kampusalueelle. Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tietenkin kaikki kakkosluokkalaiset. Olinhan minä vasta 17- vuotias, ekaluokkalainen. Emmett oli jo 18. Hän elvisteli minulle monet kerrat, että hän oli ylemmällä luokalla kuin minä- Jasperkin oli jopa minua vanhempi. Porukan nuorin, mutta fiksuin, niinkö se meni?

Huomasin sisareni aivan innokkaana Jasper Halen kanssa hieman kauempana. Hänellä oli muutakin seuraa; Shakira- tyttö ja joku tuntematon tyttö Alicen vieressä. Näin hänestä vain selän- ruskeat hiukset, jotka ylettyivät jopa laineilla ollessaan häntä puoliselkään. Ehkä tyttö oli kokonaisuudessaan 160 cm pitkä. Hänellä oli päällään vain valkoinen t-paita, mustat pillifarkut ja nahkabootsit- rokkari ehkä? Mutta huomasin hänellä olevan vahvat käsivarret, mahdollisesti jopa sellisti?

Neiti Stanley yritti saada tyttöä laulamaan, tätäkö se oli? Hän yritti saada hänet heidän mukaansa tähän vuosittaiseen bändi kamppailuun. Pyöräytin silmiäni ja olin jo kävelemässä toiseen suuntaan- Emmett ei kuitenkaan enää kävellyt takanani.

''Emmett?'' Kysäisin nopeasti. Löysin hänet Alicen läheltä. Kehtaisinko minä kävellä sinne?

''Noh, anna joku biitti.'' Tämä tuntematon tyttö kehotti. Jessican vieressä oleva tyttö, neiti Reed alkoi komppaamaan canyonilla. Jacob Black komppasi kitaralla.

All smiles, I know what it takes to fool this town
I'll do it 'til the sun goes down and all through the night time
Oh yeah, oh yeah, I'll tell you what you wanna hear
Leave my sunglasses on while I shed a tear
It's never the right time, yeah, yeah

Tytöllä ei todellakaan ollut perinteinen pop-ääni. Kuulin hänen äänensä selvästi, vaikka hän oli selin minuun- huomasin Alicen ja Jasperin hymyilevän niin leveää hymyä, että varmasti sattui poskiin.

I put my armor on, show you how strong how I am

I put my armor on, I'll show you that I am

En osannut sanoa, oliko tämä tyttö täynnä itseään vai ei. Hänen äänensä ei ensin siltä vaikuttanut. Pieni metallinen vivahde, meininkiä ja asennetta. Noniin- yksi tyttö universumissa taas täynnä itseään.

I'm unstoppable
I'm a Porsche with no brakes
I'm invincible
Yeah, I win every single game
I'm so powerful
I don't need batteries to play
I'm so confident, yeah, I'm unstoppable today
Unstoppable today, unstoppable today
Unstoppable today, I'm unstoppable today

Alice oli huomannut minut, kun olin jäätynyt tuijottamaan. Hän oli kävellyt luokseni, tarttunut minua kädestä ja vetänyt minut kohti tyttöä. Ei helvetti!

Riuhtaisin käteni irti ja jäin seisomaan Emmettin viereen. Emmett oli ihan haltioissaan.

Tyttö oli lopettanut laulamisen. Jacob ja Jessica tuijottivat häntä ihan ällikällä lyötynä.

''Mezzosopraano?'' Kysyi neiti Reed.

Bruneten tytön hiukset heiluivat, hän siis oli nyökännyt. Hän ei kuulostanut mezzosopraanolta. Ylä-äänet olivat liian rentoja siihen, rinta rekisteristä laulettuja. Ehkä hän ei ollut saanut tarpeeksi koulutusta.

''Noh-''Aloitti Jessica varovasti, ''Haluaako hevarityttö tulla mukaan?''

Tyttö kohautti harteitaan. Alice tuuppasi tätä hieman olkapäälle, ''Bella, anna mennä.''

Hänen nimensä oli Bella. Tai ainakin sillä nimellä Alice häntä kutsui.

''Totta kai minä lähden tähän mukaan,'' Bella sanoi innostuneella äänellä. Jacob hymyili tytölle, ''Kiinnostuksesta vaan, että mitkä instrumentit sulla pysyy kädessä?''

Jessica antoi Bellalle kasan papereita hänen vastatessaan, ''Rumpukapuloista sellon jouseen.''

''Monta soitinta siis?'' Neiti Reed kysyi oikeasti kiinnostuneena.

''Seitsemän.'' Bella myönsi. Alice katsoi minua, hieman irvistäen. Oliko se tämä tyttö kenestä hän oli puhunut ruokapöydässä puolitoista kuukautta sitten.

Ei jumalauta. Olin jäänyt tuijottamaan tätä monitaituria. Pieni vihanpuuska kulki minun ylitseni. Hän ei voinut olla parempi kuin minä! Katsoin Emmettiä, hän viittasi meitä jatkamaan matkaa.

''Mikä suhun nyt meni?'' Emmett kysyi kävellessään kohti kampuksen keskustaan.

''Ei mikään,'' myönsin nopeasti. Hän ei saisi koskaan tietää, että olin kateellinen tytölle. Tytölle, joka sai minun housuni pyörimään jo ennen kuin olin hänen kasvojaan edes nähnyt.

Miltähän tämä tyttö näytti, joka herätti minua vahvoja tunteita?

Liian vahvoja tunteita...