Isabella Marie Swan

Alicen vieressä seisoi mies. Hänellä oli hunajanvaaleat hiukset, jotka ylettyivät juuri ja juuri hänen kaulalleen. Minua tuijotti ruskeat silmät. En ollut koskaan nähnyt häntä aikaisemmin, mutta hän vaikutti rennolta tyypiltä. Hänen vieressään pystyi olemaan huoletta- hänestä hehkui jonkinlaista rentoutta.

He kaksi näyttivät niin täydellisiltä yhdessä, että minulla alkoi olla paha olo. Huomasin miehen vilkaisevan minua nopeasti, ennen kuin Alice aukaisi suunsa.

''Hei Bella, tässä on Jasper Hale. Minun poikaystäväni.''

Jasper ojensi oikean kätensä kohti minua. Tämä ei voinut olla sitten yhtään kiusallisempaa. Kuitenkin tartuin käteen hymyillen.

''Bella Swan,'' sanoin nopeasti- Jasper hymyili minulle, ''Mukava tavata. Alice on kertonut sinusta paljon kaikkea.''

Naurahdin ennen kuin Alice ehti väliin tuupatessaan Jasperia, ''Hei, älä viitsi.'' Nyt huomasin heidän pituuseron. Ai kamala! Minusta olisi kamalaa olla yhtä lyhyt kuin Alice!

Olimme päättäneet lähteä kiertämään kampusta. Olin vain napannut käsilaukkuni mukaani ja liittynyt Alicen ja Jasperin seuraan. Minulle oli selvinnyt Jasperin olevan vuotta Alicea vanhempi, toisella luokalla. Emmett oli Jasperin veli, okei, kuulostipa oudolta nimeltä. Emmett, kokeilin suussani nimeä. En oikein osannut sanoa siitä mitään. Emmettillä oli tyttöystävä, Rosalie. Rosalie kuulosti erittäin kauniilta nimeltä. Nyökkäilin sitä mukaa heille, kun he kertoivat heidän perhesitään. Alicella oli toinenkin sisar, Edward kuulemma. Vielä oudompi nimi. Mistä näitä nimiä oikein tulee?

Olimme kävelemässä Kampuksen läpi, kunnes minun silmiini iski kyltti, Etsimme monenlaisia lahjakkuuksia- eri musiikki genreihin. Suurin osa tähän menneistä kylteistä sisälsi sanan klassinen, pop tai rock. Tässä puhuttiin eri musiikkigenreistä.

''Hei,'' sanoi keskikorkea naisääni, ''Olen Jessica Stanley.'' Käteni samassa ojentui eteeni.

Pienen suostuttelun jälkeen tämä nainen oli saanut minut laulamaan Sian kappaletta. Mietin kaksi kertaa mitä minä oikein olin tekemässä. Alice oli hävinnyt viereltäni, Jasper kyllä edelleen seisoi takanani, hymy huulillaan. Hän vilkuili välillä vasemmalle puolelleen.

Jacob Black osasi soittaa kitaraa. Miksi hänen sukunimensä kuulosti niin tutulta korviin?

Kappale loppui. Kaikki ympärilläni tuijotti minua.

''Mezzosopraano?'' Kysyi neiti Reed, joka oli äsken minulle itsensä esitellyt. Hänellä oli punertavat hiukset kahdella ranskanletillä.

Nyökkäsin nopeasti. Tyttö oli oikeassa. En ollut kuitenkaan koskaan laittanut itseäni mihinkään lokeroon. En pitänyt lajittelemisesta.

''Noh?'' Jessica kysyi varovasti, ''Haluaako hevarityttö tulla mukaan?'' En voinut olla hymyilemättä hänen sanavalinnalleen, vai että hevarityttö.

''Bella, anna mennä.'' kuulin Alicen kannustavan tuupatessaan minua olkapäähän. Oliko hän tullut takaisin?

''Totta kai minä lähden tähän mukaan,'' sanoin innostuneella äänellä. Jacob hymyili minulle leveästi, ''Kiinnostuksesta vaan, että mitkä instrumentit sulla pysyy kädessä?''

Jessica tarjosi minulle kasan papereita pöytänsä takaa. Minä en voinut kuin vastata, ''Rumpukapuloista sellon jouseen.''

''Monta soitinta siis?'' Reed kysyi erittäin kiinnostuneena.

''Seitsemän.'' Myönsin nopeasti. Tunsin, kuinka ilmapiiri kiihtyi - jännittyi.

He vain nyökkäsivät ja hymyilivät, ''Bella, nähdään viimeistään huomenna harjoitus luokassa 10! Ja muista palauttaa nuo paperit sitten huomenna!'' Jessica sanoi.

Kiersimme kampuksen kokonaan loppuun. Olin päässyt mukaan harjoitus porukkaan! En voinut olla yhtään innokkaampi juuri sillä hetkellä! Olin sopinut johonkin joukkoon mukaan! Ensimmäisellä sisään, hyvä Bella!

''Sinä siis soitat seitsemää instrumenttia?'' Alicen poikaystävä aloitti, ''Eikö sinulla ole koskaan mennyt motivaatiota?'' Naurahdin hänen kysymykselleen Alicen hehkuessa hänen oikeassa käsipuolessaan. He tuntuivat jo minun ystäviltäni, vaikka en ollut tuntenut heitä varsinaisesti tuntia kauemmin.

''Usko pois, on mennyt motivaatio ja monesti. Kerran meni niin pahasti, että poltin nuottivihkot kaikki sytkärillä.''

Jasper naurahti, ''Miksi ihmeessä?!'' Alice nauroi hänen kanssaan kuorossa. Voi kun he olivat suloisia yhdessä! Kauankohan he olivat olleet yhdessä.

''Jazzin soittaminen sellolla oli aika raastavaa- kymmenen vuotiaana.''

Alice kohautti olkiaan hymyillessään, ''Ymmärrän täysin.'' Olimme kulkeneet koko ison kampuksen läpi, kunnes me päädyimme sivu porteille. Ne olivat mustaa metallia, oikein vanhan näköiset ja näyttävät. Kauniit kuin mitkä.

Jasper johdatti meidät sivu reittiä takaisin. Tutustuin heihin mahdollisimman paljon kuin suinkaan pystyin. Alice hallitsi laulamisen ja puhallinsoittimet; mielenkiintoista noin pieneltä tytöltä. Jasper osasi soittaa rumpuja, sekä kitaraa ja bassoa; hän sanoi olevansa viikinkilavalla. Alice hykersi hänen vieressään.

''Emmett!'' Jasper huusi huitoessaan kättään. Käännyin katsomaan mitä Alicen poikaystävä oikein huusi.

''Varoitus, Emmett on aika tuttavallinen,'' Alice kuiskasi vain minun kuultavaksi, ''hän voi luulla olevasi sinun paras ystäväsi. Hän veljestelee välillä vihamiehiensäkin kanssa.''

Edessäni oli suurikokoinen mies. En osannut sanoa oliko hän vanhempi vai nuorempi kuin Jasper, mutta hän oli varsin näyttävä. Erittäin näyttävä. Hänellä oli samanväriset hiukset kuin Alicella, silmät siniset kuin sinivuokko. Hän näytti vallan pelottavalta kaverilta.

''Veliseni,'' hän huitasi ennen kuin löi kätensä yhteen Jasperin kanssa. Jasper näytti Emmettin vieressä pieneltä, Alicelta verrattuna Jasperin rinnalla. Alice oli kukkakeppi, minä auringonkukka, Jasper linnunpelätin ja Emmett traktori.

Emmett kauhasi Alicen halaukseen. Minua melkein pelotti katsoa Alicea hänen

käsissään. Nyt tämä mies katsoi minua; ei helvetti, osaisinko minä enää hengittää.

''Tyttö kulta chillaa, Emmett McCarty palveluksessanne,'' hän sanoi kumartuessaan eteeni. En voinut olla kuin hymyilemättä, ''Bella Swan. Sinä olet siis Jasperin veli?''

Jasper köhähti veljelleen, ''Itse asiassa adoptioveli.'' Samassa Emmett käänsi katseensa silmistäni Jasperiin ja mottasi häntä olkapäähän kovalla voimalla. Jasper tönäisi takaisin. Veljesrakkautta.

Paikalle saapui itse kauneuden jumalatar. Hän oli niin kaunis, että huomasin kaikkien muidenkin kääntyvän katsomaan häntä; paitsi lähelläni seisova uusi tuttava porukkani. Jumalattarella oli kullanvaaleat hiukset, orvokinsiniset silmät. Hän liikkui sulavasti kuin malli. Hänen vaatekokonsakin oli varmaan mallin lukemissa, vaikka hän oli minua viisitoista senttiä pidempi.

''Bella,'' Alice haki huomioni, ennen kuin tyttö oli ehtinyt meidän luoksemme, ''Tässä on siskoni Rosalie.''

Tämä malli oli siis Rosalie. Alicen sisko. He eivät näyttäneet sisaruksilta. Ehkä Rosalie oli enemmän tullut isäänsä- Carlisle Culleniin?

''Sinun täytyy siis olla Isabella Swan,'' Rosalie sanoi tutkailevasti tullessaan kohti minua, ''Tervetuloa Alicen siipien alle.''

Tartuin hänen käteensä, hieman miettien häiritseekö häntä kun minä en omistanut ranskalaista manikyyriä kuten hän, ''Kiitos, Rosalie Cullen. Mukava tavata.'' Se oli totta. Nyt minä melkein tiesin kaiken Alicesta. Mutten ollut nähnyt hänen veljeään.

Emmett kauhasi Rosalien kätensä alle. Samassa tyttö hehkui. He rakastivat toisiaan.

Voi kun minäkin löytäisin tuollaisen rakkauden. Bella, musiikki on elämäsi. Älä anna rakkauden mennä urasi edelle!

''Oletteko nähneet veljeäni?'' Alice kysyi ääneen. Kaikki pudistivat päätään.

''Enpä ole, Tanyalla varmaan on kiire.'' Emmett sanoi merkittävällä äänensävyllä. En kyseenalaistanut sitä.; ilmiselvästi hänen tyttöystävänsä. Alice vain pyöritti silmiään.

En saanut yöllä unta. Ulkona ei satanut, ei tuullut.

Katselin vain kattoa. Valkoista kattoa, koska minusta tuntui, ettei minulla ollut muutakaan tekemistä. Kuuntelin samalla musiikkia minun bluetooth- kuulokkeillani puhelimestani. Muse oli juuri vaihtunut Shakiraan. Musiikkia monesta laidasta. Loca… Loca… Dance or die… Tanssisin jos voisin, kuolisin jos haluaisin. Espanjankielinen versio oli kyllä huomattavasti parempi kuin englanninkielinen.

Minua häiritsi miltä tämä Alicen veli näytti. Kaikki puhuivat hänestä hyvin kunnioittavaan sävyyn- aivan kuin pelkäisi sanovansa hänestä jotakin väärää. En tiennyt teinkö minä väärin, mutta minä nousin sängystä ja kävelin työpöytäni ääreen pyjama päälläni. Avasin läppärini ja menin suoraan facebookiin. Vanha kunnon Facebook.

Kirjoitin Alicen nimen hakukenttään. Hän oli ensimmäisenä, sillä oli jo minun ystäväni. Hänellä oli oikein sievä kuva hänen ajaessaan keltaista Porschea. En osannut sanoa mallia, mutta uudelta se näytti. Nyt metsästin Alicen kaverilistaa. Hain sieltä Edward Cullenin. Oliko hänen nimensä nyt varmasti Edward?

Profiilikuva oli erikoinen. Hän istui mustan flyygelin ääressä, hennosti valaistussa huoneessa, flyygelinkansi aukinaisena. En nähnyt kuvasta hänen kasvojaan, mutta minä kyllä näin nuo korkeat poskipäät ja pronssinhiuspehkon. Pystyiskö hänen poskipäillään leikkaamaan paperia? Hänellä oli melkein kahdeksansataa ystävää. Selvä. Todella hieno homma.

Hänen ystävissään oli Tanya Denali niminen tyttö. Olin kuullut hänen etunimensä aikaisemmin tänä päivänä. Tyttö oli profiilikuvan mukaan kaunis; hänellä oli punertavan vaaleat hiukset ja samanväriset silmät kuin aikaisemmin päivällä tavanneella Emmettillä.

Sammutin tietokoneeni nopeasti. Miksi minä edes katselin Edward Cullenin Facebook profiilia, saatikka hänen tyttöystävänsä Tanyan?

Yritin saada uudelleen unta; Alvaro Soler korvissani.