Alussa pätkä Elton Johnin kappaleesta Can you feel the love tonight, joka varmaan Leijonakuninkaasta tunnetaan.
Can you feel the love tonight
It is where we are
Kului kuukausi. Syksy saapui, opiskeluvauhti tehostui ja heidän päivänsä alkoivat noudattaa tiettyä säännönmukaisuutta. Herätys, aamupala, kouluun, ruoka, kotityöt, Mathiaksen kävelyretki, iltapala, peseytyminen ja nukkumaan. Linda tottui Mathiaksen läsnäoloon asunnossaan – vähän liiankin hyvin, hän hermostui aina miehen ollessa poisa – ja he oppivat vähitellen tuntemaan toisensa paremmin. Lindasta tuntui kuin hän olisi tuntenut Mathiaksen aina. Mathias ei meinannut edes muistaa, mitä oli ennen tehnyt tyhjät iltapäivät jotka nyt kuluivat jutellen tai leppoisan hiljaisuuden vallitessa. Hän alkoi vähitellen unohtaa Maryn, ei maninnut tätä koskaan ja ajattelikin yhä harvemmin. Hänen ajatuksensa pyörivät opiskelussa – ja Lindassa. Ja välillä opiskeluunkin varattu aika vierähti miettiessä jotain muuta... Timin vihjailu selveni entisestään ja nyt monet muutkin kurssilaiset olivat innostuneet virnuilemaan tietyllä tavalla Mathiaksen vajotessa ajatuksiinsa. Hän alkoi itsein tajuta, mihin tilanne oli kääntymässä. Hänen pitäisi puhua Lindan kanssa... Tai ei, ehkä aluksi pitäisi yrittää jotain perusvihjailua. Ei mitään dramaattisia rakkaudentunnustuksia. Niiden aika saattaisi tulla myöhemmin... Mathias virnisti ajatuksissaan ja sai tietysti heti Timin kyynärpään kylkeensä.
"Noh? Mitä hurmuripoju miettii?" tämä suhahti.
"Lakkaa kutsumasta minua tuolla nimellä! Enkä minä mietin mitään!"
"Ja pah. Selvästi suunnittelet iltaa. Onko jäänyt jotain kertomatta?" Tim virnuili.
"Ei ole! Mikään ei ole edennyt mihinkään!"
"Ja sepäs hurmuripojua harmittaa."
"Anna nyt olla!"
"Sinä tarvitsisit jonkun neuvomaan. Olet ihan liian hidas."
"Ja sinäkö sitten osaisit neuvoa?" Mathias sihisi hiljaa, sillä luennon pitäjän katse oli viivähtänyt heissä jo hetken.
"En minä nyt niin sanonut. Mutta voisit pyytää minut teille että saisin lisää tietoa siitä söpöläisestä..."
"Turha luulo!"
"En minä nyt sillä, tarkoitin..."
"Govert ja Køhler, nyt hiljaa siellä!" luennoitsija – tällä kertaa vanhempi ja ankarampi mies – jyrähti. Miehet kumartuivat tarkasti muistiinpanojensa yll ja pysyivät jopa pari minuuttia hiljaa.
"Hei, Mathias", Tim kuiskasi sitten. Mathias ei vastannut.
"Älä nyt viitsi, tarkoitin että voisin keksiä jotain jos näkisin sitä tyttöä yhtään! Nippa nappa tiedän miltä hän näyttää!"
Mathias vilkaisi ystäväänsä epäillen.
"Et sitten yritä yhtään mitään."
"En, en! Hädässä ystävä tunnetaan", Tim virnisti.
"Missä hiton hädässä..."
"Sinä olet silminnähden pulassa."
"Ja pah."
Luennon jälkeen oli vielä kuntotesti, sitten koulupäivä loppui.
"No, saanko minä tulla?" Tim varmisti sukin suihkun jäljeltä kosteita hiuksiaan pystympään.
"Odota hetki, laitan Lindalle viestin..." Mathias mutisi. Hän tuijotti kännykkäänsä niin että Timin virne jäi huomaamatta.
#Terve! Onko ok jos yksi kaverini tulee käymään? Se Tim, jonka olen maininnut pari kertaa :) Mihin aikaan olet tulossa?#
Vastauksen saapuminen kesti vain hetken.
#Ok. Tulen puoli viisi."
"Selvä, mennään", Mathias totesi ja he lähtivät kävelemään. "Linda tulee sitten vasta tunnin päästä."
"En malta odottaa... Hei, se oli vitsi!"
Perille päästyään Mathias osoitteli Timille huoneet ja lysähti sohvalle. Tim valtasi nojatuolin.
"Ihan kiva kämppä", hän totesi. "Huomaa, että talossa on nainen..."
"Kyllä minäkin siivoan!"
"Et siivoaisi jos asuisit yksin."
"Se on eri asia..."
Tim naurahti. "Ei täältä muuten löytyisi jotain syötävää? Minulla on karsea nälkä."
"Ai, joo, on tuolla varmaan jotain", Mathias mutisi ja laahusti keittiöön. He tekivät leivät ja istuivat pöydän ääreen.
"No, kerro jotain siitä tytöstä", Tim kehotti suu täynnä leipää.
"Mitä pitäisi kertoa?"
"Jotain perusjuttua."
"Hmm... Hänellä on pikkuveli. Hän ei puhu paljoa ja on aika... Ilmeetön. Tyyni. Hyvä kuuntelija."
"Ei kuulosta sinun tyypiltäsi", Tim ihmetteli. Mathias naurahti katkerasti.
"Ja minullako sitten on joku tyyppi?" hän irvisti.
"Tai no joo, onhan se ihan ymmärrettävää jos haluat kokeilla jotain uutta..." Tim mutisi. Hänkin oli kuullut Marysta. "Tai siis... Äh, kyllä sinä tajuat."
"Tajuan."
Loput puoli tuntia kuluivat opiskeluista puhuessa – lähinnä siis lehtoreita haukkuessa. Pian ovelta kuului jo kevyt kolahdus, joka sai Mathiaksen säpsähtämään. Tim virnisti.
"Hei", väritön ääni huikkasi ovelta. Mathias pomppasi pystyyn ja viittoi Timin mukaansa.
"Terve", hän vastasi yrittäen pitää äänensävynsä neutraalina."Linda, tässä on Tim."
Linda nyökkäsi Timille ja tämä vastasi eleseen hymyillen.
"Kiva tavata, Mathias on puhunut sinusta paljon", mies virnisti. Lindan ilmekään ei värähtänyt.
"Onko sinulla paljon kotitehtäviä?" Mathias kysäisi nopeasti, ettei Tim vain sanoisi mitään muuta. Linda mittaili heitä katseellaan hetkisen.
"Ei itseasiassa ole", hän sanoi rauhallisesti.
"Hienoa! Mietin vain, että jos..."
"Katsottaisiin joku leffa?" Tim pisti väliin. Mathias nyökytteli.
"Käy minulle", Linda vastasi. "Valitkaa te." Hän hävisi hetkeksi huoneeseensa viedäkseen koulutarvikkeet paikoilleen. Olohuoneeseen saapuessaan hän havaitsi, että mainokset pyörivät jo televisioruudussa, Tim oli vallannut nojatuolin ja ainoa vapaa paikka oli sohvalla. Siis samalla sohvalla millä Mathias istui. Linda ei antanut hermostuksen näkyä ilmeestään, vaan istahti sohvannurkkaan aivan luonnollisen näköisenä. Mathias liikahti epävarmasti ja vältti tarkasti katsomasta Timiin.
"Mikä leffa?" Linda kysyi. Samassa ruutuun ilmestyikin jo tuttu Disneyn linna.
"Leijonakuningas", Tim vastasi. Mathias mutisi myöntävästi ja oli vähällä tipahtaa sohvalta Lindan hymähtäessä.
"Hyvä valinta", nainen totesi.
"Voit kiittä Mathiasta!" Tim ilmoitti.
Keskutelu loppui elokuvan alkaessa. Linda kurottautui sammuttamaan valot ja huone hämärtyi. Kaikkien huulilla karehti alussa hymy, suru tuntui painavana pienen Simban itkiessä isänsä perään... Linda tajusi tosiaan nauttivansa elokuvasta, joka oli ollut hänen suosikkinsa pikkutyttönä. Hän jopa hymyili Timonin ja Pumban sooloiluille ja tunsi innostuneen lepatuksen vatsansa pohjalla suosikkikohtansa lähestyessä.
Mutta kun se alkoi, hän unohti koko elokuvan. Äkkiä Linda tajusi vain, kuinka lähellä Mathias oli. Hän tunsi äkkiä ruumiinsa paljon vahvemmin kuin kertaakaan aiemmin tanskalaisen läheisyydessä. Niin vahvasti, että hänelle tuli kummallinen halu kiskaista puseronsa kaula-aukkoa ylemmäs... Vain vaivoin hän sai pidettyä kätensä paikallaan. Ilma tuntui paksummalta ja etäisyys hänen ja Mathiaksen välillä koko ajan lyhyemmältä. Linda miltei tunsi sähköisen jännityksen heidän välillään norjalaisdubbaajien vielä tehostaessa tunnelmaa.
"Fyll ditt sinn med kjærlighet, la amors piler fly..."
Mathiaskin oikaisi äkisti ryhtiään kuin sähköiskun saaneena. Hän kuuli Lindan hengityksen hyvin selvästi, aisti jokaisen pienen liikahduksen, miltei tunsi naisen ruumiinlämmön hehkun. Hän ei kyennyt vilkaisemaankaan Lindaan päin – eikä sen paremmin Timiin. Mathias olisi voinut lyödä vetoa, ettei hollantilaisen mielenkiinto ollut enää kuvaruudussa.
"Natirens sang, og himlens stjernedyss gir liv til alt på ny..."
Mathias joutui suorastaan pakottamaan ruumiinsa rennoksi. Lihakset miltei huusivat haluaan liikkua, paeta tätä jännitettä, tuntui kuin jokainen ruumiin hermorata olisi tulessa...
Linda istui aivan liian lähellä.
Ja samaan aikaan aivan liian kaukana. Mathias joutui tarraamaan sohvanreunaan käsillään, jotka halusivat tehdä jotakin aivan muuta.
Sitten laulu loppui Timonin ja Pumban mahtavaan itkukohtaukseen. Jännite hellitti, joskaan ei kadonnut kokonaan, ja sekä Linda että Mathias huokaisivat syvään. Tim käänsi katseensa takaisin ruutuun.
Kaikki kolme pysyivät hiljaa aina pitkälle lopuputeksteihin saakka. Lopulta Tim rykäisi.
"Kiva katsoa näitäkin pitkästä aikaa", hän totesi. "Tykkäsin tästä penskana. Ja tietysti muistakin Disneyistä..."
Mathias haukotteli ja venytti käsivarsiaan.
"Jep", hän ynähti. "Ei hyviin leffoihin kyllästy koskaan."
Linda nyökkäsi varovaisesti ja kurotti kaukosäätimen käteensä sammuttaakseen television. Tim nousi ylös ja venytteli hänkin.
"Ohhoijaa. Taidanpa tästä lähteä kotiin päin."
"Et jäisi syömään?" Mathias kysyi kiireesti. Ajatus kahdenkeskisestä ateriasta Lindan kanssa tuntui lähes mahdottomalta.
"Jää ihmeessä", Lindakin totesi pikaisesti.
"Nooh, jos vaaditte niin käyhän se", Tim virnisti. "Käväisen ensin tupakalla, jos sopii."
"Voit polttaa parvekkeella", Linda ilmoitti ja siirtyi keittiöön. Mathias mutisi hänkin jotain tupakasta ja meni Timin perässä ulos.
"No? Miltäs nyt tuntuu?" Tim kysäisi sytytettyään savukkeensa. Mathias tuhahti napauttaessaan sytkäriä. Heti tupakan syttyessä hän vetäisi myrkkyä syvälle keuhkoihinsa tuntien hermotuneisuuden hellittävän hieman.
"Kuuleeko tästä sisälle?" Tim varmisti. Mathias pudisti päätään.
"Sitten voitkin vaikka vastata..."
"Ääh..."
"No, hurmuripoju, anna tulla! Ihan selvästi jotain tapahtui!"
"Nokun en itsekään tiedä mitä..." Mathias mutisi. "Jotain tosi outoa..."
"Sen huomasi. Usko pois, teistä tulee vielä pari!" Tim ilmoitti. Mathias pudisteli päätään.
"En yhtään tiedä mitä tekisi."
"Ole normaali. Kyllä asiat siitä lutviutuvat", Tim rauhoitteli. "Tai siis, olethan sinä ihastunut häneen?"
Mathias puhalsi savukiehkuran suustaan.
"Kaipa minä sitten olen."
"Sitten voit antaa asioiden mennä omalla painollaan. Tai voisit aloittaa vaikka menemällä auttamaan häntä. Nyt."
"Aa, joo, tietysti", Mathias hätkähti ja tökkäisi tupakkansa sammuksiin parvekkeen kaidetta vasten. Tim jäi vielä polttelemaan kun Mathias hävisi sisälle.
"Voinko minä tehdä jotain?" hän kysyi hermostuneena. Linda kohotti katseensa lautasista, joita oli latomassa pöytään.
"Sekoita kastiketta", hän kehotti tyynesti ja jatkoi pöydän kattamista. Mathias nappasi kauhan käteensä ja alkoi pyöritellä jauhelihakastiketta pitkin pannua. Sen hiljainen sihinä ja astioiden kilinä olivat ainoat kuultavissa olevat äänet.
"Alkaako olla valmista?" Linda kysyi kohta.
"Aikalailla."
"Hyvä. Sulje levy ja käske Tim sisään", nainen komensi ja kaatoi itse perunakattilasta vedet. Hän asetti paistinpannun ja kattilan pannunalusineen pöytään ja istui alas samaan aikaan miesten kanssa. Ateria kului melko rauhallisesti Timin ja Mathiaksen puhellessa opiskeluistaan ja Lindan kuunnellessa.
"Mm, se oli hyvää", Tim totesi lopuksi. "Eli kiitosta vaan. Olen epäkohtelias ja häivyn saman tien, anteeksi vaan." Hän siirtyi eteiseen ja vetäisi takin päälleen.
"Nähdään joskus!" hän huikkasi ja sulki oven. Ennen sitä saattamaan tullut Mathias ehti kuulla muutaman sanan hollanninkielisestä Can you feel the love tonight:sta.
Hemmetin Tim.
Linda alkoi automaattisesti kerätä astioita pöydästä, mutta Mathias keskeytti.
"Minä voin siivota", hän ilmoitti. Linda kohautti olkiaan ja siirtyi pois tieltä.
"Tuota... Mitä sinä teet huomenna?"
"Minun pitikin puhua siitä", Linda sanoi istahtaen sohvalle. "Pari ystävääni tulevat Ruotsista, ja he kysyivät, lähtisinkö huomenna yhteen konserttiin. Se on ihan kutsuvierastilaisuus, ja heillä on yksi ylimääräinen lippu..."
"Aa, joo, tietenkin", Mathias mutisi. Linda epäröi hetken ja sanoi sitten:
"Olisin pyytänyt sinua mukaan, jos lippuja saisi."
Mathiaksen ilme kirkastui jonkin verran.
"Ai. Ei se haittaa", hän totesi.
"Katsokin, että talo on pystyssä, kun palaan", Linda sanoi. Ääni kuulosti neutraalilta, mutta Mathias oli jo oppinut tunnistamaan nuo pienet vivahteet. Selkeää ironiaa.
"En minä varmaan enempää kuin yhden seinän räjäytä", hän naurahti. Linda tuhahti ja nousi ylös.
"Taidan mennä jo nukkumaan", hän totesi haukotellen.
"Ah, hyviä öitä sitten", Mathias toivotti. Linda seisoi vielä hetken aloillaan, kuin miettien jotakin, mutta hävisi sitten huoneeseensa.
Mathias jäi jalkeille vielä puoleksi tunniksi. Hän kuivasi astiat, latoi ne paikoilleen, kävi huuhtaisemassa kasvonsa viilelällä vedellä ja painui sitten sänkyyn.
Vastoin kaikkia odotuksia Mary ilmestyi hänen mieleensä ensimmäistä kertaa viikkoon. Mathias pyöri valveilla muistellen heidän yhteisiä hetkiään, miettien, mitä Mary mahtoi tehdä nyt, oliko tämä puhunut totta sanoessaan että vauvan isä auttoi häntä... Ajatteliko hän koskaan Mathiasta?
Mathias nousi istumaan sänkynsä laidalle. Hän nojasi kyynärpäillä polviinsa ja keinahteli edestakaisin muistellen sitä, kun näki Maryn ensi kerran. Mieleen pujahti myös ensitapaaminen Lindan kanssa, ja äkkiä Mathias tajusi vertailevansa noita kahta hetkeä. Oliko hän tuntenut jotain erityistä? Rakastunut ensi silmäyksellä, tajunnut, ettei enää tarvistisi etsiä 'sitä oikeaa'?
Maryyn hän oli ihastunut heti.
Lindan nähdessään hän oli ollut vielä liian hajalla ajatellakseen mitään sellaista. Tilanne saattoi olla edelleen sama...
Mathias kellahti takaisin kyljelleen ja vaipui uneen saamatta ajatuksistaan lainkaan selvää.
Linda havahtui aamuyöstä äkilliseen ääneen. Hän oli täysin unenpöpperössä eikä meinannut tajuta, mikä vuorokaudenaika oli, pitäisikö nousta vai jatkaa unia... Ja mikä hänet edes oli herättänyt?
Nyt se kuului taas. Mathiaksen huoneesta. Linda nousi ylös ja hiipi painamaan korvansa miehen oveen. Mathias mutisi ilmeisesti unissaan jotakin sekavaa. Linda erotti vain yhden selvän sanan.
"Mary...!" Mathias vaikersi mutinan sekaan. Linda säpsähti ja vetäytyi pois ovelta. Hetken hän mietti, menisikö herättämään toisen.
Ei. Ei varmasti menisi. Oli Mathiaksen uni millainen tahansa, hän ei halunnut kuulla sitä. Linda hiipi takaisin omaan huoneeseensa, sulki oven ja lysähti sängylleen. Hänen teki mieli itkeä kunnolla. Vaikkei siihen ollut edes mitään järkevää syytä.
Loppujen lopuksi hän nukahti kasvot vääntyneenä irveeseen – mutta silmät kuivina.