Heips! Tämä nyt on taas yksi esittelykappale, mutta jotain teki mieli kirjoittaa. Nauttikaa toverit :D

...

Ne eivät olleet kovin kummoiset bileet.

Toriksen, Eduardin ja Raiviksen päästyä paikalle olivat hurjat bileet jo alkaneet. Neljä toisiaan muistuttavaa mieshenkilöä istui ringissä huoneen keskellä. Sängyt oli työnnetty seiniä vasten, ja miesten ympärillä oli varmaan kymmeniä pulloja; osa tyhjiä, osa täynnä.

Tunsin jotain. Kuin se paikka tai ne ihmiset olisivat olleet minulle tuttuja. Työnsin tunteen kuitenkin nopeasti syrjään, sillä Raivis oli juuri tapaamassa uusia ihmisiä ja tarvitsi tukeani.

"Terve!" Mathias nousi seisomaan ja muut siirtyivät tekemään tilaa uusille tulijoille.

"Moikka, minä toin herkkuja" Eduard istahti heti kahden ihmisen väliin ja avasi laatikollisen Slaavilaista suklaata. Toriskin istahti alas. Raivis jäi hetkeksi seisomaan paikalleen kiusaantuneena, kunnes Toris vetäisi tätä hihasta ja tämä istahti alas.

"Kiitti Ed", Mathias vastasi. "Nyt kun ollaan kaikki täällä, voitaisiin esitellä toisiamme."

"Anna mennä vaan" Hopeahiuksinen poika tuhahti nostamatta katsettaan puhelimestaan. Hän istui Raiviksen vasemmalla puolella, mutta oli painautunut niin kauas kaikista muista, että istui käytännössä ringin ulkopuolella huoneen nurkassa.

"No okei", Mathias hörppäsi pullostaan. "Eli tuo tuossa on Emil, Eduardin kanssa samalla luokalla", Mathias hymyili. "Hän saattaa olla vähän äksy, mutta on loppujen lopuksi vähän pehmo"

Emil mulkaisi Mathiasta niin jäätävästi, että jopa minua puistatti. Raivis nosti kätensä ja vilkutti hänelle hieman.

"Sitten tässä on Lukas", Mathias tarttui toiseen vaaleaan mieheen, joka istui hänen ja Emilin välissä "Emilin isoveli"

"Älä viitsi", Emil ja Lukas sanoivat samanaikaisesti, mutta Emil tuntui tarkoittavan sitä mitä Mathias sanoi ja Lukas... sitä mitä Mathias oli tehnyt. Mathias oli nimittäin vetänyt tämän syliinsä, mutta Lukas luikerteli taitavasti pois.

"Mutta sinähän rakastat minua", Mathias jatkoi. Vasta kun hän sai nyrkistä leukaansa, hän lopetti Lukasin ahdistelun.

"ja sitten tuo tuossa", Mathias osoitti Toriksen ja Eduardin välissä istuvaa suurikokoista, pelottavaa tyyppiä, jolla oli jäänsiniset silmät ja silmälasit, "On Berwald. Hänelle ei kannata ryppyillä"

Raivis näytti kauhistuneelta, kun Berwald siirsi katseensa häneen. Muutaman sekunnin ajan minusta tuntui, kuin mies voisi hyökätä Raivisparan kimppuun, mutta hän sanoikin vain

"hauska tutustua"

"S-s-samat s-sa-sanat", Raivis sopersi. Mathias alkoi nauraa.

"Okei ei sinun Berwaldia tarvitse pelätä. Hän on hauska tyyppi"

"E-En minä p-pelännytkään" Raivis yritti hymyillä, mutta perääntyi hieman kohti Torista. Huomasin hänen tarvitsevan hieman rohkaisua, joten liihotin hänen taakseen ja asetin käteni hänen olkapäälleen. Raivis rentoutui hieman.

...

Skandinaavien jengi vaikutti hauskalta porukalta, mutta bileiden järkkääjinä he eivät olleet mitään velhoja. Heidän bileidensä teema tuntui olevan "juo niin paljon kuin jaksat ja naura omille vitseillesi". He ryypiskelivät pullo toisensa perään ja rentoutuivat hieman. Mutta vain hieman, sillä heillä oli hurjan hyvä viinapää.

Ja piti ollakin - koulun alueelle ei nimittäin missään tapauksessa olisi saanut tuoda alkoholia. Mutta heitä eivät säännöt tuntuneet koskevan.

Raivis joi hermostuneesti limsaa, aivan kuten Toris ja Emilkin. Toris oli täysi-ikäinen mutta hänellä ei kuulemma ollut kovin hyvä viinapää. Ja Eduard yritti alaikäisyydestään huolimatta todistaa muille, että "Hänellä on yhtä hyvä viinapää kuin pohjolan jengillä ou jee", tai jotain sinnepäin.

"Miksi hän tekee noin?" Raivis kysyi Torikselta, kun Eduard oli kumonnut kolmannen pullollisen ja alkoi hieman vaappua. "Hänhän on niin fiksu"

"Hän haluaa osaksi Pohjolanjengiä", Toris pudisti päätään, "Hän ei oikein tunnu tajuavan ettei se onnistu"

"Hei onko täällä bileet ilman mahtavaa minua?!" Sisään astui valtavan kokoinen albiinomies. Hänen perässään liihotteli pieni tipu.

"Ai Gilbert. Istu seuraan!" Mathias toivotti tämän tervetulleeksi. Gilbertiksi kutsuttu mies istui Raiviksen viereen ja hänen tipunsa jäi tuijottamaan tätä. Raivis oli hermostunut.

"Heii täällä tapahtuu jotain!" Gilbertin avoimeksi jättämästä ovesta vilkaisi ruskeahiuksinen nuorukainen.

"Hei Feliciano! Sekaan vaan!"

"ve... Voiko Ludwig tulla myös?"

Sitten siinä jotenkin kävi niin, että Ludwig tuli sisään, ja sitten Gilbert kutsui paikalle Antonion ja Antonio repi perässään paikalle Lovinon ja Lovino soitti suutaan Ludwigille ja sitten Gilbert soitti paikalle vielä Franciksen ja Francis veti perässään Arthurin ja heitä seurasi Sey(chellit) ja ennen kuin kukaan huomasikaan, oli Pohjoisen jengin huone ääriään myöten täynnä.

"Hei", Sey istahti Raiviksen viereen lattialle ja hymyili tälle lämpimästi.

"h-hei", Raivis hymyili hieman.

"Hei kaikki!" Mathias nousi ylös ja nauroi vielä jollekin mitä Gilbert oli sanonut.

"Jos nostettaisiin malja!"

"Joo, mille?" Gilbert nousi seisomaan myös.

"No vaikka sille että te kaksi pääsisitte vihdoin pois täältä", Ludwig tuhahti.

"Ouu burn", Emil vastasi nurkastaan ivallisesti.

Ja he olivat oikeassa. Mathiakselle ja Gilbertille oli maistunut paremmin juhliminen kuin itse opiskelu, joten heillä oli alkamassa jo neljäs vuosi Hetalian Yliopistolla. He olivat kumpikin taitavia puhujia, joten he saivat jäädä. Muutenhan se olisi voinut olla, että heille olisi näytetty ovea jo ajat sitten. Aivan kuten Felixparalle. Felix ei ollut ollut kovin taitava puhumisessa. Tai ystävällisyydessä.

Tämän olin saanut tietooni muilta enkeleiltä, joita huoneessa piisasi. Heitä istuskeli kaappien päällä, ikkunalla, ja liihotteli katonrajassa. Huone oli tupaten täynnä ihmisiä, mutta enkelit halusivat pysytellä mahdollisimman lähellä suojeltaviaan.

"Pohjoismaille!" Eduard nosti oman maljansa ja joi siitä jo, mutta muut miettivät vielä.

"Minun mahtavuudelleni!"

"Lovinolle!"

"Arthurille honhonhon..."

"Idiootti!"

"Sille että ilma loppuu!"

Viimeisin tuli paljon hiljaisemmalla äänellä ja niin, että läheskään kaikki eivät pystyneet kuulemaan sitä. Emil nousi nurkastaan ja livahti ulos ovesta. Hänen enkelinsä taapersi tylsistyneenä perässä, mutta sitähän ihmiset eivät huomanneetkaan.

"Hei, mennään mekin ulos", Sey otti Raivista kädestä ja veti hänet perässään ulos huoneesta ja koko huoneosastolta. Raivis oli liian hermostunut sanoakseen mitään, mutta Sey nauroi ja se hieman rauhoitti häntä.

"Odota Emil!" Sey huusi heidän päästyään ulos. Oli jo pimeä, vain muutama lamppu valaisi puiden ympäröimää, nurmista pihaa. Emil käveli eteenpäin kädet taskuissa, mutta pysähtyi ja kääntyi kuullessaan Seyn huudon. Sey juoksi hänet kiinni pitäen Raivista yhä kädestä, joten Raivis ei voinut kuin juosta perässä.

"M-mihin olemme menossa?" Raivis kysyi hiljaa.

"En minä vaan tiedä", Emil vastasi ja jatkoi kävelyä eteenpäin muut kaksi vierellään.

"En vaan jaksanut taas kuunnella sitä pelleilyä."

"Emil angstaa", Sey muka kuiskasi Raivisille.

"Enkä angstaa!" Emil kääntyi katsomaan Seytä. "Tuo juominen vain on niin tyhmää"

"Tiedän, tiedän", Sey huokaisi. "Minähän olen sukua Francikselle"

"Minä toivoisin vain... että täällä olisi vielä joku muukin kuin nuo idiootit."

Joku muukin? Minulle tuli hassu olo. Sey asetti kätensä Emilin olalle ja näytti surulliselta.

"Minä ymmärrän", Sey kuiskasi. Emil nyökkäsi. Ja he jatkoivat matkaa.

Raivis oli utelias, pystyin aistimaan sen. Mutta hän oli myös liian ujo kysymään mitään. Minäkin olin utelias, mutta minulla oli omat keinoni.

Emilin suojelusenkeli istui tämän olkapäällä. Niinpä minä liihotin myös sinne ja kyselin häneltä.

Ai joo, hän menetti jonkun tärkeän ihmisen muutaman vuosi sitten. Se oli hirveä onnettomuus.

Ai millainen onnettomuus? Ja kuinka tärkeä ihminen?

Anteeksi, meidän ei ollut määrä puhua siitä sinulle, enkeli puri huultaan, säädös ylhäältä.

Aika omituinen säädös!

Mutta ei se ole niin olennaista enää. Haavat paranevat.

Okei, no selvä sitten.

Ei parane pistää vastaan yläkerran säädöksiä. Jos joku päätettiin, se piti.

Niinpä keskityin nykyhetkeen Raiviksen kanssa. Hänellä oli ympärillään uusia ihmisiä joihin piti tehdä hyvä ensivaikutelma.

"Moi!" Tytön kimeä ääni kuului vähän matkan päästä. Kaikki kolme kääntyivät katsomaan valaistulle nurmialueelle, jolla istui nuori tyttö, ehkä Raiviksen ikäinen, polvillaan. Hän tuntui silittävän jotain kanin tapaista pientä eläintä. Tyttö nosti eläimen syliinsä ja kipitti heidän luokseen.

"Hei! Kukas sinä olet?" Sey kysyi, kun tyttö pääsi heidän luokseen.

"Minä olen Lili", tyttö hymyili. "Olen vasta ensimmäisellä vuodella"

"Minäkin olen ensimmäisellä", Raivis yritti hymyillä ja tuntui olevan ylpeä siitä että oli uskaltanut sanoa senkin verran. Lili hymyili hänelle hurmaavasti.

"Hauska tutustua Raivis. Haluatko silittää uutta ystävääni? Löysin hänet tuolta nurmelta."

Kani tuijotti Raivista murhaavasti, joten Raivis kieltäytyi kohteliaasti. Sey rapsutti Kania korvan juuresta ja kanin ilme tuntui piristyvän hurjasti. Lilikin hymyili entistä leveämmin.

"Tunnetko sinä täältä ketään? Mitä sinä teet täällä pimeässä?"

"Tulin katsomaan ystäviäni", Lili kikatti. "Ja kyllä minä tunnen, minä-"

Kuin tilauksesta hiljaisessa yössä pamahti. Kaikki Liliä lukuun ottamatta loikkasivat taaksepäin, kun ruohikolle heidän ja Lilin väliin ilmestyi kuoppa.

"Turvaväli!" Kaukaa asuntolan ikkunasta kuului karjaisu. Kaikki kääntyivät katsomaan ylöspäin. Neljännen kerroksen ikkunassa heitä tuijotti vaaleahiuksinen nuori mies, ja osoitti kiväärillä. Kukaan ei liikahtanut, joten maahan ilmestyi toinen luodinreikä, vain muutaman sentin päähän edellisestä. Mekkala säikäytti kanin pois Lilin sylistä.

"Vash! Etkö sinä näe että me täällä vaan?!" Emil huusi ikkunaan.

"No kyllä minä sinut tunnen mutta tuosta toisesta en ole varma!"

"Se on Raivis!" Emil huusi. Tässä kohtaa Raivis nosti kätensä ilmaan. "Toriksen ja Eduardin kavereita"

"Ihan sama", Vash vastasi ikkunasta. "Kahden metrin turvaväli!"

"Vash en minä ole mikään vauva!" Lili huusi, ei kuitenkaan kovin vihaisesti.

"Et sinä vielä osaa suojella itseäsi, joten minun pitää tehdä se!" Vash ampui vielä kerran nurmeen kuin varmistaakseen pointtinsa. "Liliin ei kajota!"

"Sinähän olet nyt ihan höpsö, minä tulen sisään!" Lili vastasi. Hän pahoitteli ja poistui. Vash jäi kuitenkin vielä ikkunaan kyttäämään heitä kolmea.

"Joo hän on Vash, kakkosvuodelta niin kuin minä ja Sey", Emil mutisi kun Vash oli viimein sulkenut ikkunan. "Hänen sisarensa näköjään aloittaa Yliopiston..."

"H-Hän on i-i-ihan s-sekaisin", Raivis mutisi vieläkin hermostuneena. Emil kohautti olkiaan, mutta Sey nauroi makeasti.

"Tervetuloa Hetalian yliopistoon", hän vastasi. Raivis naurahti hieman. Hän tuntui olevan hermostunut. Mutta suoraan sanottuna? Niin olin minäkin.

...

Noin, pian päästään kunnolla itse tarinaan. Mitä mieltä olitte, oliko joku hahmo liian ooc, tai onko joitain ehdotuksia mitä parituksia haluaisitte nähdä lisää. Minulla on idea miten tämän tarinan pääpiirteittäin pitäisi mennä, mutta sivuhaarat rikastuttavat aina, eikö vaan?

Olisi kiva kuulla jotain kommenttia, mutta kiitos kun luit anyway :D