MOI KAIKKIII

Anteeksi kauheasti kun meni, eksyin youtuben ihmeelliseen maailmaan etsiessäni matskua tuleviin kappaleisiin (niistä lisää myöhemmin), ja tämä vähän jäi. Toisinaan pohdin, mahtaako tätä oikeastaan lukeakaan ketään... Mutta siinä toivossa että joku lukee tätä... Nauttikaa seuraavasta kappaleesta toverit!

...

Kuka oli se vaalea poika?

Luin Raiviksen elämänkerran moneen kertaan, mutten löytänyt mitä halusin. Raivis vietti melko tavanomaisen lapsuuden ja nuoruuden, mutta poikkeuksena oli hänen läheinen suhteensa Torikseen ja Eduardiin.

Raivis oli asunut omakotitalossa koko ikänsä, ja Toris ja Eduard olivat olleet hänen naapureitaan. Toinen toiselta, ja toinen toiselta puolelta. Luonnollisesti Raivis oli leikkinyt heidän kanssaan pienenä, ja jostain syystä heidän ystävyytensä oli jatkunut, vaikka heillä kolmella ei tuntunut olevan mitään yhteistä. Paitsi ehkä se, että heistä tuli helposti silmätikkuja - kiusattuja. He eivät pystyneet toisiaan auttamaan, mutta olivat kaikki samassa veneessä ja saivat toisiltaan ymmärrystä.

Tämän vaalean pojan olemuksen löysin muistojen kansiosta, mutta varsinaiset muistot tämän pojan kanssa olivat suurimmilta osin kansiossa Unohdetut muistot. Unohdettujen muistojen kansion yläosassa oli pieni teksti: "Ota käyttöön harkinnan varaisesti."

Niistä muistoista löysin vaalean pojan. Hän oli käynyt Eduardin luona aina välillä. He leikkivät yhdessä: Eduard, poika, Toris ja Raivis. Toisinaan múkana oli myös Felix, josta Raivis ei ollut oikein pitänyt.

Hetken selailtuani sain selville, että Raivis muisti pojan Eduardin vanhempana serkkuna. Tämän nimeä ei Raivis tosin muistanut, eikä se ollut missään niistä kansioistakaan.

...

Aikaa kului. Raivis opiskeli ahkerasti ja olin ylpeä hänestä. Hoidin tietenkin omat hommani suojelijana, mutta minua otti hurjasti päähän jatkuva tietämättömyys.

He vaihtoivat viestienkeliäkin. Viestienkeleitä oli tuhansia, ja jokaisella oli tietenkin omia alueitaan. He siirsivät Matthewin muihin töihin juuri kun olisin halunnut kysyä häneltä siitä vaaleasta pojasta. Minulle alkoi toimittaa viestejä enkeli nimeltä Yao. Hän oli oikein mukava, muttei minulle yhtä läheinen ja tuttu kuin Matthew oli ollut. Aika saattoi auttaa siihen. Yao oli myös siitä mielenkiintoinen tapaus, että hän muisti ketä oli ollut, muttei sitä miten oli kuollut.

Entäs elämä Raiviksen ympärillä? Ainakin Gilbert ja Elizaveta olivat virallisesti yhdessä. He eivät varsinaisesti tiedottaneet sitä kenellekään, mutta piti olla umpisokea ja kuuro ollakseen autuaan tietämätön. Niin paljon he toisistaan pitivät ja myös näyttivät sen. Toriksella oli täysi työ peittää Raiviksen silmät jokaisella iltaisella kokoontumisella, ja lopulta tämä luovuttikin.

Raivis päätyi tekemään paljon yhteistyötä Lilin kanssa. Raivis oli epäsosiaalinen, ja vaikka Lili oli säihkyvä persoona, ei hänkään tuntunut ystävystyvän kovin monen tyypin kanssa. Joten jokaisessa parityössä he toimivat kahden. Lilin isoveli osoitteli Raivista yhä asein aina nähdessään tämän, mutta alkoi pikku hiljaa rauhoittua ja totutella ajatukseen.

Mutta eivät he ihan kahden olleet. Sey oli muutamilla taidekursseilla heidän kanssaan ja piti heille usein seuraa. Sey esitteli heille paljon ihmisiä ja kertoi uusimmat juorut. Tämä onnistui jotenkin vetämään mukaan myös Emilin, joka vältteli ihmisiä nurkissa ja tuli tunneilleen viimetingassa. Sey oli Alfredin tapaan tutor-oppilas, joten ehkä se oli myös hänen tehtävänsä - vetää hiljaiset mukaan. Mutta saattoi siinä olla jotain muutakin.

"Meidän pitäisi tehdä joskus jotain hauskaa yhdessä." Sey sanoi yhtenä aurinkoisena loppusyksyn päivänä, kun ruohikko oli peittynyt tummanpunaisiin lehtiin ja nuoriso paksuihin syystakkeihin. He istuskelivat lähellä Campusta leiripöydän ääressä. Raivis teki esitelmäänsä Lilin kanssa, Emil kirjoitti pitkää esseetä jostain ja Sey vain istuskeli pöydällä, heilutellen jalkojaan reunan yli.

"Mitä siis?" Lili kysyi. Raivis oli vieläkin hermostunut ja kiusaantunut muiden ihmisten seurassa, joten hän keskittyi vain kirjoittamiseen.

"En minä tiedä, jotain minkä takia pääsisi lähtemään pois täältä!" Sey venytteli väsyneesti ja valahti selälleen pöydälle. Kenenkään työt eivät onneksi häiriintyneet siitä - se oli leveä pöytä.

"Olisiko läheisessä kaupungissa jotain?" Lili pohti ääneen. "Se ei kuitenkaan ole ihan vieressä, tarvitaan kuski."

"Francis voi heittää!" Sey ehdotti. Francis oli hänen isoveljensä, tai oikeammin isovelipuoli, mutta Seyn mielestä se oli kylmä termi eikä hän halunnut käyttää sellaista. Francis oli aikaa sitten suorittanut omat koulunsa, mutta hän kävi silloin tällöin Yliopistolla katselemassa vanhoja tuttuja ja tekemässä jotain omaa tutkimustaan. Raivis ei oikein tykännyt Franciksesta, enkä suoraan sanottuna tykännyt minäkään.

"Ja onhan Toriksellakin ajokortti." Raivis ehdotti varovasti. "Ja eikös Emilin kaverit ole kaikki täysi-ikäisiä?"

"Niin taitavat olla joo", Sey vastasi. Hän kääntyi katsomaan Emiliä joka oli niin syventynyt työhönsä ettei ollut tuntunut kuulleen heidän keskusteluaan.

"Mistä sinä kirjoitat?" Sey kysyi ja hilasi itseään lähemmäs Emiliä nähdäkseen tämän tekstin. "Emil!"

"Ai, joo", Emil kohotti katseensa paperistaan. "Turskasodista."

"Turskasodista? Olisit saanut kirjoittaa mistä tahansa sodasta, ja sinä kirjoitat jostain tuollaisesta!" Sey puuhkahti.

"Tunnetko sinä edes niitä?" Emil katsoi Seytä.

"No en mutta nimi on aika älytön!"

"Turskasodissa Iso-Britannia ja Islanti taistelivat merellä. Ja Islanti, pikkiriikkinen saarivaltio, voitti. Badassimpää valtiota saa hakea!"

"Älä nyt viitsi!" Eduard loikkasi jostain heidän takaansa ja heitti oman esseensä pöytään. Kukaan ei ollut edes huomannut että tämä oli lähestynyt.

"Historian Badassein maa on Suomi. Neuvostoliitto hyökkäsi sinne ennalta arvaamatta, ja vain muutaman miljoonan asukkaan maa sai pidettyä puolensa!" Eduard esitteli viidentoista sivun esseetään muille. Muut eivät kommentoineet siihen mitään, he kun eivät juuri tunteneet Suomen historiaa. Emil kuitenkin pyöritteli silmiään.

"Niin olitteko te menossa johonkin Pohjolan porukan kanssa vai?" Ja Eduardin motiivit paljastuivat pian. En tosin tiedä paljastuivatko ne ihmisille, mutta minulle ainakin.

"En tiedä, mutta meidän neljän kesken ainakin." Sey nousi taas istumaan ja hieroi käsiään yhteen. Hänellä oli paksut, siniset lapaset. Ne tuntuivat tässä tapauksessa vielä hieman liialta, mutta tyttö tuntui palelevan. Hänellä tosin oli yllään, takin alla, myös sininen mekko. Tyylistä ei tingitty edes kylmällä.

"No mennäänkö sitten vaikka siihen hyväntekeväisyyskonserttiin joka pidetään siinä pienessä jäähallissa parin viikon kuluttua?" Eduard ehdotti, heti mukana ajatuksessa.

"Okei, ketä siellä esiintyy?" Sey tuntui innostuvan. Raivista hermostutti hieman ajatus suuresta määrästä ihmisiä, mutta hän ei sanonut mitään.

"Jotain aika tuntemattomia, mutta-", Eduard napsautti sormiaan ja osoitti Emiliä. "Sinun veljesihän esiintyy siellä."

"Mitä?!" Sey loikkasi pois pöydältä.

"Hän soittaa viulua", Emil tuhahti. "Mathias hänet sinne pakotti."

"Ei vitsi, siistiä! Sinnehän me mennään!" Sey taputti lapasten peittämiä käsiään yhteen innoissaan. Lilikin innostui hieman. Raivis vain lisäsi pari tarraa esitelmäpaperiin, ja Emil jatkoi esseetään. Eduard oli tyytyväinen itseensä, tietenkin.

...

Raivis oli palaamassa takaisin huoneistoonsa. Emil ja Eduard olisivat muuten tullet samaan suuntaan, mutta heillä oli vielä joitain tunteja jäljellä. Siispä Raivis käveli yksin, kirjat kainalossaan.

Kun hän astui sisään huoneisto-osastolle, hän huomasi että jokin oli eri tavalla. Naulakossa oli uusi takki ja maassa tuntemattomat kengät. Ne olivat kirkkaan vaaleanpunaiset ja aika pienet verrattuna kaikkien muiden vaatteisiin.

Raivis käveli siitä huolimatta kohti huonettaan, mutta pysähtyi ovella kuuntelemaan. Takki ja kengät oli nimittäin jätetty suoraan Toriksen vaatteiden päälle, joten Raiviksella oli syytä epäillä että tulijalla oli jotain tekemistä Toriksen kanssa. Ja vaikka Raivis Toriksen tunsikin ja tiesi ettei tämä ollut sellainen, ei hän halunnut ottaa riskejä. Raivis oli saanut oppia kantapään kautta ihan liikaa.

"Toris sä oot niinku niin boooring!" Kuului ärsyttävä ja korkea ääni, joka tuntui kuitenkin kuuluvan miespuoliselle henkilölle. "Et sä niinku osaa vai?"

"No en minä sitä", kuului Toriksen paljon hiljaisempi vastaus. "Mutta ajattelin, kun ei minulla ole pariakaan ja-"

"No mä voin olla sun pari! Ootsä hei ihan varma et se ei johdu siit et sä et osaa?"

"No kyllä minä... osaan."

"Etpä."

"Kylläpäs!"

"No älä ny nolostu, mä voin opettaa sua!"

Kuului jotain töminää. Raivis ei yleensä ollut sellainen tyyppi joka kuunteli oven takana, mutta ei hänestä tuntunut hyvältä idealta mennä sisäänkään. Joten hän jäi kiusallisena seisomaan oven taa. Hän kuuli lähestulkoon kaiken puheen huoneesta, muttei saanut päähänsä kuka se toinen henkilö saattoi olla.

"Noin ja sit sä otat niinku tällee ja sit sä niinku käännät mua."

"Felix..." Toris punastui. Minä tiesin sen siitä että katsoin seinän läpi nähdäkseni mitä huoneessa tapahtui. Felixin suojelusenkeli vilkutti minulle iloisesti.

"Noni ja sit me vaan niinku lähdetään."

"..."

"..."

"No mikset sinä sitten liiku?"

"No daa! Maskuliinisemman kuuluu viedä!"

Raivis olisi varmaan seissyt paikallaan monta tuntia, mutta viereisen huoneen ovi avautui ja ulos astui Ludwig. Raivis säikähti tätä niin, että loikkasi päin ovea ja astui nopeasti sisään.

Sisällä hän näki Toriksen ja jonkun vaaleahiuksisen nuoren... miehen. Tällä oli yllä vaalea koulupuvun paita jossa oli liian pitkät hihat, minihame ja verkkosukkahousut. Toris oli nuoren miehen kanssa melko lailla viattomassa asennossa: He olivat tanssiasennossa. Lähekkäin, mutteivat kuitenkaan ihan toisissaan kiinni. Silti Toris loikkasi heti kauemmas toisesta kun kuuli Raiviksen tulevan.

"H-Hei", Raivis tervehti kiusallisesti ja kipitti nopeasti omalle kaapilleen. Raivis ja Toris olivat molemmat tulipunaisia. Toris oli juuri alkamassa selittää kun vaalea mies astui väliin.

"Ai moi sähän oot niinku Raivis? Mä oon Felix en tiiä muistaks sä mua."

"A-ai Felix", Raivis katsoi hänet nopeasti päästä varpaisiin ja tajusi tunnistavansa tämän. Felix, kaveri joka Torisilla oli aina ollut ja jonka kanssa tämä vietti usein enemmän aikaa kuin Eduardin ja Raivisin. Raivis ei ollut nähnyt kyseistä tyyppiä vuosiin ja silloin kun hän viimeksi näki, pojalla oli ollut yllään jotain... erilaista.

Ja senhän Raivis juuri olisi sanonutkin ellei olisi ollut niin kiusaantunut.

"Me niinku Toriksen kaa aiottii just tanssii et jos sua ei haittaa."

"E-ei tietenkään! Olin j-juuri lähdössä."

"Felix ei viivy kauan, hän on vain käymässä!" Toris sanoi vielä nopeasti ennen kuin Raivis katosi ulos ovesta. Raivis muisti nyt millainen Felix oli ollut, ja pysyi mieluummin kauempana tästä.

Niinpä Raivis istahti hiljaiseen keittiöön. Hänen lisäkseen siellä oli vain Lukas juomassa kymmenettä kupillistaan kahvia sinä päivänä. Raivis olisi voinut jutella tämän kanssa tulevasta konsertista, mutta oli liian ujo. Sitä piirrettä edes minä en pystynyt hänestä vähentämään.

...

Sori äkillisestä lopusta, katsoin jännää Housen jaksoa samanaikaisesti ja halusin VIHDOIN saada tämän tehtyä.

Olisi ihanaa jos kommentoisitte jotain, ihan mitä vaan tulee mieleen.

Pimpelipom :))