Ensin ajattelin etten kirjoita mitään Boonusta, mutta tulin toisin ajatuksiin, toivottavasti tämä on teidän mieleen.

Optimus oli orpo pikku boti, hän oli ennen asunut vanhempiensa kanssa, mutta siten kävi niin ikävästi, että Optimuksen molemmat vanhemmat menehtyivät ikävässä onnettomuudessa.

Optimus asui ensin jonkin aikaa orpokodissa, mutta siellä oli niin kova kuri, ettei Optimus viihtynyt siellä, vaan eräänä iltana hän karkasi.

Myöhemmin hän katui karkaamistaan, sillä kadulla oli todella vaikeaa asua, Energonia oli vaikea löytää, ja joka kujalla tuntui olevan vaaroja.

Aina oli joku häätämässä pikku Optimuksen matkoihinsa, tai haastamaan riitaa. Mutta takaisinkaan hän ei voinut mennä, ties mitä siitäkin olisi seurannut.

Kolme viikkoa vierähti, ja Optimuksen punainen maalipinta oli likainen ja lommoinen, ja Optimuksesta oli tullut aika heikko, Energonin puutteen vuoksi.

Optimus itki katkerasti, mitä pahaa hän oli tiennyt? Ei hän ansainnut tällaista.

Lopulta Optimus istahti sivukujan viereen, ja alkoi nyyhkyttää äänekkäästi, kukaan ei tuntunut välittävän pienen botin itkusta, mutta yksi kyllä kuuli itkua.

Ultra mangus oli muutamien muiden sotilaiden kanssa iltakävelyllä, kunnes hän kuuli itkua.

"Hys kaikki, kuuletko itkua?" Ultra mangus kysyi.

"Kyllä, ei tuo tavallisen lapsen itkulta kuulosta," Yoketron sanoi hetken kuunneltuaan.

Ultra mangus meni äänen suuntaan, ja hänellä oli vähällä loksahtaa leuka auki, massa istui pieni Boti itkemässä, ja Ultra mangus huomasi heti että tämä pikkuinen oli orpo.

"Hei pikkuinen, miksi itket?" Ultra mangus kysyi varovasti, sillä hän ei halunnut pelästyttää pientä.

Optimus säpsähti, ja perääntyi kiireesti, nähdessään vieraan botin.

"Hei hei pikkuinen, älä pelkää...en satuta sinua." Ultra mangus sanoi rauhoittelevasti, ja hymyili ystävällisesti. Ja Optimus rauhoittui hiukan.

"Olen Ultra mangus, entä sinä?" Ultra mangus kysyi.

"Optimus..." Optimus sanoi arasti, ja kuivaili kyyneleitään.

"Hauska tavata, mutta missä on äitisi?" Ultra mangus kysyi.

"Ei minulla ole enään Äitiä...eikä Isä." Optimus vastasi ja niiskutti.

"Oletko siis yksin" Ultra mangus totesi, ja Optimus nyökkäsi.

"Hänet täytyy toimittaa lastenkotiin." joku sanoi.

"Ei! en halua sinne!" Optimus ulisi ja alkoi taas itkeä.

"Rauhoitu pikkuinen...ei tarvitse itkeä," Ultra mangus sanoi, ja otti Optimuksen syliinsä.

Kun Optimus oli rauhoittunut, niin Ultra mangus ilmoitti että hän pitäisi huolta Optimuksesta. Optimus yllättyi kovasti, mutta ilahtui niin kovasti, että rupesi taas itkemään, tällä kertaa ilosta.

Ultra mangus vain hymyili, ja vei suojattinsa kotiinsa, sitä ennen hän toivotti hyvää päivänjatkoja ystävilleen. Kotona hän pisti Optimuksen kylpyyn, ja pesi hänet puhtaaksi, niin puhtaaksi että Optimuksen punainen maalipinta kimmelsi.

Pesun jälkeen, Ultra mangus tarjosi Optimukselle Energonia, ja Optimus joi ainakin kolme Energon kuutiota, sillä hänellä oli kova nälkä.

Ultra mangus huomasi tästä, että pikku boti tarvitsi runsaasti Energonia, ja myös lääkärissä käymistä. Optimus sai nukkua Ultra manguksen vieressä, yö sujui ongelmilta. Ja heti seuraavana aamuna, Ultra mangus vei Optimuksen lääkäriin.

Ratchet tutki huolella Optimuksen, ja antoi pari rokotetakin, sekä poisti kaikki lommot Optimuksesta.

"Poika tarvitsee kolme Energon annosta joka päivä, sekä päivä unet, tuo hänet tarkastettavaksi kahden viikon päästä." Ratchet neuvoi Ultra mangusta.

"Selvä on." Ultra mangus sanoi, ja lääkärin jälkeen, Ultra mangus meni ostoksille Optimuksen kanssa.

Optimus oli innoissaan, hänelle ostettiin ainakin viisi kivaa lelua, kolme kirjaa, ja oman vuoteen.

Ja Illalla, hyvän Energonin ja iltasadun jälkeen, Optimus nukahti onnellisena omaan sänkynsä, mutta sitä ennen hän sanoi rakastavansa Ultra mangusta, ja että hän on kiva isä.

Ultra mangus oli siitä iloinen.

Loppu.