A/N: Moi kaikille! Vasta opettelen käyttää tätä sivustoa, koska tämä on mun ensimmäinen fic, jonka uskallan julkaista, joten pahoittelen, ettei edellisessä luvussa ollu mitään esitteyä tai muuta. Pahoittelen myös kirjoitusvirheitä, jos niitä löytyy. Beta lähti mökille, joten kukaan ei oo tarkastunu tätä. Edellisessä huomasin itse vielä betankin jäljiltä virheitä :) No, niin, mut sit vaan lukemaan :)

Kaikki ficin henkilöt kuuluu Disneylle (ja tietty ulkonäkö ihanille Jonas Brotherseille, Nicole Anderssonille ja mun tyyli-ikonille Chelsea Staubille) eli en omista mitään muuta kuin tarinan juonenkäänteet :)

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. En ollut yleensä kovin aamu-uninen ja saatoin nousta ylös jo kuudelta aamuisin. Kävin suihkussa, meikkasin hieman ja kiersin pitkät, vaaleat hiukseni ylös sotkuiselle nutturalle. Niihin jäisi kivat kiharat, kun aukaisisin nutturan jossain vaiheessa. Puin päälleni mustan löysän t-paidan ja boyfriend-farkut. En ollut kuitenkaan lähdössä minnekään vielä moneen tuntiin, joten päätin, että mukavuus tulisi ennen kaikkea.

Kävelin portaat alas asuntomme yhdistettyyn keittiö/ruokailuhuone/olohuonetilaan juuri samalla hetkellä, kun Macy tuli ulko-ovesta sisään. Kello oli puoli seitsemän aamulla!

- Missäs sinä olet ollut? kysyin Macylta kiusoittelevasti. Minulla oli kyllä aavistus, kenen kanssa hän oli ollut.

- Olen ollut ulkona maailman ihanimman miehen kanssa, Macy huokaisi syvään ja nojasi ulko-oveen iso hymy huulillaan ja haaveileva ilme kasvoillaan.

- Mitä te kaksi oikein teitte, kun teillä näin myöhään meni? kysyin naurahtaen. Tiesin, että Nickilläkin oli sormessaan siveyssormus, joten he olivat varmasti olleet kiltisti. Eikä Macykään ollut sellainen tyttö, joka olisi heti ekoilla treffeillä hypännyt sänkyyn jonkun kanssa. Hän oli minun tietojeni mukaan neitsyt –ja minä tiesin kaiken hänestä.

- Me vain juttelimme ja juttelimme tuntikausia hänen autossaan. Hän on niin fiksu, Macy huokaisi ja istui alas siniselle ruutukuvioiselle kangassohvalle.

- Tuntikausia tosiaankin, naureskelin ja kävelin jääkaapille. Otin sieltä ulos appelsiinimehupurkin ja kaadoin itselleni lasillisen mehua. Sitten laitoin mehupurkin takaisin jääkaappiin.

- Eikö Joella ollut tuollaiset vaatteet tänään? Tai siis eilen. No kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan, Macy yhtäkkiä kysyi minulta. Katsoin vaatteitani yllättyneenä. Macy oli kyllä oikeassa.

- En kiinnittänyt huomiota siihen mitä hänellä oli päällään, sanoin ja kävelin ottamaan uuden Voguen olohuoneen pöydältä.

- Ihan miten vaan, Macy puuskahti.

- Kaikki siis meni hyvin Nickin kanssa? tarkistin vielä.

- Kyllä. Hän on täydellinen, Macy vastasi ennen kuin kaatui sohvalle ja nukahti saman tien hymy huulillaan.

Nauroin ystävälleni ja kävelin ulos kuistille. Istuin alas parisohvalle, joka meillä oli siellä ja laitoin mehulasini viereeni pöydälle. Uusin Vogue oli tullut postissa eilen enkä ollut vielä ehtinyt lukemaan sitä. Pian olin niin syventynyt syksyn uusimpiin trendeihin, etten kuullut mitään mitä ympärilläni tapahtui.

- Hei Stella! tuttu ääni huusi jostain. Säikähdin niin kovasti, että putosin alas sohvalta.

- Hei Joe, vastasin ärtyneenä ja pidin kättäni hullusti pamppailevan sydämeni päällä.

- Olen pahoillani. Ei kai sinuun sattunut? Joe huusi.

- Ei, huusin takaisin kovempaa kuin olisi tarvinnut.

- Säikäytinkö sinut? Joe kysyi nauraen, kun hän hölkkäsi lähemmäs. Hänellä oli päällään musta hihaton toppi ja mustat sortsit. Toppi jätti paljaaksi hänen lihaksikkaat käsivartensa ja minun oli pakko pitää suuni visusti kiinni, etten olisi kuolannut. Niin hyvältä hän hikisenä näytti.

- Minä vain säikähdän helposti, sanoin. Ärtymykseni alkoi laantua nopeasti, kun vain katselin häntä.

- Täytyy pitää se mielessä, Joe nauroi. Hänen naurunsa sai minutkin hymyilemään.

- Haluatko jotain juomista? Näytät kuumalta, sanoin ennen kuin tajusin miltä se kuulosti.

- Kiitos, voisin ottaa hieman vettä, Joe nauroi ja iski minulle silmää. Minun piti vetää ylimääräinen henkäys ilmaa, etten pyörtynyt.

- Tule sisään, sanoin kun avasin oven ja ohitin sohvalla nukkuvan Macyn. Kävelin jääkaapille ja otin sieltä pullollisen vettä, jonka ojensin Joelle.

- Mitä hänelle tapahtui? Joe nauroi ja osoitti kädellään Macya, joka edelleen nukkui sohvalla.

- Veljesi toi hänet äsken kotiin, minä nauroin myös.

- Mitä? Nick? Eikä! Joe sanoi yllättyneenä.

- Kyllä vain. Näyttäisi siltä, että heillä synkkasi tosi hyvin. Luulen, ettei sitä voi oikein suunnitella. Siis kehen rakastuu. Se osuu kai vaan joskus kohdalle, sanoin ja kävelin takaisin kuistille. Istuin takaisin sohvalle ja Joe nojasi kaiteeseen.

- Sinulla on kiva talo, Joe sanoi hymyillen, kun hörppäsin mehuani.

- Kiitos. Isovanhempani omistavat sen. He kysyivät haluaisinko muuttaa tänne opiskeluni ajaksi, kun he muuttivat pienempään asuntoon pari vuotta sitten, sanoin hymyillen. Joelle oli yllättävän helppo jutella.

- Sepä oli mukavaa heiltä, Joe sanoi ja hörppäsi vettä. Hn vaikutti jollain lailla hiljaiselta. En halunnut pahoittaa hänen mieltään, joten annoin sen olla.

- Juoksetko sinä useinkin tästä ohi? kysyin, koska en ollut nähnyt hänen juoksevan täällä ennen. Hän oli sanonut eilen juokseneensa ohi pari kertaa, mutta jotenkin minusta tuntui että hän vähätteli asiaa.

- Täällä on kaikista paras näköala joten kyllä, Joe iski silmää. Pelimies oli tullut takaisin. Minä punastuin.

Pari minuttia kului hiljaisuuden vallitessa.

- Minun olisi parasta mennä. Meillä on bändiharkat tunnin kuluttua. Vaikkakin olen aika varma, ettei Nick jaksa nousta ylös, Joe nauroi. Minä en menisi siitä takuuseen. Nick oli aina se vastuuntuntoisin veljeksistä.

- Okei. Sano Kevinille terveisiä minulta, hymyilin. Kevin Lucas oli veljeksistä vanhin. Hänelläkin oli kiharat hiukset, vaikkei kyllä läheskään niin kiharat kuin Nickillä, ja hän oli söpö omalla tavallaan. Ja hän oli tosi hauska. Istuin aina hänen vieressään, jos meillä oli yhteinen luento.

- Minä kerron hänelle, Joe sanoi hiljaa. Olinko sanonut jotain väärää?

- Heippa Joe, minä hymyilin kun hän käveli kuistilta alas pihalle.

- Heippa Stella. Näytät muuten tosi kauniilta tänään, Joe hymyili suloisesti ja lähti juoksien pois. Minä tuijotin siihen suuntaan johon hän oli lähtenyt vielä kauan sen jälkeen, kun häntä ei enää näkynyt. Suloinen ja hauska Joe oli joku, johon voisin rakastua, mutta pelimies Joe ei niinkään.

Minun ajatukseni katkesivat jälleen kerran, kun kuulin puhelimeni piippaavan saapuneen viestin merkiksi. Menin sisälle lukemaan sen. Se oli vain muistutus äidiltäni isoisäni syntymäpäiväjuhlista, jotka olisivat parin kuukauden kuluttua. Juhlia oli suunniteltu ikuisuus, mutta paikka oli saatu varmistettua vasta nyt.

Hupsu minä, joka toivoin, että viesti olisi ollut Joelta. Eihän hänellä edes ollut minun numeroani.

A/N: Toivottavasti tykkäsitte. Jos olisitte mitenkään kilttejä ja ihania, niin painakaa tuota review-nappia ja kirjoittakaa arvostelu. Lupaan vastata kaikille :)

P.S: Minulla on aikomus kääntää tämä fic jossain vaiheessa myös englanniksi, mutta siihen saattaa mennä hetki :)