Tässä toinen luku Katoa elämästäni ficciini… RoyXRiza on edelleen paritus, mutta mitään seksijuttuja on minulta nyt turha odottaa. En jaksa kirjoittaa mitään pervoa kun olen niin kamalan tylsistynyt… jos tähän ei tule parannusta, saan vielä jonkin hulluus kohtauksen… Enkä muuten todellakaan omista mitään FMA:sta. Jos omistaisin niin…HIH…BLUSH
Aamu oli tavallisen kirpeä ja pieni pakkaslumi narskui miehen armeijan saappaiden alla kun tuo taittoi taivaltaan kohti toimistoa. Hän ja Hawkeye olivat edellisenä iltana tapelleet siitä miten mies laiskotteli paperitöidensä kanssa, eikä ikinä meinannut ehtiä saada niitä valmiiksi ellei nainen auttanut. Tänäänkin oli normaali päivä ja Riza oli toimistossa papereita lajittelemassa kun Roy astui ovesta sisään.
"Huomenta Luutnantti Hawkeye." Roy sanoi varsin asiallisesti ja käveli naisen pöydälle ottamaan itselleen osoitetun paperi kasan joka painoi varmaan kilon, ellei enemmänkin. Riza istui hivenen poissa olevana tuolissaan ja järjesteli kansioita ja kirjeitä jotka olivat tulleet postissa sinä aamuna. Kaikki oli rauhallista eikä yleisestä kireydestä huolimatta ollut mitään mikä olisi huolestuttanut miestä. Iltaan asti hän rämpi tuskaisesti läpi papereiden, kello oli jo seitsemän kun mies oli läpäissyt suuren nivaskansa. Juuri kun Roy oli nousemaisillaan tuolistaan Hawkeye kuitenkin tuli hänen luokseen mukanaan iso nivaska tärkeitä papereita ja laski sen miehen eteen.
"Sir, nämä pitää vielä tehdä." Rizan äänessä ei ollut kuultavissa mitään suuria tunteita, eikä nainen näyttänyt olevan parhaimmalla tuulellaan.
"Riza, minulla on tekemistä ne saavat odottaa huomiseen." Roy sanoi ja nousi seisomaan venytellen samalla makeasti.
"Roy, ne pitää tehdä tänään. Olet luistanut töistäsi siihen malliin että kohta jäät jälkeen jos et tee näitä tänään. Sinunhan piti pyrkiä nousemaan armeijan johtoon, eikö?" Riza kysyi rauhallisena ottaen huomioon että Royn käytös ärsytti naista suunnattomasti. Oli toki totta ettei miehelle ollut jäänyt aikaa tehdä juuri muuta kuin töitä viimeaikoina, mutta kyllähän tuon piti joskus ne saada valmiiksi.
"Suu kiinni. Minä olen esimiehesi joten älä ala käyttäytyä kuin voisit määrätä tekojani. Minä menen nyt ja tapaamaan erästä naista. Et voi estää sitä, joten koeta pysyä omalla puolellasi." Roy sanoi ja lähti huoneesta paukauttaen oven ennen kuin Riza ehti sanoa mitään muuta kuin hätäiseltä kuulostaneen "SIR!"
Royn askeleet kuljettivat tuon pian ulos ja mies astui vakaasti pitkin jalkakäytävää pidellen kainalossaan sateenvarjoa. Hänen treffeilleen aikaa oli enää hiukan päälle vartti ja miehen oli tosiaan kiirehdittävä että hän ehtisi perille…
Samaan aikaan Hawkeye katseli tyhjää toimistoa surullisena, kävellen Royn pöydän ääreen ja istuen sitten miehen tuoliin.
"Tiedätkö… Toivoisin että huomaisit minun joskus." Nainen sanoi tyhjälle ilmalle antaen jalkojensa heilua kevyesti koska ne eivät ihan ylettyneet lattiaan.
"Huomaisitko minut jos olisin kuten kaikki muut naiset joita tapaat?" Riza kysyi hiljaa ja hengitti sisäänsä Roy Mustangin kevyttä tuoksua joka oli pinttynyt tuon nahkaiseen tuoliin.
Hetken istuksittuaan nainen nousi ja lähti kävelemään kotiinsa poiketen matkalla kaupassa.
Hänen asuntonsa sijaitsi toisessa kerroksessa hivenen köyhän näköisessä talossa ja sen vastapäätä oli halpa hotelli jossa jotkut kävivät pettämässä vaimojaan ja tyttöystäviään hehkeiden ilotyttöjen kanssa. Naisen ilme muuttui surulliseksi kun hän näki Mustangin juttelevan parille sievemmällä naiselle jotka roikkuivat miehessä yrittäen saada tuon mukaan. mies ei kuitenkaan näyttänyt välittävän suuremmin naisten silityksistä vaan ravisteli nuo hetkenpäästä irti itsestään ja selvästikin toivotti heille hyvää iltaa ennen kuin kääntyi ja lähti ylittämään katua suoraan kohti Rizaa, joskaan mies ei ollut selvästikään nähnyt häntä.
Riza painautui seinän vieressä olleeseen varjoon ja näki kuinka miehen kasvoilla läikehtivät valot osuivat johonkin kiiltävään tuon poskella, muttei miehen ilme muuten näyttänyt muuttuvan.
"Oh, hyvää iltaa Hawkeye." Roy sanoi hiljaa kun huomasi naisen ja oli jo kääntymässä menemään kotinsa suuntaan.
"Roy… Huomaisitko minut jos olisin kuten nuo naiset?" Riza kysyi tietäen kuitenkin, ettei kysymys ollut ihan asiallinen. Royn selkä jäykistyi ja tuo kääntyi kiivaasti Rizaa kohti.
"Riza. Minä huomaan sinut, olitpa miten tahansa, en halua että tulet tuollaiseksi!" Roy sanoi ja katsoi Rizaa hivenen äkäisenä, miksi sitä Riza ei oikein käsittänyt. Mies käyttäytyi koko ajan kuin Rizaa ei ollut olemassakaan tai kuten hän olisi ollut mies. Se sattui naiseen, muttei hän voinut asialle mitään.
"Minä vain haluaisin että huomaisit minut." Riza sanoi hiljaa ja katsoi miestä joka katsoi häntä yhtäkkiä kummasti.
"… Pidän sinusta Riza, mutta se olisi liian vaarallista." Roy sanoi sitten vakavana, kääntyen jatkamaan matkaansa, jättäen Rizan miettimään noita sanoja joilla oli vain pieni apu hänen tuskaansa.
"Minä rakastaisin sinua ikuisesti, jos vain annat minun pitää sinua sylissäni!" Riza sanoi miehen etääntyvälle selälle ja hätkähti kun tuo kääntyi takaisin häntä kohti hymyillen surullisesti.
"Älä pyydä minulta sellaista mitä en voi nyt antaa, kiltti? Se satuttaa minua tänne." Mies sanoi ja laittoi kätensä sydän alalleen, ennen kuin nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti tyhjää asuntoaan.
Jos siltä tuntuu saa antaa palautetta… ja jos huvittaa ehdotuksiakin otan vastaan… saatan sitten kääntää tämän joskus englanniksikin XD kunhan nyt kasson XD