//Anteeksi tämän kappaleen aikaisempi ulkoasu koneeni raiskasi sen ladatessa enkä tiennyt miltä se näytti, ennen kuin vasta tänään (pitää alkaa tarkistaa jokainen lisäys lataamisen jälkeenkin…) Toivottavasti teille ei aiheutunut mieli pahaa…//
"Riza, saimme juuri puhelun Hakurolta ja hän tiedusteli mihin Roy on joutunut. Eversti ei ole palannut tunnin matkan päässä olevalta varastolta ja aikaa on kulunut päälle neljä tuntia." Havoc sanoi Rizalle joka oli istunut suurimman osan aamustaan täyttäen papereita.
"Mitä?!" Riza kysyi säikähtäneesti ja nousi seisomaan. Havocin teki mieli piiloutua pöytänsä alle.
"Roy meni hakemaan jotain lastia joltain sivu varastoista, eikä ole palannut. Hänestä ei ole havaintoja kolmen tunnin ajalta. Hakuro on lähettänyt porukkaa etsimään siltä varalta että eversti on ajanut metsään..." Havoc sanoi peläten Rizan reaktiota tosissaan.
"Vänrikki Havoc valmistelkaa auto. Fuery koettakaa selvittää missä everstin auto on nähty viimeksi! Breda tehkää niin paljon paperi töistä kuin pystytte ja pitäkää toimisto pystyssä. Falman, soittakaa sairaaloihin ja selvittäkää onko eversti viety johonkin niistä. Havoc ja minä menemme suorittamaan etsintöjä sille tielle." Riza komensi ankarasti ja otti ensiapu laukun kaapin päältä, jonne Roy oli sen joskus aikaisemmin laittanut näkösälle.
Kiireisen viisi minuuttisen aikana Havoc oli saanut auton käyttöönsä ja tarkastanut että se oli kunnossa huonolle tielle lähtöön. Mies pysäytti auton päämajan rappujen edustalle ottaakseen Rizan kyytiin. Ei mennyt minuuttiakaan kun nainen hyppäsi kyytiin ja pamautti oven kiinni Äkäisesti.
"Jos Roy on loukkaantunut ammun häntä jalkaan pitääkseni hänet poissa töistä ja ongelmista!" Riza uhkasi hivenen vihaisesti, mutta Havocin katsoessa häntä nainen puri huultaan.
"Jean, aja jo!" Riza tiuskaisi ja Havoc kaasutti pihasta, mainitsematta sanallakaan naisen kimaltavia silmiä. Pian autossa kuului hiljainen nyyhkäisy.
"Roy on kunnossa. En usko että hänelle on sattunut mitkään." Havoc sanoi lohduttavasti ja vaihtoi vaihdetta sateen kastelemalla tiellä. Heiltä kestäisi vielä pitkän aikaa ajaa varasto tielle ja siellä kuului olevan melkoinen hässäkkä käynnissä, koska kukaan ei ollut löytänyt autoa tai Everstiä mistään. Hakuro epäili että Roy oli lähtenyt karkuun jonnekin muualle autoineen päivineen. Onneksi miehen menneisyys oli puhdas, joten kaikki muut ylemmät virkamiehet tuntuivat tyytyvän siihen selitykseen että mies oli ajanut auton jossain metsään.
"Roy lupasi että menisimme illalla ulos syömään..." Riza sanoi yhtäkkiä saaden Havocin hätkähtämään. Mies kuitenkin palautti mielensä tiehen ja ajoi autoa centralin kapeilla kujilla tottuneesti, etsien oikeaa risteystä josta he jatkaisivat matkaansa kohti varastoa huonommalla tiellä.
"Saatpa nähdä että Roy pitää lupauksensa." Havoc sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyt vaikutti siltä, ettei Roy Mustang entää varastelisi hänen tyttöystäviään. Roy harvoin jos koskaan puhui naisista joita käytti treffeille. Rizalle mies oli jättänyt aamulla viestin.
" Unohdin sanoa, mutta Roy käski sanoa kiitos ja että haluaa puhua kanssasi kunhan palaa." Havoc sanoi muistaen viestin joka hänen olisi pitänyt toimittaa naiselle jo aamulla kun tuo oli tullut töihin.
Havoc käänsi auton tielle joka johti varastoon. Kaato sade vain voimistui entisestään, mitkä tulisivat vaikeuttamaan etsintöjä entisestään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sillä välin Roy tuli tajuihinsa auton romussa.
`Missä minä olen? Käväisi mielessä kun nousin istumaan tokkuraisena. Kuvittelinhan jo pelastuneeni ja olevani Rizan luona. Ilmeisesti en kuitenkaan ollut edes päässyt pois autosta vielä. Veren haju oli yli pääsemätön ja se toi mieleeni Ishvaalin sodan. Aloin nopeasti voida pahoin hajun takia. Veri oli minun onnekseni peräisin vain Chimeirasta.
Tutkiskelin mahdollisuuksiani ja totesin että minun olisi kiivettävä auton kuskin puoleisesta ovesta pihalle, vaikka etu ikkunassa olikin melkoinen halkeama ja siitä valui vettä. Minulla ei ollut mitkään millä olisin suojannut itseni lasin kappaleilta.
Otin kiinni kuskin penkeistä ja hämmästyin kuinka korkealla se oli. Oli hankalaa saada kunnollista otetta, mutta ratista puolittain roikkumalla pääsin sen verran ylöspäin että ulotuin oven kahvaan.
Minua alkoi tärisyttää, luultavasti siksi että olin hivenen tokkurassa törmäyksestä. Sain kammettua oven auki, mutta sitten sain uuden esteen. Se ei pysynyt itsekseen auki. Onnistuin kuitenkin jollain tapaa ujuttamaan ylivartaloni oven ja sen karmin väljiin.
Samassa näpin auton valot ja päätin yrittää kiinnittää porukan huomion itseeni, selän merkitsisi että pääsisin pois täältä!
"Huhuu! Olen täällä!" Huusin niin kovaa kuin kykenin ja huidoin käsilläni, mutta auto ei edes hidastanut.
" Voi Jumalauta!" Kirosin sen perään ja jatkoin nyt Kylmästä täristen ponnistelujani päästä pois autosta. Ehkäpä olin niin syvällä metsässä ja montussa ettei minua näkynyt tielle? Se oli todennäköistä. Riza olisi kyllä huomannut minut...
Sain jalkanikin vihdoin auton kyljelle ja annoin oveen pamahtaa kiinni omalla painollaan. päätin huilata hetken ennen kuin edes yrittäisin päästä maan tasolle, koska en sateelta nähnyt oliko heinikossa Kiovia tai kantoja joista olisi minulle vaaraa. Minulle tuli yhtäkkiä kova pahoin vointi kun ajattelin hetkeä ennen törmäystä ja yökkäsin pariin otteeseen reunan yli. Se helpotti oloani hiukan, mutta tärisin yhä.
Näin taas
auton valot ja huiskin sen minkä jaksoin, ilman minkäänlaista
tulosta.
eivätkö he näe tätä autoa tai huomioi mitään
liikettä metsästä? Mietin kiukkuisesti ja tutkailin kylmissäni
vaihtoehtoja. Voisin hypätä mahdollisimman pitkälle penkereelle,
jolloin siellä ei todennäköisesti olisi kantoja.
Kyykistyin reunalle miettien miten minun oikein kävisi kun pääsisin takaisin Päämajalle. Hakuro takuulla käyttäisi tämän minua vastaan ja ties mitkä muu minua odottaisi? Hyppäsin ajattelematta siltä sen enempää ja putosin polvilleni mutaiseen ja pehmeään maahan. Sade koveni entisestään jos se oli entää edes mahdollista.
Oloni oli kehno ja minua oksetti taas. En pystynyt kauaakaan pidättämään siltä ja yökkäsin pusikkoon, kyynelten kihotessa silmiini. Tunsin kuinka epätoivo alkoi vallata alaa ja kyynelet pyrkivät väkisinkin valumaan.
`olisit voinut kuolla sanomatta Rizalle että rakastat häntä kuin Hughesia! Se pyöri päässäni jatkuvalla syötöllä. Ajattelin uudelleen kuinka kaikki oli tapahtunut ja huomasin pelänneeni siltä kovasti. Vaatteeni olivat jo märät ja rohmusivat minulta elintärkeää lämpöä. Katsoin autoa ja mietin miten minulle olisi voinut käydä, jos olisin osunut puuhun eritavalla, tai jos auto olisi syttynyt tuleen minun ollessa tajuton... Ravistelin ajatukset mielestäni ja aloin kiivetä viimeisiä metrejä tielle.
Kuullessani etäisesti auton Äänen, olin valmis hurraamaan, mutta silloin maasetti jalkani alta, saaden minut kaatumaan maahan. Tunsin oloni oudon kevyeksi ja kuulin kuinka auton jarrut kirskahtivat sen jarruttaessa. Toivoin että joku olisi huomannut minut, mutta pysyin vielä hiljaa kun joku käveli penkereelle. Askeleet olivat raskaat ja näpin ison miehen silhuetin tummaa vettä ryöppyävää taivasta vasten. Mies otti jotain taskustaan ja totesin pian täristen että mies kaivoi taskustaan poltto pullon.
"Hyvästi Mustang!" Kuulin miehen huutavan ja varauduin tuskaan, mutta pullo heitettiinkin auton romuun, eikä minua huomioitu mitenkään... Kuulin kuinka mies käveli pois ja auto lähti jatkamaan matkaansa. Liekit roihusivat jo melkoisen suurina ohjaamon puolella, ja tiesin sen olevan entää ajan kysymys milloin liekit saavuttaisivat joko polttoaine tankin tai aseet. Minun oli kerättävä voimia, mutta tehtävä se nopeasti ja päästävä pois. En voisi käyttää tietä, koska siellä vastaani voisi tulla tuon miehen kätyreitä..
Minua Kylmi hiukan vähemmän kun liekit lämmittivät selkääni ja nousin ylös enemmän ja vähemmän päättäväisenä. Lähdin tarpomaan hivenen epätoivomisena ojassa, jossa vettä oli jo reilusti yli nilkan, vaikka se ei kyllä entää kunnolla edes rekisteröitynyt mieleeni.
Minä vain halusin pois palavan asekuljetuksen lähistöltä ja mielellään sateen suojaan jonnekin.
Onnistuin tarpomaan varmaan sataviisikymmentä askelta pois kohti centralia, kun kuulin auton räjähtävän ja maastouduin nopeasti melko kapeaan putkeen joka vei tien alitse. Kuulin kuinka tavaraa satoi maahan ja huomasin yhden palavan kappaleen putoavan märälle nurmelle lähellä, olinpaikkaani ojasta ojaan johtavassa putkessa, jossa olin suojassa taivaalta tulevalta roinalta. Viitisen minuutti kuunneltuani kuulin auton ajavan putkien yli vauhdikkaasti, joku oli huomannut varmaan räjähdyksen.
Kiipesin varovastin penkereelle nähdäkseni kuka autolla oli ajanut, mutta tiessä oleva mutka esti nähkö alaani. Kuulin huutoja, mutten erottanut sanoja ja sitten kova Äänistä riitelyä, ennen kuin auto käynnistyi uudelleen ja kuulin sen peruuttavan itseäni kohti tietä pitkin, mietin pitäisikö minun piiloutua paremmin, mutta totesin ettei kukaan huomaisi minua jollei olisi yhtä tarkka kuin Hawkeye ja pysyin matalana tien varsi heinikossa, odotellen auton menevän ohi takaperin.
Auto tuli kohdalleni ja näpin kuinka kuski elehti varsin suuresti vieressä istuvalle henkilölle, jota en voinut nähdä kunnolla. Minua pelotti henkeni puolesta ja sen etten ehkä ehtisikään sanoa Hawkeyelle rakastavani häntä. Odotin että auto menisi pois, mutta yhtäkkiä jarrut kirskahtivat ja se pysähtyi. Joku hyppäsi autosta ja lähti kompastellen juoksemaan kohti. En nähnyt hahmoa tarkasti koska valot olivat liian kirkkaat ja kompuroin takaisin pimeyden tuomaa turvaa kohti sydän hakaten. Olin varma että kuolisin silloin.
Kuulin kuinka askeleet seurasivat minua ja annoin paniikin ruokkia voimiani adrealiinilla joka esti minua tuntemasta väsymystä tai kylmyyttä, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tärissyt Kylmästä ja väsymyksestä.
Yhtäkkiä kuitenkin molskahdin mutaiseen kuoppaan jossa oli minun polviini asti veden ja mudan sekoitusta. En pystynyt etenemään, joten pysyin ihan liikkumatta toivoen, ettei se joka juoksi perääni ottanut taskulamppua mukaansa.
Tunsin heikkeneväni nopeasti ja askeleet vaikuttivat olevan ihan lähellä, kuulin hennon puuskutuksen, kuin joku yrittäisi kuunnella ja tasata hengitystään. Tiedän pystyväni olemaan hiljaa vaikka kuinka kauan. Mutta minua kylmää ja haluaisin pois mutakeosta. Alan jo olla aika lähellä hypotermiaa, ainakin omasta mielestäni ja ruumistani kihelmöi ilkeästi. Askeleet kulkevat ristiin rastiin lähelläni ja odotan melko kärsivällisesti että jahtaajani antaa periksi ja menee pois. yhtäkkiä kuitenkin tajuan että askeleet lähestyvät olin paikkaani määrä tietoisesti ja oletuksena on että minut on huomattu. Kahlaan nopeasti toiselle puolelle ja ryntään kohti tiheikköä toiveenani olla kohtaamatta loppuani tänään.
Samassa kuitenkin saan rimpuilla henkeni edestä kun takaa ajajani saavuttaa minut ja kiemurtelen niin paljon kuin pystyn päästääkseni irti ja pakoon. yhtäkkiä kuitenkin kuulen säikähtäneen huudahduksen ja pysähdyn tuijottamaan punertavan oransseihin silmiin joita olen jo useasti ajatellutkin...
"R..Riza?!" Kysyn Ääni täristen ja jotain lämmintä putoaa kasvoilleni. Tunnen yhtäkkiä kuinka hän halaa minua tiukasti ja painaa päänsä kaulaani vasten värähtäen. Ihoni on varmaan mutainen ja kylmä, koska hän nousee nopeasti ja kiskoo minut puoli tokkuraisena jaloilleni.
"HAVOC! MINÄ LÖYSIN ROYN! TULE TÄNNE LAMPUN KANSSA NOPEASTI JA TUO SAMALLA HUOPAKIN!!!" Kuulen kuinka Riza huutaa ja kaukaisia juoksuaskelia. Riza johtaa ajatukseni muualle, kun hän alkaa tunnustella ammattitaitoisesti kehoani eritasoisten vammojen varalta.
Vinkaisen kun käsi osuu vasempaan kylkeeni ja kuulen Rizan päästävän yhtäkkiä pelästyneen henkäyksen. Minua paleltaa kovasti ja tärisen taas kun adrenaliinin vaikutus katoaa. yhtäkkiä maailmani on täynnä valoa ja hätkähdän kun minun ympärilleni kiedotaan paksu huopa ja joku, oletettavasti Havoc nostaa minut syliinsä kannettavaksi autolle. Tunnen itseni oudon kevyeksi ja huomaan etten pysty liikkumaan vaikka haluaisin, kun minut lasketaan auton takapenkille, puolittain Rizan syliin.
Riza itkee, enkä voi tehdä mitkään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Riza ja Havoc olivat jo puolessa välissä varasto tietä, kun he näkivät räjähdyksen vaikeasti määriteltävän matkan päässä.
"Voi Luoja..." Havoc totesi ja painoi vähän lisää kaasua, tietäen että heillä oli kiire, jos Roy oli ollut räjähdyksen lähellä. Jos räjähdys oli ollut auto jossa mies oli ollut se oli todennäköinen loppu hänelle.
"Aja kovemmin Havoc, minun pitää päästä Royn luokse, lupasin suojella häntä, minä lupasin!" Riza sanoi ja tuijotti päättäväisenä tielle, yrittäen pidättää pelkoa joka velloi hänen sisällään kuin pieni eläin.
Auto tuli yllättäen pysähdykseen kun he tulivat tapahtuma paikalle, jossa lojui jos jonkin sortin sälää ja Riza pysähtyi tuijottamaan penkereellä olevaa veristä kasaa, josta ei voinut sanoa oliko se ollut Roy Mustang. Ennen kuin Havoc pystyi estämään Riza nousi autosta, mutta mies ehti estää Rizaa koskemasta maassa olevaan selkeästi hengettömään kasaan.
"Riza, kuuntele! Et saa koskea siihen, vaikka se on ehkä ollut Roy... Miliisit tulevat tutkimaan tämän paikan. Etkä voi entää auttaa mitenkään täällä, mennään takaisin kertomaan heille Missä tapaturma auto sijaitsee.." Havoc sanoi ja alkoi puolittain kantaa ja puolittain raahata huutavaa ja Rimpuilevaa Rizaa takaisin autoon johon mies sai Hawkeyen vain uhkaamalla ja hyppäämällä saman tien kuskin pukille alkaen peruuttaa pois paikalta.
Riza alkoi nyyhkyttää ja Havoc voi pahoin alkaessaan peruuttaa pois tapaturma paikalta jossa he olivat nähneet verisen kasan, joka näytti ensin murskaantuneen ja sitten levinneen erisuuntiin kappaleina. Luultavasti lastina olleet aseet olivat räjähtäneet, tosin Havoc arveli että yhden isomman laatikon oli täytynyt murskata everstin niskat ja yliruumis ensin... Sota tuli mieleen, muttei hänellä ollut juuri nyt varaa sen ajattelemiseen, riitti että Riza oli puoli tolaltaan.
"HAVOC; KATSO TUOLLA ON JOKU!!!" Rizan huuto sai Havocin vaistomaisesti jarruttamaan ja hän tajusi samassa Rizan hypänneen ovesta ulos. Ikinä Havoc ei ollut yhtä ilahtunut nähdessään, jonkun lähtevän juoksemaan metsään kuin silloin. Vaikka olikin melko varmaa ettei kyseessä ollut Roy, Havoc ei saisi Rizaa pois metsästä ennen kuin olisi varmaa, ettei kyseessä ollut heidän pomonsa.
Havoc hyppäsi ulos autosta ja lähti suunnistamaan metsään kadonneiden perään, ettei Riza joutuisi vaaraan. Havoc pysähtyi kuuntelemaan kun mitkään ei kuulunut Hawkeyen kevyiden askeleiden lisäksi. Hetken kuluttua jahti käynnistyi uudelleen ja tällä kertaa Havocilla oli syytä olettaa että
Riza oli saanut jahdattavansa kiinni, koska kamppailun Äänet seurasivat askeleita ja tömähdystä.
Samassa kuitenkin Riza huusi huolestuneen kuullisesti löytäneensä Royn ja käski tuomaan taskulampun ja huovan. Havoc juoksi takaisin autolle välittämättä oksista tai kannoista ja palasi
Rizan luokse Todetakseen tuon todella löytäneen Royn. Joka oli kyllä nähnyt huomattavasti parempiakin Päiviä eläissään. Mies oli mutainen ja selkeästi kylmissäänkin. Havoc arvioi Royn loukanneen itseään ajaessaan metsään ja juostessaan karkuun Rizaa syystä tai toisesta.
Mies auttoi Rizaa kietomaan huovan tiukasti vastustelemattoman Royn päälle, tuntien nakertavaa pelkoa koska Roy ei ollut vielä sanonut yhtään mitkään Ärsyttävää. Se oli selkeästi huono merkki. Kuten sekin ettei mies vastustellut siltä kun Havoc nosti hänet käsivarsilleen ja Havoc vaihtoi Rizan kanssa huolestuneen katseen jossa Rizan kyyneleet olivat jo alkaneet valua. Matka autolle tuntui yllättävän pitkältä ja Havoc oli iloinen voidessaan laskea tokkuraisen näköisen ja liian hiljaisen
Royn takapenkille, Rizan syliin.
Kiertäessään kuskin ovelle Havoc kuuli Rizan kiljaisun ja avasi oven hypäten saman tien kuskin paikalle ja kääntämään lämmöt täysille.
"Havoc! Aja nopeasti lähimmälle yksityissairaalalle!! Roy ei reagoi... hän... hän taitaa..." Riza sopersi takapenkillä yrittäen pitää tunteensa ja pelkonsa kurissa, samalla hieroen lämpöä ja eloa heikosti tärisevään mieheen. Riza kyllä tunnisti kuoleman. Olihan hän nähnyt siltä niin useasti ja niin monessa tilanteessa...
"Roy!" Riza parahti ja hieroi käsillään miehen rintakehää voimakkaasti alkaen sitten kiskoa märkiä vaatteita tuon päältä, saatuaan miehen yliruumiin paljaaksi Riza hieroi molemmin käsin eloa rintakehään, vatsaan ja kumpaankin käteen, kietoen sitten huovan tiukkaan Royn ympärille ja hinkaten sitten Sillä lisää.
Havoc sen sijaan peruutti niin nopeasti kuin autolla pääsi melko kapealla tiellä, kunnes bongasi kääntymys kohdan ja kurvasi sille, kääntäen auton ja kaahaten kohti lähintä sairaalaa. Havoc tiesi että nyt ajettiin kilpaa kuoleman kanssa ja hänellä ei ollut halua antaa tyttöystäviä näpistävän everstin kuolla, ei ainakaan ennen kuin olisi saanut avustettua hänet Führerin pallille istuksimaan.
Havoc kuuli Rizan rukoukset ja pyynnöt ties mille ajaessaan kohti sairaalaa niin kovaa kuin autolla pystyi paskalla tiellä ajamaan ja jo sadannen kerran Havoc kirosi mielessään töyssyjä joita oli asetettu hidasteeksi tien centralin puoleiseen päähän kun auton jousitus valitti hänen ajettuaan epähuomiossa liian kovaa siihen.
"Roy..." Riza valitti hiljaa kun Havoc sai sairaalan valot näkyviinsä ja kaahasi vauhdilla ambulansseille varattuun ramppiin saadakseen Royn nopeasti sairaalan petiin ja luultavimmin lämmitykseen, jotta se tapahtuisi hitaasti.
"Olemme sairaalalla, onko tapahtunut muutosta?!" Havoc kysyi ja hyppäsi samassa ulos autosta ottaakseen tajuttoman miehen Ritsalta.
Roy vaikutti edelleen yhtä pelottavan hiljaiselta, mutta näytti siltä että hänen poskillaan olisi hivenen väriä, eivätkä huulet olleet entää yhtään sinertävän violetit.
"Riza, ihmenaisemme viedään Roy nyt hoidettavaksi. Hän selviää kyllä." Havoc sanoi ja kantoi Royn sisälle sairaalan aulaan jossa hoitajat ja lääkäri ottivat miehen vastaan kiireellä ja nopealla toiminnalla. Pian Roy olikin jo hänelle yksin varatussa huoneessa ja Rizalle oli annettu kuivat sairaalavaatteet siksi aikaa että hänen omat vaatteensa kuivahtaisivat.
Roy makasi muutaman paksun peiton alla ja nukkui. Tai oli tajuton. Riza istui sängyn vieressä hieromassa Royn kättä jossa ei ollut tippa letkua. Lääkäri oli sanonut naiselle, ettei siitä olisi ainakaan haittaa ja Riza arveli että se lohduttaisi Royta. Vaikkei ollutkaan varmaa tiesikö Roy tästä maailmasta tuon taivaallista. Lääkäri kun oli huomauttanut, ettei vielä ollut varmaa kuinka syvässä tajuttomuudessa mies oli.
Voisihan olla ettei hän entää koskaan heräisi unestaan...
Avasin silmäni raolleen, tunsin oloni kovin kankeaksi. Joku hieroi kättäni kevyesti ja tunnustelin sormia omillani.
Ennen kuin kunnolla tajusinkaan, joku oli heittäytynyt päälleni ja hukuttanut minut suukkoihin ja hellyyden osoituksiin. Lääkärikin saapui paikalle ja kyseli kaikenlaista mihin vastasin jotenkuten hivenen hämmentyneenä.
Riza piti kädestäni kiinni kuin hukkuva oljen korresta ja tunsin että olin unohtanut jotain. olin helpottunut kun lääkärit menivät pois ja Riza jäi kahden kanssani.
"Riza... Pelkäsin etten pääse sanomaan tältä, mutta... minÄ rakastan sinua." Sen sanominen tuntui rankalta ja olin niin erinomaisen iloinen kun sain sanottua sen Rizalle, että aloin itkeä. Riza kumartui puoleeni ja painautui minua vasten lohduttaen.
"Shhh shhh... Roy kulta. älä huoli, minä pidän sinusta huolta..." Riza leperteli, mikä kuulosti äkkiseltään hivenen vieraalta korvaani, mutta olin kaivannut hellyyttä niin kauan etten voinut olla mitenkään rakastamatta Rizaa.
En entää ymmärtänyt mitä olin miettinyt kun olin noussut aamulla sängystä jättäen hänet jälkeeni.
Samassa ovi tempaistiin kuitenkin auki ja sisään astui Hakuro.
((Hehee... Minulla on suunnitelmia miten etenen tästä... ^^' Näyttää hivenen siltä että tämä yksittäinen tapaus paisuu... ^^))