Hakuro näytti harvinaisen vihaiselta, mutta sitähän minä olin jo osannut odottaakin. Paitsi olin kuvitellut, etten olisi silloin jäämässä kiinni alaiseni lähentelystä.

"Vai tuollaista peliä täällä pidetään. Eikö ollut tarpeeksi paljon ongelmia siinä, että tuhosit armeijan omaisuutta melkoisen rahasumman edestä, pitääkö sinun vielä alkaa syödä kuormastakin?!" Hakuro kysyi ja tunsin kuinka Riza pomppasi seisomaan erittäin hurmaavan myrskyisenä.

"Herra Kenraali on hyvä ja poistuu, koska Herra Everstin pitää saada levätä rauhassa ilman työ asioiden miettimistä. JA JOS TEILLÄ ON VIELÄ JOTAIN SANOTTAVAA MINUN TYÖMORAALISTANI, SUOSITTELEN PUHUMAAN SUORAAN MINULLE!" Riza sanoi varsin vihaisesti ja olinkin kuulevinani kissan sähinää taustalla. Minun on myönnettävä että toisinaan Hawkeye on meistä se jota kannattaa pelätä. Ihan tosissaan hän saattaa vaikuttaa rauhallisemmalta ja järkevämmältä, mutta sitten ampuu omaa koiraansa kohti sen pissiessä seinälle. Pelottavaa.

"Tämä ei tule jäämään tähän." Hakuro sanoo ja jättää sitten Rizan huomiotta astuessaan sängyn viereen.

"Eversti, kenraalit pitävät tänään kokouksen tapahtuneen johdosta ja minä varmistan että et pääse tästä näin vähällä." Hakuro sanoo kumartuen hiukan lähemmäs ja minun tekee mieli kiemurrella kauemmas, miehen henki kun haiskahtaa joltain tavattoman vastenmieliseltä.

"Sen kun puhut. Minullakin on ystäviä ylemmällä portaalla ja jos et ole vielä huomannut, minua pidetään jopa hyödyllisenä." Sanon ja hätkähdän kun Hakuron itsehillintä pettää ja mies nostaltaa minut ylös sairaala paitani kauluksesta. Totta kai minun pitää tarrata hänen toiseen käteensä, ettei niskaani jää painaumia paidan kauluksesta. Lyöntiin en tosin ollut pahemmin varautunut ja ehdin nähdä pelkän vilahduksen, ennen kuin tunnen kipua.

Hakuro näyttää tyytyväiseltä osumaansa, mutta ei kauaa, koska ensinnäkin Riza on vetänyt aseensa esiin. Toinen syy saattaa olla se että Miliisi seisoo ovella järkyttyneenä, mutta valmiina toimintaan.

"Kenraali Hakuro heittäytyi väkivaltaiseksi! Viekää hänet putkaan." Riza komentaa ja Miliisi lähtee lähestymään meitä. Hakurolle ei tee hyvää saada merkintä rikosrekisteriinsä…

"Nilviäinen, Saastainen Xingiläisen kakara!" Hakuro sanoo täristen ja päästää sitten irti vihaisesti puhisten samalla kun miliisi kohteliaasti pyytää häntä ojentamaan ranteensa.

"Amestriksesta olen kotoisin minäkin. Olet vain kateellinen kun näytät peruspulliaiselta ja minä en." Mutisen ja hieron niskaani johon jäi sittenkin jäljet.

"Oletteko kunnossa Eversti?" Riza kysyy käyttäen arvonimeäni yllä pitääkseen ammattimaista käytöstään muiden ollessa paikalla.

"Luulen niin" Varstaan yksinkertaisesti ja pyyhin suupieltäni hihaan. Siihen koskee, mutta hampailleni ei sentään käynyt mitään. Verestä ja kirvelystä päätellen mulvero halkaisi minulta huulen.

"Herra eversti! Antakaa kun minä puhdistan sen! Älä koske siihen hihalla, voi teitä miehiä…" Hoitaja valittaa minulle kun pyyhin verta hihaani. Odotan innolla sitä että naikkonen saa tehtävänsä täytettyä ja jäisin kahden Rizan kanssa. Ainakin täytyy myöntää että hoitajat viihtyvät puhdistamassa huultani… Kaipa he nauttivat siitä että saavat hipelöidä miesten kasvoja… Tai sitten siitä että näkevät kyyneliä raavaiden mies silmissä. Puhdistus aine kirvelee ja yritän olla saamatta sitä suuhuni. Se siitä yrityksestä kun maku valuu pisaran mukana suuhuni, enkä voi olla paikoillani koska oletteko koskaan maistaneet haavan puhdistus ainetta? Ai ette? Voin kertoa että se maistuu helvetin pahalle ja saa minut syljeksimään paperiin.

"Ei hätää, se voi maistua vähän pahalle, mutta kohta voin antaa teille mehua." Hoitaja lepertelee ja ottaa uuden puhdistus ainetta tihkuvan pumpuli pallon. Riza on koko ajan seurannut kiltisti vieressä ja hämmästyn kun Riza istuu taakseni.

"Mitä sinä…" Aloitan, mutta sitten Riza painaa pääni taaksepäin omaa hartiaansa vasten ja tunnen lihasten liikahtavan kun hän nyökkää hoitajalle.

Hoitaja istuu sängyn reunalle ja pälyilen naista parhaani mukaan ennen kuin Riza siirtää toisen kätensä silmieni päälle samalla kun pitää tiukasti leuan alta. Tunnen kuinka hoitaja alkaa taas puhdistaa haavaa ja Riza tiukentaa otettaan kun minä yritin hiukan pyristellä vastaan.

Tunsin kuinka poskeni alkoivat punottaa ja arvaan hoitajan ilmeen kirkastuvan tämän painellessa huultani lisää sillä pumpuli pallollaan. Minun on vaikea olla kunnolla kiukkuinen, koska se joka pitelee minua on Riza ja voisin melkein nukahtaa hänen syliinsä.

"Herra Mustang, valmista tuli." Hoitaja sanoo pehmeästi Rizan hellittäessään otettaan ja tunnen kuinka käsi nostetaan silmieni päältä. Riza kuitenkin pitää vielä kiinni leuan alta ja avaan silmäni kummissani. Pian kuitenkin saan tietää tasan miksi olen edelleen samassa asennossa kun Riza painaa huulensa otsalleni, ennen kuin suukottaa poskeani.

"Riza…" Huomautan hänelle, mutta ei hän nyt minua kuuntele, eikä hoitajakaan äänistä päätellen ole aiheuttamassa kenellekään lähtöä armeijasta.

"Ei tässä mitään hätää ole, Carolyn ei puhu yhdellekään elävälle sielulle, vai mitä Carolyn?" Riza kysyy vaarallisella sävyllä ja kuulen kuinka Carolyn vetää säikähtäneesti henkeä.

"En tietenkään kerro, varsinkaan kun tuo ruma ilkiö on Everstin kimpussa!" Hoitaja sanoi ja minä naurahdin Hakuron uudelle lempi nimelle.

"Minä olen aina tiennyt että jotain sen naisten hurmaamisen takanakin on, näyttää siltä että Kirsti hävisi vetomme." Hoitaja sanoo ja lähtee jättäen Rizan minun kanssani kahden. Tästä sukeutuisi vallan jotain muuta, ellen olisi tyytyväinen olo tilaani Rizan tiukassa otteessakin. Hän on harvoja joiden uskallan antaa koskettaa itseäni.

On eri asia käydä naisissa joka yö eri paikassa, koska he eivät tunne minua muuten kuin päältä… Mutta Riza tuntee minut aina hiuspehkosta varpaisiin asti ja nyt jopa vaatteiden altakin. Kumpikin olemme sodassa käyneitä konkareita ja meidän kummankin olisi kai vaikeaa luottaa ulkopuoliseen.

Rizan voin antaa leikillään pitää minua kiinni, muille en sitä vapautta suo, koskaan.

"Eikö sinua pelota että niksauttaisin niskasi poikki?" Riza kysyy ja hymyilen kysymykselle, epäilemättä kuitenkaan etteikö naisen voimat siihen riittäisi.

"Sinullahan on oikeus ampua minua selkään, joten miksei niskojen murtaminen kuuluisi samaan sarjaan?" Kysyn ja tunnen kuinka hänen otteensa kevenee huomattavasti.

"Koska en halua tappaa jotain noin mielihyvää tuottavaa kuin sinä, se olisi suoraa haaskaamista." Riza sanoo leikkimielisesti ja hymähdän noustessani istumaan kunnolla sängyllä.

"Eikö ole ennemmin haaskuuta olla yrittämättä mitään?" Kysyn hymyillen ja toivon että meidän elämämme voisi vihdoin alkaa tasoittua, vaikka vain hetkeksi.

Sehän ei ole mahdollista…

// Tässäpä tällainen nysä vaihteen vuoksi. Kun tekee mieli kirjoittaa, mutta jos kirjoitan liikaa… sitten ei jää enää mitään ensi kertaan ^^ Pitäisi kai kirjoittaa välillä eri pätkiäkin tänne, kun sehän oli tämän alkuperäinen tarkoitus… mutta seuraava luku saa olla viimeinen tähän pidempään tarinaan… ^^'//