Varoituksia! : mainintaa seksuaalisesta kanssa käymisestä(ei kuvausta itse "hommasta"!) Maininta alastomuudesta. Jokunen kirosana, väkivaltaa ja suukottelua Royn ja Rizan kesken. Niin ja Alphonse on saanut juuri kehonsa takaisin tässä tarinassa

Istun omalla sängylläni ja ihastelen loistavaa ilmaa ulkona. Olen jo päässyt kotiin asti, mutta sairaslomaa on vielä pari päivää jäljellä. Onneksi minun ei sentään tarvitse olla yksin, kun Riza on luonani.

Tälläkin hetkellä kyseinen nainen on alakerrassa laittamassa ruokaa… Haluaisin mennä sinne, mutta Rizan tuntien jos en pysy sängyssä hänen käskystään, pysyn kyllä siellä kun minua on ammuttu jalkaan…

"No, niin Roy… Tein kanakeittoa ja sinun olisi sitten paras syödä koko lautasellinen tai muuten…" Kuulin selvän uhkauksen… Kai tekin kuulitte? Eikä minulla ole edes kitkahanskojani, kun Riza siirsi ne pois sängyn vieressä olevan yöpöydän laatikosta. Otan lautasen ja alan lusikoida kanakeittoa parempiin suihin ennen kuin saan saarnan.

Se kyllä olisi erittäin pientä verrattuna siihen mitä saatan muuten saada niskaani. Lautasellisen syötyäni ojennan sen kiltisti hänelle pois laitettavaksi ja hämmästyn kun Riza sitten istuu sängylleni lykättyään lautasen yöpöydälle.

"Roy, soittivat juuri että Hakuro on saanut kolmen kuukauden kotiarestin ja aika moiset sakot maksettavaksi." Riza sanoi ja minä hymyilin hiukan. Olihan se hyvä että Hakuro saisi edes hiukan näpeilleen huonosta käytöksestään. Toisaalta samalla puhelulla olisi pitänyt tulla myös minun mahdollinen rangaistukseni ja siitä en olisi niin paljoa välittänyt kuulla. Riza kai tiesi sen ja istui vierelleni melko hyväntuulisena…

"Sinä menetit sitten ajolupasi ja käyttö oikeuden kaikkiin armeijan autoihin. Et saa ajaa autolla yhtään metriäkään vuoteen ja sitten jos haluat ansaita korttisi takaisin, saat mennä ajokouluun. Tämä on se hyvä osuus. Sait viikon ajaksi tuhat sivua lisää paperi hommia, jotka koskevat sitä autoa ja kuljetuksessa olleita esineitä." Riza sanoi ja katseli minua, kuin odottaen että alkaisin kiehua raivosta.

"No, onhan minulla sinut ja Havoc. Eikä tuo kuulosta niin pahalta kuin mitä olisi voinut olla." Sanon ja hymyilen samalla kun Riza nojaa olkansa minua vasten.

"Kyllä sinua pitää välillä vähän läppiä sormille." Riza toteaa tyynellä äänellä ja pidättelen hymyä joka uhkaa nousta naamalleni…

"Sinäkös meinasit sen hoitaa?" Kysyn miettien mitä nainen siihen sanoisi. Hän kun osaa toisinaan olla hiukan liiankin sanatarkka…

"Tällä kertaa se jäi minun huolekseni, kyllä." Riza sanoi ja hymyili samalla kun läppäsi minua ranteille. Erittäin rakastettava ja ihana nainen. Vaikka, en minä Rizaa kehenkään muuhun vaihtaisikaan.

"… No kiitos." Totean ja hymyilen hiukan katsoessani Rizan punertavan ruskeisiin silmiin. Hänen silmissään näin jo sen rakkauden jota olen hakenut lukemattomilla treffeilläni, yrittäen unohtaa sen joka ensimmäisenä kosketti sydäntäni…

Ainoa nainen joka saa minut tuntemaan taas sen oudon lämmön kun joku koskettaa syvälle sisimpään. En edes huomannut että poskellani valui kyynel, ennen kuin Riza suukotti sen pois hymyillen.

"Roy… Nyt ei ole mitään syytä itkeskelemiseen. Ajolupa se vain oli." Riza saanoo lohduttavalla äänellä, vaikka enhän minä nyt jotain niin tyhmää alkaisi itkeä. Ihan oikeasti.

"Minä vain rakastan sinua, Riza. En minä mistään ajoluvasta alkaisi kyynelehtiä!" Sanon ja huomaan että nainen hymyilee vaarallisesti.

"Minä saisin sinut itkemään jos haluaisin… joten sinun on parempi olla kiltti poika…" Riza sanoo taas ja nyökkään kun nainen painaltaa minut yhtäkkisesti suoraan tyynyjäni vasten… Mietin vain että tästä päivästä tulee erittäin mukava…

"Hei paska Eversti! Tulin tuomaan tämän raportin… ÄÄÄÄ!!!!" Havahdun ääneen Rizan vieressä pienestä mukavasta horroksestani. Se kuulosti kovasti Edwardilta… mutta miten se poika muka olisi asuntooni päässyt? Hyvä kysymys.

"Roy, odota siinä, käyn katsomassa, että Edward muistaa jättää sen raportin…" Riza huomauttaa ja nousee varastaen peiton kokonaan itselleen ja katson kuinka nainen lähtee kävelemään peittäen sillä itsensä… Taisi se sitten olla Edward. No, omapahan on vikansa jos tunkeutuu toisen asuntoon ilman lupaa.

Torkun ja kuuntelen puolella korvalla sitä, kuinka äänet kaikuvat alakerrasta. Riza kuuluu hiukan kurmuuttavan poikaa verbaalisesti. No se on ihan hyvästä pojalle, mitäs yllätti meidän varsin mukavan tuokion jälkeen alasti torkkumassa.

Kuulen kuinka joku tulee huoneeseen, mutten liikahdakaan koska arvelen sen olevan Riza. Vasta, kun tunnen kylmän käden olkapäälläni räväytän silmäni auki lähinnä järkyttyneenä.

"Mitä sinä oikein teet?!" Kysyn Edwardilta joka seisoo sänkyni vieressä naama punaisena ja pitelee vieläkin kansiota.

"Lue se." Tulee yksinkertainen vastaus ja kömmin istumaan, vetäen lakanan päälleni. Tiedän että Edward on teini, ja luultavasti perillä tällaisista asioista… Mutta en näe syytä järkyttää häntä enää enempää.

"Ovi oli lukossa Edward, millä tulit sisälle?" Kysyn samalla kun alan lukea paksua kansiollista papereita. Niissä puhutaan ihmissynteesistä… Selaan sivuja lukematta niitä täysin. Mistä poika tämän kaiken on saanut selville?!

"No, minä alkemisoin toisen oven siihen… En vain arvannut varautua tuollaiseen…" Edward sanoi muuttuen punaiseksi kuin paprika.` Ihan oikein sinulle, senkin hiippari.´ Ajattelen ja hymyilen itsekseni lukiessani.

Pääsen osaan, joka on kirjoitettu hiukan erilaisella käsi alalla ja alan kiinnostuneena lukea tekstiä. Pian olen varsin ihmeissäni. Viimeisellä sivulla on kuva Edwardista sekä nuoresta, ehkä kolmetoistavuotiaasta pojasta… Hyvin laihasta pojasta.

Katson Edwardiin, joka hymyilee minulle ylpeästi. Voisiko olla?

"Siinä on Alphonse. Tein synteesin sinä päivänä kun ajoit metsään ja en halunnut häiritä toipumistasi… Joten päätin tulla näyttämään tämän nyt. Alphonse on alakerrassa Rizan kanssa." Kuulen Edwardin sanovan ja tuijotan papereita tyrmistyneenä. Kukaan ei ole koskaan ennen onnistunut ihmissynteesissä!

"Eikä siinä kaikki! Sain oikean jalkani takaisin, katso vaikka!" Edward sanoo innoissaan ja vetää lahkeensa ylös paljastaen täysin lihaa ja verta olevan jalan.

Tuijotan sitä hetken ennen kuin vedän sormella kevyesti viivan sitä pitkin. Kyllä, ihan oikea se on. Minä en kai sentään näe unta?

"Totta se on Mustang! Voin erota armeijasta ja alkaa elää kunnon elämää…" Edward sanoo melkoisen innoissaan ja tunnen yhtäkkiä oloni surulliseksi. Ketä minä sitten kiusaan, kun Edward ei ole paikalla.

"Menehän alas, niin tulen kohta perässä." Sanon hymyillen kerrankin tosissani, ilman mitään taka-ajatusta. Edward katsoo minua kummissaan, mutta tottelee sitten epäröiden pysähtyen kuitenkin ovelle katsomaan taakseen.

"Oletko ihan kunnossa?" Edward kysyy huolestuneen oloisena ja huiskautan kädelläni hänen suuntaansa että poika älyäisi kaikota siitä seisoskelemasta.

"Olen. Mene nyt ja sano Rizalle, ettei hän saisi alkaa pelotella vasta kehonsa takaisin saanutta lasta." Sanon ja virnistän. Vanha kunnon Mustang virnistys ja Edwardin epäilys katoaa silmän räpäyksessä tuon sännätessä ovesta naama punaisena.

Puen vaatteet päälleni ja hymyilen Rizalle, joka pukee omiaan. Samaan aikaan kuulen kuinka Edward oletettavasti availee kaappeja ruuan etsinnän merkeissä.

"Minäkin pidän heistä kovasti Roy… Luuletko että he suostuisivat siihen että adoptoisimme heidät?" Riza kysyy ja olen suorastaan ymmälläni kuinka samanlainen ajatus maailma meillä on tai siitä kuinka hyvin Riza osaa lukea minua. Kohautan olkiani.

"En tiedä… Edward ei pidä minusta suuremmin." Sanon ja lähden jo alakertaan.

Syömme rauhassa ja lähdemme pihamaalleni kävelemään ja viettämään mukavaa iltapäivää. Nautin kerrankin Edwardin seurasta ilman että kiusaan hänestä minkään näköistä raivostunutta "minä en ole pieni" palopuhetta.

Alphonse on yllättävän iloinen, kun nostan hänet ilmaan ja tajuan samassa sen johtuvan vain siitä, ettei hän ole aikoihin tuntenut mitään sellaista. Nauramme ja teemme kaikenlaista mitä mikä tahansa normaali perhe saattaisi tehdä rentona iltana kun vanhemmat ovat päässeet töistään.

Näen kyllä auton mutta en epäile mitään ennen kuin huomaan pyssyn piipun ikkunan raosta. Se ei ole edes suunnattu minuun vaan jonnekin poikien suuntaan. Riza on turvassa portaille jäävässä varjossa, josta tuskin tarkkasilmäisinkään henkilö huomaisi naista jos ei tietäisi hänen olevan siellä.

"Maahan kaikki!" Huudan ja hyppään eteenpäin kaataen Alphonsen samalla kun kuulen laukauksen. Sitten oloni on outo. Hyvin outo.

Kuulen uuden laukauksen, jonka tunnistan Rizan käsiaseeksi. Niin, Riza on aina valmiina… Missähän hänen pyssynsä oli piilossa tällä kertaa? Viimeksi löysin sen naisen ihoa vasten tuon paidan alta. Hyvä piilo jos ajattelee, ettei lähes kukaan uskalla kähmiä Rizaa.

Kuulen Edwardin huutavan. Onkohan Alphonse kunnossa? Kyllä on, koska kuulen kuinka poika itkee. Tiedän kyllä millaista meteliä ihminen pitää jos häneen on osunut. Näin niin paljon Ishvaalissa… Mikäli ammuttu oli hiljaa, oli syytä olla huolissaan.

"Roy! Roy Mustang! Eversti!!!" Kuulen Rizan äänen ja tunnen samassa viiltävää kipua kyljessäni.

"Ah, helvettii…" Vaikerran ja raotan toista silmääni huomatakseni, että Edward joka yleensä katsoo vaaraa silmiin ja on muutenkin kadehdittavan rohkea ihminen kaikkine tekoineen, itkee ja näyttää säikähtäneeltä.

"Roy, pysy tajuissasi… Ambulanssi on jo tulossa… shhh.. shh." Riza sanoo melkein hellästi, vaikka vaikuttaa pelokkaalta ja huolestuneelta. No eihän tämä mikään leikin asia olekaan… Ajatukseni alkavat harhailla ja mietin kuinka monta kertaa minun pitää käydä sairaalassa tässä kuussa ja kuinka kauan kestää parantua ampuma haavasta.

"Roy!" Riza kuulostaa minusta liioitellun hätäiseltä ja hymyilen. Johtuukohan tämä olo veren hukasta? Ainakaan minulla ei ole varsinaisia kipuja…

"Voi luoja, älä nyt kuole käsiini… Roy!!" Riza ilmeisesti on valmis erittäinkin epätoivoisiin tekoihin kun hän kerran tuntee tarpeelliseksi läpäyttää minua poskelle. Minua huippaa ja suljen silmäni, vaikka tiedän hyvin että minun pitäisi pysytellä hereillä…

"Voi luoja, voi luoja, miksi?! Roy silmät auki ja heti taikka minä… minä…" Kuulen Rizan uhkaavan, mutta milläs uhkaat? Samassa kuulen Edwardin selittävän Rizalle jotain Xingin alkemiasta ja kuulen kuinka pojan kädet lyödään yhteen. Avaan silmäni juuri parahultaisesti nähdäkseni kuinka Edward painaa kätensä vatsalleni joka on aivan veren peitossa. Jos olinkin aikaisemmin ollut tilassa jossa kipua ei tunnettu, nyt kyllä tunnen sen varsin hyvin.

Vaikea sanoa miten kovaa huusin tai meninkö tajuttomaksi välillä, mutta Riza on puristanut minut syliinsä tiukasti. Kuulen kuinka hänen sydämensä hakkaa, luultavasti koska pääni on puristettu tiukasti häntä vasten. Ambulanssi ulvoo kaukaisuudessa ja kuulen kuinka Edward selittää Alphonselle jotain siitä että hänen oli onnistunut löytää xingin alkemiasta kertova kirja.

"Mitä… helvettiä?" Kysyn hiukan pökerryksissäni. On selvä etten ole kuollut, mutta enää en tunne pienintäkään kipua. Olen nyt tosin selvästi hereillä ja edelleen verinen, ainakin vaatteeni liimautuvat ihoon varsin epämiellyttävästi.

"Edward, hän heräsi!" Riza huudahtaa ja päätäni vihloo kuin minulla olisi mahdottoman paha krapula.

"Hyvä. Olisin erittäin huolissani jos hän ei heräisi jo. Mustang, säikäytit meidät kaikki oikein kunnolla… Ja kiitos kun pelastit Alphonsen." Edward sanoo ja tunnen jonkun käden olkapäälläni. Vaikea sanoa kenelle se kuuluu, mutta jonkun muun kuin Rizan se on, koska käsiä on jo kolme… ja nyt neljäs.

Avaan silmäni raolleen ja huomaan, että myös Edward ja Alphonse ovat ihan vierelläni. Edwardin käsi on olkapäälläni ja Alphonsen huomaan tarranneen käteeni. Riza taas on tyytynyt siihen että saa pitää minut puolittain sylissään ja kietonut kätensä ympärilleni.

"Roy… Riza kertoi, että voisitte adoptoida meidät… Ja olisimme iloisia jos se onnistuisi." Alphonse sanoo ja hymyilee samalla kun puristaa kättäni. Nyt en ole enää niin varma siitä että olen hereillä.

"Niin, sitten olet paska "isä" etkä Eversti joten paras alkaa totutella siihen." Edward sanoo ja hymyilen. Untahan se varmastikin on, kun Edward suostuu noin helpolla.

"Selvä pätkä-poika." Sanon takaisin ja Riza tukistaa minua.

"Roy! Vähän tapoja!" Riza nuhtelee minua, mutta sitten tuleekin ambulanssi ja selitys alkaa täydellä teholla. Minuun tökitään muutama neula ja lääkärit painelevat kylkeäni tunnustellen.

"Kuka sulki haavan alkemialla?" Lääkäri kysyy ja kuulen kuinka Edward selittää kaiken mitä tietää haavan korjaamisesta. Kuulostaa harvinaisen selkeältä selostukselta.

"Sinä tarvitset vain lisää verta. Viemme sinut sairaalaan tiputukseen ja he voivat kaikki tulla mukaan." Lääkäri puhelee ja hymyilen.

"Minun perheeni." Sanon kun auton moottori hurahtaa käyntiin ja luulenpa hymyistä päätellen että he kaikki kuulivat sanani…

The End XD tähän loppui tämä ilo, mutta sain inspiraatiota jatkaa "omia vai vieraita" Tarinaani kun kaverini sanoi etten saisi lopettaa sitä tuohon… :DD Hänen tosin kävi vähäsen sääliksi Royta, mutta kuitenkin. Elikkä se jatkuu ja otan tuon "complete" merkinnän pois Toivottavasti tykkäsitte ja odotan innolla Risuja ja Ruusuja, kommenttien muodossa. Kiitos ja kuulemiin

~Kizu-89