Varoitukset: Mikäli olette lukeneet edelliset kappaleet, mitään henkeä salpaavan häiritsevää et tule nytkään kohtaamaan. Jatkakaa lukemista, olkaa hyvät.
Viimeinen päiväni Centralin halutuimpana poikamiehenä. Huomenna on häät joita olen odottanut innolla ja Hughes on virallinen hääkuvaaja. Edward pääsi sitten oikeasti bestmanniksi. Jean ja Maes ovat hehkuttaneet polttareitani viikkoja ja nyt olemme vihdoin pääsemässä itse asiaan… Vaikka olisinkin mieluummin Rizan kanssa kylpylässä johon naisväki kuulemma suuntasi.
"Miltäs nyt tuntuu kun huomenna tähän aikaan olet ukkomies?" Havoc kysyy ja virnistää samalla kun avaa minulle ja Edwardille oven baariin. Minä en edes halunnut juhlia tänään. Olisin halunnut vain käpertyä sänkyyn ja helliä Rizaa…
"En jaksa odottaa siihen…" Mutisen ja varmistan että Edwardin kaulus on suorassa, poika kun on tämän illan aikana kääntänyt sen jo vinoon niin monesti, etten kykene enää laskemaan.
"Älä koko ajan oio kaulustani paskiainen…" Edward murisee ja huokaisen kun hän saman tien kääntää kauluksensa outoon asentoon.
"Sinä käännät sen koko ajan vinoon."
"Hei pojat!" Hughes tervehtii kun avaan oven ja pian käteeni on isketty lasillinen lempi juomaani. Konjakkia, punertavan ruskeaa ja hyvin hyvin vahvaa. Mietin vain onko Hughes järjestänyt ohjelmasta nuori ystävällistä. Onhan Edward jo sentään 17-vuotias, mutta ei hän mikään aikuinen ole.
"Roy! Tässäpäs sinulle viimeiseksi illaksi iloa!" Hughes sanoo ja viittaa kädellään lavaa kohti, jossa on joukko kauniita naisia. Siis joukko kauniita strippaaja naisia…
"Hughes, tiedät kyllä mitä mieltä olen tästä… olisit voinut ajatella Edwardiakin vähäsen." Sanon ja huomaan kauhukseni että poika oli kadonnut jonnekin.
"Älä viitsi nipottaa Roy, Edward on jo seitsemäntoista, hän voi jo hyvin alkaa harjoitella aikuisuutta varten." Hughes sanoo ja pongaan Edwardin kiusaantuneena lasi kädessä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa että Edward on pian aikuinen. Edward on aina ja ikuisesti minun lapseni.
"Ed, pysy kanssani, niin livahdamme kotiin heti, kunhan muut ovat saaneet huvinsa. Minua ei stripparit kiinnosta." Sanon ja Edward näyttää ilahtuvan. Vietämme aikaa sivupöydässä muiden juodessa miestä vahvempaa ja seuraillessa strippareiden näytöksiä.
On jo keskiyö ja minä päätän että lähdemme Edwardin kanssa nukkumaan. Olen juuri oven vieressä pukemassa takkiani kun Maes yllättää minut nojaamalla olkapäähäni. Tiedän Hughesin olevan humalassa ja käännän päätäni katsoakseni känniläistä.
Minä en saa varoitusta ennen kuin Hughesin huulet painuvat omiani vastebn tiiviisti, lämmin alkoholin tuoksuinen henkäys heti sen jälkeen ja väistän järkyttyneenä Maesin läheisyyden osoitukset.
"MITÄ PERHANAA HUGHES?!!" Huudan ja pyyhin huuliani takin hihaan samalla kun Edward nykii Havocin hihaa yrittäen kai saada hänen huomionsa meihin ja ongelmaamme.
Jumalan nimeen johon en koskaan uskonut tai usko, minä olen menossa naimisiin, Hughes on jo naimisissa eikä minulla ole enää tunteita häntä kohtaan!!
"Älä suutu… Roy…" Maes sanoo alkoholin värittämällä äänellään ja nojaa minua vasten samalla kun painaa kätensä poskelleni. Minä läpsäisen sen pois, en pidä alkuunkaan tästä. En sitten yhtään.
Tunnen kuinka Hughes painautuu minua vasten ja rimpuilen kun törmään selkä edellä seinään. En saa henkeä kun tunnen hänen huulensa uudelleen. Tunnen varsin hyvin kuinka parran sänki raapii omaa leukaani ja kun vihdoin saan happea, ajattelen kauhulla mitä voin sanoa Rizalle. Katson kauhistuneena Hughesin vihertävän värisiin silmiin ja hän päästää irti.
Käännyn pois ja suoristan raivokkaasti takkiani kun Edward ja Havoc moittivat Hughesia.
"Olet ottanut liikaa Hughes. Gracia olisi erittäin vihainen sinulle…" Sanon mahdollisimman pahastuneella äänellä, haluan satuttaa häntä. Minuun sattuu kovasti. Olen vihainen ja hämmästyn kun Edward ottaa kädestäni kiinni.
"Tule Roy, mennään pois ennen kuin sanot jotain mitä kadut myöhemmin…" Edward sanoo ja puolittain ohjaa ja puolittain työntää minut ovesta ulos. Lähdemme kävelemään kotiin, jonne on muutama kilometri matkaa, mutta minua se ei haittaa tippaakaan.
En edes kunnolla huomaa ajan kulumista ennen kuin Edward ystävällisesti ohjaa minut piha kiveykselle. Katson hiukan hölmistyneenä taloamme.
"Hughes on vain niin tyhmä…" Sanon ja Edward tyrkkää minua kevyesti kylkeen.
"Riza kertoi minulle että olit suudellut Hughesia kännissä itsekin." Edward sanoo ja naurahtaa, ennen kuin katseellani hiljennän hänen naurunsa.
"Minä pidin Hughesista enemmän kuin olisi pitänyt. Olin lähes selvä kun suutelin häntä ja minä tein sen tunteesta, enkä siksi että olisin ollut kaato kännissä hänen polttareillaan!" Huomaan yhtäkkiä huutaneeni Edwardille.
"Sinä… pidit Hughesista?" Kysymys putoaa välillemme ja tajuan äkkiä paljastaneeni ongelmani Edwardille.
"Jep…"
"Ummm… Tarkoittaako tämä, että olet öööhh... h-o-m-o?" Edward kysyy ja punastuu nopeasti korviaan myöten.
"Mitäs luulet?" Kysyn samalla kun avaan etuoven lukon kävellen eteiseen ja potkaisten kenkäni jalasta samalla kun heitän takkini naulakon päälle.
"Rakastan Rizaa ja lapsiamme." Sanon ja hillitsen halun lyödä pääni kaapin oveen, niin että unohtaisin kaiken. Miksi juuri nyt Hughesin piti suudella minua…
"Olen kyllä huomannut… Minä luulin että inhoat 'epäsopivia intiimi suhteita kahden miehen välillä' sinähän sanoit sille eräälle kenraalille niin?" Edward kysyy ja tällä kertaa kävelen kaapille pamauttaen pääni sen oveen.
"Luuletko että kukaan ottaa minut todesta ylemmällä portaalla jos annan heidän tietää erilaisuudestani? Ihmiset eivät hyväksy erilaisia, olipa kyse hiusten väristä, silmistä, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai vaikka vain typerästä uskonnosta. Tiedät mitä Ishvaalissa tapahtui…" Sanon ja katson puun syitä lähietäisyydeltä. Minua masentaa ja haluan vain Rizan luokseni.
"Onko tuollainen asioiden piilottaminen sitten parempi vaihtoehto?" Edward kysyy melkein lempeästi ja vedän syvään henkeä.
"Ei. Vierestä seuraaminen ei koskaan ole oikeaa elämää, Edward. Mutta joskus on vain luovuttava asioista yleisen hyvän nimissä." Sanon samalla kun lähden kävelemään kohti rappuja, Edward jää eteiseen hiukan outo ilme kasvoillaan.
Menen suoraan nukkumaan ja asettaudun Rizan puolelle sänkyä. Vihaan sitä kun hän ei ole kotona luonani, tekemässä elämästäni niin paljon elettävämpää.
Aamu yöllä uneksin Rizan luokseni. Se on niin todellista, voin ihan tuntea pehmeät huulet omillani. Hiusten latvat kutittavat poskeani, kun pehmeä käsi sivelee poskeani.
"Rakastan sinua…" Sanon ja Riza suukottaa otsaani naurahtaen kevyesti.
"Tiedän…" Hän vastaa, ennen kuin uneni haihtuu pimeyteen ja hetken päästä herään kellon sointiin.
"Uhhuh, olipas se jännä uni." Totean samalla kun marssin toiveikkaana suihkuun siistimään itseni ennen aamiaista ja parhaaseen pukuuni pukeutumista.
Olen hermostunut ja vielä enemmän hermostun kun tajuan, ettei Edward ole missään päin taloa.
"EDWARD, SENKIN PÖLYHIUKKASEN KOKOINEN BESTMAN!!! MINNE LIVISTIT?!" Huudan niin että koko talo kaikuu ja etuovi repäistään auki ja minulle paljastuu varsin raivostunut pikku alkemisti, jonka käsissä on kimppu kukkia.
"KETÄ SINÄ OIKEIN KUTSUT NIIN PIENEKSI BESTMANNIKSI ETTEI HÄNELLE VOI ANTAA SORMUSTA KOSKA SORMUS MURSKAISI HÄNEN KÄTENSÄ?!?!?!?" Edward huutaa ja minä tyrskähdän hiukan.
"Anteeksi Ed, olen kai vain hermostunut…" Sanon hiukan pahoittelevasti jotta Edward leppyisi.
"Senkin paskiainen, tässä sinulle kukkakimppu." Edward sanoo ja heittää kukkapuskan minulle.
"Meille tulee kiire, liikettä niveliin Ed!" Sanon ja vedän parhaat nahkakenkäni jalkaan samalla kun avaan ovea.
"Roy, Havoc on jo pihalla, kukkapuska on häneltä ja siltä sihteeriköltä." Edward sanoo ja katson häneen hämmästyneenä samalla kun minut työnnetään ovesta ulos ja seuraavaksi suoraan auton takapenkille.
"Noniin, Mustang. Oletko valmis lähtemään?" Havoc kysyy kun Edward istuu toiselle puolelle hymyillen ja näyttää minulle vielä sormusrasiaa.
"Olen." Vastaan ja tunnen suurta helpotusta siitä, ettei minun tarvitse olla enää kauhean kauaa erossa Rizasta. Rakkaasta Rizastani… Sekä pikku palleroistamme…
Vihdoin pääsemme kirkolle. Centralin pääkirkko on koristeltu sisältä kukka asetelmin ja kävelen Edwardin kanssa papin luo odottamaan Rizaa. Gracia istuu eturivissä Elysian ja meidän lasten rattaiden kanssa. Hetken katseltuani löydän Alphonsen ja olikohan se Cecilia. Cecilialla on yllään pinkki mekko, joka ärsyttää silmiäni kirkkaudellaan. Huomaan myös tyyliin sopimattoman karva muhvin, ei sillähän on pää. Ehkä se onkin kissa…
Tuttu musiikki alkaa soida ja katson odottavasti kirkon keskikäytävää. Riza tulee sisälle Hughesin ottaessa kuvia. Hän näyttää niin kovin kauniilta kävellessään määrätietoisesti kohti alttaria. Vaalean sinertävän värinen mekko on maahan asti ylettyvä ja siinä on muutamia rypytyksiä somistuksina, tiukka yläosa paljastaa hänen kauniit muotonsa, olematta kuitenkaan liian avoin. Huntu peittää kuitenkin hänen kasvojaan, enkä näe muuta kuin pehmeät huulet jotka hymyilevät minulle.
Pappi jorisee paljon, enkä osaa oikein keskittyä muihin kuin niihin kohtiin, joissa minun tulee toistaa sanottu. Havahdun katselemasta Rizaa, kun Edward tyrkkää kättäni sormus rasialla.
"Voitte pujottaa sormuksen morsiamen sormeen." pappi huomauttaa toiseen kertaan ja Riza naurahtaa, minun ottaessa sormuksen rasiastaan. Katson Rizan hunnun peitossa olevia kasvoja samalla kun pujotan sormuksen hänen nimettömäänsä.
Odotamme kärsivällisesti että pappi pääsisi asiaan. Lopulta hän päästää meidät kärsimyksestämme.
"Voitte suudella morsianta."
"Riza…" Huokaisen samalla, kun nostan hunnun hänen kasvoiltaan ja painan huuleni vasten hänen omiaan.
Kuulen etäisesti vieraidemme hurraavan ja Hughesin kameran raksahdukset. Olen niin iloinen että voisin itkeä. Vedämme kumpikin henkeä, ennen kuin käännymme kohti vieraitamme ja kävelemme hurrausten saattelemina ovesta ulos.
Hätkähdän kun päällemme alkaa sataa riisiä ja ruusun terälehtiä.
"Sinä suunnittelit tämän?" Kysyn hiljaa kun tuijotan hevosvetoisia kiiltäviä vaunuja. Riza naurahtaa taas ja tyrkkää minua kevyesti kylkeen.
"Oli minulla aikaa miettiä häitä, kun odottelin sinua kotiin." Riza sanoo ja suukottaa poskeani samalla kun kiskoo minut hämmästyneine jalkoineni vaunuille.
"Olkaa kunnolla. Minä autan Graciaa ja Maesta Tristanin ja Trituren kanssa. Alphonse ja Ceciliakin tulevat sinne yöksi." Edward sanoo ja taputtaa olkapäätäni, ennen kuin Riza heittää yhtäkkiä morsiuskimppunsa yleisöön.
Havocin deitti hyppää ja sieppaa sen lennosta samalla kun Riza katsoo minua niillä silmillä jotka lupaavat maailman parhaita salaisuuksia. Tai kärsimystä ellen tottele hänen tahtoaan.
"Menemmekö Rouva Hawkeye-Mustang?" Kysyn kiusallani ja Riza läpsäisee minua kevyesti samalla kun nousen vaunuihin.
"Voi kyllä… Kuski, älkää katselko taakse, koska tämä voi mennä mielenkiintoiseksi… Tiedättehän mitä tapahtuu kun pari ei näe päivään tai pariin…" Riza sanoo vaarallisesti ja kuskin lähtiessä liikkeelle istuu syliini erittäin lupaavalla tavalla.
"Riza, joku voi nähdä!" Sanon ja katson häntä hivenen järkyttyneenä samalla kun Rizan kädet nyhtävät paitaani pois housujen sisästä.
"Antaa nähdä vain, minulla oli tylsää viimeyönä. En odottele kylpylälle asti, että saan haluamani." Riza sanoo ja ilkeä kiilto nousee hänen punertavan ruskeisiin silmiinsä, joita rakastan niin kovin.
Poistun nolona vaunusta, Rizan hehkuessa tyytyväisyyttä kävellessään tanssahtelevin askelein kylpylän etuovelle hiukan edelläni. Olen varma että kasvoni ovat punaiset kuin paprika.
"Älä ole noin tylsä, Roy. Mieti nyt miten hauskaa se oli." Riza sanoo samalla kun pyytää huoneemme avaimen tiskiltä.
"Niin, mutta ihmiset näkivät ja kuulivat ja …" Selitän Rizalle. Minä en ole kaikkein julki kuhertelevin ihminen maailmassa.
"Äh, kerranhan sitä vain eletään!" Riza sanoo ja hymyilee samalla kun suutelee minua suoraan suulle tiskin takana olevien keski-ikäisten naisten iloksi.
"Selvä, sen takia menemmekin nyt suoraan huoneeseemme…" Sanon ja sieppaan hänet syliini lähtien marssimaan kohti huonetta, jonne Riza on kuiskannut minulle kävely ohjeet samalla häiriten kävely työtäni mahdollisimman moninaisesti.
Niinhän sitä sanotaan. Kerranhan sitä vaan eletään.
//Henkilökohtaisesti pidän tätä kohtuullisena kappaleena. Kommentteja saa heitellä suuntaan tai toiseen, Kizu-89 kiittää ja kumartaa. //