Jos haluaa uskoa onnelliseen loppuun lukekaa vain varoitukseen asti. Ne jotka haluavat nähdä minun ei niin onnellisen lopetukseni, lukekoot eteenpäin siitä. saatan jatkaa tätä vielä yhdellä kappaleella, mutta se on hiukan epätodennäköistä.
Ihmettelen kuinka kaunis talostamme on tullutkaan, vaikka sitä on alkemian ja lisämateriaalin avulla laajennettu huomattavasti. Lapset ovat kasvaneet terhakkaiksi nelivuotiaiksi ja olohuoneen kirjahyllyssä on neljä perhevalokuvaa. Joka vuosi otamme uuden ja kehystän ne kirjahyllyyn. Eihän kuvamme siihen rajoitu, ei toki. Hughes ottaa joka kerta käydessään täyden rullan kuvia lapsista ja kaikista ketkä suostuvat seisomaan sekunninkin paikoillaan.
Kirjahyllyn toinen hylly on varattu paksuille albumeille. Havoc on alkanut jo valittaa näkevänsä painajaisia sekä Elysiasta, Että Trituresta ja Tristanistakin. Hughes kun tykkää esitelle myös minun lapseni kaikille mahdollisille ihmisille. Tai siis minun ja Rizan.
Rizakin työskentelee taas alaisuudessani armeijassa. Kuri on koventunut sekä minulle että muillekin. Lapset käyvät päivähoidossa Gracialla ja minä näen Maesin joka ikinen päivä. Puhumattakaan kuvista joita hän ottaa aina kun ehtii ennen minua kotiinsa.
Meillä on nyt koirakin. Black Hayate, jonka Fuery löysi kadulta sateesta.
Kissakin löytyy.
Samana päivänä kun toimme koiran pennun kotiin, meitä odotti puoliksi kalju kissa Cecilian ja Alphonsen kanssa.
"Mikä tuo on?!" Minä muistan kysyneeni. Kissat eivät ole kaikkein suosikki elimiäni, kaikkea muuta kuin uskollisia ja erittäin omapäisiä otuksia kun ovat.
"Se on takku kissa. Rassukan turkki oli huopunut selästä ja se oli jätetty ulos. Voisittekohan te ottaa sen tänne?" Cecilia kysyi ja Alphonse katsoi minua hellyttävillä silmillään. Riza ei ollut niin älyttömän iloinen kissasta, mutta leppyi illemmalla.
Edward osoittautui kissa rakkaaksi ihmiseksi kaikista aikaisemmista Alphonsen kissan haluamis tuomitsemisistaan huolimatta.
Tristan ja Triture ovat jo kasvaneet mukavan kokoisiksi pikku ihmisiksi. Tristan on alkanut tavata helppolukuisia kirjojakin, vaikka ei hänen vielä tarvitse pariin vuoteen mennä esikouluunkaan. Triture taas… Hän on kiinnostunut erilaisista alkemiaan liittyvistä asioista. Olen hieman yrittänyt hillitä intoa alkemiaan, koska tuossa iässä se ei ole kovinkaan järkevä kiinnostuksen kohde.
No, tarkoitan oikeastaan että yritin siihen asti että eräänä ihanana aamuna kävelin lasten huoneeseen ja yllätin tyttöni syntetigrammin ääreltä juuri painamassa pieniä käsiään sitä vasten. Onneksi se ei ollut mitään vaarallista, pelkästään pieni nukke. Minun oli pakko alkaa opettaa häntä, ettei mitään vahinkoja pääsisi tulemaan.
Riza suuttui minulle, minun vastuullani olisi kuulemma vieroittaa Triture alkemiasta. En käsitä mitä iloa minun olisi yrittää estää tyttöä oppimasta alkemiaa. Hän on älykäs, ehkä hiukan liikaakin ja en halua että hänen käy missään vaiheessa kuten Elricin veljesten. Minun vanhempien lasteni.
Alphonse ja Cecilia ovat kihloissa, vaikka ovatkin todella nuoria. Alphonse halusi muuttaa kotoa ja pystyttää pienen kaupan kaupungin laitamille, missä hän Cecilian kanssa yhdessä korjaa esineitä. Cecilia on nykyisin huomattavan paljon fiksumman oloinen kuin aikaisemmin. Liekö syy sitten siinä että Edward alkoi opettaa hänelle kaikkea mahdollista matikasta lähtien. Tyttö ei osannut muuta kuin yhteen ja vähennys laskuja. Pianon soitto, laulaminen ja koruompelu häneltä kyllä luonnistui.
Edward taas… Edward asuu yläkerrassa, jonka yhdessä teimme alkemialla. Hän käy töissä todella lähellä taloamme ja lopulta Rizankin oli myönnettävä että olisi kaikkein järkevintä antaa Edwardin asua meillä siihen asti kunnes läheltä vapautuisi asunto tai pienempi talo.
JOS HALUATTE USKOA KAUNIISEEN JA ONNELLISEEN LOPPUUN; VAROITAN ETTÄ JATKAMINEN KIISTÄÄ SEN.
Tänään on kuitenkin todella kurja päivä. Jokin sekalainen rosvo joukkio on kiusannut Führerin kartanon lähistöllä olevia taloja ja meidän tehtäväksemme sitten jäi vahtia Fuhrerin taloa. Onneksi meillä on sentään Ed, joka voi hakea lapset kotiin sillä välin kun minä ja Riza lopun tiimimme kanssa seisomme sateessa.
"Toivottavasti kaikki on kunnossa kotona." Sanon Rizalle, kun vihdoin siinä yhdeksän maissa pääsemme lähtemään kotiin. Olemme kävellen ja sadekkin on hiukan vähentynyt.
"Eiköhän." Riza sanoo ja samassa maailma pimenee.
Herään kipuun joka jyskyttää takaraivossani kuin tuhat ja miljoona vasaraa. Tunnen pehmeän käden otsallani ja avaan silmäni nähdäkseni Rizan. Hän näyttää kokeneen kovia ja itkuiseltakin.
"Roy, me olemme isoissa vaikeuksissa!" Riza sanoo heti kun saa minuun kunnollisen katse yhteyden. Huomaan nopeasti etten voi oikeastaan liikuttaa käsiäni, ne kun ovat käsiraudoilla kiinni toisissaan ja selkäni takana.
Minulla ei ole edes muuta vaatetta päälläni, kuin kauluspaita. Ihmettelen sitä hetken ennen kuin Rizan sanat vaikeuksista palaavat mieleeni.
"Mitä ihmettä meille tapahtui?" Kysyn hiukan hämmästyneenä etten pysty puhumaan normaalilla äänellä ilman massiivista päänsärkyä.
"Ne roistot varmaan huomasivat meidät uniformujemme takia ja hyökkäsivät. Luulen että meistä yritetään saada lunnaita Roy." Riza selittää ja yhtäkkiä ovi pamahtaa auki, saaden minut suorastaan voimaan pahoin päänsärystä.
"Täällähän se liekki eversti majailee, kauniin vaimonsa kanssa. Olipa tökeröä minulta olla huomaamatta kuka olet, ennen kuin tutkin vaatteidesi taskut." Matala ääni sanoo ja tunnen kuinka Riza painautuu lähemmäs minua, ennen kuin häntä lyödään.
En muuten olisi ehkä tajunnutkaan, mutta se että Rizan ote irtoaa ja kuulen inhottavan äänen. Iso koura tarttuu paidan kaulukseeni ja nostaa minut istualleen. Käsirautojen kulmat painuvat ranteeni ihoon kivuliaasti ja rimpuilen hiukan.
"Sinusta pitäisikin saada melkoiset lunnaat ystävä hyvä, mutta vaikuttaa siltä ettei kukaan usko että meillä on sinut. Ainoa joka on vastannut viestiimme, on Edward Elric, joka on virallisissa papereissa adoptio poikasi, entinen valtionalkemisti nero. Joten, pitänee hiukan muistuttaa armeijaa että heillä todellakin on Roy Mustang niminen upseeri ja hänen vaimonsa Riza Hawkeye-Mustang." Mies sanoo ja tunnen kuinka veitsi painuu olkapäähäni he hierovat jotain kankaan palaa siihen ja pidätän henkeäni.
Riza kiljuu, ja sävähdän, yrittäen nähdä mitä nuo saastat tekevät hänelle.
"Anteeksi tuo rouvaseni, mutta sinun varpaasi ovat takuulla vähemmän hyödylliset, kuin miehesi tai omat sormesi? Täytyyhän meidän lähettää heille jotain hieman konkreettisempaa." Mies sanoo ja minä yritän kiemurrella Rizaa kohti. Haluan lohduttaa ja pidellä häntä.
Tunnen kipua kyljessäni, kun minua potkaistaan. Sen jälkeen meidät jätetään rauhaan.
Kuulen kuinka jossain vesipisarat putoilevat lattialla olevaan astiaan, tai niin ainakin luulen. Riza itkee hiljaa. Yritän taas madella tieni lähemmäs, mutta ilman käsiä ja olkapää veressä se ei oikein onnistu.
"Riza, oletko kunnossa?" Kysyn lopulta liian väsyneenä yrittämään uudelleen matelemista. Minun on hyvin paha maata kylkiluut lattiaa vasten painuen, koska joko niissä on mustelmia luuhun asti, tai sitten joku niistä on saanut hiusmurtuman. Ne estävät minua hengittämästä normaalisti kuitenkin.
"Roy, he he… Sinä olet veressä!" Riza sanoo ja kuulen kuinka hän konttaa lähemmäs. Ketjujen kilinä käy korviini, mutta pian Riza on päässyt lähes vierelleni ja yltää koskettamaan käsivarttani.
"En pääse lähemmäs, koska ne mulkut laittoivat minut kettingillä kiinni seinään." Riza selittää ja huokaisen syvään, ennen kuin siirryn sivuttaissuunnassa lähemmäs Rizaa. En voi piirtää syntetigrammia kädet selän takana, vaikka kuinka yrittäisin. Riza ehkä osaisi piirtää jonkinlaisen, jos selittäisin hänelle.
"En pysty piirtämään mitään kädet selän taakse kahlittuna…" Sanon Rizalle ja hän nyökkää, ja miettii hetken, ennen kuin pyyhkäisee verta olkapäässä olevan haavani viereltä ja alkaa sormellaan piirtää yksinkertaisinta syntetigrammia jonka tunnen.
Harmi vain, että meidät keskeytetään ja syntetigrammin alku tuhotaan.
"Kukaan ei suostu maksamaan teistä mitään, sitä Edwardin kloppia lukuun ottamatta. Katsotaan vain, mitä pojalla on tarjottavana." Mies sanoo ja virnistää ennen kuin katoaa taas jonnekin.
En tiedä paljonko aikaa on mennyt, mutta yhtäkkiä kuulen kuinka Edward puhuu sieppaajiemme kanssa. Onko poika oikeasti niin typerä että kuvittelee pääsevänsä tänne ja pois täältä?
"Täällä ovat vanhempasi, melkein kunnossa…" Mies sanoo ja ovi aukeaa taas, nyt näen Edwardin silhuetin hänen kävellessään ensin Rizan luokse ja sitten minun luokseni.
"Olette oikeassa he ovat Roy ja Riza. Tässä." Edward sanoo ja heittää miehelle kassin, josta kuuluu paperinen ääni. Rahaa, mutta mistä?
Yhtäkkiä laukaus kantautuu ja kuulen Rizan kiljaisevan, Edward huutaa jotain ja minä rimpuilen tietäen etten pysty irrottautumaan käsiraudoista. Kuulen laukauksen ja tunnen kovaa kipua vasemmalla puolen kasvojani. Sen jälkeen kaikki on täysin pimeää.
Herään sairaalassa ja pääni tuntuu suorastaan räjähtävän. Edward tulee käymään ja selittää minulle ettei heidän suunnitelmansa ollut onnistunut. Riza oli kuollut ambulanssi matkalla, koska hänen pernaansa osunut laukaus oli aiheuttanut niin massiivisen veren vuodon, ettei edes Edwardin alkemia auttanut. Minä taas kuulemma menetin vasemman silmäni ja mitä ilmeisimmin joudun tyytymään silmälappuun. Triture ja Tristankin tulevat käymään ja yritän epätoivoisesti tajuta, miten heidän äitinsä voi olla poissa. Tunnen oloni masentuneeksi, kun en pääse Rizan hautajaisiin ja Edward vie lapsemme hautaamaan äitiään. Maes käy Gracian kanssa tuomassa minulle omenapiirasta ja kukkia toivottaen pikaista paranemista.
Lopulta lääkärit päättävät että saan mennä kotiin. Minun on hankala kävellä ja lääkäri käskee minun tunnustella kävelykepillä näkökenttäni ulkopuolelle jäävää aluetta. Lappu tekee minusta naurettavan näköisen ja olen jo kasvattanut osan etuhiuksistani sen päälle, kuin verhoksi maailman katseen eteen. Kaikki tuijottavat minua ja kuiskuttavat, kävelen nopeammin. Törmään melkein oveen, kun en näe sen heilahtavan kohti minua.
Sitten Tuttu käsi tarttuu kepilliseen käteeni, en edes säikähdä enää. Edward ohjaa minua koko kävelyn ajan pois reunalta joka on hänen puolellaan.
Triture ja Tristan juoksevat vastaan, samalla kun Maes kävelee keittiöstä.
"Tervetuloa kotiin isi!" "Näytät piraatilta isi! Leikitään merirosvoja!" Tristan ja Triture huutavat kilpaa ja tarraavat kiinni takin helmoihin. En olisi uskonut heidän voivan olla niin iloisia Rizan kuoleman jälkeen. Se jotenkin piristää minuakin.
"Olen piraatti." Sanon ja nostan ensin Trituren ja sitten Tristanin antamaan suukon poskelleni. Kuten aina työpäivän päätteeksi. Maes siirtyy Edwardin paikalle kuolleeseen kulmaani ja taluttaa minut kädestä pitäen keittiöön kaikesta purnauksestani huolimatta.
Siellä on hiukan kummallisen näköinen kakku.
"Edward leipoi sen lasten kanssa ja auttoi heitä koristelemaan. Istu tuohon ja saat aloittaa kakun." Maes sanoo ja katson ensin lautastani ennen kuin tavoittelen kohti kakku lapiota joka on pöydällä. Se on kauempana kuin asiat joilla olen harjoitellut ja arvioin hiukan väärin kohdan jossa se on. Maes näyttää järkyttyvän ja aikoo auttaa minua saamaan typerän kakkulapion käteeni, kun Edward puhuu takaani.
"Anna Royn opetella näkemään uudelleen Maes." Edward sanoo melkein hellästi ja Maes istuu takaisin paikalleen, kun Tristan ja Triture kiipeävät paikoilleen. Kaikki katsovat minua hymyillen, kun saan toisella yritykselläni kakkulapion. Tunnen voiton riemua ja virnistän ennen kuin leikkaan kakku palasen sen suuremmitta ongelmitta, joskin siitä tuli hiukan isompi kuin tarkoitin…
Edward ottaa välineen kädestäni ja leikkaa lapsille ja itselleen palaset, Maesin ottaessa kuvia. Salama häiritsee minua hiukan joten mulkaisen miestä kiukkuisesti. Se toimii, koskapa Maeskin istuu paikalleen ja ottaa palan kakkua.
"Enpä olisi koskaan uskonut että elämästäni tulee tällaista…" Totean ja Triture paukauttaa muovisen mehukuppinsa pöytään niin että pamahtaa.
"Isi, sinä olet meille rakas vaikka olisitkin piraatin näköinen, minä ja Tristan tiedetään että olet sisältä aina yhtä rakas isi kuin aina ennenkin!" Triture julistaa ja Tristan huutaa kannatuksensa.
En voi sille mitään kun kyyneleet alkavat valua. Painan käden lapun päälle ja näen muistot niistä, joiden luottamuksen olen pettänyt. Riza… En voinut suojella sinua kuolemalta…
"Äiti on onnellinen että olet kunnossa, olen ihan varma siitä. Maes kertoi että sinunkin äitisi on mennyt taivaaseen ja jo silloin kun olit vasta ihan pieni vauva…" Tristan sanoo ja mietin hetken miksi Maes sen meni kertomaan lapsille.
"Äiti ei siis ole yksin siellä." Tristan sanoo ja minun on pakko hymyillä lapsen viattomalle mielelle.
"Niin, äiti ei ole yksin siellä, koska Edward kertoi että hänen äitinsäkin on siellä." Triture sanoo ja huomaan Edwardin virnistävän.
"Niin ja meidän pitää olla ylpeitä että meillä on isi, koska Edwardilla ei kuulemma ollut pitkään aikaan." Tristan lisää ja kiipeää syliini halaamaan minua. Kaikki kerääntyvät ympärilleni halaamaan minua ja minusta tuntuu että Hughes kuristaa minut jonain päivänä halauksellaan.
"Sinä olet pätkä, Edward, mutta sydämeltäsi kaikkein suurin." Sanon ja taputan Edwardin olkapäätä, vaikken istualtani ylläkään taputtamaan mitään korkeammalta
"KETÄ SINÄ SANOIT PÄTKÄKSI SENKIN PIRAATTI?!" Edward huutaa ja sekä Tristan , että Triture nauravat kun Edward osoittaa minua sormellaan.
"Sinua, sitä paitsi lappuni on tavallaan väärän mallinen." Totean tyynesti, hymyn karehtiessa suupielissäni.
"Sinä oletkin muotitietoinen merirosvo jonka hyvä ulkonäkö huijaa kaikkia!" Edward sanoo ja Triture kikattaa.
"Isi on parhaan näköinen merirosvo maan päällä!" Triture sanoo ja nousee seisomaan tuolilleen.
"Ja minä Triture Tia Mustang olen hänen perämiehensä, seilaamme halki seitsemän meren ja …" Triture aloittaa seisoen tuolillaan tyypillisessä Mustang minihameet poseerauksessa.
"Minä olen kartan lukija ja tykkimies." Tristan sanoo ja nousee hänkin seisomaan tuolilleen, sitten odottavat katseet kääntyvät Edwardiin.
"Sinä olet kauppalaivan perämies, mutta oikeasti tyttö joka pukeutuu pojaksi!" Triture sanoo ja osoittaa Edwardia kaikkien purskahtaessa nauruun Edoa lukuun ottamatta.
"Sinä olet kauppalaivan kapteeni Maes setä ja me tulemme isin kanssa ryöstämään teidän maailman kuulun keittäjänne ja aarteet." Tristan sanoo äänelle joka kertoo että poika arvelee tietävänsä mistä puhuu.
Ennen kuin ehdin edes tajuta, Tristan ja Triture ovat hypänneet Maesin ja Edwardin kimppuun kumpikin tahollaan ja huutavat että minun pitää auttaa valtaamaan laiva ja saamaan kauppalaivan väki antautumaan.
Menen Tristanin kanssa kaatamaan Maesin sohvalle, olohuoneessa johon tuo on juossut 'karkuun' Sitten kutitamme häntä antautumiseen asti. Seuraavaksi menemme kodinhoitohuoneeseen jossa Triture heittelee pyykkipoikia Edwardiin joka on suojautunut paljun taakse.
En voi olla virnistämättä kun otan kupillisen vettä eteisen pöydältä ja heitän sen sisällön Edwardin päälle. Edward hyppää pystyyn kiroillen ja Triture kaataa hänet maahan alkaen kutittaa poikaa.
Minä autan häntä pitelemällä Edwardia paikoillaan ja lopulta hänenkin on luovutettava.
Kaikki nauravat kunnes lyön pääni hyllyn kulmaan noustessani ylös. Se sattuu hiukan ja hieron päätäni, kun minut hätistetään sänkyyn lepäämään.
Sängyssäni mietin kuinka minun elämäni voi mennä yhdessä sekunnissa niin paljon kallelleen.
Saatan saada inspiraation kirjoittaa jotain, mutta koska en ole nyt saanut istua tuntia enempää koneella kerrallaan, veikkaan ettei tämä kirjoittaminen edisty hetkeen. Tämä ei ollut alkuperäinen kappale jonka ajattelin, joten katson myöhemmin, lisäänkö sen vaihtoehtoiseksi lopuksi. Se on aika julma Royta kotaan ja Riza on aikamoinen salailija. Se ei ole millään tavalla iloinen kappale. kymmen sivua tekstiä… En vain haluaisi että se menee hukkaan.