K/H: Pahoitteluna siitä, että joulukalenterin viimeiset luukut tulivat myöhässä ja viimeistä luukkua ei ole vielä julkaistu, laitan tämän pienen söpöilypätkän tänne teidän luettavaksenne. Yhdestä lausahduksesta kuuluu kiitos jollekin lausahdusarpajaishaasteeseeni osallistuneelle ficcarille, joka silloin osui kohdalleni ja on käytetty myös toisessa ficissäni. Lausahdus oli niin mainio, että halusin käyttää sitä uudestaan ja se löysi tiensä siten tähänkin pätkään.

Fluffyn pinkkiä joulua itse kullekin... (ei tosin ajankohtainen postausaikaan ffnetissä)

FFnetin lukijoille pahoittelut siitä, että tämä on puolitoista vuotta (! järkyttävää tiedän, ja menen heti postattuani tämän nurkkaan häpeämään!) myöhässä, mutta tosiaan kyseisenä jouluna joulutunnelma lässähti pahasti ystäväni yllättävään kuolemaan sen lisäksi myös viimeinen mummon sisaruksista menehtyi, hän oli ns. varamummo tai pikkumummo eli hyvin läheinen ja tärkeä ihminen, joten menetyksistä toipuminen vei oman aikansa. Sitten suoraan sanottuna unohdin, etten postannut jokaiselle käyttämälleni sivustolle näitä loppuja kalenterin tekstejä alunperin. Nyt taas Temerairen pariin palattuani muistikin palautui ja kiirehdin korjaamaan tilanteen.

Hyvää ja söpöilyn täyteistä kesää jokaiselle teistä.

~*~ osa 2.1 ~*~

Kiherrystä ja ensisuudelma

12-vuotias kadetti Potter kihersi ystäviensä kadettien Harcourt ja Collinsin kanssa varjoisassa nurkkauksessa, jonne he olivat piiloutuneet yllätettyään kapteeni Wollstonecraftin ja hänen ensimmäisen luutnanttinsa Parkerin suutelemasta upseerikerholta. He olivat menneet huoneeseen lukemaan lehtiä, kun olettivat kaikkien upseerien olevan harjoituksissa tai muissa tehtävissään. Xenica Regula oli kuitenkin mitä ilmeisimmin palannut aiemmin linnoitukseen, ja kolmikko oli ollut vaarassa jäädä kiinni paikasta, jonne heillä ei ollut lupaa mennä kuin erityistapauksissa.

Kaiken lisäksi heidän olisi oikeasti pitänyt olla kirjastossa kertaamassa menneiden ilmataisteluiden historiaa, mutta heitä kiinnostivat tuoreemmat tapahtumat. Harry oli Loch Lagganille tullessaan käynyt läpi Britannian ilmavoimien historian perusteellisesti saadakseen mahdollisimman paljon tietoa vanhempiensa urasta ilmavoimissa ja isänsä suvun lohikäärmeiden kasvatushistoriasta. Heidän sukunsa hoidossa oli ollut monia merkittäviä lohikäärmeyksilöitä, joiden nimet olivat jääneet historiaan.

Harcourt ja Collins olivat nuorempia kuin Harry, mutta he olivat olleet kadetteina pidempään ja auttoivat Harrya kirimään kiinni opintojaan. He olivat Harryn ensimmäiset ystävät Loch Lagganin kadettikoulusta, mutta Laurence oli edelleen Harryn ensimmäinen ja paras ystävä. He olivat kirjeenvaihdossa keskenään, vaikka välillä saattoi kestää kuukausia ennen kuin kirjeet meriltä tulivat perille. Toisaalta Harrysta tuntui kuin hänkin olisi nähnyt kaukaisia maita ja meriä, joissa Laurence oli purjehduksillaan käynyt ja joista tämä kertoi kirjeissään.

— Onhan kapteeni Wollstonecraft ihan nätti naiseksi, mutta en silti ymmärrä, kuinka kukaan viitsii tehdä tuollaista, sehän on niin ällöttävää. Ajattele nyt, jos sinun pitäisi pussata tyttöä, Collins sanoi Harrylle puistatusten ravistellessa hänen vartaloaan.

— Kyllä siinä jotain mukavaa täytyy olla, koska niin monet tekevät sitä. Melkein kaikki vanhemmat kadetit ja upseerit käyttävät vapaansa päästäkseen kylälle pussailemaan ja vielä maksavatkin siitä niille naisille, Harry vastasi peittämättä ihmetystään.

— Viis siitä, meidän pitäisi olla kirjastossa opiskelemassa ja minä ainakin menen sinne nyt, ennen kuin joku opettajista huomaa poissaolomme. Tulkaa, jos olette tullaksenne, mutta minä en vaaranna arvosanaani teidän takianne, Catherine totesi ja kiirehti kohti kirjastoa.

Harry ja Matthew vilkaisivat toisiaan pikaisesti, mutta kääntyivät pois päin tukahduttaakseen naurun pyrskähdyksen. He ottivat opintonsa tosissaan, sillä se oli varmin keino yletä kapteeniksi, joka oli jokaisen kadetin unelma. Catherine oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa, mitä opiskeluille omistautumiseen tuli. Tyttö yritti selvästi näyttää olevansa oikeutettu paikkaan miesvaltaisessa ympäristössä, halusi osoittaa olevansa pätevämpi kuin kukaan muu kadeteista. Hän pyrki tekemään selväksi, että hänen tuleva toimensa pitkäsiiven tai Xenican kapteenina ei johtunut pelkästään hänen sukupuolestaan vaan myös ansioistaan.

— Pitäisikö meidän selvittää yhdessä se, että mikä siinä pussaamisessa on niin hienoa? Matthew kysyi arasti, kun he olivat saaneet naurunsa hillittyä. Harry vilkaisi häntä yllättyneenä.

— Ei kukaan päästä meitä kahdestaan kylälle, eikä ne naiset varmaan meitä pussaisi, vaikka me maksettaisiin. Ne pitäisi meitä vaan tyhminä lapsina, Harry sanoi mutisten loppuosan.

— Ei kun, minä tarkoitin, että kokeiltaisiin toistemme kanssa. En halua pussata niitä kylän naisia yhtään sen enempää kuin muitakaan tyttöjä. Mutta pojan pussaaminen ei vaikuta yhtä ällöttävältä, eihän?

— No, ei se kai ällöttävää ole, mutta en ole koskaan nähnyt poikien tai miesten pussaavan keskenään. Eikös aina sanota, että vaan tytöistä tykätään ja niiden kanssa mennään naimisiin? Jos sen kuuluu olla niin ja poikien pussaaminen onkin väärin? Harry sanoi epävarmasti, vaikka ajatus pojan pussaamisesta tai oikeastaan Laurencen pussaamisesta vaikutti paljon paremmalta kuin ajatus tytöistä.

— Ei se voi olla väärin, sillä minä näin John Granbyn ja Milton Dayesin pussaavan vaatehuoneessa vasta viime viikolla, sitä ennen olen nähnyt Excidiumin kiväärimiehen ja yhden vanhemmista kadeteista tekevän vähän muutakin kuin vaan pussaavan. Eivätkä nuo ole ainoat kerrat, joten pojat ja miehet tekevät sitä myös keskenään. Miehet ovat järkevämpiä siinäkin asiassa, eivätkä huutele asioitaan pitkin maailmaa, niin kuin tytöt ja naiset tekevät, Matthew Collins sanoi 11-vuotiaan valtaisalla elämänkokemuksella.

— No, ehkä me sitten voidaan kokeilla, mutta mennään mekin paremmin piiloon, ettei kukaan luule meidän leveilevän pussailullamme. Paperivarasto tai siivouskomero ovat lähimmät turvalliset huoneet, niissä käydään harvemmin, Harry ehdotti lämmeten ajatukselle nyt, kun hänen suurin huolensa oli poissa.

Paperivarasto osoittautui tilavammaksi niistä kahdesta, vaikka kaksi pienikokoista kadettia olisi mahtunut vaivatta siivouskomeroonkin. Vaivaantunutta hiljaisuutta kesti hetken, sitten pojat laittoivat huulensa tötterölle ja painoivat ne vasten toisiaan kömpelösti. He kikattivat epäonnistunutta yritystään, mutta kokeilivat toisenkin kerran nyt suut hieman luontevammin ja kosketus kesti pidempään.

— Minusta tuntuu, että me teemme edelleen jotain väärin. Ehkä me olemme liian liikkumattomia ja liian kaukana toisistamme. Kapteeni ja luutnantti olivat aivan kiinni toisissaan ja he näyttivät halaavan samalla toisiaan, Harry pohti toisen yrityksen jälkeen. Se oli jo ollut lähellä mukavaa, mutta se tuntui silti vielä turhan paljon suoritukselta.

— No, halataan sitten samalla, Matthew sanoi ja oli jo kietomassa käsiään Harryn ympärille.

Harry tietoisesti rentoutti itsensä kosketukseen, liu'utti kätensä ystävänsä käsiä pitkin tämän kaulaan ja painautui lähemmäksi. Hän antoi silmänsä painua puoliksi umpeen samalla, kun hän painoi kevyesti raollaan olevat huulensa Matthewin huulille. Nyt pusussa oli jo jotain enemmän, se tuntui oikeammalta kuin aiemmat yritykset etenkin, kun Matthewkin rentoutui raottaen huuliaan. Huulten liikahdus tuntui erityisen mukavalta hänen huulillaan ja hän kokeili liikuttaa omiaan varovasti.

Hänen silmänsä painuivat kokonaan umpeen, kun he jatkoivat huuliensa liikuttamista vasten toisiaan, lämmin tulvahdus sai hänen kehonsa värisemään mielihyvästä. Ei ihme, että niin monet harrastivat suutelemista, jos se tosiaan tuntui aina näin hyvältä. Pian heidän oli kuitenkin keskeytettävä voidakseen hengittää ja lumous rikkoutui. He katselivat toisiaan rusottavin poskin ja jostain syystä Harry tunsi olonsa kovin ujoksi ystävänsä seurassa.

— No, tykkäsitkö siitä niin paljon, että haluaisit suudella enemmänkin? Harry kysyi epävarmasti. Mitä jos Matthew ei ollutkaan pitänyt Harryn pussaamisesta ja alkaisi nyt inhota häntä?

— Mä en tiedä, haluatko sä suudella mua uudestaan, mutta jos sä haluat, niin mäkin sit haluan! Matthew puuskahti katkaisten pitkäksi venyneen hiljaisuuden ja Harry oli kiitollinen siitä.

— Joo, kyllä me voidaan suudella uudestaan, se tuntui kivalta.

— Niin tuntuikin, mutta ei ihan aluksi. Halaaminen oli kanssa mukavaa ja se sai pussaamisen tuntumaan paljon paremmalta.

*Ensisuudelma*

K/H2: Tämä on tosiaan vain pätkä toista lukua, mutta koska kirjoittaminen on niin hidasta ja tämä pätkä toimii söpönä omana ficlettinään, niin päädyin jakamaan kakkosluvun osiin, jotta odottamisessa ei menisi vieläkin pidempään.