"Nor...", Denin ääni kuului Norin makuuhuoneen ovelta. Nor paiskasi päänsä tyynyyn eikä vastannut.
"Nor!"
"Häivy..."
"Nokun..." Den hiippaili sisään ja seisahtui Norin viereen.
Nor huokaisi ja mulkaisi Deniä.
"Mitä nyt?", hän murahti.
"Minä... Öö... Pelkään pimeää!", Den huudahti pirteästi ja kaikkea muuta kuin pelokkaan näköisenä.
"Mistä lähtien...", Nor mutisi. Den oli kuin pikkulapsi joka ei suostu millään nukkumaan.
"Tästä lähtien! Minua pelottaa!"
"Laita valot päälle."
"Sitten en saa unta!", Den vänkäsi.
"No nuku pimeässä."
"Mutta kun minä pelkään pimeää!"
"Sille ei voi sitten mitään."
"Voipas!"
"...ei voi. Häivy. Minä haluan nukkua."
"Niin minäkin!"
"No nuku."
"En voi! Pelkään pimeää enkä saa valoisassa unta!"
"Sille minä en voi mitään."
"Voitpas! Ota minut viereesi!"
"En! Takaisin sohvalle!", Nor karjahti ja mulkoili Deniä.
"Sinä olet söpö kun suutut!"
Nor paiskasi Deniä tyynyllä.
"Hyvä on, hyvä on. Minä menen."
Aah. Ihana rauha... Vihdoin... Saisi... Nuk...
"Nor?", ovelta kuului taas.
"Ei ole totta... Mitä nyt vielä?"
"Minulla on jano."
"No juo."
"Juo? Siis ihan mitä tahansa? Hyvä o..."
"VETTÄ! Ja jätä minut rauhaan!
Taas kului hetki.
"Nor?"
"Mitä nyt TAAS?"
"Minulla on kylmä."
"..."
"Oikeasti!"
"Hanki peitto."
"En löydä!"
"No palele sitten!"
"Enkä! Minähän kuolen kylmyyteen!"
Nor nousi ylös mulkoillen Deniä.
"Hyvä on. Vaihdetaan paikkoja. Minä menen sohvalle. Sinä tulet tänne."
"En minä sitä tarkoittanut..."
"Tiedän. Mutta toinen vaihtoehto on että painut tiehesi tällä sekunnilla!"
"Hyvä on... Hyvää yötä, kulta!"
"Minä EN ole sinun kultasi!", Nor ärähti ja asteli olohuoneeseen. Hän käpertyi sohvalle ja havaitsi että siinä tosiaan oli kylmä. Ja sohva oli aivan liian lyhyt jopa Norille – entä sitten Denille joka oli paljon pidempi? Ei ihme, ettei tanskalainen ollut meinannut saada unta. Ja oikeastaan tuo nojatuoli näytti hämärässä melko pelottavalta...
Mutta Nor ei varmasti pyytäisi päästä Denin viereen. Ei vaikka henki menisi.
Kului puoli tuntia ja Nor pyöriskeli sohvalla yrittäen löytää hyvän asennon. Samassa olo- ja makuuhuoneiden väliselle ovelle ilmestyi hahmo.
"Nor...?", Den kuiskasi jälleen.
"Mitä vielä?", Nor murisi. Tätä menoa hän ei saisi nukuttua koko yönä.
"Minulla on ikävä sinua...", Den kuiskasi.
"Ikävä? Puolessa tunnissa?"
"Minulle tulee ikävä sinua puolessa sekunnissa!"
"Hyvä Luoja... Mitä minä oikein teen sinun kanssasi? Ei, älä vastaa!", Nor älähti nopeasti nähdessään Denin ilmeen.
"Höh. Saanko minä edes istua vähäksi aikaa viereesi?"
"Hyvä on.", Nor huokasi ja siirtyi sohvan nurkkaan.
Huono idea. Nyt Den pääsi tosiaan aivan hänen viereensä.
"Nor...", hän kuiskasi suoraan norjalaisen korvaan.
"Niin?", Nor vastasi kuiskaten itsekin, tosin tietämättään miksi.
"Saanko minä kertoa sinulle salaisuuden?"
Huokaus. "No kerro."
Den kumartui niin lähelle että hänen huulensa hipoivat Norin korvaa.
"Minä rakastan sinua!"
"Sekö oli salaisuus?", Nor mumisi unisesti.
"Oli se! Sinä et tiennyt sitä!"
"Tiesinpäs. Mutta en usko sitä."
"Mikset?"
"Sinä et ikinä tarkoita mitä sanot.", Nor sanoi ääni kuulostaen... Katkeralta? Mahdotonta.
"Nyt tarkoitan!"
"Jos rakastaisit minua oikeasti, et vain hokisi sitä puolta tuntia putkeen vaan näyttäisit sen jotenkin."
"Minähän yritän!"
"Yrität?"
"Sinä estät sen!"
"...no ehkä estänkin."
Den vetäytyi hetkeksi sohvan toiseen nurkkaan huulet mutrussa, miettiväisen näköisenä.
Norin tuli taas kylmä. Hän kietoi kädet polviensa ympärille ja yritti näytellä että oli vain onnellinen Denin mentyä kauemmas.
Hän ei silti voinut estää hampaitaan kalisemasta.
"Nor?"
"Mitä-tä-tä ny-nyt t-taas?"
"Onko sinulla kylmä?"
"E-ei y-y-yhtään...", Nor väitti mutta puistatus kertoi enemmän.
Den siirtyi Norin viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Nor aikoi ensin estellä, mutta Den oli niin lämmin... Norjalainen painautui tahtomattaankin lähemmäs.
"Me-mene pois!", hän mutisi hampaiden kalinan välistä.
Den nauroi ja irrotti kätensä Norin ympäriltä siirtyäkseen kauemmas. Nor takertui Denin paitaan refleksinomaisesti.
"Ä-älä sittenkään... Mutta vain siksi että täällä on kylmä!", hän mutisi.
Den kietoi kätensä tiukasti Norin ympärille. Pienempi mies tosiaan tärisi kylmästä. Den nosti tämän kädet varovasti poskilleen.
"Parempi?", hän virnisti.
"Lämmön puolesta...", Nor mutisi. Tosiasiassa häntä nolotti. Hän istui pimeässä, Denin kainalossa, kädet tämän poskilla... Siitä ei hyvää seuraisi.
Den kallisti päätään ja katsoi Noria tutkivasti.
"Sinun huulesi ovat siniset", hän sanoi mietteliään näköisenä. "Haluatko että lämmitän nekin?"
"En!"
"Haluat kuitenkin~"
"Enkä! Nyt on jo ihan tarpeeksi lämmin! Kiitti muta nyt riitti!" Nor yritti nousta ylös - turhaan. Den piti käsiään yhä tiukasti hänen ympärillään.
"Älä nyt viitsi... Jäädyt vaan taas."
"En! Irti!"
Den totteli niin äkisti että Nor keikahti selälleen lattialle jalat ylöspäin sojottaen. Den kurkkasi sohvan laidan yli ja tavoitti typertyneen Norin katseen.
"Anteeksi", hän kujersi ja hymyili hurmaavasti.
"Sietääkin pyytää...", Nor ärisi. "Auta minut ylös!"
Den ojensi kätensä ja kiskaisi Norin ylös.
Heti kun huimaus asettui, Nor havaitsi istuvansa Denin sylissä jalat tämän molemmin puolin.
"Apua", hän inahti.
"Sinun kätesi on kylmä", Den sanoi silittäen hellästi Norin kämmenselkää.
Nor yritti vetäistä kätensä pois.
"Älä viitsi, Nor. Minähän yritän vain noudattaa sinun neuvoasi!"
"Neuvoani?"
"Minä näytä että rakastan sinua... Tällä hetkellä lämmittämällä kun sinä pieni raukka palelet..."
"Minä EN ole pieni raukka!"
"Palelet silti! Tämä käsi on jääkylmä! Mitenköhän..."
Denin katse siirtyili Norin kasvojen ja käden välillä miettiväisenä.
Lopulta hän teki päätöksensä ja veti Norin kädet ristiselkäänsä vasten paidanhelmansa alle.
Nor kirahti kummallisesti ja yritti repiä käsiään vapaaksi.
"Etpäs pääse koskaan pois", Den hymisi iloisesti ja piti lujasti Norin ranteista kiinni.
"Et sinä voi!" Nor ärisi ja raapi Denin selkää.
"Pääset heti kun rauhoitut ja olet kiltisti!"
Nor pakottautui hengittämään rauhallisesti.
"Olen rauhallinen. Kelpaako?"
"Ethän sinä vielä ole kiltisti! "
"Mitä minun sitten pitäisi tehdä?"
Den virnisti. "Ajattele niin kuin minä niin arvaat!"
Voi ei. Ajattele kuin Den... Siitä ei seuraisi mitään hyvää. Mutta pakko kai oli yrittää. Ensiksi Nor lakkasi raapimasta Denin selkää ja yritti rentouttaa lihaksensa. Sitten hän vilkaisi Deniä kysyvästi. Tanskalaisen hampaat välähtivät pimeässä.
"Ei riitä!"
"Voi hyvä Luoja...", Nor mutisi. Hän tajusi kyllä mihin Den pyrki. Huokaus. Kai se oli sitten pakko...
Nor laski päänsä varovasti Denin rintaa vasten ja nojautui tähän.
Ihan pikku hetki ja hän pääsisi pois... Pienen pieni hetki... Oikeastaanhan tässä oli ihan mukava olla...
Den irrotti otteensa Norin ranteista ja odotti henkeään pidätellen tämän reaktiota.
Hänen yllätyksekseen ainoa reaktio oli hiljainen tuhina ja se, että Nor kietoi vapaaehtoisesti kätensä kunnolla Denin selän taakse.
Kesti hetki että Den ymmärrsi Norin nukahtaneen. Tajuttuaan sen hän hymyili ja kietoi kätensä varoen Norin ympärille. Hän hautasi kasvonsa miehn hiuksiin ja nautti täydellisestä onnentunteesta.
Loppujen lopuksi kumpikaan ei nukkunut sängyssä, sillä myös Den nukahti sohvalle nopeasti.
Mm... Olipa kummallisen lämmintä... Mutta hetkonen... Miksi hän oikein istui? Ja ennen kaikkea, missä hän istui?
"Aargh!", Nor karjahti ja ponnahti pystyyn sellaisella voimalla että olisi tippunut sohvalta ilman Denin apua.
"Huomenta, kaunokainen", tanskalainen kujersi vetäessään Noria pystyyn.
"Etkö sinä voisi käyttää mitään muuta nimeä?", Nor valitti ja veti kätensä puuskaan. "Minä olen sentään mies!"
"Mutta sinä olet kaunis", Den vänkäsi.
"Hitto vieköön... Päästä minut nyt ylös!"
"Jos niin vaadit, kaunokainen.", Den myöntyi ja irrotti kätensä Norin ympäriltä.
Nor nousi ja pudisteli vaatteitaan. Samassa hänen silmänsä osuivat seinällä roikkuvaan kelloon.
Puoli viisi.
Ei voi olla totta. Nor hieraisi silmiään ja katsoi uudelleen. Yhä puoli viisi.
"De-den... Me...", Nor aloitti.
"Oi! Me! Tuo kuulostaa ihanalta! Me! Minä ja sinä", tanskalainen visersi onnellisena.
"Hiljaa nyt! Me olemme nukkuneet yli kaksitoista tuntia! Minä tarv..."
"Siinä näet että minun sylini on paras paikka nukkua", Den totesi ja nousi itsekin.
"Ei ole!", Nor hikeentyi. "Minä en ole saanut kahvia yli puoleen vuorokauteen!"
Den tuijotti Noria silmät pyöreinä. Sekö tässä nyt oli suurin ongelma? Kahvivaje?
"Nor.", hän sanoi.
Norjaleinen kaatoi juuri vettä kahvinkeittimeen.
"Nor?"
Suodatinpussin vuoro... Norin kädet tärisivät ja silmät paloivat hulluina kun hän survoi pussia paikoilleen.
"Nor!"
Vielä purut ja naps, päällä on...
"Vauhtia nyt senkin typerä rakkine!", Nor parkaisi.
"Nor! Kuuntele!", Den yritti yhä. "NOOOR!"
Vihdoin kahvi oli valmista.
"Kahviaa...", Nor hymisi ja kaatoi mustan nesteen kuppiin.
"Nor!", Den karjahti ja nappasi kahvikupin.
Se oli paha virhe. Norin silmissä leimahti.
"Irti kahvistani!", hän karjui ja ponnahti Denin kimppuun.
Hetken päästä Den makasi selällään lattialla tähdet silmissä tanssien. Nor joi tyytyväisenä kahviaan ja alkoi vähitellen saavuttaa mielenrauhansa. Hän vilkuili sivusilmällä lattialla mkaavaa Deniä. Tämä näytti aikovan nousta vähitellen ylös. Nor tallasi tyynesti koko painollaan tanskalaisen vatsalle. Tämä kimmahti ensin sykkyrään silmät pullistuen ja läjähti sitten takaisin lattialle.
Nor melkein sääli häntä. Mutta vain melkein, sillä... Mitäpä hän ei tekisi kahvin eteen?
"Nor...", Den pihisi lattialta. Hän makasi paikallaan silmät kiinni rutistettuina.
"Niin?", Nor vastasi. Kahvivajaus alkoi helpottaa nyt neljän kupillisen jälkeen.
"Ne kaikki tietävät..."
"Ketkä?", Nor kysyi epäluuloisena.
Den nousi istumaan.
"Kaikki jotka olivat juhlissa tietävät että lähdimme sieltä kahdestaan", hän selitti silmät kirkkaina. "Mietin tässä vaan... Mitähän ne ajattelevat kun emme ole ilmestyneet sinne?"
Nor pärskäytti järkyttyneenä suullisen kahvia lattialle.
"Ei! Ei ole totta!", hän parkaisi ja tuijotti Deniä rukoilevasti. "Ei ei ei..."
"On se", tanskalainen ilmoitti ilkikurisesti hymyillen. "Ja minä osaan vastata... Ne ajattelevat että viihdymme niin hyvin kaksin!"
Voi Nor-parkaa :D Taitaa tulla kuumat paikat... Hihii ^.^
Kiitos 4-vuotiaalle pikkusiskolleni joka ystävällisesti lainasi repliikkejään Denille ;D "Minulla on kylmä... Minä pelkään pimeää... Minulla on jano..."
Toivottavasti tykkäsitte, oli ihan pakko tunkea tähän yksi luku pelkkää DenNoria3
Kiitos kommentoijille :D (tai nyt sille yhdelle kommentoijalle x) )
MelanieVimpula: Hihii, hyvä jos repeilit :D Ja haa, Ikea-vitsi pitääkin tunkea heti seuraavaan lukuun... Hyvä kun muistutit, melkein unohdin koko jutun :O
Kommentoikaa kaikki jos tulee mitään mieleen :) Myös valituksia otetaan vastaan jos ne on rakentavasti kirjoitettu. Sanokaa edes HIHHULIHEI niin tiedän oletteko lukeneet :D
Wihii, herra Kolkolkol pääsee jo seuraavaan lukuun! Siitä saa kehitettyä ihanan kolmiodraaman...
"Ivan ja Berwald kilpailivat kahdesta asiasta. Kahviloidensa suosiosta... Ja Tinon huomiosta."
Hupsista, siinä sitten saitte tietää että Ivan perustaa Berwaldin kahvilalle kilpailijan... Olen kamala spoilaaja, anteeksi... ;)