Anteeksi, anteeksi ja vielä kerran anteeksi tämä inhottava hitauteni. Taas mennyt ties kuinka kauan. Ei kai tätä oikein selitellä saisi, myöhässä mikä myöhässä, mutta selitän silti. Eli. Ensinnäkin hankaluuksia aiheuttaa se, ettei tällä ficillä ole minkäännäköistä juonta, ja näin ollen onnistuin viime luvussa ajamaan itseni totaaliseen muutenkin, monet asiat (kuten koneettomuus mökillä) ovat ikävä kyllä viivyttäneet julkaisua...

Ja nyt selitys seis, toivottavasti nautitte tästä luvusta. Tämä on vähän sellainen "väliluku", ei tapahtu oikeastaan mitään... Dx

Ja ainiin, alun Dennor-kohtauksesta iso kiitos DeviantARTin Lime-Inouelle ja Kurobara-samalle. Kopioitu suoraan noiden kahden Norja & Tanskacossaajan keskustelusta Animeconissa :D Ja luvan julkaisuun sain :3

Berwald tuijotti ilmeetömänä kännykkäänsä, jolla oli hetkeä aiemmin lähettänyt viestin Tinolle. Tai no, se hetki oli venynyt jo lähes puoleksi tunniksi, eikä vastausta silti kuulunut. Berwaldin onneksi kahvilassa oli hiljasta, eikä kukaan joutunut hermostumaan tilauksen tulon yhä vain venyessä. Itse aisassa kahvilassa oli vain neljä henkilöä, Berwald itse, työntekijöistä Den ja Matthew sekä ainoana asiakkaana Nor. Matthewia ei kuten yleensäkään huomannut kukaan, hän istui keittiössä ja tuijotti uneliaasti ulos ikkunasta.

Myös Den ja Nor olivat hiljaisia. Nor istui sohvalla, Den taas lattialla lepuuttaen leukaansa sohvan laidalla. Nor huomasi ihmeekseen, että saattoi jopa nauttia tanskalaisen seurasta... Silloin kun tämä oli hiljaa ja lähes liikkumatta. Ja sitä paitsi Denin pörröinen hiuskuontalo toimi hyvänä käsinojana.

"Nor..." Den inisi katkaisten hiljaisuuden.

"Mm?" toinen mutisi ajatuksissaan.

"Jokin painaa minun päätäni... Ihan kuin minuun nojattaisiin", Den valitti. Nor pyöräytti silmiään.

"On nojattu jo pitkään", hän sanoi hyisesti, "sinulla ei vain taida olla tarpeeksi aivosoluja huomaamaan sitä."

"Juurihan minä tajusin!"

"Reilusti myöhässä."

"Enkä! Berwald, todista etten minä ole tyhmä!"

Katse, jonka ruotsalainen loi Deniin, olisi säikäyttänyt kenet tahansa, jopa tämän pörröpäisen miehen. Ainakin... Jos Nor ei olisi paikalla. Tätä piti tietysti suojella. Ja kuka olisikaan siihen tehtävään parempi kuin Den itse?

"Älä pelkää, Nor! Minä suojelen sinua!" hän huudahti ja ponnahti pystyyn levittäen kätensä. Ikävä kyllä kukaan muu ei ollut kuullut hänen järkeilyään.

"Mitä sinä horiset? En minä tarvitse suojelua", Nor totesi rypistäen kulmiaan.

"Muttakun..." Den ruikutti ja istui takaisin lattialle. "Minulla on tylsää!" hän lisäsi uhmakkaasti.

"Siivoa", Berwald käski ja työnsi vihdoin kännykän taskuunsa. Den tuijotti työnantajaansa suu auki loksahtaneena.

"Siivoa? Minäkö? Miksi?"

"Kyllä. Siivoa. Sinä. Siksi", Berwald sanoi jäätävästi.

Tino tuijotti viestiä suu mutrussa.

"No, mitä hän sanoo?" Ivan kysyi muka välinpitämättömään sävyyn.

"Kysyy, tulenko tänään töihin..."

"Eikö sinulla ollut vapaapäivä?"

"On, mutta vietän nekin yleensä kahvilassa."

"Miksi ihmeessä?"

"Minä... Viihdyn siellä... Tai... Äh, en edes tiedä. Mutta minun pitää varmaan nyt mennä."

"Tino, sinusta tulee mieleen pieni, kuuliainen koira."

"Miten niin? En minä ole pieni!"

"Etpä tietenkään. Mutta juoksetko sinä aina, kun hän viheltää?" Ivan kysyi outoon sävyyn. Tino aukoi suutaan muttei saanut sanotuksi mitään. Hän vain nousi ja marssi kiukkuisena tiehensä. Ivan jäi istumaan pöytään tyytyväisenä. Siemen oli kylvetty. Nyt piti vain odottaa sen kasvamista.

Tino pysähtyi käveltyään pari korttelia. Hän tujotti Berwaldin viestiä kännykkänsä näytöllä. Pitäisi kyllä mennä...

"Juoksetko sinä aina, kun hän viheltää?"

Tino työnsi kännykän taskuunsa vastaamatta viestiin ja meni kotiinsa.

Arthur kuljeskeli pitkin kaupungin katuja ärsyyntyneenä. Erittäin ärsyyntyneenä. Hän oli vihainen Francikselle, sille tytölle, ja ennen kaikkea itselleen. Hän oli yksin, ihanassa rauhassa, vailla sitä aina perässä roikkuvaa ranskalaista. Hänen pitäisi olla tyytyväinen, että Francis oli jäänyt kahvilaan sen tytön kanssa. Tytön, jota oli suudellut – hyvä on, vain poskelle – ja halannut. Arthurin teki mieli iskeä itseään nyrkillä päähän. Franscishan jakoi ykkössijan hänen ärsyttävimpien ihmistensä listalla.

"Iggy!" joku huusi hänen takaansa. Arthur käännähti äkkiä. Francis kutsui häntä joskus tuolla nimellä... Mutta ei, huutaja oli se henkilö, joka jakoi ärsyttävyyslistan kärkisijan.

Huokaus.

"Alfred, mitä sinä huudat? En minä kuuro ole", Arthur mutisi. Alfred väläytti itselleen hyvin tyypillisen virneen.

"Dear, sinä näytät siltä että tarvitset sankaria. And... That hero could be me!" Alfred sanoi lainaten jotakin kappaletta. Arthur tuhahti.

"En tarvitse. Ja sitä paitsi minä en ole sinun kultasi."

"Oletpas! Minähän olen sinun poikaystäväsi!"

Arthur pärskähti ja sai jotakin henkitorveensa. Köhittyään hetken hän mulkaisi Alfredia.

"Olet minun... MIKÄ?"

"Yöour boyfriend, darling."

"Et muuten tasan ole!"

"No, ainakin olisin ilman sitä viininlipittäjää", Alfred totesi suu mutrussa. Arthur harkitsi hetken ja päätti puhua totta.

"Niin varmaan olisitkin", hän sanoi ivallisesti, "mutta kosk näin ei ole, voit painua suoraan hemmettiin." Alfred räpäytti silmiään.

"Jos se on ainoa syy, miksen ole, minunhan täytyy vain listiä se idiootti!" hän sanoi haltioituneena ja käännähti reippaasti takaisin tulosuuntaansa.

"Hei! Mitä sinä oikei horiset?" Arthur huuri ja juoksi Alfredin perään. Tämän käteen oli jostain ilmestynyt pieni pistooli.

"Rakkauden tähden teen mitä vain, Iggyseni!"

"Eikä! Et sinä voi!" Arthur parkaisi ja tarttui häpeillen viimeiseen oljenkorteen. "Eihän sankari voi olla murhaaja!"

Se pysäytti Alfredin.

"Hmm... Eipä muuten voi. Muttaaaa... Sinä ajattelet että minä olen sankari?" hän kysyi katse kirkastuen.

"Tässä tapauksessa..." Arthur mutisi ärtyneenä.

"Yeah... Sankarin ei tarvitse olla murhaaja. But THE HERO needs a kiss!" hän julisti ja nojautui Arthuria kohti huulet törröllään. "Don't be shy... Vain pikku suukkonen~"

Arthurin aivot löysivät vain yhde toimintatavan. Hän iski nyrkkinsä suoraan Alfredin kalloon ja lähti sitten kiukkuisena pois. Alfred jäi hölmistyneenä paikalleen.

"Arthur... Riittää minulle vähempikin intohimo..." hän vikisi.

Ice kuljeskeli kaupungin puistossa kädet taskuihin työnnettynä ja leuka takin kauluksen alla. Päätä peitti pipo, joten oikeastaan vain nenänpää näkyi. Häntä otti päähän. Ja pahasti. Hänen isoveljensä istui kaiken aikansa siinä typerässä kahvilassa sen typeryksen kanssa. Nor oli siellä tlläkin hetkellä eikä varmasti suonut ajatustakaan pikkuveljelleen. Hän oli yksin maailmassa, kaikkien hylkäämä.

Ajatus oli niin traaginen että se lähes piristi hopeahiuksista nuorukaista. Hän kohensi hieman ryhtiään ja katseli ympärilleen. Tuuli kieputti syksyn oransseja lehtiä ympäriinsä ja suhisi korvissa. Ice toivoi että pian sataisi jo lunta, vaikka se ei ollutkan todennäköistä täällä. Huokaus. Hän kaipasi usein kotiseutunsa puuttomia lumikenttiä ja huurretta ikkunoissa.

Kaipuu painoi taas kyyryyn. Ice kiskaisi piponsa vielä hiukan syvemmälle, niin että näki vain omat kengänkärkensä.

Äkkiä joku tai jokin törmäsi häneen niin lujasti, että hän tuiskahti istumaan märkään maahan.

"Auts..." Ice kuuli jonkun mutisevan. Hän kiskaisi pipoaan ylemmäs ja huomasi edessään tummahiuksisen nuorukaisen, joka oli myöskin kaatunut maahan. Toinen nousi seisomaan ja pudisteli vaatteitaan kääntäen sitten katseensa Iceen.

"Oletko kunnossa?" hän kysyi vieraalla korostuksella.

"Olen..." Ice mumisi ja nousi seisomaan. Hän kohotti vaistomaisesti katseensa ja huomasi toisen tuijottavan itseään. Hänen katseena jumittui noihin syvän ruskeisiin, aasialaisiin silmiin ja ihmeekseen Ice tunsi hennon punan kohoavan kalpeille poskilleen.

"Katsoisit eteesi", hän tiuskaisi peittääkseen hämmennyksensä. Toinen vain naurahti.

"Samat sanat."

"Kaoru!" kuului huuto heidän takaansa.

"Täällä ollaan", toinen huusi ja kääntyi poispäin. Ice räpäytti hämmentyneenä silmiään katsekontaktin rikkoutuessa. Sitten toinen – Kaoru? katsoi taas häneen päin.

"No, hyvä jos et satuttanut itseäsi. Nähdään joskus", toinen sanoi ja iski silmää. Sitten hän lähti kolmen kauempana odottavan hahmon luo. Ice kuuli pienen pätkän keskustelusta.

"Kuka se oli?" joukon vanhimman näköinen kysyi.

"En tiedä", Kaoru sanoi välinpitämättömänä. "Joku..." hän jatkoi lausetta, mutta käveli samalla kauemmas niin ettei Ice kuullut miten. Islantilainen jäi pitkäksi aikaa paikalleen tuijottamaan joukon perään. Sitten hän pudisteli nopeasti päätään ja jatkoi kävelyään pipo silmillä ja kädet taskuissa. Mitä hän olikaan ajatellut? Ai niin, Nor oli typerä. Ja tuntui käyvän aina vain typerämmäksi sen mukaan, kuinka paljon aikaa vietti Denin kanssa. Rakastuminen teki ilmeisesti järjelle huonoa.

Kaoru. Hmm, kaunis nimi...

Kahvilassa Den luuttusi lattioita kiukkuisena. Miksi hänet käskettiin siivoamaan? Miksei joku muu?Ja eihän täällä edes tarvinnut siivota, lattiat kiilsivät puhtauttaan. Norkin oli lähtenyt äsken, joten kahvilassa oli tasan 3 henkilöä, joista yksi näytti ukkospilveltä, yhtä ei nähnyt – ja kolmas oli hän itse.

"Tämä on tylsää!" Den ärähti äkkiä ja viskasi mopin lattialle. "Berwald, anna minun mennä kotiin!"

Ei vastausta. Ei edes mulkaisua.

"Berwaaaald!"

Nyt sentään murahdus.

"Minä lähden kotiin!"

"Sitten saat potkut."

"Eikä! Minä tarvitsen rahaa."

"Sitten pysyt täällä!" Berwald ärähti ja poistui pikkuruiseen toimistoonsa, jota käytettiin tuskin koskaan. Den istahti sohvalle murjottamaan. Matthew alkoi tiskata astioita, kun ei muutakaan keksinyt.

Samassa Ice ilmestyi ovesta sisään.

"Onko Nor täällä?" hän kysyi.

"Ei!" Den ulvaisi ja väänsi kasvoilleen pohjattoman surullisen ilmeen. "Hän lähti ja jätti minut julmasti yksin!"

"Oikein sinulle", Ice totesi ivallisesti. Sitten hän istahti erääseen pöytään miettiväinen ilme kasvoillaan. Den tujotti poikaa äimistyneenä.

"Miksi sinä tänne jäit?" hän kysyi.

"Voin minä poiskin lähteä", Ice vastasi. "Mutta satuin luulemaan että täältä saa syötävääkin."

"Ai niin! Minähän olen töissä! Hetkonen... Mitä haluaisit?" Den kysyi työilme kasvoillaan.

"Kahvia. Ja puhelimen!"

"Kahvi tulee pian, yleinen puhelin on tuolla", Den sanoi ja viittasi nurkaan. Hän hävisi keittämään lisää kahvia ja Ice laahusti puhelimen luo. Hän valitsi veljensä numeron ja jäi kuuntelemaan tuuttauksia.

"Nor Bondevik", vastaus kuului pian.

"Hei, Nor. Ice täällä."

"Mistä sinä soitat? Mikset käytä kännykkääsi?"

"Kahvilasta. Etkö muista että se on rikki? Sinä lupasit ostaa uuden jo viikko sitten."

"Ai niin", Nor huokasi. "Unohdin kokonaan. Mutta oliko sinulla jotain asiaa?"

"Missä sinä olet?"

"Kotona."

"Miksi?"

"Miten niin miksi?"

"Ethän sinä ole siellä paljon koskaan."

"No, nyt olen."

"Mikset sinä ole täällä? Ryppyjä rakkaudessa?"

"..."

"No?"

"MISSÄ PERKELEEN RAKKAUDESSA?"

"Älä esitä tyhmää."

"En esitäkään. En vain ymmärrä."

"Idiootti."

"Mikä sinun on? Onko jotain tapahtunut?"

"Ei..."

"Onpas."

"E ole. Ei mitään erityistä."

"Tule kotiin."

"Tilasin juuri."

"Käske Denin syödä se mitä ikinä sitten tilasitkin. Minä maksan."

"Hyvä on. Nähdään."

"Nähdään."

Ice sulki puhelimen. Den saapui juuri kahvikupillisen kanssa.

"Juo se. Minä menen kotiin."

"Mut-"

"Nor käski."

"Hyvä on!"

"Nähdään joskus."

"Nähdään! Terveisiä Norille!"

Ja Den jäi hörppimään kahvia vajonneena miellyttäviin unelmiin, joihin liittyi tietenkin eräs norjalainen.

Tattadadaa :) Seuraavaan lukuun yritän väkertää jotakin NorIce-veljeskeskustelua, mutta en lupaa laadusta mitään x)

Suurkiitokset rakkaille kommentoijille, love u all :))

LiMeAnGGa: Hyvä jos oli mielenkiintoista ;) Tuo kolmio etenee tässä kyllä, hitaasti mutta varmasti. Ja DenNoriakin tulee kyllä :)

Tekopupu: Voin jo luvata että noita kaikkia nähdään ainakin pikku vihjauksina ;)

Lovekirppu: Absolutistit voittoon! (y) Tino ON mielenkiintoinen hahmo... Kyllä se varmaan vielä kännissäkin nähdään, niinhän tuo taisi luvata ;) Ja Spamanoa on kyllä tulossa, älä huoli :D

CurCur: Ihan töistä? Ooh! :D Ja kiitokset vain korjauksista, yläasteruotsi ei ole mitään maailman parasta x)

UtaChan: LietPol FTW 3 Hyvä jos kirjoitusvirheet ei häirinneet :)

SiiliLover:Kiitos itsellesi vaan :) DRAAMAA löytyy kyllä tästä ficistä tulevaisuudessakin ;)

Colorful Black: Haha, hyvä jos nauratti :D Aasian maat ilmestyvät kyllä (suurempaankin roolin kuin tässä luvussa). Ja pyydän tuhannesti anteeksi kun kesti taas päivittely näin kauan )):

SUURKIITOKSET KAIKILLE LUKIJOILLE! Yritän saada seuraavan luvun ulos nopeammin :) Enkä pure uusia kommentoijia ;)