VAROITUS: Tämä luku sisältää seksuaalista sisältöä!
WARNING: This chapter includes sexual content! - Reader discretion is advised!

LUKU 37
Nautinnollinen palkkio

Aallot liplattelivat hiljalleen pimenevässä illassa, mutta Namin kotisaarella ilo oli ylimmillään. Asukkaiden järjestämät juhlat olivat päässeet kunnolla käyntiin, eikä niissä ollut pulaa naurusta ja ihmisten riehakkaista huudoista. Miksi olisikaan, sillä kaikki olivat kestäneet Arlongin hirmuvaltaa tätä hetkeä ajatellen; Että he saisivat taas nauraa ja iloita vapaina sydämensä pohjasta. Juhlien keskiössä olivat tottakai itse Olkihatut, jotka saivat niin kiitoksia kuin ylistystä, mutta ennen kaikkea ruokaa sekä juomaa niin paljon kuin näiden mahat vain vetivät. Luffy varsinkin oli ottanut tästä kopin, sillä tälläkin hetkellä Olkihattujen kapteeni juoksenteli ulos asetettujen pöytien välissä, napaten kumivoimillaan suuhunsa oikeastaan kaiken mihin vain ylsi. Samaan aikaan punaliivisen pojan muut toverit olivat kukin tahoillaan viettämässä aikaa; Zoro ja Sanji istuivat hieman sivummalla syöden ja jutellen, ennen kuin tuo mustapukuinen kokki lähti ihastelemaan (omalla tavallansa) saaren naiskauneutta, miekkamiehen jäädessä ottamaan illan ensimmäisiä nokosia. Usopp oli pinonnut erilaisista pöydistä tornin, minkä päällä tuo pitkänenäinen poika nyt veti ensimmäistä esitystään, kertoen megafonin välityksellä tarinoita "seikkailuistaan". Olkihattujen strategisti vuorostaan oli siirtynyt ruokaa ja juomaa otettuaan myös hieman sivummalle juttelemaan kyläläisten kanssa ja viihdyttämään näitä ja varsinkin kylän lapsia marjavoimillaan. Felizia olikin juuri luomassa eräälle pienelle tytölle kukkaista seppelettä tämän hiuksiin, kun tuttu sinihiuksinen nainen osui pisamakasvoisen naisen näköpiiriin.

"Nojiko! Hei!" Felizia huudahti ja vilkutti naiselle, joka kääntyikin siinä samassa tämän suuntaan, astellen sen jälkeen paikalle.

"Hei sinullekin." Nojiko hymähti ja katsoi hetken kun Felizia asetteli valmiin seppeleen tytön hiuksiin.

"Se olisi siinä. Miltä näyttää?" Felizia kysyi hymyillen tämän pieneltä seuralaiselta, joka ihasteli tuikkivin silmin saamaansa seppelettä.

"Se on ihana! Kiitos sisko!" Tyttö hihkui ja halasi punahiuksista strategistia.

"Ole hyvä vain. Ja arvaas mikä on kaikista hienointa; Tuo seppele tulee pysymään aina yhtä kauniina, ilman kastelua. Kiitos siitä kuuluu tietenkin marjavoimilleni." Felizia sanoi ja iski silmää.

"Vau! sisko Felizia on uskomaton!" Tyttö huudahti, muutaman muunkin lapsen hihkuessa samaan aikaan.

"Yritän parhaani.." Felizia vastasi ja hieroi niskaansa hieman nolon oloisena. Samassa nainen kuitenkin huomasi, että tytön vanhemmat viittoivat tätä tulemaan takaisin päin.

"Näyttää siltä, että sinua kutsutaan. Menepäs siis jatkamaan juhlia perheesi kanssa." Felizia totesi, jolloin tyttö halasi tätä vielä kerran, ennen kuin tämä juoksi perheensä luokse, selvästi selostaen innoissaan jotain mikä liittyi saamaansa seppeleeseen.

"Lapset selvästi pitävät sinusta." Nojiko sanoi kun tämä katseli loittonevan perheen perään.

"On mukava, että voin ilahduttaa heitä jotenkin. Kun miettii, mitä hekin ovat joutuneet kokemaan näiden viime vuosien aikana Arlongin takia, tämä on vähintä mitä voin tehdä." Felizia sanoi hieman vakavemmalla äänellä, ennen kuin lisäsi virnistäen; "Mutta sitä ei tarvitse enää miettiä. Miten olisi, haluaisitko sinäkin mahdollisesti seppeleen? Tosin, joudut kyllä menemään jonon jatkoksi..." Punapää lopetti hikipisara ohimollaan ja osoitti pientä laumaa lapsia, jotka tuijottivat tätä säihkyvin silmin.

"Kiitos tarjouksesta, voin katsoa sitä myöhemmin. Mutta oli hyvä, että löysin sinut, koska minulla on sinulle jotain." Nojiko vastasi.

"Ai? Mikäs se sit-" Felizia aloitti, kun samassa Nojiko kalautti punapäätä päähän, saaden tämän mäjähtämään naama edellä maahan.

"Au! Miksi sinä noin teit!" Felizia huudahti samalla, kun tämä kampesi pystyyn päätänsä hieroen, muutaman kyläläisen ja varsinkin lasten katsellessa tapahtunutta suut ammollaan.

"Se oli läpsäisystä, minkä annoit siskolleni sekä siitä, että melkein heitit elämäsi hukkaan!" Nojiko puuskahti.

"No, eihän nuo nyt huonotkaan syyt ole... Tosin, minähän olen vain typerä piraatti." Felizia napautti.

"Ei sisko Felizia ole typerä! Sisko Felizia ja hänen ystävänsä pelastivat meidät!" Yksi paikalla olevista lapsista huudahti.

"Juuri niin! Ilkeä tatuoitu sisko on väärässä!" Toinen huudahti, saaden Nojikon katsomaan tätä hikipisara ohimollaan.

"Näyttää siltä, että enemmistö on minun puolellani." Felizia virnisti.

"Ääliö..." Nojiko sanoi ja kaappasi siinä samassa punahiuksisen naisen tiukkaan halaukseen. Felizia oli tilanteesta sen verran pöllämystynyt, ettei tämä heti edes tajunnut vastata halaukseen, mutta ei voinut kuitenkaan olla tuntematta, kuin ihanan lämpöiseltä sinihiuksinen nainen tuntui häntä vasten.

"Kiitos... Kiitos kaikesta mitä teit puolestamme." Nojiko kuiskasi ja irroitti otteensa.

"Olisit sinä voinut.. Siinä vielä olla... Ei kun siis juu, ole hyvä vain!" Felizia änkytti punastuneena. Nojiko pisti tämän merkille, virnisti ilkikurisesti mutta sanoi sen sijaan; "Niin, olikos se seppeleen saaminen vielä mahdollista?"

"Mitä? Joo, kyllä vain. Jos vain jaksat odottaa vuoroasi?" Felizia myhähti.

"Eiköhän minulta sen verran aikaa liikene." Nojiko sanoi, iski silmää ja asettui lasten perään samalla kun Felizia viittoi seuraavaa pientä juhlijaa luokseen, muodostaen samalla käsiinsä kaikenlaista värikästä kasvustoa.

"Huuh... Se olisi siinä." Felizia sanoi ja veti henkeä. Olkihattujen strategisti oli viimein saanut valmiiksi Nojikolle tulleen seppeleen, jonka punapää oli koristellut oikein kauniiksi niin valkoisilla kuin sinisilläkin kukkasilla. Nyt tuo tatuoitu nainen, joka oli istunut vuorollaan Felizian viereen, pyöritteli seppelettä kädessään eikä voinut olla ihastelematta sitä.

"Toivottavasti pidät siitä.." Felizia totesi lyhyesti ja katsoi vieressään olevaa naista, joka hymyili vienosti.

"Se on oikein kaunis. Pakko sanoa, että sinähän voisit jättää merirosvoilun ja ruveta kukkakauppiaaksi. Tienaisit sillä helposti pienen omaisuuden." Nojiko naurahti samalla kun tämä asetti seppeleen päähänsä. Felizia ei voinut olla nyt vuorostaan ihailematta tuota sinihiuksista naista, josta seppele teki, jos mahdollista, vieläkin kauniimman.

"Heh heh. Ehkä harkitsen sitä sitten kun olen kirjoittanut nimeni Grand Linen historiaan. Voin jo kuvitella otsikon; "Pelätty Paholaisen Kukka, Olkihattu-piraattien strategisti perusti kukkakaupan". Hah hah haa!" Felizia sanoi nauraen.

"Kirjoittaa nimi Grand Linen historiaan... Sekö siis on unelmasi, jonka haluat toteuttaa?" Nojiko kysyi.

"Kyllä... Se on jotain missä edesmennyt perheeni ei onnistunut. He antoivat henkensä, että minä voisin elää ja kokea kaiken sen, mitä tämän maailman merillä on annettavanaan. "Rakenna oma polkusi, muokkaa oma tulevaisuutesi äläkä unohda elää". Se oli viimeinen opetus, jonka äitini minulle jätti... Ja sitä aion myös vaalia." Felizia sanoi samalla kun tämä pyyhkäisi hieman kostuneita silmiään.

"Kaipaat heitä varmasti..." Nojiko sanoi hiljaa.

"Joka päivä... Mutta..." Felizia aloitti ja nosti hieman katsettaa, jolloin tämä näki kauempana tutun olkihattuisen pojan, joka ahmi ruokaa posket pullollaan. "...En ole kuitenkaan yksin. Minulla on nyt tovereita, jotka ovat tukenani ja joiden tukena minä aion olla tahollani loppuun asti."

"Sitä en epäile yhtään." Nojiko totesi lyhyesti.

"Mmm-m." Felizia hymähti ja haukotteli leveästi.

"Väsyttääkö?" Nojiko kysyi.

"Kyllä vain... Vaikka olisikin kiva jatkaa juhlimista, niin lepo tekisi nyt hyvää. Olen kuitenkin melko varma, että nämä pippalot eivät ihan heti ole loppumassa." Felizia totesi ja nousi jäseniään naksautellen ylös.

"Mihin sinä olet menossa?" Nojiko kysyi hieman yllättyneenä.

"Going Merrylle. Eipä minulla muutakaan yösijaa ole." Felizia sanoi.

"No nyt on. Sinä tulet meille yöksi. Saat nukkua siinä laivassa myöhemminkin ihan tarpeeksi. Sitä paitsi, Namikin varmasti haluaa nähdä sinut." Nojiko sanoi topakasti, nousi ylös ja tarttui Feliziaa määrätietoisesti kädestä, alkaen näin taluttaa punapäätä perässään.

"Eli minulla ei nähtävästi ole tässä yhtään neuvottelun varaa... Tosin, jos sen verran kuitenkin sopii, niin voisin ensin kyllä hakea laukkuni laivastamme." Felizia sanoi pieni puna poskillaan, saaden Nojikon hidastamaan tahtiaan.

"No, olkoon tämän kerran." Nojiko sanoi, mutta ei kuitenkaan katsonut Feliziaa, koska myös tuon sinihiuksisen naisen kasvot olivat lievästi punakan sävyiset.

Muutaman hetken kuluttua naiskaksikko saapuikin kasvipäällysteisen Going Merryn luo, joka oli siirretty aikaisemmin Cocoyasi Villageen. Punahiuksinen nainen tervehti laivaa iloisesti, mutta tällä kertaa Merry ei kuitenkaan vastannut mitään, joten Olkihattujen strategisti oletti, että laivakin saattoi tarvita välillä unta, niin erikoiselta kuin se kuulostikin Felizian mielessä.

"Jos vaikka odotat hetken tässä. Tulen ihan kohta." Felizia sanoi tämän tatuoidulle seuralaiselle, joka nyökkäsi lyhyesti. Tämän jälkeen Olkihattujen strategisti kohotti hieman toista kättään, jolloin Merryn kaiteessa olevat kasvit rupesivat liikkumaan punapään suuntaan. Samalla myös pisamakasvoisen naisen koholla oleva käsi muuttui kasvimaiseksi massaksi, joka luikersi venyen kiinni lähestyviin köynnöksiin, jotka sitten yhdistyessään vetivät naisen Merryn kannelle.

"En jotenkaan ikinä totu tuohon... Tuntuuko se miltään...? Siis kun muutat esimerkiksi käsiäsi tuollaisiksi? Tai hallitset noita kasveja?" Nojiko huikkasi hikipisara ohimollaan.

"Ei oikeastaan. Tosin, ensimmäinen kerta oli kyllä aikamoinen... Mutta voin kertoa siitä myöhemmin. Tulen kohta!" Felizia vastasi ja lähti astelemaan Merryn takaosaan. Kun punapää sulki varaston oven perässään, tämä lysähti nojaamaan sitä vasten, päästäen samalla ilmoille pitkän huokauksen. Felizia sulki hetkeksi silmänsä samalla kun ajatuksen vilistivät tämän päässä; "Rauhoitu Felizia...! Ei se välttämättä tarkoita mitään vaikka Nojiko sinua yöksi luokseen pyysikin... Mutta silti... Jestas, että se nainen voi olla ihana... Okei, nyt kuitenkin rauhoitut, haet tavarasi ja katsot rauhassa, mitä tuleva yö tuo tullessaan." Ja niine hyvineen Olkihattujen strategisti pistäytyi naisten makuutiloissa hakemassa laukkunsa, suunnistaen sen jälkeen takaisin Nojikon luokse.

"Hmmm... Missäköhän Nojiko oikein viipyy...? Hän sanoi tulevansa perästä myöhemmin, kunhan olisi hoitanut ensin jonkin asian." Nami mietti samalla kun tämä istuskeli keittiön pöydän äärellä ja siemaili samalla appelsiinimehua. Oranssihiuksisesta naisesta kuitenkin näki, että tämän olemus oli kuitenkin paljon rennompi ja iloisempi, vaikkakin tämän hartiassa oli edelleen side, joka peitti alleen pahasti runnellun Arlong Piraattien tatuoinnin. Samassa Nami kuuli, kuinka ovi kävi, jolloin tämä nousi pöydästä ottamaan siskonsa vastaan.

"Lopultakin! Missä sinä oikein kuhnailit? Sanoit että-" Nami oli aloittamassa, kunnes tämä huomasi, että Nojikon mukana oli myöskin..

"Fe- Felizia!? Mitä sinä täällä teet?!" Nami huudahti yllättyneenä.

"Siskosi sanoi, että voin olla teillä yötä.. Toivottavasti se ei haittaa? Hänen mukaansa saan kuulema joka tapauksessa nukkua Going Merryssä myöhemminkin ihan tarpeeksi." Felizia sanoi samalla kun tämä riisui ruskeat, hieman lehtimäisen oloiset saapikkaansa sekä asetti laukkunsa eteiseen.

"Vai yötä...?" Nami kysyi kulmaansa kohauttaen ja katsoi siskoaan, joka vain hymyili lyhyesti, riisui kenkänsä, siirtyen tämän jälkeen keittiön puolelle samalla kun Felizia tiiraili ympärilleen, kuin odottaen, mihin hän voisi istuutua. Nami huomasikin tämän, jolloin tämä ohjasi punahiuksisen toverinsa olohuoneen puolelle, ennen kuin itse siirtyi myös keittiön suuntaan, missä Nojiko katseli kaappeja hieman läpi, etsien jotain iltapalaksi kelpaavaa. Nami katseli siskonsa tekemisiä pienen hetken, ennen kuin kysyi; "Mitä sinulla oikein on mielessä?"

"Mitä tarkoitat?" Nojiko kysyi samalla kun tämä otti kaapista avaamattoman viini- sekä appelsiinimehu-pullon.

"Älä yritä." Nami aloitti, mutta madalsi sitten ääntänsä; "Vai muka yöksi. Et sinä minua huijaa. Tämä kun ei ole ensimmäinen kerta kun tuot tänne jonkun yötä viettämään."

"Entä sitten?" Nojiko sanoi ja katsoi siskoaan tiukkaan sävyyn, ennen kuin jatkoi; "Jos et satu muistamaan, niin meillä on ollut tässä viimeiset kahdeksan vuotta hieman muuta ajateltavaa. Ja nyt kun voimme taas nauttia elämästä, minä todellakin aion tehdä niin."

"Mu- Mutta kyseessä on Felizia!" Nami puuskahti ja yritti pitää äänensä hiljaisena kun tämä jatkoi; "Eikö sinulle tullut mieleen ajatella minua? Minä aion matkata tuon naisen kanssa tästä eteenpäin ja jos tiedän, että hän on ollut siskoni kanssa niin... No ajatuskin siitä on vain outo!"

"No kun kerran muotoilet asian noin... Hyvä on sitten. Mutta jäät minulle ison palveluksen velkaa, koska tulen varmasti katumaan tätä kauan!" Nojiko murahti.

"Kiitos paljon! Olet paras sisko ikinä!" Nami virnisti.

"Aiotteko olla siellä keittiössä koko loppuillan?!" Kuului yllättäen Felizian ääni olohuoneen puolelta.

"Tullaan! Nojiko liittyy kohta mukaan, kunhan hän katsoo iltapalan valmiiksi." Nami vastasi nopeasti, ennen kuin tämä siirtyi itse punahiuksisen naisen seuraan, jättäen siskonsa hieman myrtyneen oloisena keittiön puolelle.

"No- Nojiko...?" Felizia takerteli, kun sinihiuksinen nainen työnsi tämän vasten seinää.

"Mikä hätänä? Ei uskoisi, että kuuluisa Paholaisen Kukka on noin... Jännittynyt?" Nojiko vastasi tämän silittäessä samalla hellästi Felizian poskea ja painaen kehoansa tätä vasten.

"En vain meinaa uskoa... Että haluat samaa kuin minä..." Felizia vastasi samalla ja värähti, kun Nojikon käsi jatkoi kulkuaan pitkin punapään kehoa.

"Mmmm... Pitäähän minun palkita sinut siitä hyvästä, etten joutunut ammutuksi..." Nojiko kuiskasi ja siirsi kätensä punahiuksisen naisen alushousujen sisään, alkaen seuraavaksi hyväilemään tämän kosteaa, siistittyä alakertaa.

"Mmmm... Nojiko..." Felizia sai sanottua samalla kun tatuoidun naisen sormet upposivat pikkuhiljaa punapään sisään.

"Olet ihanan märkä..." Nojiko kuiskasi viettelevästi ja nuolaisi Felizian kaulaa.

"Nojiko... Minä... Mmmm..! Aaaa...!" Felizia ynisi, tämän hikisen kehon täristessä enemmän ja enemmän.

"Tuletko sinä...? Anna tulla Paholaisen Kukka...! Tule!" Nojiko jatkoi ja upotti sormensa entistä syvemmälle Felizian sisään, jatkaen samalla niiden rytmikästä liikettä.

"Nojiko! Nojiko! NOJIKO!" Felizia huusi ja siinä samassa naisen silmät rävähtivät auki. Sillä hetkellä tämä myös tajusi makaavansa kasvot hikisenä ja hiukset takussa Namin ja Nojikon olohuoneessa olevalla sohvalla. Punapää tasoitti hieman hengitystään, ennen kuin nousi istumaan, peiton samalla valahtaessa tämän päältä.

"Unta... Se olikin vain unta..." Felizia mietti ja pyyhki hieman kasvojaan. Samalla tämä muisti, kuinka uni oli lopulta vienyt voiton jossain kohtaa, kun hän, Nami ja Nojiko olivat vielä viettäneet niinsanotusti "naisten keskeistä" aikaa, syöden, juoden ja jutellen vähän kaikesta mahdollisesta.

"Oletko kunnossa?" Kuului yllättäen tuttu ääni mikä sai Olkihattujen strategistin hätkähtämään. Felizia käänsi päätänsä ja huomasi Nojikon seisovan olohuoneen oven suussa. Sinihiuksinen nainen oli ottanut pantansa pois päästään, antaen tämän hiusten olla hieman enemmän auki. Tällä oli yllään myös pelkkä t-paita sekä mustat alushousut.

"Kyllä! Kaikki on oikein hyvin!" Felizia sanoi nopeasti ja veti lattialla olevan peiton päällensä ,koska tämä tajusi, että oli aiheuttanut nukkumapaikalleen hieman enemmän sotkua. Tämän jälkeen punapää jatkoi Nojikoon katsomatta; "Nähtävästi näin jotain todentuntuista unta joka herätti minut... En kyllä enää muista mistä se kertoi... Heh heh..."

"Niinkö? Koska saatoin vaikka vannoa että..." Nojiko aloitti, jolloin tämä asteli sohvalle Felizian viereen ja jatkoi pieni virne kasvoillaan; "Kuulin minun nimeni... Muutamaankin otteeseen."

"Si- Sinä siis kuulit...? Ei kun siis niinkö tosiaan?! Mistäköhän se voisi johtua..." Felizia sanoi kasvot punertaen, yrittäen olla katsomatta Nojikoon päin. Punapään katse eksyi välillä kuitenkin kuin varkain tatuoidun naisen pitkiä, sulokkaita sääriä kohti. Tämä ei mennyt ohi myöskään sinihiuksiselta naiselta, vaikka Felizia parhaansa yrittikin.

"Näetkö jotain mistä pidät?" Nojiko kysyi ja nojautui hieman lähemmäksi.

"Valehtelisin jos väittäisin muuta. Olet... Olet upea pakkaus... Kaikinpuolin." Felizia sanoi ja nosti peittoa kasvojensa eteen.

"Heh heh." Nojiko naurahti ja otti kiinni peiton kulmasta ja siirsi sen sivuun nähdäkseen pisamakasvoisen naisen kasvot, ennen kuin jatkoi; "Ja sinä olet todella suloinen, kun nolostut tuolla tavalla. Ei heti uskoisi, että kuuluisasta Paholaisen Kukasta löytyy tämmöinenkin puoli..." Tatuoitu nainen siirtyi samalla entistä lähemmäksi, jolloin Felizia jo melkein saattoi nähdä heikon kuvajaisensa tuon naisen tummista silmistä.

"Minulla on puolia vaikka minkälaisia..." Felizia sanoi samalla kun tämä siirsi kätensä varovasti Nojikon reidelle. Punapään aistit terästäytyivät siinä samassa kun tämä huomasi, ettei sinihiuksinen nainen perääntynyt.

"Niinkö... Voisitko siinä tapauksessa näyttää niitä vielä lisää...?" Nojiko kuiskasi Felizian korvaan, ennen kuin sinihiuksinen nainen siirsi hieman päätänsä, jolloin kumpikin saattoi tuntea kasvoillaan toisen raskaan, lämpöä hohkaavan hengityksen.

"Nami... Tappaa minut tästä hyvästä..." Felizia sanoi raskaasti hengittäen.

"Varmasti... Mutta sitä ennen hän tappaa myös minut... Koska lupasin, etten tekisi sinun suhteen mitään..." Nojiko totesi samalla kun tämä asettui hajareisin Felizian syliin.

"Ai... Miksi...?" Felizia sanoi hiljaa samalla kun tämän kädet vaelsivat ensin ylemmäs Nojikon pakaroille, siitä tämän lanteille ja lopuksi selkäpuolelle. Punapää tunsi sillon, että Nojikolla ei ollut paitansa alla mitään muuta.

"Koska... Sinä... Hän... Matkaatte... Ja vitut." Nojiko lopetti katkonaisen lauseensa ja upotti täyteläiset huulensa Felizian huulia vasten. Tuntui kuin sähkövirta olisi levinnyt kummankin naisen läpi, sillä niin hyvältä suudelma heistä kummastakin tuntui. Felizia tarttui hellästi Nojikoa toisella kädellään tämän niskasta, siirtäen toisen kätensä sinihiuksisen naisen pakaralle, mikä sai vuorostaan tatuoidun naisen ynähtämään vienosti. Hetkeen ei kuulunut mitään muuta kuin kaksikon tasaista yninää ja puhinaa, kun näiden kielet leikkivät vuorotellen toistensa suulla.

"Mmm... Vau..." Nojiko sai sanottua, kun tämän huulet hetken päästä erkaantuivat pienen sylkivanan saattelemana Felizian suulta.

"Sanopa... Vau..." Felizia sanoi ja nuolaisi huuliaan himokkaasti. Nojiko virnisti hieman, ennen kuin nousi pois Felizian sylistä, riisuen sitten paitansa, paljastaen sen alta isohkot muodokkaat rinnat, joiden nännit olivat jo terhakkaasti pystyssä. Heti perään tuo tatuoitu nainen laski myös mustat alushousunsa pois, paljastaen näin siistityn, vaaleansinertävällä karvaviirulla varustetun alakertansa, jonka Felizia huomasi jo valuvan tahmeaa nestettä. Viimeistään tällöin myös vihreäkätinen nainen ymmärsi vihjeen, jolloin tämäkin riisui ensin mustan, kulahtaneen toppinsa, paljastaen näin hieman pienemmät mutta silti muodokkaat rintansa, jonka jälkeen punapää myös otti omat, kaikinpuolin kosteat alushousunsa pois, paljastaen näin siistiksi ajellun mutta kovasti märän alakertansa.

"Mmm... Kaunista..." Nojiko hymähti kun tämä polvistui Felizian eteen ja levitti tämän reisiä leveämmälle. Punapää värähti nautinnosta, kun tämä tunsi Nojikon hengityksen märällä vaollaan. Sinihiuksinen nainen nuolaisi huuliansa, upottaen sen jälkeen etusormensa hellästi Felizian sisään, alkaen samalla leikitellä kielellään punapään klitorista.

"Mmmm... Mmmmmhh...!" Felizia ynisi tuntiessaan, kuinka Nojikon sormi pyöri ja liikkui hänen sisällään ja kuinka tuon tatuoidun naisen kieli nuoli häntä ahnaasti. Pisamakasvoisen naisen kasvot vääntyivät himosta ja nautinnosta, tämän nauttiessa täysillä saamastaan huomiosta.

"No- Nojiko...! Helvetti...! Älä lopeta...!" Felizia puuskutti jolloin Nojiko teki työtä käskettyä, ottaen välillä sormensa pois punapään sisältä, jatkaen näin pelkällä suullansa sekä kielellään, laittaen taas hetken päästä sormensa takaisin Olkihattujen strategistin sisään. Felizia alkoikin siinä hetkessä tuntemaan lähestyvän orgasmin huumaavat aallot.

"MMmmmMM...! Ihan... Enää... Ihan...!" Felizia mumisi, tämän pitäessä käsiään suunsa edessä, yrittäen näin parhaansa mukaan hiljentää ääntänsä.

"Näytä kuinka Paholaisen Kukka tulee..." Nojiko mumisi ja kuin pisteeksi iin päälle upotti vielä toisenkin sormen Felizian sisään, nuolaisten samalla tämän klitorista kuin kirsikaksi kakun päälle. Tällöin tuntui, kuin jokin olisi naksahtanut vihreäkätisen naisen päässä, koska samassa tämä nousi puolittain istumaan, painaen kätensä Nojikon niskaan, työntäen näin sinihiuksisen naisen kasvot tiukasti kiinni vakoonsa.

"AAAAAAAA! AAAAAA! NOJIKOOO! HELVETTIIII!" Felizia karjui kieli pitkällä ja silmät sekopäisen kierossa, välittämättä yhtään kuuliko joku hänet vai ei. Punapään keho värisi ja vavahteli ja samassa hetkessä Nojiko tunsikin, kuinka punapään makeat nesteet suihkusivat osittain tämän suuhun sekä kasvoille.

"Mmmmm-Pluaaaahhh!" Nojiko huokaisi henkeään haukkoen, tämä lopulta päästessä irti Felizian otteesta. Sinihiuksinen nainen pyllähti istumaan suu sekä kasvot märkänä, kun tahollaan Felizia vielä keho pienesti sätkien lysähti selälleen sohvalle. Tatuoitu nainen käytti tilanteen hyödykseen ja pyyhki hieman kasvojaan, maistaen kuitenkin samalla vielä punapään makua, ennen kuin tämä nousi ylös.

"Huh huh... Hyvä etten melkein tukehtunut... Olet sinä kyllä aikamoinen." Nojiko sanoi ja naurahti hieman tämän katsoessa sohvalla makaavaa, raskaasti hengittävää punahiuksista naista. Kun Felizia ei heti reagoinut mitenkään tatuoidun naisen sanoihin, tämä astui hieman lähemmäs.

"Felizia...?" Nojiko sanoi ja kosketti hellästi punapään polvea.

"Jat...kuu... Vielä..." Kuului Felizian ääni.

"Mitä sanoit?" Nojiko kysyi ja loi katseen punapään ylle. Siinä samassa Felizia nousi pystyyn niin nopeasti, ettei Nojiko ehtinyt reagoida mitenkään ja heti perään tatuoitu nainen tunsikin, kuinka Felizia nappasi hänet otteeseensa, kaataen hänet selälleen sohvalle ja asettui lopuksi hajareisin tämän päälle.

"Fe- Felizia...?" Nojiko kysyi ja silloin tämä näki punapään kasvot, joista kuvastui suorastaan eläimellinen himo. Tämän lisäksi vihreäkätisen naisen kieli roikkui ulkona mutta silmiinpistävintä olivat naisen siniset silmät, joiden pupillit olivat tavallisen ympyrän muodon sijaan muuttuneet viirumaisiksi.

"Felizia... Oletko kunnossa...?" Nojiko kysyi pieni huolen häivähdys äänessään.

"Ennemmän... Kuin koskaan..." Felizia sanoi huuliaan lipoen ja suuteli Nojikoa ahnaasti. Vihreäkätisen naisen kieli pyöri ja leikitteli Nojikon omaa vasten samalla kun tämä kahmaisi sinihiuksisen naisen toisen rinnan otteeseensa, alkaen samalla hyväillä ja puristella sitä.

"Mmmmm... Felizia..." Nojiko mumisi kun kaksikon huulet irrottautuivat toisistaan. Tämän jälkeen punapää vuorostaan alkoi siirtyä alaspäin, pysähtyen ensin Nojikon rinnoille, imien ja nuollen niitä eläimellisesti, siirtyen tämän jälkeen sinihiuksisen naisen kaikkein pyhimpään paikkaan, joka tuntui valuvan vielä enemmän kuin alussa. Feliziasta tuntui, että sillä hetkellä tämä haistoi Nojikon kiiman entistä väkevämmin, mikä entisestään herätti punapään sisällä jotain hereille.

"Oletko... Valmis..." Felizia mumisi, tämän asettaessa kasvojansa Nojikon vakoa kohti, josta kantautuva tuoksu tuntui olevan sillä hetkellä punapäälle kuin huumetta.

"Näytä mistä sinut on tehty..." Nojiko sai sanottua ja siinä samassa tämä tunsi kuinka Felizia upotti suunsa hänen märkään vakoonsa, liikuttaen välillä kieltänsä taitavasti joka puolelle. Mitä enemmän Felizia jatkoi ja sai nenäänsä Nojikon tuoksua sekä suuhunsa tämän makua, sitä enemmän naisen ulkonäkö alkoi hitaasti muuttua siihen petomaiseen muotoon, josta oli näkynyt merkkejä muutaman kerran aikaisemmin. Jopa punapään kieli, joka käsitteli Nojikon märkää alakertaa, alkoi siinä hetkessä ensimmäistä kertaa muuttua pidemmäksi sekä kasvimaiseksi.

"Hyvääääh... Jumalaaaah...! Mikset kertonut... Että... osaaaahht tehdä noiiiinn...!" Nojiko huusi tämän silmien pyörähtäessä päässä, kun nainen yllättäen tunsi Felizian kielen sukeltavan entistä pidemmälle ja syvemmälle tämän sisään. Sinihiuksinen nainen tunsikin sukeltavansa sillä hetkellä johonkin, mihin kukaan ei ikinä enää pystyisi häntä viemään. Kun valtaisa orgasmi alkoi pikkuhiljaa tehdä tuloaan tatuoidun naisen kohdalla, Felizia yllättäen vetäisi vihertävän, melkeinpä liskomaiseksi muuttuneen kielensä pois Nojikon sisältä.

"Mi- Miksi lopetit... Ilkimys...!" Nojiko ynisi ja nosti päätänsä Feliziaa kohti. Silloin sinihiuksinen nainen näki, kuinka punapään ulkomuoto oli saanut erikoista muutosta; Kuviot naisen käsissä ja jaloissa olivat aavistuksen levinneet, tämän hiukset olivat muuttuneet hieman vihertäviksi sekä pidemmiksi, silmät olivat edelleen viirumaiset sekä kynnet kasvaneet aavistuksen. Ennen kuin Nojiko ennätti sanoa mitään, Felizian kohotti toista kättään ja muutti sen etusormen sekä peukalon samanpaksuisiksi, sileiksi köynnöksiksi.

"Mi- Mitä sinä aiot...?" Nojiko kysyi ja katsoi noita luikertelevia, köynnösmäisiä sormia.

"Saat tuntea... Paholaisen Kukan... Voiman..." Felizia mumisi kuola suusta valuen ja ohjasi nopeasti köynnösmäisen etusormensa Nojikon sisään, mihin se sukelsikin vaivatta, alkaen seuraavassa hetkessä liikkua tavalla, joka tuntui stimuloivan sinihiuksisen naisen jokaista mahdollista sopukkaa. Toinen köynnös sen sijaan luikersi hellästi Nojikon klitorikselle, tarttuen siitä kiinni, mikä entisestään vain lisäsi tatuoidun naisen nautintoa.

"Ooooo...! Aaaaa...! Viiiitttuuuhhhh...!" Nojiko mongersi, kun samaan aikaan punapää itse nosti lantiotaan, muuttaen sitten toisen kätensä pari sormea samanlaisiksi köynnöksiksi, jotka luikersivat vuorostaan punahiuksisen naisen sisälle.

"Mmmmmmhhhh!" Felizia ynähti tämän alkaessa tyydyttää itseään samalla kun tämän edessä makaava Nojiko kiemurteli, huusi ja ynisi himosta, joka jo melkein vei naisen tajun. Olohuoneen täyttikin hetkeksi vain kahden naisen himokkaat ääntelyt sekä tasainen lätinä, mikä syntyi heidän kosteista koloistaan. Naiset olivat niin himojensa vallassa, etteivät he tajunneet, että lähistöllä oli eräs kolmaskin henkilö; Nami seisoi makuuhuoneensa ja olohuoneen välisellä käytävällä piilossa, katsellen Felizian ja siskonsa touhuilua ja tyydyttäen samalla itseään tasaisella rytmillä. Oranssihiuksinen nainen piti yöpaitaansa kiinni hampaidensa välissä, hyväillen toisella kädellä muodokkaita rintojaan ja liikuttaen toisen käden sormiaan rytmikkäästi sisällään.

"Minäääh... Tapan... Felizian... Lupaan... Sen... Mmmmm-mmm...!" Nami ynisi, tämän tuntiessa orgasmin olevan lähellä. Se miten Nami oli tässä tilanteessa, meni siten, että tämä oli aikaisemmin herännyt Felizian ääntelyihin, jolloin oranssihiuksinen navigaattori oli päättänyt lähteä katsomaan, oliko kaikki kunnossa. Kun tämä oli nähnyt, mitä kaksikko oli ollut tekemässä, ensimmäinen ajatus oli ollut, että hän lopettaisi moiset hommat heti alkuunsa. Kuitenkin, ehkä siitä syystä, että tämän sisko ei ollut aikoihin näyttänyt niin vapautuneelta ja onnelliselta kuin nyt, oli kääntänyt navigaattorin pään. Ja mitä kauemmin hän oli tilannetta lopulta seurannut, sitä enemmän himo oli myös ottanut naisesta vallan.

"MmmmmMMmmm! Felizia... Felizia...! Olen...! OLEN...! Helvettiih...!" Kuului siinä samassa sinihiuksisen naisen kiimainen ja katkonainen ääni. Nojiko sätki, kiemurteli ja tärisi nautinnosta, tämän tuntiessa valtaisan orgasmin tekevän tuloaan.

"Annaaah... Tullaaah..." Felizia ynisi tahollaan, tämän lonkeromaisten sormien tehdessä taikojaan niin Nojikon kuin itsensä kohdalla. Kun tatuoitu nainen alkoi olla äärirajoilla, silloin tämän klitoriksen ympärillä oleva vihreä, köynnösmäinen sormi teki viimeiseen liikkeensä, joka laukaisi liikkeelle suorastaan maata järisyttävän orgasmin aallon Nojikon sisällä.

"AAAAAAA! AAAAAAA! AAAAAA! FELIZIAAAA! TULEN! TULEN! TULEEEEEEN!" Nojiko huusi silmät kierossa ja kieli pitkällä, suihkuttaen kaaressa punahiuksisen naisen kasvoille kirkasta, tahmeaa nestettä. Tämä oli samalla viimeinen niitti myös pisamakasvoiselle naiselle.

"AAAAAARRRHHHH! AAAAARRRHHH! NOJIKOOO! VIIITTTTUUUUUHHHH!" Felizia karjui kasvot märkinä samalla, kun tämän köynnösmäiset sormet pulpahtivat pois tämän sisältä. Punapää tärisi kuin horkassa, tämän saadessa ensin ison sekä perään useita pienempiä orgasmeja, jotka rentouttivat naista siinä määrin, että tämän petomaiseksi muuttunut olomuoto alkoi palautua entiselleen. Samalla hetkellä tahollaan myös Nami melkein puri paitansa hajalle tukahdutaakseen orgasmin täyteisen äänensä, tämän märän vaon sykkiessä kiivaasti sormiensa ympärillä ja jalkojensa antaessa periksi.

"Vau... Se... Luoja..." Nojiko puuskutti naama hiestä ja Felizian aikaisemmista nesteistä tahmeana, kun tämä makasi raukeana sohvalla, kuunnellen jalkopäässään makaavan, vihreäkätisen naisen tasaisemmaksi muuttuvaa hengitystä.

"En ole... Voi taivas... Tuo oli..." Felizia mumisi pienen hetken päästä Nojikon jalkojen juuressa, naama myöskin kosteana ja tahmeana tästä urakasta. Tämän jälkeen punapää kampesi itsensä ylöspäin, suukottaen lyhyesti Nojikon lämmintä, kohoilevaa rintakehää, ennen kuin tämä painoi päänsä sitä vasten. Tällöin sinihiuksinen nainen laski kätensä Felizian hiuksille, alkaen silitellä niitä hellästi. Toisella kädellään Nojiko puolestaan noukki lattialle pudonneen peiton, asettaen sen joten kuten kaksikon päälle.

"Kiitos Felizia..." Nojiko kuiskasi vielä ja jatkoi; "Kiitos, että annoit minun kokea vuosien taistelun jälkeen taas sen, miltä tuntuu olla onnellinen ja ennen kaikkea vapaa pelosta..."

"Ilo oli minun puolellani.. Ja jos se minusta riippuu, annan sinun mielelläni kokea sen uudestaankin." Felizia sanoi ja hymähti hieman.

"Heh. Odotan sitä innolla." Nojiko naurahti, muttei saanut enää vastausta punapäältä, koska tämän taholta kuului enää tasaista, uneliasta tuhinaa.

"Kauniita unia Felizia." Nojiko sanoi hymy huulillaan ja nukahti itsekin melkein heti. Samaan aikaan tahollaan oranssihiuksinen navigaattori kömpi omaan sänkyynsä väsyneenä sekä hämmentyneenä. Sillä koko sen ajan, mitä hän oli katsellut kaksikon touhuja, hän oli vain ja ainoastaan kuvitellut olevansa itse Nojikon paikalla, Felizian käsiteltävänä. Ja sillä hetkellä Namin ajatukset harhailivat hetkellisesti jälleen samaan tilanteeseen.

"Lopeta!" Nami sihahti itselleen, sulkien itsekin silmänsä, nukahtaen pikkuhiljaa rauhattomaan uneen.

Pitäähän merirosvojenkin välillä nauttia elämästä kun tilaisuuksia on tarjolla ;). Ensi luvussa onkin sitten aika jättää hyvästit Cocoyasi Villagelle ja jatkaa matkaa kohti uusia haasteita! Nähdään siis jälleen ensi kerralla, uuden luvun merkeissä!

-WillofJ-