Näkökulma (tavallaan) vaihtuu aina silloin, kun tulee fusososososososo~ alkaa siis (tavallaan) Ludwigin näkökulmasta. Nauttikaa :D Niin, ja EN aio laittaa Ludwigia puhumaan huonoa suomea. Sillä se olisi ERITTÄIN outoa.
'Päättivät sitten lähettää minut tänne etuajassa. Voisivat edes antaa kunnon varoitusaikaa' Ludwig oli juuri saapunut Suomeen, jonnekin Oulun tienoille. 'Eli siis Oulunkatu 4. Tuolla näyttää olevan takseja' Ludwig otti taksin. 'Toivottavasti täällä ei tule olemaan ihan hirveää, ja kyllä tähän kylmyyteenkin tottuu jotenkin… varmaan…' He olivat perillä noin 10 minuutin päästä. "Se tekee 972 markkaa." taksikuski sanoi, erittäin tympääntyneellä äänensävyllä. Ludwig ojensi rahat, ja nousi taksista. 'Jo oli epäkohtelias taksikuski. Voisi edes kiittää. Olen kyllä kuullut, että suomalaiset eivät ole kovin puheliaita, joten yritän olla välittämättä siitä'
Ludwig katsoi ympärilleen. Kaikki paikat olivat täynnä lunta. Lumi heijasti auringonsäteitä siten, että näytti siltä kuin koko paikka vain kiilsi. 'Kivan näköistä seutua tämä kyllä kieltämättä on' Ludwig rupesi tykkäämään paikasta heti, vaikka hän vihasi kylmyyttä. 'Eli tämä talo siis' Ludwig koputti oveen. Oven avasi blondi, aika lyhyehkö mies, jolla oli mustikan liilat silmät.
"P-päivää." Ludwig sanoi epäröiden.
"Taidat olla se saksalainen, joka lähetettiin tänne oppimaan suomea, eikö vain?" blondi suomalainen kysyi hämmentyneenä.
Ludwig nyökkäsi. "Eli ymmärrätkö mitä puhun, vai? Vaikka sitähän on ihan turha kysyä jos et…" mies sanoi.
"Ymmärrän, mutta en ole hyvä puhumaan." Ludwig sanoi.
"No, sen pitäisi tehdä asioista sitten selvästi helpompaa. Ai niin, ja olen Tino Väinämöinen. Kiva tavata." Tino sanoi.
"Ludwig Beilschmidt." Ludwig sanoi. He kättelivät, ja menivät sisälle.
"Näin ensin voisin vaikka näyttää sinulle taloa, ok?" Tino kysyi.
"Okei." Ludwig vastasi.
"Aloitetaanpas vaikka tuolta yläkerrasta." he menivät rappuset ylös, ja siitä he menivät vasemmalle. "Tässä on minun huoneeni, ei mikään kovin ihmeellinen." Tino selitti. Hänellä oli sänky, jossa oli sinivalkoiset lakanat, sininen tyyny, ja valkoinen peitto. Sitten hänellä oli isohko ikkuna, josta näkyi etupihalle. Hänellä oli myös työpöytä, jonka päällä oli papereita, ja valokuva hänestä ja Berwaldista. Huoneessa oli myös kirjahylly. Seinillä ei ollut oikein yhtään mitään. "Ihan kiva huone." Ludwig kommentoi. "Kiitos." Tino kiitti.
He menivät pois huoneesta, ja tällä kertaa he menivät portaista katsottuna oikealle. "Ja tämä on vierashuone, sinä voit vaikka käyttää sitä, jos se vain sopii." Tino sanoi. "Kyllä se käy." Ludwig vastasi. 'Tino vaikuttaa ihan kivalta tyypiltä. Onneksi en joutunut sellaisen tyypin luo, joka olisi ollut niin kuin se taksikuski' "Voit jättää kamasi tänne nyt, jottei sinun tarvitse kantaa niitä joka puolelle." Tino ehdotti. Ludwig nyökkäsi, ja laittoi tavaransa sängylle. "Niin, ja tässä on yläkerran vessa." Vessa oli ihan vierashuoneen vieressä.
He jatkoivat matkaa alakertaan. "Tässä on sitten keittiö, ja tuossa vasemmalla on olohuone. Ei mitään ihmeellistä. Niin, ja tuossa eteisen vieressä on toinen vessa." Ludwig vain nyökkäili lauseiden loputtua.
"Ja sitten viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, on kellari. Oikeastaan tämä on vain jonkinlainen varastohuone, jossa on myös sauna mukana. Oletko muuten koskaan käynyt saunassa?" Tino kysyi.
"En. Olen kyllä kuullut, että ne ovat todella suosittuja täällä." Ludwig sanoi.
"Osaat kyllä ihmeellisen hyvin suomea, ihan kuin olisit opiskellut sitä ennenkin…" Tino sanoi.
"Olen yleensä ollut aika hyvä kielissä muutenkin, kai se tulee siitä. Niin, ja isoäitini oli puoliksi suomalainen, joten sekin saattaa olla syynä." Ludwig sanoi.
Yläkerrasta kuului koiran haukuntaa. "Aah..! Unohdin ruokkia Hanatamagon!" Tino ryntäsi rappuset ylös, melkein kompastuen. Ludwig tuli rauhallisesti perässä.
"Tässä. Sori että kesti! Meille nääs tuli vieras, ja hän on Saksasta, joten käyttäydy hyvin!" Tino sanoi Hanatamagolle.
"Vuh!" Hanatamago "vastasi". Hanatamago kääntyi Ludwigin suuntaan. Näytti siltä, kuin koira olisi jähmettynyt paikoilleen. Hanatamago alkoi täristä hieman (Ludwigin katse ei nääs ollut mikään maailman lämpimin). Ludwig kyykistyi, ja silitti koiraa. "Hm, kiva koira." Ludwig sanoi lievästi hymyillen, ja katsoen koiraa. "Kiitti. Sen nimi on Hanatamago, mutta arvasit sen varmaan jo. Ja jos et tiennyt, niin Hanatamago tarkoittaa Kukkamunaa! Eikö olekin söpö nimi?" Tino kysyi katsoen Hanatamagoa. "Öh… Joo, kai?" Ludwig vastasi ehkä vähän hämmentyneenä. 'Outo nimi. En ikinä keksisi tuollaista nimeä. Varsinkaan koiralle' "Voinko kysyä, että mistä keksit tuon nimen?" Ludwig kysyi. "Hmm… Oikeastaan, en tiedä. Jotenkin se vain tuli mieleen silloin." Tino vastasi.
Fusososososososo~
Tino otti Hanatamagon syliinsä. "Ajattelin tehdä poronkäristystä tänään ruoaksi. Voisitko ehkä auttaa siinä?" Tino kysyi. "Voisit tehdä perunamuusin, kun se on helpoin juttu siinä. Minä tekisin sitten sen poronlihan." Tino vielä lisäsi. "Käy." Ludwig vastasi. 'Aika vähäpuheinen tyyppi… Johtuu kai siitä, kun hän ei osaa suomea niin hirveän hyvin, tai sitten hän on vain ujo… Tai sitten häntä ei kiinnosta nämä asiat yhtään ja haluaisi vain oppia sitä suomea… Äh, pitäisi vain lopettaa tämä hössöttäminen' "Voit alkaa jo kuoria perunoita, minä sillä välin etsin sen poron…" Tino sanoi, samalla etsiskellen sitä poronlihaa. "Tässä!" Tino huudahti kun löysi sen.
Noin 30 minuutin kuluttua…
"No niin! Ja sitten ei kun vain puolukkahillo pöytään, ja kaikki on valmista!" Tino sanoi iloisesti, laittaen puolukkahillopurkin pöydälle.
"Näyttää hyvältä. Mutta, eikö se ole vähän outoa syödä poroa, kun ne ovat tunnettu Joulupukin apulaisina?" Ludwig kysyi.
"No ehkä vähän, mutta kun menee ihan tuonne Pohjois-Suomeen, niin siellä porot tavallaan korvaavat lehmät, joten ei se niin hirveää ole." Tino vastasi.
He istuivat pöydän ääreen. Ludwig istui Tinoa vastapäätä. Tino otti perunamuusia, ja laittoi sen lautaselle tavallaan rinkelin muotoisesti, ettei keskellä ollut mitään. Sitten hän laittoi poronlihan siihen keskelle. "Tällä tavalla poronkäristys yleensä asetellaan, mutta voit tehdä sen miten haluat." Tino sanoi.
Ludwig teki samalla tavalla kuin Tino, eli laittoi poronlihan keskelle ja perunamuusin reunoille. Tino otti puolukkahillopurkin, ja laittoi hilloa poron ja muusin päälle. "Sinun ei ole pakko laittaa tätä jos et halua, mutta se tuo siihen kyllä mukavasti lisämakua." 'Nää mun jutut on siis niin jäykkiä, että!' Tino sanoi, ja laittoi purkin takaisin pöydän keskelle.
Ludwig maistoi hilloa ensin haarukalla, ja päätti laittaa sitä sitten vähän muusin päälle. "Perkele, unohdin juomat kokonaan!" Tino kirosi, ja kävi hakemassa lasit. 'Ei hitto. Miksi juuri NYT tuli kirosana? Luulen kyllä, että hän ei ymmärrä sitä. Mutta sehän tarkoittaa sitten sitä, että… Hän varmaankin kysyy, että mitä se tarkoittaa… MITÄ MÄ NYT TEEN?' "Ö-öh… Mitä haluaisit juomaksi?" Tino kysyi varovasti.
"Vesi käy." Ludwig vastasi. Tino otti toiseen lasiin vettä. Sitten Tino avasi jääkaapin. Hänellä oli siellä maitoa ja omenamehua, mutta koska Tino oli niin ajatuksissaan siitä kiroilemisesta, niin hän otti tapansa mukaan maitoa. Vasta pöydässä Tino huomasi, että hän oli ottanut itselleen maitoa juomaksi. 'Ei… Ei näin…' Tino oli erittäin hermostunut. Saksalainen päätti avata suunsa kunnolla pitkästä aikaa. "Juot näköjään vieläkin maitoa." Ludwig naurahti hiukan.
"Mikä muuten se sana oli minkä sanoit ennen sitä "unohdin juomat"?" Ludwig vielä kysyi. 'Ei. Ei TODELLAKAAN näin' Tino kumminkin päätti vastata suoraan. "Se on suomalainen kirosana." "Jaahas." Kun Ludwig oli syönyt, hän kiitti ja lähti huoneeseensa. 'Nyt hän varmaan ajattelee, että olen joku teini-ikäinen ongelmalapsi aikuisen kehossa. Ei kukaan normi aikuinen juo maitoa ja kiroile. Ainakaan kukaan minun ikäinen aikuinen…' Tämän välikohtauksen jälkeen Tino päätti mennä saunaan. "Ahh… Mikään ei voi rentouttaa yhtä hyvin kuin kunnon löylyt!" 'Toivottavasti huomisesta ei tule yhtä hirveää… Ai niin, unohdin kokonaan, että minun piti valittaa tästä asiasta sille tyypille. Taidan kyllä jättää sen väliin, sillä Ludwig vaikuttaa ihan kivalta…'
Seuraavana päivänä…
*PIRRR* Tinon herätyskello soi klo. 8.00. Tino läimäytti herätyskellon pois pöydältä. Outoa kyllä, Tino ei millään meinannut herätä herätyskellon ääneen, vaan siihen ääneen, joka tulee silloin, kun herätyskello osuu maahan. Tino ei olisi millään jaksanut nousta, mutta eihän hän voinut pitää hänen vierastaan yksin, siltä varalta, jos hän olisi jo noussut.
Tino meni vessaan. Hän harjasi hampaansa, ja meni alakertaan. Ludwig oli jo noussut. "Huomenta." Ludwig sanoi. "Huomenta…" Tino haukotteli. "Anteeksi jos kesti. En ole yhtään aamuvirkku, ja heräämisessä muutenkin kestää minulla aina pitkään." Tino sanoi väsyneesti.
"Ei se mitään." Ludwig vastasi.
"Olet näköjään jo löytänyt aamupalaa." Tino sanoi, tullen keittiöön.
Ludwig oli ottanut vaaleaa leipää, jossa oli päällä voita ja kinkkua ja juomaksi vettä. Tino otti ruisleipää, jonka päällä oli voita ja tomaattia (taas) ja juomaksi maitoa (taas).
Näytti hassulta, kun Ludwigilla oli univormu päällä, ja Tinolla vain bokserit ja t-paita. Tinon hiuksista puhumattakaan. 'Olisi pitänyt varmaan laittaa hiukset paremmin ennen kuin tulin alas. Näytän varmaan ihan hirveältä'
Tino katsoi Ludwigia nyt oikein kunnolla. Hänellä oli taivaan siniset silmät, taakse vedetyt blondit hiukset, ja hän oli myös aika lihaksikas, eli tavallaan täydellinen arjalainen. 'Nyt kun mä ajattelen… Ludwig on oikeastaan aika hyvän näköinen… EI, EI! Mitä HITTOA mä ajattelen! Hus hus, tuollaiset ajatukset, hus!'
Ludwig oli juuri lukemassa lehteä, joten hän ei huomannut suomalaisen tuijotusta. Tino meni takaisin huoneeseensa vaihtamaan univormun päälle, ja laittamaan hiuksensa hyvin. Ludwig oli siirtynyt olohuoneen sohvalle. Hän näytti mietteliäältä. 'Mitäköhän hän ajattelee?' Tino istui sohvalle Ludwigin viereen. "Öö… No, jos vaikka ensin oppisit eri sanojen lyhenteitä, kun monet yleensä käyttävät niitä kirjakielen sijaan. Esimerkiksi minä on mä, ja sinä sä. Noita käytetään eniten. Yleensä se menee niin, että sanojen loppukirjain poistetaan. Teen ensin mallilauseen, ja yritä sinä sitten, sanon ensin kirjakielellä, ja sitten puhekielellä. Tässä tulee yksi; Miten sinulla menee? Puhekieliversio: Mite sul menee? Tai; Mite sulla menee?" Tino yritti opettaa Ludwigia parhaansa mukaan, ja hän onnistui siinä jotenkin.
Fusososososososo~
Kello oli jotain noin 15.00 kun he päättivät lopettaa opetustuokion. "Luulen, että tämä riittää täksi päiväksi." Tino sanoi.
Eteisestä kuului ääni. "Posti taisi tulla. Käyn katsomassa." Tino meni hakemaan postin, ja katsoi otsikoita. "Ei mitään ihmeellistä. Samoja juttuja aina uudestaan ja uudestaan näissä lehdissä. Haluatko katsoa?" Tino kysyi.
"Kyllä, kiitos." Ludwig vastasi.
Ludwig selasi lehteä. Siellä ei tosiaankaan ollut mitään ihmeellistä. Ludwig laittoi lehden pöydälle. Hän alkoi taas miettiä asioita. 'Mitenköhän Gilbertillä menee? Toivottavasti hän ei ole tehnyt mitään älyttömän tyhmää. Niin kuin vaikka kutsunut Franciksen ja Antonion, ja pitänyt jonkinlaiset juhlat. Ähh… En edes halua ajatella sitä' Ludwig nyrpisti otsaansa.
"Ajattelin mennä pienelle kävelylle, jos se vain käy. Saisinko myös avaimet, jotta pääsen takaisin sisään?" Ludwig kysyi.
"Joo, käyn hakemassa avaimet." Tino lähti huoneeseensa hakemaan avaimia. Ludwig katsoi Tinon perään. 'Kunhan ei nyt vain kompastuisi taas' Tino oli nääs kompastunut aiemmin päivällä, kun hän oli käynyt hakemassa paperia Ludwigin opetuksia varten. Mutta, onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, sillä Tino kaatui eteenpäin, ja hän oli juuri viimeisellä portaalla. Tino tuli alas, avaimet kädessään. "Tässä, ole hyvä!" Tino ojensi avaimet Ludwigille. "Kiitos." Ludwig laittoi saappaat jalkaansa, ja lähti ulos.
Fusososososososo~
Tino oli nyt yksin kotona. Hän alkoi lukea keskenjäänyttä kirjaansa, mutta se ei kestänyt kauaa, sillä ovelta kuului koputus. 'Hm? Unohtikohan Ludwig jotain?' Tino meni avaamaan oven.
"MOI TINO! Mites sul ny menee? Kuulin, et joku random saksalaine tuli su luo asuun? Onks se totta?" Ehkä noin 16-vuotias tyttö kyseli innokkaasti.
"A-Aino, mitä sä yhtäkkiä täällä teet? Luulin, että sun piti olla Venäjällä koko loppu kuukausi!" Tino vastasi hämmentyneenä.
"No, emmä ny voinu sua yksin jättää sellasen tiukkiksen arjalaisen kaa ihan yksin, kuka ties mitä se tyyppi tekis sulle! Niin, ja mulle käy kyllä ihan hyvin että nukun tuossa sohvalla!" Aino huudahti.
"Mutta mulle se EI käy. Menisit nyt vaan takaisin kotiisi. Mitä meidän vanhemmatkin ajattelee, kun sä vaan koko ajan vaihat paikkaa?" Tino vastusteli.
"Niitä ei haittaa yhtään! Ne luottaa suhun sataprosenttisesti! Toisin kuin Ivaniin…" Aino sanoi.
"KUKAAN ei luota Ivaniin, paitsi sä. Eikä kukaan myöskään ymmärrä, että miten sä voit luottaa siihen. Se tyyppihän on ihan hullu!" Tino sanoi vihaisesti.
"NO ANTEEKS, KU SE AUTTO MUA SELVIIN, NI KAI SE O IHAN YMMÄRRETTÄVÄÄ ET MÄ LUOTAN SIIHEN, VAI?" Aino huusi niin, että Hanatamagokin heräsi unistaan.
"AWWW, kato ny kuin söpö hän on!" Aino meni alas silittämään Hanatamagoa. Tino vain päätti unohtaa heidän riitelynsä. Aino otti Hanatamagon syliinsä, ja meni sohvalle istuskelemaan.
"Mitä sulla muuten on tuossa pussissa?" Tino kysyi.
"Ainekset stroganoffia varten! Ajattelin nääs, ku tuun, ni me voitas tehä stroganoffia! Ja sit mul o myös tzatzikii, ku mä olin tuol Kreikas pari päivää Ivanin kaa. Ja se on aivan TÄYDELLISTÄ perunoiden kaa!" Aino vastasi innokkaan näköisenä.
"No, tiedätkö sä sitten, että miten sitä stroganoffia tehdään?" Tino kysyi vähättelevästi.
"No tietenkin! Ja Ivan viel sano, et se mun stroganoffi oli parast stroganoffii mitä se oli ikin syöny! Saaks mä rupee tekeen sitä ny?" Aino kysyi vielä innokkaamman näköisenä.
"No hyvä on sitten." Tino vastasi. "JES!" Aino kiisi keittiöön, ja alkoi tehdä ruokaa.
Fusososososososo~
Juuri silloin, kun ruoka oli valmis, Ludwig tuli takaisin kävelylenkiltään. 'Aika hyvä tuoksu' Ludwig huomasi Tinon kenkien vieressä jotkut kengät, mitä hän ei ollut huomannut aiemmin. Ludwig katsoi keittiöön. Siellä oli Aino erittäin ylpeän näköisenä. "JA RUOKA… ON VALMISSSS!" Aino huusi iloisena, nostaen molemmat kätensä ilmaan, ja juosten olohuoneeseen.
"Tino, high-five!" Aino huudahti.
"Ei. Ai, hei Ludwig. Oliko kiva lenkki?" Tino ei välittänyt hyppelevästä Ainosta hänen edessään.
"Ja hän on…?" Ludwig kysyi.
"Tämä tässä on Aino. Pikku-siskoni." Aino ei edes välittänyt heidän pienestä keskustelusta, vaan yritti saada Tinoa tekemään tämä "high-five".
Nyt vasta Aino huomasi Ludwigin.
"Osaaks toi suomee?" Aino kysyi kuiskaten kovalla äänellä.
"Kyllä." Tino vastasi, nolostuen hänen siskonsa käytöksestä.
"No voi perkele." Aino totesi. "No ihan sama. Ruoka o ny valmis, joten tulepas keittiöön. Sinäkin voit tulla, mutta kunhan et tee mitään ruoalle." Aino sanoi ensin Tinolle, ja sitten Ludwigille.
'Miten niin että; "kunhan et tee mitään ruoalle"? Mitä minä nyt tekisin sille? Heittäisin sen lattialle? Yrjöisin sen takaisin lautaselle?'
Kolmikko meni pöytään. Tino istui Ainon vieressä, ja Ludwig Tinoa vastapäätä. "Ja tämän päivän ateriana on… Stroganoffia, ja perunoita! Ja perunoiden lisukkeena on kreikkalaista tzatzikia! Nauttikaa!" Aino sanoi ylpeänä.
'Nyt tajusin. Tämä on alunperin venäläinen ruoka, joten hän varmaan ajatteli, että en pystyisi syömään sitä, kun on tämä sota ja kaikkea'
Kun he olivat syöneet, Aino esitteli itsensä paremmin. "Niin, en ehtinytkään kunnolla esitellä itseäni, olen Aino, tämän pojun pikku-sisko! Olen nääs karjalasta kotoisin, sen takia olen yleensä Venäjällä, mutta kyllä täällä Suomessakin tulee oltua. Mulla ei siis oo yhtää mitää saksalaisii vastaa, joten ei tarvii pelkää mitää." Aino selitteli.
"Kuinka kauan sä aiot sitten pysyä täällä?" Tino kysyi.
"Emt. Ajattelin et ehk joku viikko, tai vaa pari päivää." Aino vastasi.
"Minne sä aiot sitten mennä? Ja älä vaan sano että, Ivanin luo." Tino sanoi.
"No minnes muuallekaan! Ivan on kiva tyyppi, ja sen luon o kiva olla. Ja kyl mä muutenki pystyn huolehtiin ittestäin iha hyvin, että khiitosh vaan. 'Ja mä kun luulin, että kaikki suomalaiset olisivat olleet ujoja. No, eiväthän stereotypiat ikinä ole oikeassa.' Illalla Aino kumminkin päätti lähteä takaisin Venäjälle Ivanin luo.
Fusososososososo~
"Jännä persoona tuo sinun siskosi." Ludwig sanoi Tinolle.
"Joo… Joskus hän vain on tuollainen. Olen kuullut, että Ivanin kanssa hän on aivan erilainen, mutta eihän sitä koskaan tiedä." Tino sanoi takaisin.
"Haluaisitko muuten mennä saunaan kanssani?" Tino kysyi pahemmin ajattelematta, että mitä hän oikein sanoo.
'Kyllä sauna tekisi terää juuri nyt… Toivottavasti Ludwig sanoo, että se käy… Ei kun odotas pieni hetki… Mä just pyysin sitä saunaan MUN kanssa. Mitä HITTOA mä ajattelin! Ja nyt Ludwig varmaan ajattelee, että mä oon joku saatanan pervo! Miks kaikki menee siis niin perseelleen just NYT?'
"Okei. Kyllähän sitäkin pitää joskus kokeilla, eikö vain?" Ludwig vastasi yrittäen hymyillä hieman.
"Juu…" Tino vastasi punastuen hieman. 'Siis… Se sano joo… RAUHOTU MIES, HYVÄNEN AIKA'
Tino meni saunaan pyyhe lantiollaan. Hän oli erittäin hermostunut. Ja kun sanon erittäin, tarkoitan sitä myös. Tino istui laiteille, ja heitti vettä kiukaalle.
'Ei tässä nyt mitenkään käy. Meillä molemmilla on pyyhe päällä. Tässä ei ole mitään syytä hermostua…'
Tino yritti rauhoitella itseään, mutta ei pystynyt. Ludwig tuli saunaan, Tinon onneksi hänellä oli pyyhe lanteillaan. Ludwig istui Tinon viereen. Tino oli punainen kuin tomaatti.
"O-ooksä kunnossa? Sä oot ihan punanen…" Ludwig kysyi, ollen huolissaan suomalaisesta kaveristaan.
"J-joo, tääl on vaan vähän kuuma…" Tino käänsi päänsä poispäin Ludwigista.
'Mun vaan pitää rauhoittua vähän…'
Ludwig katsoi Tinoa huolissaan. "Ooksä ihan varma?" Ludwig kysyi vielä varmuuden vuoksi.
"Joo…" Tino vastasi, ja käänsi päänsä hetken kuluttua takaisin kiukaan suuntaan. Tino oli saanut rauhoitettua itsensä (jotenkin). Saunan jälkeen Tino päätti mennä vielä suihkuun. "No eihän se nyt NIIN hirveää ollut, vai..?" Tino kysyi itseltään. Suihkun jälkeen Tino meni nukkumaan. Ludwig oli jo silloin unten mailla. 'Hyvää yötä, Ludwig…'
Toinen luku, tehty! Tuli kyllä vähän pidempi kuin viime luvusta, mutta ei se ketään haittaa :D Joo, jos ette arvanneet, että ketä Aino kuvastaa, niin hän on Karjala. Eipäs tässä nyt muuta ihmeellistä sitten, kiitos kaikille kommentoijille, on mukavaa kun ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita tästä! Ja jos et kommentoi (tai kommentoinut), niin kiitokset kumminkin, että luit!