Jatkuu vaan suoraan mihin jäi, elikkä alkaa (tavallaan) Ludwigin näkökulmasta. Nauttikaa!
"Ei, miten niin?" Tino vastasi, samalla etsiskellen jotain sieltä jääkaapista. "U-unohda." Ludwig sanoi, ja meni huoneeseensa. 'Että pitikin udella' Ludwig meni nukkumaan, mutta ei saanut unta. Kello oli jo yli yksi yöllä, kunnes Ludwig vihdoin nukahti.
Fusosososososo~
"Montako kello on..?" Tino heräsi.
Kello oli 9.27. "MITÄ HELV..!" Tino nousi ripeästi ylös, ja laittautui nopeasti. Hän juoksi portaat alas. Hän katsoi keittiöön, ja olohuoneeseen, mutta Ludwig ei ollut missään. Sitten Tino päätti tarkistaa kellarin, mutta sekin oli tyhjä.
'Vaikuttaa siltä, että Ludwig on vielä nukkumassa. Tai sitten hän on huoneessaan..!' Tino meni rappuset ylös, ja katsoi Ludwigin huoneeseen. Siellä oli Ludwig nukkumassa peiton alla. 'Huh… Ehdin jo pelätä… Tämä ei kyllä ole Ludwigin tapaista, mutta ei se minua haittaa'
Tino meni takaisin alas, ja istuutui sohvalle. Kello oli tasan 10.56, kun Ludwig vihdoin ja viimein heräsi. "Äh…" Ludwig yritti saada itseään nousemaan, ja vähän ajan kuluttua onnistui siinä. "Ja juuri tämän takia en ikinä nuku pitkään edes viikonloppuisin…" Ludwig ajatteli ääneen, samalla pukemalla univormua päälleen. Ludwig tuli alakertaan. "No jopa kesti." Tino sanoi.
"Luulin ettet heräisi ikinä."
"Tuli illalla vähän ajateltua asioita." Ludwig sanoi, mennen keittiöön.
Noin puolen tunnin kuluttua, he päättivät mennä pienelle kävelylle metsään.
"Täällä Suomessa on paljon rauhallisempaa kuin Saksassa. Siellä on joka ikisessä paikassa sotilaita." Ludwig halusi aloittaa jonkinlaisen keskustelun.
"Joo, mutta sitten kun täällä on sota, niin kaikki on ihan sekaisin. Joka paikassa on sotilaita kyselemässä, että ollaanko sitä suomalaisia vai ryssiä. Ja jos ei osaa vastata, niin he olettavat sinun olevan ryssä, ja he ampuvat sinut. Vaikka jos olisit brittiläinen tai ruotsalainen ja et osaisi suomea, he silti tappaisivat sinut. Emme oikein luota täällä kehenkään muuhun paitsi toisiimme." Tino vastasi.
"No jo on tiukkaa. Ettekö ota edes panttivankeja?" Ludwig kysyi.
"Ei oikeastaan. Paitsi jos se on joku tärkeä henkilö." Tino vastasi.
Tino ja Ludwig päättivät istua jollekin penkille, minkä he löysivät. Lopun aikaa he vertailivat Suomen ja Saksan asioita keskenään. Siitä tuli aika jännä keskustelu, ja heistä molemmista oli mukavaa jutustella näin kunnolla.
Vähän ajan kuluttua he lähtivät takaisin kotiin päin.
Ja sitten kotona: "Haittaako jos menen suihkuun?" Tino kysyi.
"Oikeastaan ajattelin itsekin mennä suihkuun." Ludwig vastasi.
"Ahaa, no mene sinä vaikka ensin." Tino sanoi.
"Voisihan sitä mennä samaan aikaankin." Ludwig ajatteli ääneen.
"Mitä tarkoitat?" Tino kysyi epäillen.
"No, sitä että mentäisiin molemmat yhtä aikaa sinne suihkuun." Ludwig sanoi, ihmeellisen asiallisesti.
'Siis… Kuulinko mä oikein?'
"Paitsi jos sulla on jotain hävettävää, niin en pakota." Ludwig sanoi taas yhtä asiallisesti.
"No, ei mulla ole mitään sellasta…" Tino sanoi hiljaa.
"Ja me molemmat ollaan miehiä, niin ei siinä mitään." Ludwig sanoi.
"No, o-okei…" Tino vihdoin suostui.
'Se ei kestä pitkään, se ei kestä pitkään, se ei kestä pitkään'
He menivät saunan suihkuun, sillä kylpyhuoneissa ei ollut suihkua. Ludwig meni Tinon edellä. Ludwig alkoi riisuuntua, Tino hänen perässään. Nyt he molemmat olivat nakuina. Tino oli jälleen kerran punastunut ihan hirveästi.
'Se ei kestä pitkään, se ei kestä pitkään, se ei kestä pitkään'
Tinon onneksi Ludwig oli selkä häneen päin.
"Käykö jos pesen selkäsi?" Ludwig kysyi samalla kääntyen Tinoon päin.
"J-joo…" Tino vastasi kääntyen ripeästi.
Ludwig alkoi pestä Tinon selkää. Tino oli nyt punaisempi kuin silloin saunassa, mutta Ludwig ei huomannut. Tino yritti jälleen kerran rauhoitella itseään, mutta se ei vaan millään onnistunut.
"Voin pestä hiuksesikin jos haluat. Se voisi toimia jonkinlaisena korvauksena, kun pidät huolta minusta." Ludwig sanoi.
"E-ei tarvitse…" Tino vastasi punastuen enemmän pelkästä ajatuksesta, että Ludwig olisi vielä pessyt hänen hiuksensa.
"No ei sitten. Mutta jos muutat mielesi, niin sano vain." Ludwig sanoi, alkaen pestä omia hiuksiaan hetken päästä.
Tinokin alkoi pestä hiuksiaan, edelleen selkä Ludwigiin päin.
He olivat nyt molemmat selkäpuoli vastakkain. Tino otti askeleen taaksepäin, jotta hän saisi shampoon.
Juuri samalla hetkellä Ludwig astui myös taaksepäin. Heidän selkänsä kohtasivat.
"A-anteeksi!" Tino otti askeleen eteenpäin, ja punastui vielä enemmän.
Ludwig kääntyi nyt Tinon suuntaan, ja otti shampoon. "Tätäkö etsit?" Ludwig kysyi, ja laittoi shampoon Tinon naaman eteen.
"Juu…" Tino otti shampoon, ja laittoi sitä käsiinsä, ja sitten hiuksiinsa.
Ludwig oli edelleen naama Tinon selkään päin. Tino kääntyi, ja laittoi shampoon takaisin telineen päälle. Sitten Tino huomasi tilanteen. Tino yritti kääntyä mahdollisimman nopeasti. Mutta sitten, saippua oli jotenkin mystisesti päätynyt lattialle, ja tietenkin Tino liukastui siihen.
'Perkele'
Juuri ennen kuin Tinon naama olisi osunut maahan, Ludwig nappasi Tinon. Ludwig piti Tinoa kiinni hänen rintakehästään ja mahastaan.
"Ooksä kunnossa?" Ludwig kysyi.
Tino vain nyökkäsi. Ludwig auttoi Tinon takaisin jaloilleen.
"Ö-öh… Kiitos…" Tino sopersi. Tino ei tiennyt minne katsoa (he olivat vastakkain).
"Ei se mitään." Ludwig hymyili, ja pörrötti suomalaisen hiuksia. Ludwig lähti suihkusta, ja tuikkasi ovelta; "Ei tarvitse mitään punastella. Sanoinhan ettei ole mitään hävettävää." Tino vain puhui itsekseen jotain epämääräistä, mistä kukaan ei saisi mitään selvää. 'No eihän se nyt NIIN hirveästi mennyt… Vai..?'
Ludwig oli olohuoneessa lukemassa sitä samaa kirjaa. Tino tuli huoneeseen, edelleen hiukan punaisena. Hän laittoi radion päälle. Sieltä tuli vain jotain sekalaisia suomalaisia lauluja. Tinolla ei ollut oikein mitään tekemistä, joten hän päätti vain mennä nukkumaan, vaikka kello oli vasta jotain 19. "Taidan mennä jo nukkumaan." Tino sanoi. "Okei, hyvää yötä." Ludwig sanoi takaisin. Muutaman tunnin kuluttua Ludwigkin meni nukkumaan.
Ja tähän loppui tämäkin luku! Ja jälleen kerran myös todella lyhyt luku. Oli siis niin hauskaa kirjoittaa tuota suihku kohtausta. Mutta tuntuu siltä, että minusta tulee enemmän ja enemmän Ranskan tapainen… Enkä yhtään ymmärrä että miten… No kumminkin, toivottavasti piditte, ja kommentit olisivat vieläkin kivoja! Ja nyt pitäisi vain miettiä, että mitä tulisi seuraavaan lukuun…