Alkaa Tinon näkökulmasta. Nauttikaa! Varoitus: sisältää hiukkasen DenFiniä. Mathias on sitten Tanska.
Suihkukohtauksesta oli nyt kulunut muutama päivä, ja Tino oli päättänyt unohtaa sen kokonaan. Oli mukavan aurinkoinen päivä, ja Tino oli opettamassa Ludwigia. Jälleen kerran, ovelta kuuluu koputus.
"Ja kukakohan tällä kertaa?" Tino meni avaamaan oven, ja siellä oli Berwald ja Mathias.
"Päätettiin tulla nyt vähän kyläilemään Berwaldin kanssa." Mathias sanoi tullen sisälle yhtä mahtipontisen näköisenä kuin aina.
"Miksei kukaan kertonut että täällä on natsi?" Mathias kääntyen Berwaldiin päin, ja tuijottaen tätä murhaavasti.
"Et kuunn'll't minua 'htään, vai?" Berwald sanoi vastaten vielä murhaavammalla katseella.
"Lopettakaas nyt." Tino tuli heidän väliinsä.
"Hm." Mathias katsoi Ludwigia halveksuvasti.
Mathias kääntyi Tinoon päin; "Älä huoli Tino. Suojelen sinua tuolta murhaajalta." Mathias kuiskasi.
'Äh'
Tino meni sohvalle istumaan Ludwigin viereen. Berwald istui lattialle. Mathias meni seisomaan Ludwigia vastapäätä.
"Ja mitäs helvettiä sinä täällä teet natsi?" Mathias kysyi erittäin halveksuvasti.
"Minut lähetettiin tänne oppimaan suomea. Minun tehtäväni on johtaa mahdollisia joukkoja Venäjää vastaan. Jos sotaa edes koskaan syntyy." Ludwig vastasi.
"Uskon, että jos se sota tulee, niin te olette se, joka sen aloittaa. Ei venäläiset." Mathias sanoi niin ylimielisesti kuin mahdollista.
"Ja oikein miksi HELVETISSÄ teidän piti valloittaa Tanska? Tai Norja? Te ette tee niillä YHTÄÄN mitään! Ja jos aiotte hankkia meidät mukaan tähän naurettavaan sotaan, niin se ei tule KOSKAAN käymään!" Mathias alkoi menettää malttinsa.
"Mitäs olitte niin helppoja valloittaa. Se on ihan teidän oma syy." Ludwig sanoi takaisin samalla nousten seisomaan.
"Lopettakaapas nyt!" Tino yritti jotenkin lopettaa sananvaihtelua, mutta ei onnistunut siinä.
"T'id'nkin t'stä l'hteä…" Berwald sanoi, ja lähti.
"Jätti sitten ihan yksin näiden kanssa…" Tino ajatteli ääneen.
Mathias otti Tinon hänen eteensä, juuri ennen kuin Ludwig meinasi lyödä Mathiasta.
"Mites nyt suu pannaan! Senkin natsipaska!" Mathias huusi jonkinlainen "rapeface" naamallaan.
"Tuo on todella pelkurimaista. Taidat olla vain joku pikkupoika miehen kehossa." Ludwig alkoi haukkumisen taas.
"NO ITE OOT JOKU SAATANAN RASISTI PERKELE!" Mathias päästi Tinon otteestaan, ja alkoi kääriä hihojaan ylös.
"Jos yrität vain saada minut myöntämään, että "voitit" niin voitit." Ludwig sanoi, ja istui takasin alas.
"Pöh." Mathias vihdoin rauhoittui hieman.
Tino istui takaisin Ludwigin viereen. Ja Mathias istui siihen Tinon viereen, ja halasi tätä.
"Voitit ehkä mut, mutta Tino on mun!" Mathias sanoi, puristaen Tinoa kovemmin. Vähän ajan kuluttua tilanne rauhoittui, ja Mathias kysyi Tinolta; "Onkos täällä yhtään olutta?"
"On, miten niin?" Tino vastasi, ollen yhä Mathiaksen puristuksissa. Mathias päästi Tinon, ja meni jääkaapille. Hän otti pari olutta.
Vähän ajan kuluttua…
"Ja tuon takia, olen oikeasti lintu." Mathias selitteli jotain niin typerää, että Tino ja Ludwig eivät enää välittäneet hänestä.
"Eikö olisi parasta, jos menisit nyt nukkumaan?" Tino sanoi Mathiakselle.
"No ei todellakaan! Mä vasta pääsen tässä vauhtiin!" Mathias sanoi.
"PAITSI, jos saan nuq sun vieres." Mathias lisäsi.
"No ei todellakaan." Tino sanoi takaisin.
"Taidanpa tästä nyt itse lähteä unten maille." Ludwig sanoi, ja lähti.
"Pliis! Lupaan et teen mitä vaa jos saan nukkuu sun kaa! MITÄ VAAN." Mathias yritti suostutella Tinoa, mutta Tino ei millään suostunut.
"Eikä siinä oo mitää noloo, ku ollaahamme tehty nii muulloinki!" Mathias jankutti.
"Älä muistuta siitä." Tino sanoi nyrpistyneenä, nousten sohvalta.
"Tino, mä vaan haluun sulle kaikkee hyvää! En mitää muut!" Mathias yritti vieläkin.
"Se vaa tois kaikki muistot takasin." Tino sanoi.
"Tino… Mä tiiän et se ei toiminu sillo, mut voidaahamme kokeilla uuestaa…" Mathias sanoi katsoen Tinoa silmiin, samalla nousten itsekin ylös, ja laittaen kätensä Tinon leualle, nostaen tämän päätä hieman.
"Ei se toimi. Me kokeiltiin kerran, ja todettiin, että ei." Tino sanoi, yrittäen suunnata katseensa muualle.
"Mä huomasin, miten sä katsoit sitä. Sä oot muuttunu. Paljon. Mä en vaan… voi ymmärtää, että miten just se tyyppi..." Mathias oli pettyneen näköinen. Tino oli lähtemässä huoneeseensa, mutta Mathias keskeytti jälleen.
"Mä säälin sua. Mä säälin, et miten sä voit alentua sellaselle tasolle. Sä ansaitsisit jotain paljon parempaa!" Mathias huusi.
Ludwig oli kuullut heidän koko keskustelun, hän oli nääs jäänyt portaikon loppupäähän, ja kuunnellut tarkasti koko ajan.
"Ei… Mä en oo muuttunut yhtään. Ludwig on ihan oikeasti hyvä tyyppi! Kaikilla on aina vaan jotain saatanan ennakkoluuloja saksalaisia vastaan. Kaikki saksalaiset eivät edes ole natseja. Se on vaan joku tyhmä stereotypia, joka on nyt annettu niille Hitlerin takia. Mä pidän Ludwigista, ja mä en voi mun tunteille yhtään mitään! Joten ole sinäkin nyt hiljaa! Berwald sentään hyväksyi Ludwigin jotenkin, joten yritä säkin olla edes hiukan ymmärtäväinen!" Tino huusi vastaan.
Fusososososososo~
Ludwig jähmettyi hetkeksi paikalleen. 'Kuulinko mä oikein?'
Ludwig selvitti päänsä selväksi, ja tuli alas. "Mathias. Olisi ehkä parasta, jos nyt vain nukkuisit siinä sohvalla." Ludwig sanoi kylmästi.
"Tsh." Mathias totteli käskyn kuultuaan.
Tino jähmettyi vuorostaan, kun tajusi, että Ludwig oli kuullut heidän keskustelunsa, ja sen, että Tino pitää hänestä.
"Tule Tino, ennen kuin hän aloittaa taas." Ludwig sanoi.
Tino vain nyökkäsi. Tinoa alkoi hieman itkettää. Hän ei pitänyt siitä, kun hän riiteli parhaan kaverinsa kanssa. Ja kyllä, se oli totta, että Tino ja Mathias olivat seurustelleet jonkin aikaa. Mutta loppujen lopuksi, he totesivat, (tai oikeastaan Tino vain) että se ei toiminut. Mathiaksella taisi vieläkin olla jotain tunteita Tinoa kohtaan, mutta tunne ei ollut molemminpuoleinen. Tino piti Ludwigista.
Kun Tino oli päässyt portaat ylös, hän halasi Ludwigia. Ja oikein kunnolla. Tinoa hävetti paljon. Hän vain halusi haudata kasvonsa jonnekin, ja tällä kertaa se olisi Ludwigin rintakehä. Ludwig ihmetteli tilannetta hetken, mutta sitten hän halasi Tinoa takaisin. "Kaikki on ihan hyvin… Mä olen ihan tässä…" Ludwig yritti lohduttaa Tinoa parhaansa mukaan. Ludwig laittoi kätensä Tinon pään päälle, ja pörrötti tämän hiuksia. Ludwig vei Tinon tämän huoneeseen, ja peitteli hänet. "Hyvää yötä." Ludwig sanoi, ja antoi hyvän yön pusun Tinon päälaelle. Ludwig lähti huoneesta, ja meni itsekin nukkumaan. 'Kaikkea sitä tapahtuu…'
Ohonhonhonhon~ Oli siis niiiiiiin ihanaa kirjoittaa tuota halikohtausta ;D höhö, no ihan sama. Itse vain rakastan fluffia, joten olihan sitä pakko laittaa. Ja pidän kyllä tuosta DenFin parituksesta ihan mukavasti, juu. Että kommenttia taas kehiin, jos keksii jotain sanottavaa! Kiitokset lukemisesta!