Ei kun vaan suoraan kuin lukuun 6! Nauttikaa! Alkaa Tinon näkökulmasta. Lukas on Norja ja Emil Islanti.
Ludwig heräsi tänään ihan normaalisti, eli siinä seitsemän paikkeilla. Hän laittautui, ja otti aamupalaa. Ludwigin heräämisestä oli nyt kulunut jo 4 tuntia. Ja Tino ei ollut vieläkään noussut.
"Mikä Tinolla nyt oikein kestää, kello on jo yli 11." Ludwig puhui itsekseen. "Kaipa sitten pitää mennä katsomaan häntä."
Ludwig meni Tinon huoneeseen, ja siellä oli Tino pienenä möykkynä peittonsa alla. "Vieläkös sitä nukutaan?" Ludwig kysyi tullen lähemmäs Tinoa.
'No miltäs näyttää?'
Ludwig istui Tinon sängyn päälle, ja laittoi kätensä Tinon otsalle. "Kuumetta ei ainakaan ole." Ludwig totesi.
Tino oli laittanut peittonsa niin, että hänestä ei näkynyt muut kuin hänen silmänsä. "No, milloin oikein ajattelit tulla sieltä?"Ludwig kysyi.
"Joskus." Tino vastasi hiljaa.
"Ja milloin se mahtaa olla?" Ludwig kysyi katsoen Tinoa silmiin.
'En minä tiedä'
"No, jos vastausta ei kuulu niin…" Ludwig sanoi, ja otti Tinon kiinni hänen jaloistaan ja jostain kaulan kohdalta. Sitten Ludwig alkoi kantaa Tinoa pois hänen huoneestaan, ja sieltä alakertaan.
"O-osaan kyllä kävellä itsekin..." Tino punastui, ja yritti saada Ludwigia päästämään hänet. Mutta vasta kun he pääsivät keittiöön, Ludwig päästi hänet.
"Ja mitäs saisi olla aamupalaksi?" Ludwig kysyi.
"Osaan kyllä tehdä aamupalani ihan itse, että kiitos vaan." Tino vastasi hieman ärsyyntyneenä.
"Sinä ansaitset sen, kaiken sen takia mitä eilen tapahtui." Ludwig vastasi avaten keittiön kaappien hyllyjä.
"No…" Tinolla ei ollut oikein mitään sanottavaa tuohon.
"Eli, mitä saisi olla?" Ludwig kysyi toistamiseen.
"Ruisleipää ja…" "Maitoa, eikö vain?" Ludwig keskeytti, ottaen ruisleipäpussin kaapista.
"Joo." Tino sanoi.
Ludwig otti maidon, ja kaatoi sitä lasiin. "Tässä, olkaa hyvä." Ludwig ojensi maitolasin ja ruisleivän Tinolle. Aamupalan syötyään Tino meni laittautumaan.
'Kuinkakohan kylmä siellä on tänään' Tino meni katsomaan lämpömittaria. Siellä oli yli 20 astetta pakkasta. "Siellä on aika kylmä tänään…" Tino totesi.
"Kuinka kylmä?" Ludwig kysyi sohvalta.
"23 astetta pakkasta." Tino sanoi, ja meni istumaan sohvalle Ludwigin viereen.
"Ei kyllä yhtään huvita mennä ulos tänään." Tino sanoi, ottaen mukavan asennon sohvalla.
"No, eihän sitä koskaan ole pakko." Ludwig sanoi.
"Niin siitä eilisestä… Saisinko kysyä pari kysymystä?" Ludwig lisäsi.
"Kysy pois vain." Tino sanoi.
"No näin aluksi… Eli, seurustelitko Mathiaksen kanssa?" Ludwig kysyi suoraan, häpeämättä paljoakaan.
"Joo, noin kuukauden." Tino vastasi.
"Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta tuli nyt vaan mieleen. Kuinka pitkällä se teidän suhde oli?" Ludwig kysyi punastuen itse hiukan.
"No… Sellaisella pussailuasteella… Jos sitä siksi voisi kutsua…" Tino vastasi hieman nolona.
"No, ei minulla nyt muuta kysyttävää ole. Ainakaan tällä hetkellä." Ludwig sanoi.
"Oliko Mathias muuten vielä täällä kun tulit alas?" Tino kysyi puolestaan.
"Joo, mutta hän oli juuri lähdössä. En ehtinyt nähdä häntä kunnolla." Ludwig vastasi. Mutta hän valehteli. Oikeasti Mathias ei ollut vielä lähdössä silloin.
Hän oli vasta syönyt aamupalan; "Anteeksi siitä eilisestä. Saatan joskus käyttäytyä ihan hirveästi." Mathias pyyteli anteeksi Ludwigilta koko mellakasta. "Taidanpa tästä sitten lähteä. Pidä sitten hyvää huolta Tinosta." Mathias vielä lisäsi ennen kuin lähti."
Ludwig meni huoneeseensa hakemaan sen kirjan, mitä hän oli lukenut. "Onko hyvä kirja?" Tino kysyi Ludwigilta.
Ludwig nyökkäsi. "Olen kyllä kohta lukenut sen, joten pitäisi kai löytää joku uusi kirja mitä sitten voisi alkaa lukea." Ludwig sanoi.
Kun Ludwig sai kirjansa luettua, molemmat Tino ja Ludwig päättivät mennä pienille päiväunille. Mutta Tino ei vain millään meinannut saada unta, joten hän vain makaili sängyssään. Kello oli jotain n. 16, kun Tino päätti mennä alakertaan tekemään ruokaa. Ludwig oli noussut samaan aikaan. 'Mitäköhän sitä tekisi tänään ruoaksi' Tino huomasi Ludwigin.
"Onko sulla mitään ideoita mitä voisi laittaa ruoaksi tänään?" Tino kysyi Ludwigilta, joka oli hänen takanaan.
"Ei oikeastaan." Ludwig sanoi.
Loppujen lopuksi he päättivät tehdä hernekeittoa. Ruokailun jälkeen he istuivat sohvalle. Alkoi sataa lunta. 'Siitä onkin jo pitkä aika kun viimeksi katsoin lumisadetta näin' "Katso sinäkin Hanatamago." Tino otti Hanatamagon syliinsä, ja alkoi silittää tätä. Ludwigkin alkoi vähitellen silittää Hanatamagoa. 'Olisi kiva jos jokainen päivä olisi näin mukavan leppoisa. Mutta saahan sitä unelmoida…'
Fusosososososo~
Hetken kuluttua Tino nukahti. Hän nojasi Ludwigin käsivarren päälle, Hanatamago sylissään. 'Toivottavasti voimme olla kavereita vielä tämän sodankin jälkeen… Ei… Parempia kuin kaverit…'
Noin puolen tunnin jälkeen Tino heräsi. Kello oli n. 18. "Hä…?" Tino alkoi heräillä. "A-anteeksi tosi paljon! E-en arvannut että nukahtaisin…" Tino selitteli hätääntyneesti Ludwigille.
"Hm. Ei se mitään. Käykö jos kävisin saunassa?" Ludwig kysyi.
"Joo. Voinko tulla myös?" Tino kysyi hiukan nolona. Tinoa hävetti hiukan mennä Ludwigin kanssa saunaan, mutta hän tiesi että Ludwig ei ihmettelisi.
"Tietenkin. Sehän on sinun saunasi eikä minun." Ludwig sanoi lähtien saunan suuntaan, Tino perässään.
'On mukavaa kun Tino ei tunnu niin ujolta enää' Heillä ei ollut paljon mitään puheenaiheita, joten saunahetkestä tuli hiljainen. Saunan jälkeen molemmat päättivät mennä taas samaan aikaan suihkuun. Tällä kertaa Tino antoi Ludwigin pestä hänen hiuksensa. Tino oli nyt tottunut Ludwigiin sen verran, että häntä ei haitannut nakuna oleminen hänen läsnä ollessaan. Mutta kyllä hän vielä punastui siitä hiukan.
Suihkun jälkeen posti tuli. Siellä oli kirje Tinon kaverilta, Eduardilta. Tino avasi kirjeen. Siinä luki näin; "Olen pahoillani etten voi tulla luoksesi kylään, mutta täällä on tullut hieman ongelmia tämän sodan takia. Olen myös kuullut Berwaldilta, että luonasi asuu joku saksalainen. Toivottavasti hän ei ole liian tiukka tai mitään. No kumminkin, halusin vain tietää, että miten sinulla menee siellä. Olisi kiva jos vastaisit pian T. Eduard"
"Voisin kirjoittaa hänelle takaisin vaikka heti, kun ei ole muutakaan tekemistä." Tino sanoi, ja meni hakemaan paperia ja kynän. Kun Tino oli kirjoittanut kirjeensä, he menivät nukkumaan. 'Hyvää yötä, Tino'
Fusosososososo~ Muutaman päivän kuluttua…
Tänään Tino nousi ihan normaalisti, ja muutenkin aamu oli samanlainen kuin yleensä. He päättivät pitää tänään pienen opetustuokion. Opetustuokion jälkeen…
"Voisinko lainata avaimia, haluaisin mennä pienelle lenkille, yksin. Käykö?" Ludwig kysyi Tinolta.
"Öö… Joo, kyllä se käy. Käyn hakemassa avaimet." Tino sanoi, ja kävi hakemassa avaimet. Tino antoi ne Ludwigille, ja hän lähti. 'Voi ei..! Mitä mä nyt tein? Se halus mennä lenkille yksin! Ja se yleensä meinaa vaan sitä, että mä tein jotain väärin… Mielestäni en ole tehnyt mitään väärää… No, hän onkin saksalainen, joten meidän tavat ovat erilaiset. Mutta silti! Äh.. Pitäisi vain rauhoittua, ei tässä nyt mitenkään käy…'
Tino hermostui ihmeellisen paljon siitä, mitä Ludwig sanoi. Tino meni jääkaapille, ja otti kaljan rauhoitellakseen itseään. Sitten hän otti toisen kaljan. Ja kolmannen. Ja vielä neljännen. Tuota jatkui viimeiseen pulloon asti.
Hetken kuluttua Ludwig tuli takaisin lenkiltään. "Tulin takaisin!" Ludwig huusi eteisestä. Ludwig tuli olohuoneeseen, missä oli Tino umpikännissä. "Tino, mitä helv..?" Ludwig meinasi sanoa, kunnes Tino keskeytti hänet; "Sieltä se petturipaska tulloo!" Tino huusi.
"Tino, mitä hittoa?" Ludwig alkoi ihmetellä Tinon outoa käytöstä. "Miksi sä nyt vedit kännit?"
"No koska sä oot semmone paskiainen!" Tino huusi.
"Ja mitä minä nyt olen tehnyt?" Ludwig huokaisi nojaten seinää vasten, kädet ristissä.
"Noku sä oot vaa sillee, et sä välität musta, mut oikeest sä vaa vihaat mua! Ja sä varmaa aiot myös tappaa mut jonain päivänä sillee raa'asti puukottamalla mua puukolla selkään!" Tino vain jatkoi huutamistaan.
"Mistäs sä tollasta tietoa olet saanut?" Ludwig kysyi hieman huolestuneen näköisenä.
"Noku… Noku… No itteltäni! Saatana…" Tino änkytti.
Ludwig huokaisi. "Olisi nyt vaan parasta, jos menisit nukkumaan ja unohtaisit nuo turhat ajatukset." Ludwig sanoi. Tino nousi sohvalta, ja meni Ludwigia päin. Juuri sillä hetkellä, kun Tino pääsi Ludwigin eteen, hän sammui. Mutta onneksi Ludwig ehti ottaa Tinon kiinni, ennen kuin hän olisi osunut maahan.
Fusosososososo~
Kello oli noin 11, kun Tino heräsi seuraavana päivänä sängystään. "Ai perkele!" Tino kirosi, kovan päänsäryn takia. "Mitä hittoa mä oikein tein eilen?"
Tino meni alas. Hän ei jaksanut laittautua ollenkaan. Ludwig oli olohuoneen sohvalla istumassa, ja hän oli löytänyt jonkun uuden kirjan mitä hän nyt luki. 'Parasta jättää Tino nyt ainakin hetkeksi rauhaan' Tino otti aamupalaa, söi, ja meni vihdoin vaihtamaan vaatteet. Hänellä oli nääs vieläkin edellispäivän vaatteet yllään.
"Oikeesti, mitä eilen tapahtui?" Tino yritti muistella hieman. Hän muisti kaiken erittäin sumeasti, niin kuin se olisi ollut unta. "Ei hitto." Tino muisti nyt kaiken, alusta loppuun asti. "Kaipa sitten pitää mennä pyytämään anteeksi häneltä…"
Tino meni takaisin alakertaan. Hän meni seisomaan sohvan viereen. "L-ludwig… Mä oon tosi pahoillani siitä eilisestä… Mä vaan jotenkin… Miten sen nyt sanoisi…"
"Ei se mitään. Tekevälle tapahtuu." Ludwig sanoi.
"Mä vaan… E-e-en t-tiiä m-m-mikä m-muhun meni…" Tino sopersi kyynel silmässä. Hetken kuluttua Tino alkoi itkeä. Ludwig nousi ylös sohvalta ja laittoi kirjan pöydälle.
"Kaikki on ihan hyvin Tino…" Ludwig halasi Tinoa parhaansa mukaan. "Kaikki on ihan.. hyvin…" Ludwig otti hiukan etäisyyttä Tinosta ja nosti tämän leukaa. Ludwig kallisti päätään hieman oikealle, ja heidän kasvonsa lähenivät koko ajan. Tinon silmät laajenivat nopeasti Ludwigin tullen lähemmäs, kun Ludwig taas oli sulkemassa omiaan. Heidän huulensa olivat vain muutaman sentin erossa kunnes…
*thump* Posti tuli. Ludwig avasi silmänsä ripeästi ja perääntyi, sillä välin kun Tino ryntäsi eteiseen postin luo. 'Mitä mä oikein ajattelin?' Postissa oli kirje Eduardilta. Ludwig oli punastunut, ja peitti samalla naamansa kädellään. Tino meni keittiöön lukemaan kirjeen. "Kiitos kun vastasit näinkin pian! No, olen iloinen, että sinulla menee hyvin. Eipäs tässä sen kummempia. T. Eduard"
Fusosososososo~
Oli keskipäivä, joten päivää oli vielä paljon jäljellä. Mutta tämän välikohtauksen jälkeen Tino eikä Ludwig ole uskaltanut puhua yhtään mitään. Tino oli pysynyt keittiössä, ja Ludwig olohuoneessa. Tino päätti selata postien läpi, jos siellä olisi jotain kiinnostavaa. Ja siellä oli. Nimittäin kirje Lukasilta ja Emililtä. "Kuulimme siitä Mathiaksen tapauksesta. Olen todella pahoillani siitä, että mitä hän teki. Älä huoli, hän sai jo rangaistuksensa. Ajattelimme myös että voisimmeko tulla luoksesi jonain päivänä, jos se vaan olisi mahdollista(?). T. Lukas ja Emil"
'Kyllä se minulle käy, että he tulisivat. Mutta pitäisi kai kysyä ensin Ludwigilta jos se kävisi hänelle…'
Tinolla oli edelleen päänsärkyä, joten hän päätti mennä lepäilemään hetkeksi. Se hetki venyi parituntiseksi. Kello oli noin 16 kun hän heräsi.
"Ja montakohan kello on..?" Tino kääntyi ja katsoi kelloa. "Kaippa sitä voisi noustakin…" Tino nousi ja haukotteli. "Tekee mieli piirtää jotain."
Tino meni alas kynä, A4 paperi, ja alusta mukanaan. Tino otti piirtämisen kohteeksi Hanatamagon. "No niin, ja pysyt sitten ihan paikallaan…"
Ludwig kuuli Tinon, ja kääntyi tämän suuntaan. Vähän ajan kuluttua Ludwig meni katsomaan Tinon piirustusta.
"Hieno." Ludwig kommentoi.
"Kiitos." Tino sanoi, ja jatkoi piirtämistä.
Ludwig jäi katsomaan sitä, kun Tino piirsi.
"Ja… Se on valmis." Tino sanoi, kun hän viimeisteli piirustuksen.
"Sä oot paljon parempi piirtää kuin minä olen." Ludwig sanoi, nousten samalla ylös.
"No eihän sitä koskaan tiedä." Tino vastasi, itsekin nousten ylös.
Nyt vaikutti siltä, että Ludwig ja Tino eivät enää välittäneet välikohtauksesta. Lopun iltaa he jutustelivat niitä näitä, ja Tino muisti myös kysyä siitä Lukasin ja Emilin vierailusta. Se sopi Ludwigille ihan hyvin.
Kun he menivät nukkumaan…
'Äh, en saa millään unta…' Tino kokeili kaikenlaisia asentoja nukkumiseen, mutta mikään niistä ei auttanut. Lopulta Tino päätyi siihen ratkaisuun, että hän menisi nukkumaan Ludwigin viereen. Tietenkin ihan vain kokeilemaan, että toimisiko se.
Tino koputti Ludwigin oveen, ja tuli sisään. "Niin?" Ludwig kysyi.
"Voisinko mä… Nukkua täällä tän yön?" Tino kysyi, samalla katsoen maahan nolona.
"Ö-öh… okei.." Ludwig vastasi ehkä hieman epäröiden, mutta kumminkin antoi tilaa Tinolle sängyssä. Tino meni siihen, ja laittoi peiton päälle. "Kiitos…" Tino sanoi hiljaa. "Ei se mitään." Ludwig sanoi, samalla kääntyen kyljelleen nukkumaan. Nyt Ludwigin selkä oli Tinoon päin. Tino meni hitaasti Ludwigia lähemmäs, ja lopulta laittoi oikean kätensä tämän ympärille. Se oli vähän niin kuin halaus. "Hyvää yötä…" Tino sanoi. "Hyvää yötä."
Ja siihen loppui luku 6! Tästä tuli sitten vähän pidempi. Toivottavasti piditte, ja kommentit olisivat vieläkin kivoja :3. Ja kiitokset kommentoijille, niitä on niin mukava lueskella koulupäivän jälkeen.