KYBERALKEMISTIN SEIKKAILUT OSA 2
Mitja siemaili teetä kuunnellessaan Pinakon kertomusta.
- Ne homunculukset rampauttivat Janin ja Inan. Onneksi täällä on mekaanikko lähellä, sanoi Pinako hymyillen ja osoitti Winryä, joka korjaili Edin automailia.
- Nyt minun pitää kai mennä, parasta antaa heidän kuntoutua rauhassa, sanoi Mitja.
- Voisitko ennen sitä tehdä erään palveluksen, kysyi Pinako pysäyttäen Mitjan.
- Minkä palveluksen? Mielelläni, eihän tässä muutakaan tekemistä ole, sanoi Mitja.
- Voisitko yrittää järjestää Janille ja Inalle valtionalkemistin arvon? Lisätulot eivät olisi pahitteeksi. Kä hä hä! nauroi Pinako.
- Enpä tiedä, olen kyllä everstiluutnantti entisen everstiluutnantti Hughesin kuoleman takia, mutta silti...
- Kuka tahansa ei pääsekään everstiluutnantiksi 12-vuotiaana! Pinako huusi ja virnisti.
- No älähän nyt... se Mustang kyllä joskus ärsyttää mutta onneksi en näe häntä kovin usein. Kaiken lisäksi hänen suunnitelmansa Führeriksi tulemisesta viehättää minua, sanoi Mitja ja samassa hänen silmänsä alkoivat loistaa. - Pitäisiköhän minun auttaa häntä päämäärässään?
- Äläpäs nyt ala unelmoimaan siinä, sanoi Pinako ja läpsäytti Mitjan takaisin maan päälle.
- Auh! Niin, mahdollisuudet Führeriksi tulemiseen ovat 0.00000001 prosenttia. Mutta mahdollisuus se on pienikin! Mitja sanoi.
- Pysytäänpäs nyt asiassa, Pinako sanoi. - Järjestätkö sen viran?
- Juu, järjestän! Lupaan sen! sanoi Mitja ja otti asennon.
- Hyvä niin! Se kohottaa itsetuntoa! Pinako käkätti.
- En tule pettämään teitä! Teräs... Mitja sanoi ja katsahti Ediä.
- Niin mitä?! huusi Ed myrskyn seasta, joka riehui lattialla.
- Älkää antako Janin ja Inan hankkia itseään vaikeuksiin, Mitja sanoi.
- Selvä, everstiluutnantti, Ed sanoi ja alkoi nauraa. - A ha ha!
- Mitä nyt?! Mitja kysäisi.
- E he he... anteeksi, en vain ole ennen nähnyt ketään itseäni nuorempaa everstiluutnanttina! Ed pyyhki kyyneliä silmistään.
- Mrrh! Mitja murahti ja vilahti ulos.
Mitja nousi autoonsa.
- Kohti keskusta! sanoi Mitja ja hymyili aivan kuin Lust FMA 3:n lopussa.