Puolalla ei ollut tälläkään kertaa onnea puolellaan. Kaikki tietävät, että hänelle kävi tällä kerralla edelliskertaakin huonommin, mutta kukaan ei ole varsinaisesti nähnyt häntä kansannousun kukistamisen jälkeen. Venäjä vain ilmoitti, ettei Puola ole enää yhtään mitään, eikä häntä saa enää edes kutsua Puolaksi. Hän on kuulemma nykyään vain Veikselin maakunta. Ainakin hän on yhä elossa, missä sitten onkaan tällä hetkellä.

Ei niin, että he niin vain voisivatkaan kuolla, siihen tarvittaisiin jokin niin hirveä teko, ettei sitä kovin moni halua edes ajatella, tai sitten niin suuri muutos, ettei maata enää entiseksi tunnista. Jos näin tapahtuu, on nuoremman sukupolven aika ottaa ohjat. Jos siis seuraaja on jo olemassa. Jos ei ole, niin se on siinä sitten.

Liettua oli tälläkin kertaa osallisena Puolan kansannousuun. Venäjä huolehti hänenkin rankaisemisestaan henkilökohtaisesti, mutta Liettua ei ole puhunut asiasta mitään toisille, ei edes Virolle tai Latvialle. Vain se tiedetään, että hänen työtaakkaansa on lisätty entisestään. Latviakin sai kuulla Venäjältä kunniansa, hän oli ilmeisesti avustanut Liettuaa lähdössä.

Sitten on vielä Venäjän siskojen tapaus – kansannousussa oli jälleen mukana sekä Ukrainan ja Valko-Venäjän kansalaisia. He ovat tällä hetkellä Venäjän työhuoneessa tämän kanssa. Ja koska aina on hyvä tietää missä mennään, ovat Suomi, Viro ja Bessarabia asettuneet hyviin asemiin oven ulkopuolelle. Se on hieman raollaan, joten puhe kuuluu ulos kohtalaisen selkeästi.

"Älä kutsu sitä murteeksi, se on kieli, minun kieleni.", Ukraina kuuluu huokaisevan tuskaisesti. Hän on ilmeisesti murtumispisteessä.

"Mitä vikaa minun kielessäni sitten on? Ja ajattele, olisimme paljon läheisempiä jos vain omaksuisit sen, eikä sinun kansalaisesi tarvitsisi mennä enää mukaan Puol… Veikselin hullutuksiin.", Venäjän ääni kuulostaa hämmentyneeltä, kuin hän ei ymmärtäisi mikä tässä on ongelmana.

"Minullakin on jonkinlainen tunneside omaan kieleen, haluaisin kuulla sitä edes joskus.", Valko-Venäjä keskeyttää yllättävän varovasti, "En ymmärrä miksi halusit kieltää sen minulta lähes kokonaan?".

"Sinä olet vielä nuorempi ja naiivimpi kuin Ukraina, kielesi sekoittaa ilmeisesti sinun pääsi vielä pahemmin."

"Mutta…"

"Ei muttia, sinä, Veiksel ja Liettua ette enää käytä kieliänne, käyttäkää venäjää.", Venäjä viittoo kädellään ilmaa, asia on loppuun käsitelty, "Itse asiassa kaikkien pitäisi käyttää enemmän venäjää, se ilmeisesti pitää hullutukset pois mielestä. Ja mitä ideaa on käyttää vain jotain murresanastoa?", viimeinen lausahdus on kohdistettu Ukrainalle.

"Hyvä pikkuveli,", Ukraina painaa kätensä pöytää vasten ja painottaa sanaa "pikku", "Minä välitän sinusta, välitän todella. Mutta toisinaan minun tekisi mieli läiskäistä tämä käteni suoraan sinun poskeesi, koska sinä et ymmärrä mistään mitään.", hän saa sanottua ennen kuin hänen silmänsä kostuvat. Hän kääntyy ja lähtee kävelemään ulos huoneesta mielenosoituksellisesti, kädet nyrkkiin puristettuna. Eleen pilaa vain suuri niiskaus, joka ehtii ulos ilmoille ennen kuin hän pääsee ovesta ulos.

Suomi, Viro ja Bessarabia vilkaisevat toisiinsa kuullessaan lähestyvät askeleet. He eivät ehdi juosta pois paikalta, joten he yrittävät liiskautua seinää vasten mahdollisimman pieniksi ja vain toivoa, ettei heitä nähtäisi.

Mutta toivo on turha, heti kun Ukraina astuu ulos ovesta silmiään pyyhkien, hänen katseensa kohdistuu heihin.

"Hei, mitä te…?",

"Heh heh, ei mitään. Satuttiin vain olemaan lähistöllä.", Suomi ehtii kuiskaamaan hermostuneesti.

"Ei niin yhtään mitään.", Viro jatkaa.

"Me vain pyyhimme vähän pölyjä.", Bessarabia sopertaa, pyyhkien hihaansa ovenkarmiin.

"Niin varmaan. Kuten hyvin tiedätte, minulla on sisko ja veli, en usko ihan mitä tahansa loruja.", Ukraina hätistää heitä leikkimielisesti pois ovelta. "Te varmaan kuulitte kaiken?", hän kysyy, kun he ovat päässeet kauemmas.

Suomi nyökkää päätään. "Johtuiko kielto siitä kapinasta?"

"Kai se siihen jonkin verran vaikutti. Mutta onhan se ollut tällaista jo jonkin aikaa. Minultahan ei kieltä vielä varsinaisesti kielletty, sitä kun ei kuulemma ole edes olemassa."

"Minustakin on tuntunut siltä jo pitkään, että Venäjä yrittää päästä saksan kielestä eroon korvaamalla sen venäjällä. Mutta vaikka hän kuinka yrittää, ihmiset ovat sen sijaan uudelleen ihastuneet viron kieleen, vaikka sillä ei mitään asemaa olekaan.", Viro nykäisee ylpeänä lasejaan ylemmäs.

"Minulla on vähän toisenlaisia ongelmia.", Suomi huokaisee. "Ihmiset ovat alkaneet kinastella siitä, pitäisikö minun puhua ruotsia vai suomea nyt, kun suomen kieltä on saatu vähän nostettua ahdingostaan. Senaatti suhtautuu suomeen vieläkin halveksuen, mutta tsaari määräsi, että siitä pitää tulla virallinen kieli 20 vuoden sisällä ruotsin ja venäjän rinnalle… Oma venäjänkielen taitoni on tosin vieläkin aika surkealla mallilla. Jos ihmiset puhuvat oikein hitaasti, niin silloin saan ehkä selvää."

"Haluatko oppitunteja?", Ukraina kysyy. "Minä osaan kyllä venäjää, mutta en minä omasta kielestäni haluaisi kokonaan luopua."

"Ei minulla ole oikein aikaa sellaiselle." Suomi naurahtaa.

"Sinä oletkin ollut viimeaikoina paljon poissa.", Bessarabia toteaa.

"Useita kuukausia kerrallaan.", Viro täydentää lauseen.

"Joo, on paljon tekemistä omalla vastuualueella. Uskon että osaan kaiken jo aika mallikkaasti.", hän kertoo iloisesti hymyillen.

Suomi ei oikeastaan haluaisi kertoa sen tarkemmin. Hänellä on äkkiä miltei kaikki valta omista asioistaan, ei aivan kaikista, mutta hänelle tärkeistä. Ja kun miltei kaikilla muilla menee paljon huonommin, ei silloin viitsi paljon omista iloistaan ja pienistä ongelmistaan avautua. Se tuntuu kiusalliselta.

Sensuuriakaan hänellä ei juuri enää ole, joten kirjeet kyllä kulkisivat ongelmitta Ruotsille, mutta hän ei enää tiedä miten aloittaa kirjettä hänelle. Ja haluaisiko Ruotsi muka kuulla kaikista hänen uudistuksistaan?

Onneksi on sentään Kukkamuna, jolle kertoa päivän tapahtumista.

…

Koko portaikko huojuu hänen silmissään ja päätä särkee. Pahinta kuitenkin on, että Suomi tietää täsmälleen mistä tämä johtuu. Hän ei tosiaankaan ole juonut tänään mitään vettä vahvempaa, hän miltei toivoo että tämä johtuisi vain jostain muutamasta lasillisesta.

Hänen tilansa on muuttunut aikaisempaa pahemmaksi, ja hän toivoo vain pääsevänsä jotenkin sänkyyn. Mutta siinä tapauksessa hänen pitäisi päästä portaat ylös, mutta askelmat näyttävät hengästyttävän korkeilta. Hän tuntee kylmän hien nousevan pintaan ja sen jälkeen hän romahtaa naamalleen portaikkoon. Joku huudahtaa hänen nimensä. Ilmeisesti se oli Liettua, hän ehtii ajatella ennen kuin maailma alkaa pyöriä ja hän menettää tajuntansa.

Suomi herää outoon kolahteluun. Hän tajuaa olevansa vuoteessaan, otsallaan kostea liina. Kolahtelu taasen johtuu Venäjästä, joka käy läpi hänen lipastonsa paperikasaa.

"Mitä…?", hän kysyy, yrittäen nousta, mutta päässä heittää yhä. Hän kaatuu takaisin makuulle.

"Kauanko aioit salata tämän?", Venäjä kysyy tyynesti heiluttaen paperia kädessään. "Sinulla on huutava ruokapula! Etkö sanonut, ettei mitään ongelmia ole?"

"Mi-minä kyllä ajattelin, ettei siitä muodostu suurta ongelmaa. Halusin hoitaa asian itse."

"Oi, kuinka hienosti hoidettu", Venäjä heittää takaisin silkkisellä äänellä. "Tajuat varmaan, että nyt on talvi ja meret ovat jäässä. Muut kulkuyhteydet ovat heikot. Miten ajattelit ostaa lisää ruokaa väellesi? Älä sano, ettet ole miettinyt niin pitkälle."

"En osannut ajatella, että ilma kylmenisi tänä vuonna niin nopeasti että meret jäätyvät aikaisemmin. Se ei ole normaalia."

"Miten kauan tätä on edes jatkunut? Ja onko sinulla edes rahaa ostaa mitään?"

"Ei… ei oikeastaan. Yritän parhaillaan saada lainaa jostakin. Ja halla ja sateet ovat pilanneet sadon jo useina vuosina peräkkäin. Sekään ei ole normaalia, sää on mennyt ihan sekaisin.", Suomi puhuu katkonaisesti silmät kiinni, miltei jo itkua tuhertaen. Hän on mokannut, ja oikein pahasti onkin.

"Minullakin on nälänhätää, mutta vain pohjoisosissa. Lisään sinut hätäapukomitean nimiluetteloon, mutta ymmärrät varmaan, että sinun alueellesi ei ole minkäänlaisia rautatieyhteyksiä ja apua kaivataan kipeästi muuallakin. Pysy sängyssä, äläkä tuhlaa turhaan energiaa. Minua tästäkin varmaan syytetään.", hän tuhahtaa murjottavan oloisena lähtiessään huoneesta.

Sänky tuntuu keinuvan Suomen selän alla. Miksi ihmeessä hän ei toiminut aiemmin? Ehkä siksi, että kaikki alkoi näyttää jo valoisammalta ja sato näytti onnistuvan… mutta sitten alkoi sataa. Satoi monta päivää ja kaikki pilaantui peltoon. Sen jälkeen hän yritti levittää tiedotteita, joissa kerrottiin miten sienistä ja erilaisista sammaleista saa aikaan ruokaa, puiden kaarnastakin. Mutta sitten iskivät kulkutaudit. Valtavat ihmislaumat vaeltavat kerjäämässä ruokaa ja samalla levittävät tappavia tauteja.

"Hei, oletko hereillä?", Viro kysyy ovelta. Suomi ynähtää jotain vastaukseksi.

"Kuulin tilastasi, ihmettelinkin miksi olit niin kalpea. Kuule…"

"Mitä", Suomi saa kysyttyä, päässä jyskyttää.

"Alankomaat on tilannut eräältä kauppiaaltani yhden erän viljaa. Hän aikoi valmistaa siitä olutta, mutta kuultuaan nälänhädästä, hän päätti ettei tarvitsekaan sitä. Sinulla olisi mahdollisuus ostaa ainakin se erä. Se voitaisiin saada ehkä höyrylaivoilla perille asti."

"Ai, hienoa. Ehkä tästä vielä selvitään.", hän yrittää hymyillä rohkaisevasti Virolle. Onhan se jonkinlainen apu asiaan. Viro hymyilee takaisin ja nostaa peukalon kannustavasti pystyyn vetäytyessään pois ovelta.

"Tiedätkö mitä?", Suomi kysyy Kukkamunalta kun Viro on jo poistunut huoneesta. Tietäen, ettei vastausta tule, hän jatkaa, "Minä tarvitsisin 4 miljoonaa tynnyriä viljaa pelastaakseni kaikki. Arvaa kuinka paljon minulla on sitä tällä hetkellä?"

Suomi pitää pienen tauon saadakseen hengityksen kulkemaan taas tasaisesti.

"Et sitten uskaltanut arvata. Minulla on vain hieman yli 2 miljoonaa tynnyriä. Niin, tiedän, minä olin yhtä pahassa pulassa viimeksi satoja vuosia sitten."

Miksi hän ei ole kerännyt rahaa rautatieverkostoon? Miksi hän ei ole yrittänyt kehittää maataloutta? Miksi ruokaa yhä viedään jonkin verran ulkomaille, jos sitä ei ole edes omalle kansalle? Miksi ihmeessä hän luuli silloin vuosia sitten, että hän olisi jotenkin kehittynyt autonomian ansioista, hänhän oli täysin naiivi! Miksi ihmeessä hän on ollut niin pölvästi! Täyspölvästi!

Hänen pitää tehdä kaikki tuo ja suurentaa varmuusvarastoja. Jos hän siis selviää tästä edes hengissä.