A/N: Heipä hei. Alan kirjoittaa näitäkin, en tiedä, miksi en ole kommentoinut näin lukujani tai tarinaani aikaisemmin... No joka tapauksessa, tässä uusi luku tarinaani! Ja kommentteja olisi ihana saada, kiitos lähettämistäsi, DCA! ;-)

Disclaimer: I don't own Harry Potter. En omista Harry Potteria. Kaikki minkä tarinassani tunnistat kirjoista/elokuvista, kuuluu rouvalle nimeltä Joanne Kathleen Rowling. Muu on itse keksimääni.

Luku 6: Jälleennäkeminen Viistokujalla

Viikon kuluttua Coral suuntasi yksin tutulle kerrostalolle iloisesti hypellen. Hän oli ottanut mukaansa Tylypahkasta tulleen kirjeen, ison kassin ja lompakkonsa, johon Yvonne oli antanut rahaa tarvikkeita varten. Hän kiipesi kaikki portaat ylös ja soitti Wolfien ovikelloa.

Kamila avasi oven. "Hei Coral!" hän huudahti. "Tule sisään, me olemmekin juuri lähdössä!" Kun Coral astui sisään hän huomasi ensimmäistä kertaa, että Wolfien olohuoneessa oli pieni tulisija. Siihen oli sytytetty tuli, ja Wolfin isällä oli kädessään pieni saviruukku. Heillä ei ollut tavaroita mukaan otettavaksi.

"Voit jättää tuon kassin tänne siksi aikaa", Kamila sanoi. "Et tarvitse sitä."

Coral oli hiukan hämillään. Mitä he aikoivat tehdä päästäkseen Viistokujalle? Hän sai kysymykseensä vastauksen kuitenkin nopeasti, kun Wolfin isä kehotti: "Ehkä sinun pitäisi näyttää Coralille malliksi, mitä pitää tehdä, Ben."

Ben otti saviruukusta jauhetta, viskasi sen tulisijaan jonka liekit muuttuivat vihreiksi, astui liekkiin, sanoi: "Viistokujalle!" ja katosi.

"Se oli hormipulveria", selvensi Kamila. "Sillä voi kulkea takasta toiseen tosi kätevästi."

"Sinä voit mennä seuraavaksi, Coral", Wolfin isä sanoi ja katsoi häneen. Tällä kertaa Coralilla ei ollut vaikeuksia irrottaa katsettaan, vaan hän otti kylmän rauhallisesti hormipulveria käteensä ja viskasi sen tuleen juuri kun Kamila huudahti: "Muista sanoa nimi selvästi!" Coral astui tuleen, sanoi Benin tapaan: "Viistokujalle!" ja katosi hänkin.

Aivan kuin hänet olisi imaistu viemäriin, hän kieppui pitkin poikin ja lopulta laskeutui kovalle kivialustalle lämpimän näköiseen huoneeseen. Ben odotti jo siellä istuskellen tuolilla pöydän ääressä. Hän kehotti Coraliakin istuutumaan. Siinä he sitten istuivat ja odottivat, kunnes Kamila, Laila ja viimein Wolfin isä ilmestyivät takasta ja liittyivät seuraan. Kun kaikki olivat paikalla, he lähtivät huoneesta ja astuivat ulos kivetylle kadulle.

Viistokuja oli tapansa mukaan täynnä kaikenikäisiä ihmisiä, useat heistä olivat Coralin ja Wolfien tavoin perheitä ostamassa lapsilleen koulutarvikkeita. Kadulta löytyi vaikka minkälaista kauppaa ja putiikkia, mukaan lukien Kamilan viikko sitten mainitsemat matami Malkinin kaapuliike ja Qaino Vahvahqon jäätelökioski. Coral ja Wolfit kävelivät yhdessä kohti suurta rakennusta, velhopankki Irvetaa. Wolfit kävivät nostamassa sieltä rahaa (Coral oli innoissaan vauhdikkaasta vaunukyydistä), vaihtoivat sen jälkeen Coralin mukana olleet rahat velhorahaksi ja lähtivät sitten ostoksille.

Aivan ensin Wolfin isä osti koko poppoolle jäätelöt. Sitten he kävivät ostamassa tarvittavat koulukirjat. Vähän ajan päästä he ilmestyivät matami Malkinin kaapukauppaan ostamaan kaikille Lailaa lukuun ottamatta uudet koulukaavut. Lopuksi he kävivät Ollivandersilla hankkimassa Kamilalle ja Coralille taikasauvat.

Juuri kun Coralille oli saatu valittua sopiva taikasauva (kymmenen tuumaa, mäntyä ja yksisarvisen häntäjouhi), liikkeeseen asteli toinenkin perhe. Siinä oli isä ja äiti, molemmat ruskeahiuksisia, pieni poika ja vähän vanhempi tyttö, jolla oli olkia hipovat hiekanväriset hiukset ja pähkinänruskeat silmät.

"Coral", tyttö sanoi, "oletko se sinä?"

Coral katsoi tyttöä vähän aikaa. Ensin hän ei tunnistanut häntä, mutta kun hän näki tytön silmät, hän ei voinut uskoa näkemäänsä. Siinä nimittäin oli hänen vanha Liverpooliin muuttanut ystävänsä, Alicia.

"Alicia!" Coral riemuitsi. "Miten sinä olet täällä? Et kai sinäkin ole…"

"Kyllä, minäkin sain tänä kesänä kirjeen Tylypahkasta!" Alicia huudahti, hänkin riemuissaan. "Se tuli ihan odottamatta! Ihanaa, että sinäkin tulet! Muuten, keitä nämä sinun seuralaisesi ovat?"

"Ai niin!" Coral huomasi. "Tässä on Wolfin perhe. Tämä on Kamila, ystävä jonka tapasin vähän aikaa sitten. Nämä taas ovat hänen pikkusiskonsa Laila ja isänsä Thomas Wolf. Kamilan isoveli Ben on luultavasti pilapuodissa. Kamila, tässä on paras ystäväni Alicia Springs. Olen tuntenut hänet pienestä asti."

"Hei, Alicia", Kamila tervehti. "Hauska tavata."

"Samoin!" vastasi Alicia. "Ovatko he kaikki velhoja?" hän kysyi Coralilta.

"Kyllä", Coral vastasi. "Me olimme juuri lähdössä, mutta minä voin kyllä odottaa teitä, jos kaikille sopii?"

"Tietysti voit odottaa heitä", Wolfin isä sanoi. "Tavataan sitten Säilä & Imupaperin edessä."

"Selvä", Coral huikkasi ja jäi Springsien luo, kun Wolfit lähtivät. Ollivanders antoi Alicialle ensimmäisen sauvan kokeiltavaksi. Hänen tarvitsi kokeilla vain kahta sauvaa, niin sopiva löytyi: kahdeksan ja puoli tuumaa, vaahteraa ja feeniksin pyrstösulka.

Kun Springsit ja Coral astuivat sauvakaupasta ulos, Coral ja Alicia olivat täydessä keskustelussa. He muistelivat, mitä kaikkea olivat tehneet yhdessä ja kertoivat toisilleen, miten heillä on mennyt ilman toisiaan.

"Minä olen saanut Liverpoolista uusia ystäviä", Alicia kertoi, "mutta he eivät ole paljoakaan sinun rinnallasi. Sinä tunnet minut parhaiten ja tiedät, mitä tehdä ja mitä sanoa, kun olen jollain tietyllä päällä."

"Minulla taas ei ole mennyt ihan niin hyvin", sanoi Coral surullisesti. "Madeleine on jatkanut kiusaamistani, ja hän on saanut mukaan kiusaamiseeni sen Kathyn. Muistat varmaan, se hiljainen tyttö meidän luokan takarivissä. Änkesi Madeleinen viereen heti kun lähdit."

"Ai se…" Alicia muisteli. "Se oli arvattavissa. Asuin täällä hänen ja Madeleinen välissä ja huomasin, miten he kuitenkin tulivat toimeen keskenään. Kathy vain ei uskaltanut lähteä Madeleinen mukaan ihan heti, pelkäsi varmaan minua."

"Varmaan", Coral sanoi iloisemmin. "No, kaikki muuttui tietysti, kun sain sen kirjeen ja tapasin Kamilan. Hän on tosi kiva, hän voi varmaan oleskella meidän kanssa sitten koulussa?"

"Tietysti voi!" Alicia sanoi. "Minäkin oikeastaan aloin jo pitää hänestä, kun esittelit meidät. Mitä luulet, jaetaankohan meidät joihinkin ryhmiin tai jotain?"

"Joo", vastasi Coral empimättä. "Meidät lajitellaan neljään eri tupaan. Ne ovat Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihuinen, ja jokaisella niistä on omat tunnuspiirteensä, jotka meidän pitää täyttää."

"Ja mitkä ne ovat?" kysyi Alicia kiinnostuneena.

"Rohkelikot ovat tietysti rohkeita", Coral aloitti. "Puuskupuhit arvostavat rehellisyyttä, Korpinkynnet ovat älykkäitä ja Luihuiset ovelia, muuta en tiedä."

"Jaa sillä tavalla", Alicia tokaisi. "Noiden mukaan minä olen sitten varmaan puuskupuh tai korpinkynsi, en ole varma. Mihin sinä ajattelit pääseväsi?"

"No, minä olen kyllä aika älykäs", Coral myönsi, "mutta en tiedä, mihin minut pistetään. Luultavasti Korpinkynteen, mutta jos käy oikein huono säkä, saatan joutua Luihuiseen."

"Mitä pahaa siinä Luihuisessa sitten on?" Alicia kysyi.

Coral vaimensi ääntään, samalla tavalla kuin Kamila oli tehnyt. "Kamilan mukaan kaikki pahat velhot ovat peräisin Luihuisesta", hän sanoi. "Mukaan lukien tiedät-kai-kuka ja hänen kannattajansa."

Alicia alkoi näyttää pelokkaalta. "Ai siis se tiedät-kai-kuka? Voldemort?" hän lisäsi kuiskaten.

"Juuri se", Coral sanoi peitellen puistatustaan. "Sinäkin olet siis kuullut hänestä. Sitten tiedät varmasti, ettei hänen nimeään saa sanoa ääneen?"

"Tietysti", Alicia sanoi kovemmalla äänellä. "En kai minä niin pölvästi ole?"

"No hyvä", Coral huokaisi helpotuksesta. "Mitä jos vaihdettaisiin puheenaihetta?"

Coral ja Springsit kävelivät pitkin Viistokujaa, kun tytöt arvailivat keskenään, millainen heidän tuleva koulunsa olisi ja millaista siellä olisi. Kun he tulivat Säilä & Imupaperi-nimisen kirjakaupan eteen, Springsit menivät sisään ostamaan Alicialle hänen koulukirjansa ja Coral liittyi taas Wolfin perheen seuraan. He olivat odottaneet siellä jo jonkin aikaa. Kun he olivat selvittäneet keskenään, että kaikki oli hyvin (Coral näytti vieläkin vähän kalpealta tiedät-kai-kehen suuntautuneen keskustelun takia), he lähtivät Viistokujalta.

A/N: Siinä... Päivittelen kirjoitelmaani aika epäsäännöllisin väliajoin, koneeni on sen verran hidas, etten aina uskalla sillä tälle sivustolle yrittää. Yritän kuitenkin päästä tänne niin usein kuin vain mahdollista.

Nähdään!