A/N: Terve taas. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo jonkin verran aikaa, joten ajattelin taas päivittää. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että olen kirjoittanut tätä tarinaa jo jonkin matkan päähän, mutta kun tämä meidän kone on aika hidas, niin en tosiaan aina tälle sivustolle uskaltaudu.
Sen pitemmittä puheitta, uusi kappale. Olkaa hyvät!
Luku 7: Paljastuksia
Seuraavan kuukauden ajan Coral kävi Kamilan kotona vähintään kerran viikossa, usein kaksi tai kolme. Heinäkuu aivan suhahti ohi, samoin elokuu. Pian olikin jo elokuun toiseksi viimeinen päivä. Sinä vuonna viimeinen päivä, jona Coral kävi sillä tutulla kerrostalolla.
Sinä päivänä Wolfit olivat jo pakkaamassa. Kamilan ja Lailan huoneessa lojui yksi osittain pakattu matka-arkku avonaisena keskellä lattiaa, samoin Benin huoneessa.
"Mihin te pakkaatte?" Coral kysyi Kamilalta, joka penkoi juuri vaatekaappiaan.
"Etkö arvaa ollenkaan?" Kamila sanoi pirteästi. "Annan pienen vihjeen: tänä vuonna vain minä ja Ben pakkaamme, kuten varmaan huomasit, mutta viime vuonna pakkasi ainoastaan Ben."
Silloin Coralille valkeni. "Ai niin!" hän huudahti. "Tylypahka! Hitto, minä en ole vielä edes aloittanut pakkaamista! Milloin sinne pitikään lähteä?"
"Ylihuomenna!" Kamila hihkaisi. "Kello yhdeltätoista, King's Crossin asemalta, laiturilta 9 ja kolme neljäsosaa, jos et tiennyt."
"No nyt minä muistan", Coral tokaisi. "Taisin saada lipun vähän aikaa sitten pöllöpostitse, mutta melkein unohdin sen. Kiitos muistutuksesta! Olisin muuten varmaan jäänyt kyydistä."
"Ei kestä", Kamila vastasi. "Nyt kun kerran olet siinä, niin voisitko auttaa minua pakkaamaan?"
Coral suostui pyyntöön, ja he alkoivat pakata yhdessä. Siinä samalla he kävivät vilkasta keskustelua siitä, miten heidät lajiteltaisiin ja siitä, kuinka he oppisivat kaikki paikat. Ben oli nimittäin kertonut Kamilalle, että Tylypahka oli todella iso. He myös arvuuttelivat sitä, mihin heidän kaikki tavarat vietäisiin. Vasta silloin Coral huomasi yhden seikan.
"Minulla ei ole matka-arkkua!" hän sanoi. "Käyköhän sinne matkalaukut?"
"En todellakaan tiedä", Kamila vastasi. "Ei kannata kuitenkaan riskeerata." Hän käveli ovenrakoon ja huusi: "Isä! Onko meillä ylimääräisiä matka-arkkuja? Coralille pitäisi saada yksi, hänellä itsellään ei ole!"
Wolfin isä käveli vähän ajan päästä ovenrakoon kantaen suht uuden näköistä matka-arkkua. "Voit käyttää tätä", hän sanoi Coralille katsoen tätä silmiin. "Ostimme tämän Lailalle etukäteen, mutta voit lainata sitä tämän vuoden. Ensi vuonna sinulle pitää ostaa oma." Coral vaivautui ja käänsi katseensa arkkuun.
Silloin Wolfin isä ojensi Coralille kätensä ja sanoi hänelle: "Minulla on sinulle kahdenkeskeistä asiaa." Coral katseli kättä vähän aikaa, tarttui sitten siihen, ja seuraavassa hetkessä Wolfin isä oli vetäissyt Coralin lattialta seisomaan. Coral seurasi Wolfin isää olohuoneeseen.
"Olen saattanut tarkastella sinua vähän turhankin tiiviisti viime aikoina", Wolfin isä sanoi, kun he olivat istuutuneet sohvalle. "Anteeksi, jos olen ollut tahditon. Sinä vain muistutat erästä tyttöä, jonka tunsin kouluaikoinani."
Coral käänsi katseensa lattian reunasta takaisin Wolfin isän silmiin. Hän oli hiukan hämmästynyt, kun Wolfin isä jatkoi: "Olimme naapureita ja samassa tuvassa Tylypahkassa. Hän oli parhaita ystäviäni, vaikka olikin tyttö. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, en sitten kun me lopetimme koulun."
He istuivat sohvalla vähän aikaa. Coralin katse oli painunut taas alas, mutta tällä kertaa mietteliään näköisenä. Joten äkkiä Wolfin isä totesi: "Sinä pelkäät jotain. Huomaan sen selvästi."
"En vain halua, että joudun eroon Kamilasta ja ystävästäni Aliciasta", Coral sanoi. "On kuitenkin jonkinmoinen todennäköisyys, että me kaikki joutuisimme eri tupiin, ja minä en tahdo ainakaan Luihuiseen."
"Sitä sinun on turha murehtia", Wolfin isä totesi. "Täytyy sanoa, että minä ja Lucy olimme eri tuvissa keskenään. Hän oli rohkelikko. Minä olin korpinkynsi." Coralista tuntui tuon tietäen vähän paremmalta. Jos kerran Wolfin isä ja Wolfin äiti olivat olleet eri tuvissa, niin mikseivät hekin kolme voisi tavata tuntien jälkeen ja olla yhdessä, vaikka joutuisivatkin eri tupiin?
Wolfin isän kehotuksesta Coral palasi Kamilan luokse ja jatkoi pakkaamista tämän kanssa. "Mitä asiaa hänellä oli?" Kamila kysyi viivyttelemättä.
"Ei mitään erikoista", vastasi Coral. Enempää ei Kamila saanut hänestä irti.
Kun he olivat saaneet Kamilan tavarat pakattua, Kamila ehdotti, että he menisivät Coralille pakkaamaan hänenkin tavaransa valmiiksi. Coral suostui ehdotukseen, ja niin he kävelivät kohti Coralin kotitaloa Wolfin isän tuoma matka-arkku mukanaan.
Kun he tulivat sisään, Coral huusi: "Äiti! Kamila tuli meille auttamaan pakkaamisessa!" Yvonne ilmestyi eteiseen.
"Mihin te pakkaatte?" hän kysyi.
"Annan sinulle vihjeen", Coral vastasi. "Tänä vuonna vain Kamila ja hänen isoveljensä Ben pakkasivat, mutta viime vuonna pakkasi ainoastaan Ben."
Yvonnekin tajusi nopeasti ja antoi luvan. Coral ja Kamila juoksivat yläkertaan arkku mukanaan ja alkoivat pakata heti kun pääsivät Coralin huoneeseen. Kamila joutui kysymään Coralilta monta kertaa, pakataanko joku asia vai ei. He pakkasivat suhteellisen nopeasti: kolmen vartin päästä arkussa oli Coralin kaikki koulukaavut ja koulutarvikkeet, ainakin viisi kokonaista vaatekertaa, yhdet kesäkengät, kahdet lenkkarit sekä Coralin ekstrapaksu piirustuslehtiö, lyijykynä ja kumi siltä varalta, että Coralille tulisi jossain vaiheessa tylsää.
Coral ja Kamila rojahtivat yhdessä sängylle pakkaamisen jälkeen ja katselivat tyhjentyneitä hyllyjä. Coral oli väsynyt. Hän olisi halunnut vain olla siinä ja jutella Kamilan kanssa niin kuin tavallista, mutta Kamila huomasi Coralin hyllyssä jotain, mitä ei ollut aiemmin huomannut.
Siellä oli oudon näköinen musta laukku, joka oli kiinni kahdella klipsilukolla. "Mikä tuo on?" Kamila kysyi ja osoitti laukkua. Coral nousi seisomaan, otti laukun hyllystä ja avasi sen. Sieltä löytyi viisi oudon näköistä putkea. Ne kaikki olivat mustaksi maalattua puuta, ja niissä oli hopeiset reunat. Kahdessa pisimmässä putkessa oli reikiä ja hopeisia läppiä. Laukun reunassa oli kaksi pientä muovikoteloa, joissa oli molemmissa ohut, tarkkaan muotoiltu siivu bambua.
Coral tunnisti sen heti. "Se on minun vanha klarinettini", hän kertoi Kamilalle. "Soitin sitä pari vuotta, mutta kyllästyin ja lopetin sen. En edes muistanut, että minulla on tämä vielä." Hän otti putkia laukusta yksi kerrallaan ja kokosi puhallinsoittimen pitkästä aikaa. Hän asetti bambun siivun paikalleen ja puhalsi. Soittimesta kuului korvia vihlova vinkaisu.
"Karmea!" Kamila huudahti. "Tuoltako se kuulostaa?"
"Ei tietenkään", Coral vastasi. "En vain ole soittanut pitkään aikaan, taitoni ovat ruosteessa. Vaikka en minä mikään hyvä soittaja ole muutenkaan." Hän kokeili heti uudestaan. Tällä kertaa ei kuulunut vinkaisua, vaan pehmeä ääni. Coral kokeili sormituksia pitkään ja sai kun saikin lopulta muodostettua niistä sävelmän.
"Se oli kaunista", Kamila kehui. "Miksi sinä lopetit?"
"Kuten sanoin, minä kyllästyin", Coral toisti. "En oikeastaan kadu valintaani, mutta nyt kun ajattelee, niin olisihan se kiva soittaa silloin tällöin. Mutta ei siellä", hän lisäsi. "Tylypahkassa en ala soittamaan. Soitan sitten kesälomilla."
"Me ollaan varmaan sitten valmiita", Kamila sanoi. "Minun pitäisi varmaan mennä kotiin. Tavataan sitten laiturilla 9 ja kolme neljäsosaa, ylihuomenna. Toivottavasti näemme sitä Aliciaakin siellä."
Tuon sanottuaan Kamila käveli portaat alas ja aikoi jo lähteä, kun Coral muisti erään asian, juoksi Kamilan perään ja huusi: "Odota vähän! Missä se laituri 9 ja kolme neljäsosaa on? Miten sinne pääsee?"
"Ai niin", Kamila huokaisi. "Näet sitten siellä. Tavataan sitten laiturien 9 ja 10 välissä. Minä käsken isän ja Benin odottaa sinua." Ja niine hyvineen Kamila lähti.
A/N: Siinä... Itse soitan klarinettia, joten ajattelin Coralin jonkinasteisen musikaalisuuden olevan hauska pikkuseikka mainittavaksi.
Yritän olla tulevaisuudessa vähän nopeampi päivitysten kanssa, mutta voin luvata, etten jätä tätä kirjoitustani kesken. Voin kuvitella, miten ärsyttävää keskeneräisen, hyvän tarinan lukeminen on. Varsinkin, jos se 'loppuisi' jännittävään kohtaan. Eli, jos olet tätä eksynyt lukemaan, niin olen todella iloinen saadessani tuon edellä mainitun asian ilmoittaa.
Nyt taidan kaikkoontua muualle tästä höpisemästä... Ensi kertaan! (poks)