A/N: Terve taas!

Viimeisimmästä päivityksestä onkin jo aikaa... Tässä uusi kappale. Paljoa sanottavaa ei mulla tällä kertaa ole, joten jaarittelut sikseen. Olkaapa hjuvat!

Luku 11: Epäoikeudenmukaisuutta

Pari päivää myöhemmin Coral suunnisti aamuviideltä linnassa koettaen löytää paikkaa, jota hän oli kuullut kutsuttavan pöllöläksi. Hänellä oli kädessään kirje, johon hän oli kirjoittanut edellisenä iltana:

Hei, äiti ja isä!

Miten teillä menee siellä kotona? Siellä on varmaan aika tyhjän tuntuista, kun yksi perheenjäsen puuttuu. Minulla on täällä Tylypahkan koulussa tosi hauskaa! Tänään on ensimmäinen oikea koulupäivä, ja minua jännittää, millaisia opettajia meillä on. En ole vielä tutustunut tupalaisiini kovinkaan hyvin, olen suurimman osan ajastani Alician ja Kamilan kanssa. Me kaikki kolme olemme Korpinkynnessä! Toivottavasti teillä ei ole liian ikävä. Minulla on vähän, mutta kyllä se tästä. Yritän pitää teidät ajan tasalla koulun tapahtumista, kertokaa tekin kuulumisia kirjeissä!

Coral harhaili pitkin käytäviä tuskaillen, miten iso rakennus Tylypahka olikaan. Niin paljon käytäviä ja ovia, ettei siitä ottanut hullukaan selvää. Hän ihmetteli, miten kukaan oli ikinä voinut oppia kaikki paikat.

Hän käveli kaikenlaisten ovien, ikkunoiden ja taulujen ohi yhä enemmän ja enemmän hätääntyneenä. Hän ei enää tiennyt, missä oli.

"Olen eksyksissä!" hän parahti ja lysähti käytävän lattialle istumaan.

"Voi sinua raukkaa!" kuului ilkkuva ääni jostain läheltä. "Pikku ekaluokan enkeli on eksyksissä! Ja vielä luvattoman aikaisin!"

Coral hätkähti ja katseli ympärilleen hätääntyneenä. Hän näki käytävän päässä narrin näköisen haamun, joka poukkoili pitkin poikin ja käkätti sietämättömästi. Coral katseli näkyä järkyttyneenä pystymättä pukahtamaankaan.

"Ai jai jai! Pikku ekaluokan enkeli rikkoo sääntöjä! Nyt ei auta muu kuin kertoa Vorolle, että täällä on pikkutyttö pois sängystä!"

Tämä sai Coralin säikähtämään entistä pahemmin ja huutamaan: "En minä tiennyt! En tiennyt, ettei täällä saa olla aikaisin…" Muuta hän ei saanut suustaan ennen kuin pillahti itkuun. Ja siitäkös haamu riemastui.

"Itkupilli! Itkupilli! Isin tyttö! Raukkis!" se käkätti. "Lälläri, pelkuri, vauveli…"

"Mitä täällä metelöidään keskellä yötä?" keskeytti vihainen, kalsea ääni. Coral nosti katseensa polvistaan mieheen, jolla oli tummat, rasvaiset hiukset, kyömynenä ja pitkä, musta kaapu päällään.

"Riesu!" mies tuhahti. "Taasko sinä olet täällä kiusaamassa oppilaita?"

"En ollenkaan!" haamu vastasi ärsyttävän hilpeästi. "Minä vain annoin hänelle perinpohjaisen opetuksen: ei saa kuljeskella koulun käytävillä yömyöhään!"

"Häivy, Riesu", mies sanoi kylmästi, "tai ilmoitan Veriselle paronille hölmöilyistäsi."

Tämä sai Riesun laajentamaan silmiään pelokkaasti ja suhahtamaan tiehensä vilauksessa.

Mies käänsi katseensa Coraliin, joka nousi ylös ja sanoi itkuisella äänellä: "Kiitos, että autoitte minua, herra, tuo haamu oli ilkeä ja se pelotteli."

Tähän mies sanoi: "Eikä täysin mitättömästä syystä, nuori neiti." Coral tuijotti miestä uskomatta korviaan.

"Mutta minähän vain yritin­­–"

"Koulun käytävillä kulkeminen näin myöhään ilman erittäin pätevää syytä on vastoin sääntöjä."

"Mutta herra, minähän vain yritin löytää–"

"Voisiko neiti ystävällisesti sanoa nimensä ja tupansa?"

Coral turhautui miehen kursailemattomaan tapaan keskeyttää hänen puheensa, mutta vastasi: "Coral Heather, Korpinkynsi", ja loi kasvoilleen tympääntyneen ilmeen.

"Pyyhi tuo ilme kasvoiltasi. Äläkä suotta herroittele, 'professori Kalkaros' riittää. Onko selvä?"

"Kyllä, professori Kalkaros", Coral vastasi edelleen turhautuneena, mutta väänsi kasvonsa takaisin peruslukemille.

"Hyvä", sanoi professori Kalkaros ja käänsi katseensa Coralista kirjeeseen, joka tällä oli yhä kädessään. "Voin johdattaa sinut tämän kerran pöllölään ja takaisin oleskeluhuoneeseesi, mutta toista kertaa en sitä tee."

Professori Kalkaros alkoi muitta mutkitta kävellä käytävää samaan suuntaan, mistä Coral oli sinne joutunut. Coral seurasi perässä niin hyvin kuin pystyi.

"Ja muuten", Kalkaros tokaisi viileän rauhallisesti, "Korpinkynsi menettää toilailujesi ansiosta viisi pistettä."

"Mitä?! Viisi pistettä!" Kamilan suu loksahti auki, kun Coral kertoi aamiaisella yöllisestä harhailustaan. Aliciankin ilme oli hämmentynyt, hän ei voinut uskoa korviaan.

"Minun reaktioni oli ihan sama", Coral sanoi. "Ensin hän auttoi minua sen kirjeen ja Riesun kanssa, tosin vastahakoisen tuntuisena, ja sitten hän ottaa meiltä pisteitä vain siksi, etten ole täysin perillä tämän linnan säännöistä!"

"Minähän sanoin, että Kalkaros on epäreilu", kuului Benin kommentti muutaman istumapaikan kauempaa.

"Joo, mutta Riesu on vielä epäreilumpi", vuodatti Coral. "Se ilkkui hävyttömän ilkeästi, sanoi minua 'isin tytöksi'!"

"Se oli kyllä kaiken huippu!" Kamila karjaisi vähän turhan kovaäänisesti. "Heti, kun osaan hyviä haamunkarkotustaikoja, minä etsin sen iljetyksen käsiini ja kidutan sitä niin pitkään, että–"

"Tuskin sinun kannattaa odottaa niin pitkään", Alicia sanoi. "Karkotuksia aletaan nimittäin opetella pimeyden voimilta suojautumisessa…"

"Kyllä minä tiistaihin jaksan!" Kamila huudahti.

"Vasta kolmannella, Kamila", Alicia viimeisteli lauseensa.

"Vasta kolmannella?!" Kamila tuskaili. "Voi ei, en minä niin pitkään jaksa odottaa! Eikö me voitaisi opetella niitä taikoja ihan omin päin?"

"Se saattaa olla vastoin sääntöjä…" Coral mutisi itsekseen.

Aamiaisen jälkeen tytöt lähtivät etsimään muiden korpinkynsien kanssa luokkia. Oikealla avustuksella he löysivätkin ensin kasvihuoneille yrttitiedon tunnille, ja sitten muodonmuutosluokkaan. Kävi ilmi, että muodonmuutokset olivat paljon vaikeampia, kuin miltä vaikuttivat. Lähes kukaan ei saanut tulitikkuaan muuttumaan edes hitusta neulaan päinkään. Siksi Alicia olikin ylpeä siitä, että oli saanut tikkunsa vaihtamaan hiljalleen väriä, kunnes se oli jo vähän harmahtavan ruskea.

Loitsutunnilla opetti Korpinkynnen tuvanjohtaja Lipetit. Hän oli varsinkin Kamilan mielestä hassun näköinen seistessään kirjapinon päällä tuolillaan pitämässä nimenhuutoa ja luennoimassa loitsujen teoriaa. Kasan läksyjä saatuaan tytöt alkoivat suunnistaa muiden mukana kohti viimeistä tuntia, joka olisi taikajuomia.

"Millaistakohan niillä tunneilla on?" Coral ajatteli ääneen.

"Ei kovin mukavaa", Kamila sanoi, "ainakaan jos Beniä on uskominen." Vasta silloin Coral muisti. Juomia opetti Kalkaros, sama opettaja, johon hän oli törmännyt yöllä! Coralia alkoi hiukan pelottaa ja samalla nolostuttaa vietävästi. Entä jos hän kohtelisi korpinkynsiä epäreilusti sen yöllisen jälkeen? Hän saisi kaikkien haukut niskoilleen, eikä kukaan varmasti haluaisi enää tunteakaan häntä.

Tyrmiin päästyään korpinkynnet ja puuskupuhit odottivat jännittyneinä opettajan saapumista. Heidän ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä oven avautuessa he huomasivat, että Kalkaros oli jo sisällä. Ekaluokkalaiset kävelivät sisälle ja ottivat paikkansa. Coral, Kamila ja Alicia istuutuivat luokan keskivaiheille vierekkäin, Alicia keskellä.

Puuskupuhien joukosta kuului pientä kikatusta, kun kaikkien muiden valittua paikkansa Crystal ei ollutkaan löytänyt paikkaa. Hän seisoi keskellä luokkaa katsellen ympärilleen vaivautuneena. Kun hän yritti istua puuskupuhilaisten tyttöjen viereen, hänet hätistettiin pois sanomalla: "Me halutaan olla täällä nelistään", mikä sai Coralin nousemaan seisomaan.

"Tuo ei ollut reilua!" hän sanoi kiukkuisena juuri todistamastaan epäoikeudenmukaisuudesta. "Ei noin saa tehdä!"

Silloin Kalkaros nousi seisomaan, käveli aivan Coralin eteen ja nojasi tämän pulpettiin. "Olet kieltämättä ihan oikeassa", hän sanoi. "Mitä jos tekisit hänelle itse tilaa viereesi, neiti Heather?"

Kuului taas pientä kikatusta puuskupuheilta. Coral nolostui hiukan, mutta vilkaisi ympärilleen ja sanoi katsoen viereensä: "Toki. Itse asiassa hän voisi tullakin istumaan tähän vieressäni olevaan tyhjään tuoliin, jos teillä ei ole mitään sitä vastaan, professori Kalkaros?"

Kuului jälleen kikatusta, mutta tällä kertaa korpinkynsien keskuudessa. Coral hämmästyi hiukan omaa pokkaansa sanoa noin. Pitäen kasvonsa peruslukemilla hän käänsi katseensa Kalkarokseen, joka näytti suivaantuneelta. Kun tämä kuitenkin kääntyi ja palasi omalle paikalleen opettajanpöydän ääreen, Coral katsahti merkitsevästi Crystaliin, joka istuutui hänen viereensä.

Nimenhuudon jälkeen Kalkaros piti pienen kylmäsävyisen puheen taikajuomien teon hienostuneisuudesta ja siitä, ettei suurin osa ryhmästä edes ymmärtäisi, mistä on kyse. Sitten ryhmä jaettiin pareiksi.

Koska Kamila ja Alicia tekivät kahdestaan, Coral kääntyi jälleen yksinäiseltä näyttävän Crystalin puoleen ja kysyi häntä parikseen. Crystal katsoi Coralia vähän aikaa ja suostui. Heidän tehdessään äkämienpoistoainetta Coral huomasi, miten varmasti Crystal käsitteli aineksia ja miten luontevasti liemen teko häneltä sujui. Välillä tämä jopa neuvoi Coralia ainesten pilkkomisessa. Tunnin lopuksi kävi ilmi, että parin keitos oli ryhmän parhaiten onnistunut, kun Kalkaros vastahakoisen tuntuisena totesi sen olleen juuri sopivasti keitetty ja haudutettu. Se oli Coralille riemuvoitto, ja Kalkaroksen mentyä ohi hän kiitti Crystalia avustuksesta.

"Kiitos itsellesi", Crystal vastasi tavalliseen tapaansa hiljaa. "Olisin varmaan jäänyt ilman istumapaikkaa ilman sinua."

A/N: Siinä... Ensimmäinen kerta, kun käytän tuota lineria kappaleen sisällä. Oli ihan pakko, muuten siitä olisi tullut omituinen.

(Ja muuten, kirjoittelen muitakin tarinoita kuin fanfictionia. Sori mainostus, mutta jos olet kirjoittanut tai kirjoitat esim. omia tarinoita, runoja tai vaikkapa laulunsanoja, kannattaa käydä tutustumassa osoitteeseen tarinamaailma. Olen julkaissut kirjoitelmiani siellä, tosin niitä pääsevät lukemaan vain foorumille rekisteröityneet...)