Hei kaikki!
Jessus tästä osasta tuli pitkä :D Itse pidän tästä osasta hyvin paljon :) Tämä osa on omistettu TheOneWithYou:lle, jolla on tänään synttärit! Onnea! Huomenna menen vielä käymään studiomessuilla :D Valmistun ylihuomenna, mutta silti on vielä ängettävä mukaan xD Kukaan täältä tulossa?
Olen piirtänyt pari kuvaa jo, mutta menee jonkin aikaa, ennen kuin saan ne näytille, mutta kuvat ovat tulossa :D
.
.
.
Lukas heräsi kiljaisuun ja kompuroi ylös silmät vielä puoliksi kiinni ja kompastuikin matkaviittaansa rämähtäen maahan.
"Isak! Isak! Mikä hätänä!?" Lukas huusi ja nousi ylös polvilleen.
Isak oli selkä vasten isoa puuta hänen vierellään ja katsoi säikkynä eteensä.
"Tuossa on jotain!" Isak huusi ja osoitti heidän eteensä, "Minä heräsin ja yritin käydä katsomassa tietä, mutta törmäsin johonkin näkymättömään, ja kun yritin päästä ohi… se murahti!"
Lukas tuijotti siihen mihin Isak osoitti ja tunsi helpotuksen sisällään tajutessaan, ettei ollutkaan nähnyt unta. Iso suomuinen olento oli edelleen kerällä heidän ja puun ympärillä ja muitakin olioita näkyi jääneen. Ainoastaan hennot ilmassa hyppijät olivat kadonneet. Lukas nousi rauhallisesti ylös ja pudisti pölyt matkaviitastaan. Hän käveli suomuolion luokse ja laski kätensä sen iholle. Olio nosti heti päänsä ylös ja katsoi Lukasta odottavan näköisenä. Se tuhahti ja liikahti päästäen rahisevan äänen maata vasten. Isak uikahti veljensä takana ja näytti yrittävän painautua puun kuoren läpi
"Kuulitko?!"
"Kuulin… ja näen", Lukas rauhoitteli veljeään ja katsoi tätä olkansa yli, "Se on yksi tämän metsän olioista! Ne näyttäytyivät minulle eilen yöllä, kun sinä nukuit"
Isak rentoutui hieman ja hivuttautui veljensä taakse siristäen silmiään.
"Oikeasti? Sen täytyy olla valtava! Ne, jotka näytit minulle kaupungissa, olivat niin pieniä", Isak sanoi ja vilkuili ympärilleen.
"Tämä on iso. Se pystyy kietoutumaan koko puun ympärille. Täällä on myös muita. Karvaisia otuksia, jotka muistuttavat hieman siilejä, mutta ovat paljon isompia, ja kultaisen peuran näköinen otus. Yöllä oli myös pieniä ihmisen näköisiä hentoja olentoja, jotka hyppivät ilmassa ja niiden iho loisti monin eri värein!" Lukas kertoi innostuneena ja Isak katsoi tätä ihmeissään.
"Se oli varmasti hienon näköistä! Voisinpa nähdä ne…" Isak sanoi kaipaavasti.
Lukas hymyili vienosti veljensä ilmeelle ja kehotti tätä sitten istuutumaan alas. Hän veti matkareppunsa luokseen ja veti esiin pari palaa leipää ja vesileilin.
"Emme ole syöneet pitkään aikaan", Lukas sanoi ja tarjosi veljelleen leipäpalaa, "Meidän pitää tosin jatkaa matkaa pian. Aurinko on jo nousemassa…"
He söivät hiljaisuuden vallitessa, mitä nyt Isak välillä kyseli edellisillan monivärisistä hennoista olennoista, jotka tuntuivat kiinnostavan häntä suuresti.
"Kokeile nähdä ne mielestäni!" Lukas ehdotti ja Isak rutisti naamansa keskittyneeseen ilmeeseen, mutta huokaisi sitten pettyneenä.
"Ei auta… en osaa napata ajatuksia silloin kun haluan… Ne vain tulevat, kun tahtovat. Miksi en osaa hallita tätä, niin kuin sinä osaat tuoda esiin omat kykysi…?" Isak sanoi ja tuijotti vesileiliä käsissään masentuneen näköisenä.
Lukas katsoi veljeään harmissaan. Hän ymmärsi mistä Isak puhui. Vaikka Lukas osasikin nähdä otuksia, joita muut eivät nähneet ja kutsua hänen vihreän suojelijansa luokseen, totuus oli, että he olivat molemmat hyvin epätietoisia noitana olemisesta. Lukas oli yrittänyt päästä käsiksi kirjoihin, joissa olisi ollut jotain auttavaa tietoa, mutta sellaisia kirjoja ei tuntunut olevan olemassakaan. Alldin oli epäillyt, että inkvisitio piti sellaiset pakanalliset kirjat visusti poissa ihmisten silmistä.
He eivät tietäneet mitään. Heidän vanhempansa eivät olleet ehtineet opettaa heille mitään.
Mutta tässä tilanteessa…
"Me olemme ensi kertaa elämässämme poissa kaupungin muurien sisältä!", Lukas tajusi, "Me voimme mennä minne haluamme… Me voisimme ehkä… me voisimme ehkä löytää toisia noitia!"
"Isak!" Lukas huudahti ja hänen pikkuveljensä säikähti niin, että meinasi pudottaa heidän vesileilinsä, "Isak, mennään etsimään toisia noitia!" Lukas sanoi innoissaan.
Isak katsoi veljeään yllättyneenä.
"Toisia… toisia noitia?"
"Niin juuri. Emmehän me voi olla maailman ainoat noidat! Muissa kaupungeissa on pakko olla toisia noitia. Voisimme pyytää heitä opettamaan meitä kontrolloimaan taikuuttamme!"
Isak ei ollut koskaan nähnyt isoveljeään yhtä innoissaan. Lukaksen syvän siniset silmät välkehtivät ja hän hymyili niin hyvin kuin Lukas osasi. Isak ei ollut aivan yhtä innoissaan. Ajatus oli vaarallinen!
Mutta…
"Hyvä on! Mennään!" Isak sanoi. Hän piti siitä, että Lukas oli niin innokkaan näköinen ja häntä kyllä ihan pikkuriikkisen jännitti ajatus oppia hallitsemaan voimiaan. He pakkasivatkin nopeasti tavaransa reppuun ja astuivat puun takaa tielle.
"Mistä me oikein löydämme muita noitia?" Isak kysyi, kun he lähtivät etenemään tietä pitkin.
"En ole varma. Voisimmehan yrittää mennä siihen läheiseen kaupunkiin, josta isä kertoi kerran. Muistatko? Hän kertoi, että jossain sen katujen syvyyksissä on kauppa, jossa myydään kristalleja ja, että sen kaupan omistajan huhutaan omaavan voimia", Lukas muisteli ja Isak nyökkäsi. Hän muisti Alldinin kertomuksen myös.
He päättivät siis matkustaa sinne. Lukaksen otukset rymistelivät hiljaa heidän molemmilla puolillaan metsässä ja vaikka Isakia äänet hermostuttivat, Lukas oli iloinen tietäessään, että ne olivat heidän kanssaan. He taivalsivat koko päivän, pysähtyen vain pitämään taukoa ja syömään. Illan lopulta tullessa, he poistuivat taas tieltä ja iso suomuinen olio kiertyi heidän ympärilleen. Hennot ilmassa hyppijät tulivat näkyviin ja Isak huomasi ilokseen, näkevänsä ne. Hän katsoi niiden siroja liikkeitä hartaan ihailevasti ja sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt kauniimpia olentoja.
He jatkoivat tähän tahtiin vielä kolme päivää. Kerran heidän piti piiloutua, kun heidän takaansa tuli kolme ratsumiestä. Lukaksen otukset varoittivat tätä ja he sukelsivat erään pensaan suojaan katsomaan kuinka ratsastajat menivät ohi.
Kun he lopulta pääsivät aukiolle, josta näki ison kaupungin vuoren juurella, he pysähtyivät vähäksi aikaa. Lukas katsoi taakseen ja näki olentojensa jääneen puiden suojaan. Hän tajusi surukseen, että ne eivät enää seuraisi heitä kaupunkiin.
"Tuoko on Tur'ara?" Isak kysyi varjostaen silmiään ilta-auringon loisteelta, "Se on jopa isompi kuin Nordicama!"
"Niin on…", Lukas sanoi mietteliäänä ja alkoi sitten kävellä kaupunkia kohti, "Meidän on mentävä. Mitä pikemmin löydämme itsellemme opettajan, sitä parempi."
Veljekset tulivat varoen kaupungin porteille ja liittyivät sisään menevään kulkueeseen. Jo kaupungin ulkopuolella virtaava väenpaljous oli suurta, mutta muurien sisällä oleva elämä oli kuin muurahaiskeossa. Tur'ara oli kuin monin kerroin suurennettu Nordicama. Moni katseli heitä kiinnostuneen näköisenä ja pari pelurin näköistä miestä vislasi Isakille ja Lukakselle heidän kulkiessa ohitse. Molemmat veljekset olivat hieman vaivaantuneita kulkiessaan hiljaisemmalle kadulle. He eivät olleet tottuneet kulkemaan niin rennosti, ilman, että kukaan katsoi heitä pelokkaana tai inhoavana.
"Tämä on kyllä aivan toista kuin Nordicama…" Isak mutisi sivuuttaen erään avujaan tarjoavan naisen.
"Mistäköhän löydämme sen kristallikaupan?" Lukas tuumi ja pysähtyi erään kojun eteen.
Punapäinen mies kojun takana tuli heti heidän luokseen ja esitteli innokkaana kojunsa koruja.
"Katsokaa aivan rauhassa. Vain nämä kauniimmat korut käyvät noin kauniille miehille. Oletteko sukua? Noin upeat kasvot ovat hyvin harvinaisia! Miten ihastuttavat silmät teillä onkaan hyvät herrat! Violetit ja noin upean siniset…", mies olisi luultavasti jatkanut lirkutteluaan vaikka miten pitkään, mutta Lukas kohotti kätensä ylös saadakseen puheenvuoron.
"Kiitoksia, mutta itse asiassa etsimme erästä kauppaa. Siellä myydään kristalleja", Lukas sanoi nopeasti huomatessaan Isakin inhoavan ilmeen. Isak ei ollut kovin tyytyväinen miehen lirkutteluista.
"Hmm… Kristallikauppaa? Voisinhan ehkä tietääkin…", mies sanoi ja tutkaili rennosti kynsiään nojaten tiskiinsä, "Ehkä muistaisin paremmin jos antaisit minun viettää hetken aikaa jommankumman teidän kaunokaisten kanssa…"
Isakin naama punehtui ja tämä näytti olevan valmis hyökkäämään miehen kimppuun siltä seisomalta, mutta Lukas laski kätensä tämän hartialle ja kaivoi repustaan kaksi hopeakolikkoa.
"Veljeni ja minä olemme kiireessä. Virkoaako muisti näillä?" Lukas kysyi niin kylmästi kuin osasi ja katsoi miestä suoraan silmiin.
Punapää nielaisi katsoessaan kauniin miehen silmiin. Hän tunsi jonkin kylmän puristuvan sisällään ja yhtäkkiä tuo kaunokainen tuntui hyvin pelottavalta, vaikka tämä oli häntä ainakin pään lyhyempi. Mies nappasi sinisilmän tarjoamat rahat ja sulloi ne taskuunsa kiireellä.
"Hänen nimensä on Madam Natalia. Menkää tuosta kulmasta vasempaan ja jatkakaa niin kauan, kunnes tulette neljän risteemään ja kääntykää sitten oikealle. Madam Natalia on kolmas kauppa oikealla."
Lukas nyökkäsi ja sinkosi vielä yhden jäätävän katseen punapäähän, joka tuntui kutistuvan miehen katseen edessä. Veljekset lähtivät miehen ohjeiden mukaan kujalle heidän vasemmalla puolellaan. Isak kihisi kiukusta.
"Miten?! Miten tuo mies julkesi?! Hänhän ehdotti, että jompikumpi meistä…!" Isak mutisi vihoissaan ja naama punaisena. Lukas hymähti inhosta myös ja he jatkoivat kujaa pitkin eteenpäin.
"Mitä jos Madam Natalia ei olekaan noita?" Isak kuiskasi heidän tullessa neljänristeykseen ja käännyttyään oikealle, "Miten me varmistamme, että hän on noita?"
"En oikein tiedä… Jos yritämme vaikka kysellä jotain kaupungin noitakannasta. Esitämme olevamme vain uteliaita", Lukas sanoi epäröiden heidän lopulta pysähtyessä kolmannen kaupan kohdalle oikealla puolella.
Kaupan julkisivu oli siistin näköinen verrattuna muihin sen kadun varrella. Puhtaan valkoiset seinät oli koristeltu mustilla ruusuilla ja ne reunustivat ovea ja ikkunoita. Lukaksesta tuntui, kuin ruusun piikit olisivat varoitus pahantekijöille. Isak nielaisi kuuluvasti hänen vierellään.
"Vanhemmat ensin", pikkuveli sanoi ja tuuppasi veljensä oven eteen.
Lukas avasi oven ja kello helähti ilmoittamaan heidän tulostaan. Kauppa oli sisältä aivan yhtä vaalea ja siisti kuin ulkoakin. Seinät olivat valkoisten hyllyjen verhoamat ja kaikilla hyllyillä oli jos jonkinmoisia kristalleja. Eläimiä, laseja, koruja. Mitä vain saattoi kuvitellakin! Lukas ja Isak astuivat kauppaan varovasti, peläten rikkovansa jotain, ja kävelivät tiskin luokse. Ketään ei näkynyt paikalla, joten Lukas koputti tiskiä rystysillään.
"Anteeksi? Huhuu? Onko täällä kukaan?"
Isak katseli tiskin toisella puolella olevaa seinää. Siinä kohtaa oli pieni väli ilman valkoisia hyllyjä ja seinään oli kirjoitettu mustalla musteella jotain.
"Kushtosmel väk'num tera sisatNezut…" Isak luki ääneen, "Mitä tuokin nyt muka tarkoittaa?"
"Kunnia mahtinoidille", kuului ääni heidän takaansa, joka sai molemmat veljekset hypähtämään säikähdyksestä.
He kääntyivät ja heidän edessään seisoi vanha ja kaunein nainen, mitä he olivat nähneet. Naisen vaaleat hiukset valuivat kuin vesiputous tämän selkää pitkin alas ja hänen violetit silmänsä hehkuivat kuin kekäleet. Nainen poltti pitkää piippua, josta höyrysi vaaleanpunertavaa savua. Tämä ilmestys katseli säikähtäneitä nuoria miehiä hymynkare huulillaan ja nojautui lähemmäs tutkimaan heidän kasvojaan.
"Keitäs nuoria te olette ja mitä teette kaupassani?" nainen kysyi suoristuessaan taas. Hopeatukka oli aivan kauhuissaan, mutta sinisilmäinen oli tuskin sävähtänyt, nainen mietti hymähtäen.
Isak tuntui menettäneen säikähdyksessä puhetaitonsa, joten Lukas suoristautui puhutellakseen naista.
"Oletteko te arvon rouva Madam Natalia?" hän kysyi hermostuneena ja katsoi naista varuillaan.
"Neiti", nainen korjasi heti, "Kyllä vain olen, mutta saanko kysyä mitä kaksi nuorta ja tuntematonta miesnoitaa haluaa minusta? Luulen olevani jo hieman yli teidän lasten pariutumisluokasta."
Isak ja Lukas punastuivat, mutta pudistelivat kiivaasti päitään.
"Mistä tiesitte meidän olevan…"
"Noitia? Voi lapset… se on aika selvää, kun pääsitte kauppaani sen jälkeen, kun olen laittanut oveen suojaloitsun ihmisiä vastaan. Olen jo sulkenut kaupan tältä päivältä ja ajattelin juuri rentoutua, kun vaistosin kahden miesnoidan liikuskelevan talossani", Madam Natalia naurahti silmät välkähdellen.
Hän viittoi heitä tulemaan ulos kaupan puolelta ja sisälle hänen omaan taloonsa. Huone, johon Madam Natalia heidät johdatti, oli tummansävyinen ja täynnä erikoisen näköisiä tavaroita ja kirjoja. Seinillä oli myös arvokkaan näköisiä tikareita ja puukkoja koristeellisissa koteloissaan. Lukas ja Isak eivät tienneet mihin suuntaan päätänsä käännellä ja Madam Natalia viittoikin heitä istumaan samettipäällysteiselle sohvalle. Vanha nainen itse istui isoon nojatuoliin ja veti shaalin syliinsä. Veljekset istuivat sohvalle ihmetellen yhä huonetta. Madam Natalia sivalsi kättään takan suuntaan ja se leimahti heti liekkeihin tuoden lämpöä huoneeseen.
"No niin…", Madam Natalia sanoi korjatessaan asentoaan ja lukiten katseensa nuoriin vieraisiinsa, "Jospa lopultakin kertoisitte keitä olette ja mitä haluatte?"
"Tuota… Minä olen Lukas ja tämä on veljeni Isak. Me olemme joutuneet jättämään kotimme Nordicamassa, kun ihmiset saivat tietää meidän olevan noitia…", Lukas selitti ja yritti pitää katkeruuden poissa äänestään.
"Nordicamasta? En tiennytkään siellä olevan noitia…", Madam Natalia sanoi kiinnostuneena.
"Ei enää…", Isak mutisi ja Madam katsoi häntä.
"Asuitteko kaksin siellä?"
"Asuimme ottovanhempiemme kanssa. He ovat ihmisiä", Lukas selitti ja Madam Natalia tuijotti veljeksiä ihmeissään.
"Ihmisiä? Kyllähän heidän täytyi tietää mitä olette, mutta he silti pitivät teidät? Ohhoh… enpä ole moista pitkiin aikaan kuullutkaan!"
"Niin… He ovat ihmisiä ja sen takia… me emme Isakin kanssa tiedä mitään alkuperästämme. Vanhempamme kuolivat, kun olimme molemmat hyvin pieniä, emmekä muista heistä juuri mitään. Me emme osaa yhtään olla noitia!" Lukas kertoi ja Isak nyökytteli vieressä.
"Vai niin…", Madam Natalia sanoi ja nojasi tuoliinsa, "Ette osaa siis edes perusloitsuja, kuten joilla suojata kotinne tai puolustautua vaaroilta?"
"Emme…", Lukas sanoi hieman häpeillen.
"Minä tein kerran niin…", Isak sanoi yhtäkkiä. Tuntui oudolta kuulla pikkuveljen puhuvan tämän ollessa niin kauan hiljaa, mutta Isak nosti päänsä ylös ja kohtasi Madam Natalian katseen, "Minä menetin malttini ja taikuuteni purkautui ilman, että itse tein mitään. Melkein tapoin erään pojan! Me tarvitsemme apua Madam!"
Lukas ja Madam Natalia tuijottivat Isakia. Lukas ei ollut tajunnutkaan, kuinka paljon tuo virhe kalvoi Isakia.
"Apua?" Madam Natalia toisti, "Mitä apua te minulta pyydätte?" hän näytti hyvin epäilevältä.
Eivät kai he pyydä minua opettamaan heitä? Isak kuuli Madamin ajattelevan ja irvisti. Nainen ei tainnut olla kovin hyvillään ajatuksesta.
"Me toivoisimme, että te voisitte Madam opettaa meitä. Meidän täytyy oppia hallitsemaan voimiamme ja emme tiedä ketään toista jonka puoleen kääntyä. Teidätkin löysimme vain isämme kertomuksien avulla", Lukas sanoi ja katsoi naista vetoavasti.
Madam Natalia huokaisi syvään ja nosti kätensä ohimolleen.
"Ei tule kuuloonkaan!" nainen sanoi jyrkästi.
Lukas ja Isak tuijottivat naisnoitaa.
"Mi…miksi ei?" Lukas kysyi hädissään.
"Mitä luulet nuorimies?" Madam Natalia sanoi ja katsoi miestä tiukasti, "Te olette tyystin kokemattomia ja taikuutenne on tämän veljesi kertomuksen mukaan hyvin arvaamatonta ja mahdollisesti vaarallisen sidottuna tunteisiinne. Pienikin asia voi saada hänet napsahtamaan. Jos olette saaneet elää rauhassa taikuudeltanne kaikki nämä vuodet, se tasapaino on nyt järkkynyt. Isak, sinä olet avannut taikuutesi tiet ja et pysty enää tukahduttamaan sitä. Sinä Lukas, taas tunnut hyvin tasapainoiselta ja rauhalliselta, mutta sitä suuremmalla voimalla ja teholla taikuutesi purkautuu, jos jokin saa sinut pois tolaltasi. Te olette vaaraksi minulle. Ei pelkästään arvaamattomien voimienne takia, mutta te myös voisitte paljastaa minut. Olen saanut elää näin vanhaksi ja haluan vielä viettää elämääni tämän maan päällä, ennen kuin liityn jumalien joukkoon tuonpuoleiseen! "
Lukas ja Isak eivät voineet muuta kuin tuijottaa Madam Nataliaa. Julma totuus iski heihin täydellä painolla. Mitä he nyt tekisivät? Madam Natalia ei ottaisi heitä oppiinsa ja tämän naisen puheet kuulostivat siltä, että myös muutkin noidat ajattelivat samoin. Jos Lukas ja Isak todella olisivat niin vaarallisia, kuin Madam Natalia sanoi, he eivät taatusti löytäisi ketään opettajaa!
Madam Natalia katsoi veljeksiä, jotka tuijottivat toisiaan kauhuissaan ja säikähtäneinä. Vanha nainen tunsi syyllisyyden piston sydämessään, mutta ei hän voinut riskeerata omaa rauhallista elämäänsä kahden tuntemattoman miesnoidan takia, jotka eivät tajunneet tuon taivaallistakaan omasta magiastaan. Hän ei mitenkään voisi ottaa heitä suojiinsa. Kuitenkin nuorten noitien tilanne tuntui niin toivottomalta, että nainen halusi auttaa edes jotenkin.
Sitten hän keksi.
"En voi ottaa teitä opetukseeni tai edes talooni, mutta tiedän erään joka voisi ehkä suostua opettamaan teitä…", vanha noita sanoi. Heti molempien miesten päät nytkähtivät häntä kohti ja Madam Natalia hymähti hymyillen.
"Hän asuu neljän päivän vankkurimatkan päässä täältä Garmian notkossa olevassa pikkukylässä. Hän on kierrellyt paljon maailmaa ja auttoi kerran minua, kun luulin jo kuolevani. Se noita osaa totta vie parantaa! Hänen nimensä on Tino", Madam Natalia sanoi hymyillen muistellessaan kaunista ja siroa noitaa, "Olen hänelle palveluksen velkaa, mutta silti lähetän teidät hänelle… no jaa. Hän on minun mielestäni liian hyväsydäminen omaksi parhaakseen, mutta ehkä se on nyt avuksi teille. Ostakaa kyyti vankkureissa Wuq'lan joelle. Sieltä löydätte opastekyltin kylään"
Lukas ja Isak nousivat ylös kiireellä.
"Kiitoksia paljon! Me lähdemme heti tapaamaan häntä", Lukas sanoi ja nosti Madam Natalian käden ja suuteli sitä kohteliaasti.
Madam naurahti hyvillään ja nousi sitten hakeakseen jotain eräästä lipastosta. Hän tuli takaisin heidän luokseen ja ojensi Lukakselle kauniin kristallikorun.
"Voitteko viedä tämän hänelle ja kertoa minulta terveisiä? Olen ikävöinyt häntä. Niin kohtelias ja ihastuttava mies hän olikaan. Kuunnelkaa häntä tarkoin. Älkää myöskään käyttäkö taikuuttanne ennen kuin olette löytäneet Tinon."
Madam Natalia saattoi veljekset ovelle ja hyvästeli heidät.
"Olen pahoillani, etten voi olla teille muuten avuksi, mutta näinä aikoina…", nainen sanoi hymyillen surullisesti.
"Ymmärrämme kyllä", Lukas sanoi Isakin tuhahtaessa, osoittaen selvästi, ettei ainakaan hän ymmärtänyt.
"Ai niin!" Madam Natalia muisti vielä, "Olkaa hyvin kunnioittavia häntä kohtaan, sillä Tino on itse noitien prinssi!"
"Mitä?!" Lukas ja Isak huudahtivat.
"Tai no, se ei varsinaisesti ole hänen tittelinsä vaan hän on suurnoitien perillinen, mutta me tavalliset noidat kutsumme häntä ja hänen upeaa isoveljeään noitien prinsseiksi. Jos vaikka joskus ihana Ivan herra saisi vallattua Witchlormentin takaisin…"
"Witchlormentin?" Isak kysyi.
Madam Natalia hymyili heille ja kääntyi lähteäkseen.
"Tino kertoo teille kaiken kyllä. Pitäkää huoli matkassanne ja Kushtosmel väk'num tera sisatNezut! ".
.
Natalia thö fangirl :D Natalia on tässä nyt kyllä jo hyvin vanha, mutta jaksaa silti fanittaa Ivania. Toivottavasti Natalia ei kuule Yaosta :'D Poikaparka saa tikarista selkäänsä. Natalia on minusta aivan ihana noita tässä. Älkää suuttuko sille ihan kauhiasti, kun se tyrmäsi Lukaksen ehdotuksen niin jyrkästi D: Isakia ja Lukasta vokotellaan Tur'arassa ja nyt ne lähtee matkalle kohti Tinon kotia. Mathias luultavasti esiintyy ensi luvussa. Olen aloittanut sitä jo jonkin verran, mutta saa nähdä missä välissä ehdin sitä kirjoittaa, kun on tässä nää kaikki ylioppilas hommat tiellä. Ja ensi viikolla on mun tanssikoulun joulunäytöskin ja kaikkee! Jestas joulukuu on täynnä tekemistä ja en ole saanut edes vastausta töistä D: (Oikeesti haluaisin vain maata ja kirjoittaa fanficcejä koko kevään, mutta porukat ei ole ihan samaa mieltä, joten blaa vaan niille)
Inka-Chan: DenNor on kyllä hyvin suloinen pari :D En vain ole koskaan kirjoittanut Lukaksen kaltaisesta tyypistä, joten pelkään, että koko ficistä tulee pannukakku ja kaikki on ihan ooc xD
TheOneWithYou: Paljon onnea vaa-aan, paljon onneaa-aa! xD En koskaan väsy kehuihin. Tämä on sinulle omistettu :)
anonyymi: Kiitoksia kannatuksesta :D Yritän saada jotain aikaiseksi ja jos saan tarmoa ja motivaatiota piirtää niitä Lukaksen otuksia myös :) Minä vaan satun olen surkea piirtämään elukoita -_- Eläimet on piirrettävä jonkin sortin mallin mukaan.
MoustacheMan: On se hienoa, että joku odottaa maanantaita :D Ainoa hyvä puoli maanantaissa on se, että saan päivittää Uhrattua xD Muuten tykkäisin vain vajota maan alle ja nukkua torstaihin asti :'D
SiiseliKiiseli: Pääset ehkä näkemäänkin ne, jos saan piirrettyä niitä :)
MirrorMurderer: Mä punastun x) Kyllä Ivanista ja Yaosta kuullaan. Niillä on vielä tärkeä osa tässä stoorissa :) Kiitos kaikista kehuista. On hienoa, että olen saanut niin hyvää tekstiä aikaan, että se herättää lukijoissa tunteita :D Se on hieno tunne kirjoittajana :)