Heeei!
Hyvää uutta vuotta! Juu sori, että tämä osan kanssa kesti! Mun paras kaveri oli meillä viettämässä uutta vuotta ja kaikki uni- ja päivärytmit on ihan sekaisin xD Hauskaa oli. Saunassa neljältä yöllä, kuudelta nukkumaan, smallvilleä, teenwolfia ja muuten vaan sekoilua. Me myös valettiin tinaa ja mun tina ennusti kaksinaamaisia miehiä ja dinosaurusvauva. Jännä vuosi tulossa siis, mutta toisaalta mun kaveri kroolaa amerikkaan sen tinan mukaan joten…
Nyt kuitenkin uusi luku :D
.
.
.
Tino johti Lukaksen ja Isakin pois kylästä ja koko ajan joku kyläläisistä tervehti häntä iloisesti. Lukas oli hyvin vaikuttunut Tinosta, ja siitä, kuinka kaikki kyläläiset olivat niin ystävällisiä häntä kohtaan.
"Oletko jo lähdössä?" vanhempi portinvartija kysyi ihmeissään Tinolta, kun heidän seurueensa astui ulos kylästä, "Entä Berwald? Eikö hänen pitänyt tavata sinut täällä?"
"Minulle tuli asioita", Tino vastasi ja nyökkäsi kohti noitaveljeksiä, "Voisitko mitenkään kertoa Berwaldille, että tulisi kotiin, sitten, kun hän palaa metsältä?"
"Tietenkin. Näemmekö huomenna?"
"En tiedä vielä. Turvallista yötä", Tino toivotti ja lähti kulkemaan kohti metsän laitaa.
Lukas ja Isak huomasivat pienen polun kulkevan puiden väliin, heidän tullessa metsän reunalle. Tino astui polulle ja kehotti kahta muuta miestä tulemaan perässä.
"Tämä polku vie suoraan mökilleni. Asun siellä yhdessä puolisoni Berwaldin kanssa. Hän on kylän metsästäjä", Tino kertoi heidän taivaltaessa pitkin polkua.
"Mathias kertoi, että keskimetsään ei saa mennä, muuta kuin sinun seurassasi", Lukas huomautti, "Mikä tässä metsässä on vialla?"
Tino vilkaisi Lukasta olkansa yli.
"Vain keskimetsä on vaarallinen. Mietin tosin, olisiko sinulla siellä mitään hätää, Lukas", Tino sanoi, "Keskimetsässä asustaa paljon vaarallisia olentoja, mutta jos sinä kerran tulet toimeen taruolentojen kanssa… hmm…"
Tino ei sanonut enempää, vaan johdatti vain heitä yhä syvemmälle metsään. Kun he saapuivat ison joen luokse, Tino astui pienelle, mutta vankalle sillalle ja Lukas ja Isak seurasivat perässä. Mutta astuessaan sillalta toiselle puolelle jokea, he tunsivat heti jonkin voiman siinä osassa metsää. Lukas näki silmäkulmastaan liikettä, mutta ei nähnyt ketään puiden takana. Tino hymyili tietäväisesti ja viittoi heitä jatkamaan eteenpäin. Koko matkan Tinon mökille, Lukas tunsi silmien tarkkailevan häntä ja varjojen liikkuvan puiden suojissa. Isak taisi tuntea olennot myös, sillä hän kysyi hieman arasti Tinolta, olivatko olennot todella vaarallisia.
"Kyllä Isak", Tino sanoi vakavasti, "Nämä olennot ovat vaarallisia kaikille ihmisille ja noidille. Yksi niistä melkein surmasi mieheni Berwaldin, kun hän tuli ensimmäistä kertaa tähän osaan metsää. Hölmö kun oli ja ei kuunnellut kyläläisten varoituksia. Mutta toisaalta, jos hän ei olisi tullut… emme ehkä olisi nyt yhdessä", Tino sanoi hymyillen, pienen punan kohotessa hänen kasvoilleen.
"Onko Berwaldkin noita?" Lukas kysyi kiinnostuneena.
"Ei. Hän on tavallinen ihminen, mutta hän on hyvin kiltti mies. Vaikka, hänen ulkomuotonsa on hieman… hmm… luotaansa työntävä "
"Mitä? Onko hän ruma?" Isak kysyi.
"ISAK!" Lukas sanoi vihaisena, mutta Tino vain nauroi.
"Hän on komein mies koko maailmassa", Tino hymisi ja Isak ja Lukas vilkaisivat toisiaan tietämättä mitä vastata.
Kun puusto alkoi harveta edessäpäin, he vihdoin saapuivat pienelle aukeamalle, jossa pienellä kummulla kohosi kaunis hirsimökki. Mökki oli tilavan näköinen ja veljekset kuulivat joen virtaavan talon toisella puolella. Tino kiipesi kuistille ja kaksi lintua lensi alas hänen olkapäälleen. Tino vihelsi linnuille pari sointua ja siveli sitten kädellään mökin oven karmeja. Lukas ja Isak tuijottivat ihmeissään, kun ovea ympäröivät punaiset kiemurat hohtivat hieman ja muuttuivat sitten ruskeiksi. Tino avasi oven ja päästi veljekset sisälle.
"Tervetuloa kotiini!" Tino sanoi ja käveli tilavan alakerroksen keittiönurkkaan laittamaan teetä, "Istukaa vaan pöydän ääreen, niin minä laitan teetä ja sitten voimme puhua teidän… tilastanne…"
Lukas ja Isak katselivat alakertaa ihmeissään Tinon hyöriessä keittiössä. Pehmeitä eläinten taljoja ja turkkeja lojui siellä täällä ja iso takka kohosi toisella puolella mökkiä. Kirjahyllyjä ja lipastoja oli runsaasti ja siellä täällä lojui papereita ja sulkakyniä ja luita. Talosta huomasi selvästi, että siellä asui noita, mutta myös toisen henkilön asumisesta mökissä oli todisteita: Parillisia tavaroita, kuten kaksi matkaviittaa naulakossa ja kaksi mukia sohvan edessä olevalla pöydällä, metsästäjälle kuuluvia tavaroita, kuten jousia ja nuolia, siellä täällä ja katossa roikkuvia lihoja kuivumassa. Yhdellä seinällä oli maalattu kuva miehestä, joka oli hyvin paljon Tinon näköinen ja Lukas oletti kuvan esittävän Tinon isoveljeä, Ivania. Tino asetti pöydälle kolme teemukia ja leipäkorin, ja asettui sitten istumaan itsekin. Hän puhalsi hieman teetään ja siemasi pienen hörpyn, ennen kuin katsoi veljiin vakavasti ja alkoi puhua.
"Oletan, että Isakilla on samanlainen merkki rinnassaan, kuin sinulla Lukas?"
Isak nielaisi ja veti sitten paidan rintakehänsä tieltä. Siinä aivan hänen sydämensä päällä oli kaksi pystysuoraa viivaa ja niiden ylitse vaakasuorassa kulki aaltoileva viiva, kuin muodostaen pienen H-kirjaimen.
Ensimmäinen elämä, toinen elämä ja niitä yhdistävä kirous.
Tino huokaisi ja Isak veti paitansa takaisin merkin päälle.
"Milloin tämä tapahtui? Milloin teidät uhrattiin?" Tino kysyi.
Lukas ja Isak katsoivat häntä kauhuissaan.
"Uh-uhrattiin?" Lukas toisti.
Tino katsoi vanhempaan noitaan veljeksistä.
"Te ette siis tienneet, mitä teille tehtiin? Tiedätte kai sentään, että tuo jälki on merkki siitä, että teidät…", Tino sanoi järkyttyneenä, mutta ei näyttänyt pystyvän sanomaan lausettaan loppuun. Hän pudisti päätään, "Mitä, jos minä kerron omasta kokemuksistani teidän kaltaistenne kanssa? Tämä on hyvin arka asia ja voin uskoa, että te ette halua jakaa sitä minun kanssani. Ette ainakaan vielä, jos koskaan."
Lukas ja Isak nyökkäsivät. Asia oli tosiaan hyvin arka asia heille, mutta he halusivat kuulla lisää heidän kaltaisistaan noidista. Tino joi hieman lisää teestään.
"Parasta kai aloittaa Witchlormentin valtaamisesta. Se oli kaunis ja ikivanha noitien kaupunki. Kaupunkia hallitsivat suurnoidat ja sitä suojeltiin, mutta hyvin huolimattomasti, koska vanhat noidat eivät uskoneet tavallisten ihmisten pystyvän vahingoittamaan noitia. He olivat väärässä. Ihmisten määrä ja uudet aseet koituivat oman ylevyytensä sokeuttaneiden noitien kohtaloksi ja kaupunki vallattiin. Noidat joutuivat jättämään Witchlormentin ja pakenemaan ihmisten maailmaan. Myös minä, isoveljeni ja meidän vanhempamme lähdimme Witchlormentista. Omat vanhempani kuolivat roviolla ja minä ja veljeni Ivan jäimme kahden. Vanhempamme uhrasivat itsensä pelastaakseen meidät", Tino sanoi ja hän näytti pienen hetken vaipuvan muistoihinsa. Lukas ja Isak katsoivat suurnoitaa myötätuntoisena ja Tino hymyili heille, "Kaikki noitalapset eivät olleet yhtä onnekkaita kuin me. Elämästä oli tullut hyvin vaarallista. Noidat saivat yleensäkin vain yhden lapsen, joskus harvoin kaksi, ja pienokaiset olivat Witchlormentin valtauksen jälkeen vaarallisia vanhemmille. Pienet noitalapset haittasivat noitien piiloutumista ja monet vanhemmat ajautuivat lopulta hylkäämään lapsensa. Ne vanhemmat eivät tosin voineet elää tekojensa kanssa ja niinpä he surmasivat itsensä tunnontuskien hulluudessa. Joskus hyvin harvoin vanhemmat tekivät jotain, mitä koskaan ei pitäisi tehdä. He tekivät uhrauksen."
Lukas nielaisi ja otti kiinni Isakin kädestä.
"Minä jouduin eroon Ivanista ollessani kaksitoista ja kiertelin ympäri maailmaa kuusi vuotta, ennen kuin päädyin tähän kylään", Tino kertoi ja veljekset katsoivat häntä ihmeissään, "Tapasin matkoillani erään naisen, jolla oli samanlainen merkki. Hänen nimensä oli Vienne. Vienne oli mukava nainen, joka kuoli myöhemmin sairauteen. Hän kertoi, että hänen ollessa kymmenen, hänen isänsä oli päättänyt uhrata tyttären jumalille vastineeksi omasta turvallisuudestaan. Viennen isä oli lävistänyt hänen sydämensä tikarilla ja Vienne oli melkein jo kuollut, kun hänen isänsä muutti mieltään. Viennen isä yritti parantaa hänet verenseisautuksella, mutta pelastaessaan tyttärensä, mies kuoli itse. Viennen eno ja täti ottivat hänet asumaan luokseen ja hän eli melko onnellisen elämän piilossa inkvisition sotureilta."
Tino katsoi merkitsevästi toisia noitia.
"Uhraus antoi Viennelle tuollaisen merkin ja kirouksen. Tai lahjan… kuten hän sanoi. Viennen kirous oli, että hän pystyi peittämään jälkiä. Hänen kykyjensä avulla inkvisition sotilaat eivät koskaan päässeet Viennen ja tämän enon ja tädin jäljille ja he saivat siksi asua rauhassa. Kun kuulin, että Vienne oli kuollut erääseen kulkutautiin, surin häntä hartaasti. Hän oli ollut minulle hyvä, vaikka hänen sukulaisensa eivät olleetkaan antaneet minun jäädä heidän luokseen…", Tino lopetti kertomuksensa.
Lukas ja Isak eivät katsoneet Tinoa, tämän lopettaessa. Lukas ajatteli omia, oikeita, vanhempiaan ja sitä mitä he olivat tehneet. Hän pudisti päätään rajusti ja sulki silmänsä pakottaen muistot pois mielestään. Hän ei halunnut muistaa! Hänen vanhempansa olivat Alldin ja Delminde! Isak oli ollut liian pieni käsittääkseen koko tapahtunutta, mutta oli tietenkin nähnyt sen kaiken Lukaksen mielestä. Isak ei kuitenkaan ajatellut asiaa samalla tavalla kuin Lukas. Lukas muisti kaiken, vaikka ei koskaan antanutkaan muistojen paeta paikasta, johon hän oli ne lukinnut. Isak ei muistanut mitään henkilökohtaisesti biologisista vanhemmistaan. Tälle Alldin ja Delminde olivat oikeat vanhemmat.
Lukas tunsi yhtäkkiä käden laskeutuvan olkapäälleen ja kohottaessaan katseensa, hän näki Tinon seisovan hänen vierellään hymyillen surullisesti.
"Olen pahoillani teidän molempien puolesta", hän sanoi hiljaa, "Ihmiset, noidat… me ajaudumme epätoivoisiin tekoihin epätoivon aikoina. Se on meidän luontomme…"
Isak pyyhkäisi silmiään rajusti kädellään ja Tino laski toisen kätensä tämän olalle. Tino puristi heidän olkapäitään hieman ja lähti sitten ovelle.
"Berwald taitaa olla tulossa. Minä laitan ruokaa heti, kun hän saapuu ja olen esitellyt teidät."
Lukas ja Isak kokosivat itsensä ja nousivat ylös tervehtiäkseen uuden opettajansa puolisoa ja pian ovi avautuikin ja sisään astui pelottavin mies, jonka he olivat koskaan nähneet. Mies oli pitkä. Pitempi kuin Mathias ja hänen kasvonsa olivat pelottavat ja silmät säkenöivän siniset. Mies kantoi peuran ruhoa selässään ja tappavan terävä miekka oli kiinni hänen vyöllään. Kaikki miehessä kirkui voimaa ja Lukaksen teki mieli napata Isak ja paeta siltä seisomalta ja ainoa mikä piti hänet siinä seisomassa oli Tino.
Suurnoidan kasvoille levisi kaunis ja rakastava hymy, kun tämä meni miestä vastaan. Pelottava mies, Berwald, laski peuran alas ja avasi kätensä ottaakseen Tinon syleilyynsä. Tino oli hyvin pieni miehen rinnalla, mutta he näyttivät pelaavan hyvin yhteen. Tino nousi varpailleen ja Berwald kumartui hieman ja he vaihtoivat nopean suudelman, ennen kuin Tino kääntyi noitaveljeksiin päin. Berwaldkin kääntyi katsomaan heitä kysyvä ilme kasvoillaan.
"Berwald, tässä ovat Lukas ja Isak. He ovat noitia ja minä olen luvannut ryhtyä heidän opettajakseen! Kutsuin heidät myös asumaan kanssamme niin kauaksi aikaa, kun he vain haluavat", Tino sanoi äänellä, joka ei jättänyt tilaa vastaväitteille.
Berwald huokaisi ja pörrötti puolisonsa hiuksia.
"Minulla ei taida olla sanaa siihen asiaan?"
"Ei ole rakas!" Tino nauroi ja Berwaldin kasvoille nousi pieni hymy, tämän katsoessa aviomiestään.
Lukas tunsi syvää hengenheimolaisuutta miestä kohtaan. Tämäkään ei selvästi osannut ilmaista tunteitaan kasvoillaan. Berwald kääntyi nyt veljeksiin päin ja ojensi valtavan kätensä heitä kohti. Lukas tarttui siihen rohkeasti.
"Hei, minä olen Berwald. Toivottavasti tulette viihtymään luonamme. Tino voi olla joskus hieman jääräpäinen, mutta hän on lempeä sielu", Berwald sanoi ja Tino huitaisi miestään käsivarteen ärtyneenä.
"Lukas. Emmeköhän me tule toimeen", Lukas esittäytyi ja Berwald nyökkäsi hyväksyvästi.
"Isak", Isak sanoi Lukaksen selän takaa nyrpeä ilme kasvoillaan ja kieltäytyi kättelemästä iso miestä edessään.
Tino toi keittiöstä ison veitsen ja ojensi sen miehelleen, joka raahasi peuran ruhon ulos kuistille paloitellakseen lihan. Tino kehotti miehiä kertomaan elämästään mennessään itse keittiöön valmistamaan ruokaa.
"Kertokaa millaista Nordicamassa on? En ole koskaan käynyt kaupungin muurien sisäpuolella", Tino sanoi ja Lukas antoi Isakin vastata, koska tämähän kaupungilla oli enemmän kulkenut.
"Se on iso ja sokkeloinen paikka. Rikkaimmat asuvat keskellä ja köyhimmät muurin vieressä. Se on aika vaarallinen paikka, jos ei osaa pitää varaansa", Isak kertoi.
"Sinä selvästi osaat", Tino sanoi hymyillen ja vinkkasi Isakille silmää. Isak hymyili salaliittolaisen tapaan pikaisesti.
Tinon työnsi vadillisen lihaa uuniin ja istuutui taas pöydän ääreen Lukaksen ja Isakin kanssa.
"Meidän pitäisi varmaan hieman keskustella teidän opettamisestanne", Tino sanoi ja Lukas valpastui heti. Tätä hän oli odottanut!
"Minä en ole koskaan opettanut ketään, joten en voi vannoa, että olisin hyvä, mutta teen parhaani. Ensimmäiseksi voisimme perehtyä noitien tapoihin ja rituaaleihin. Uskon, että te ette ole tehneet yhtään puhdistautumisrituaaleja sitten lapsuuden. Huomaan myös ettei teillä kummallakaan ole omaa luupussia", Tino sanoi pudistellen päätään ja näyttäen omaa kilisevää pussia vyöllään, "Se on hoidettava pikimmiten. Sitten voisimme kai alkaa perusloitsuista ja sellaisesta. Haluan myös perehtyä teidän erityisvoimiinne. Sinun Isak pitää oppia hallitsemaan kykyäsi. Olen päätellyt, ettet sinä hallitse mielten manipulointia juuri ollenkaan", Tino sanoi Isakille.
"Voitko sinä todellakin opettaa minua sulkemaan kaikki ärsyttävät ajatukset pois?!" Isak kysyi innoissaan.
"Jos sinulla on tarpeeksi tahtoa, se onnistuu kyllä", Tino vakuutti ja Isakin silmät loistivat toivosta, "Ja sinä Lukas saat oppia hallitsemaan kykyäsi olentoihin. Jos opit avaamaan voimiesi lukot, pystyt varmasti käskemään mitä tahansa olentoja tekemään juuri niin kuin sinä haluat. Enkä tarkoita nyt vain taruolentoja, vaan myös tavallisia eläimiä. Teillä kahdella on paljon tehtävää!"
.
.
.
Noitavainot on surullisia :(
anonyymi: Tässä vastaus cliffiin :D Juu mekin katsotaan lumiukko aina. Se kappale on niin ihana :)
TheOneWithYou: Jee! Hyvä 'Saara'! Tsemppiä kirjoittamiseen :D Kiitos kommentista
Guest: Anteeksi, jouduit odottamaan pari päivää pitempään
SiiseliKiiseli: En käy ihmisten kurkkuun kiinni, jos eivät kommentoi :D Kommentit ovat vain ihana tsemppi ja inspis lähde minulle :) Rakastan kommentteja!
MirrorMurderer: Mathias on ihana henkilö kirjoittaa :D Stalkkaa vain jatkossakin tarinoitani :D