Moroo!
Anteeksi, etten ole saanut päivitettyä maanantaisin! On hieman ollut ongelmia saada motivaatiota kirjoittaa. Älkää huoliko, kirjoitan tämän kyllä loppuun! On vain hieman sellaista motivaation puutetta. Olen tosin tässä piirtänyt pientä kuvitusta Vainotusta. Sellanen sarjakuvan pätkä yhdestä SuFIn kohtauksesta siitä :) Yritän saada sen dA:han jossain vaiheessa. Laitan taas linkin tuonne mun sivulleni sitten.
.
.
.
Illalla Tino ohjasi veljekset ylimpään kerrokseen mökissä. Tino oli siivonnut vintin ja asettanut sen lattialle paljon taljoja vuoteeksi ja paikka näytti oikein viihtyisältä, koska suurnoita oli jättänyt kattoon roikkumaan värikkäitä koristeita.
Lukas ja Isak kipusivat viimeiset tikkaat ylös ja Tino toivotti heille hyvää yötä ja lupasi opetuksen alkavan seuraavana päivänä. Lukas ja Isak olivat tyytyväisiä nopeaan toimintaan ja asettuivat alas vuoteelleen. Isak nukahti melkein siinä samassa, mutta Lukas ei meinannut saada unen päästä kiinni. Hän kuunteli, kun Tino ja Berwald juttelivat hiljaa lempeällä äänellä ja kiipesivät sitten omalle tasanteelleen. Berwald tuntui mutisevan jotain häiriötekijöistä hänen ja Tinon iltatoimille, mutta pian sen jälkeen mökkiin laskeutui syvä hiljaisuus. Lukas kierähti selälleen tuijottamaan katosta roikkuvia talismaaneja ja miettimään mitä Tino oli aikaisemmin sanonut.
"Ihmiset, noidat… me ajaudumme epätoivoisiin tekoihin epätoivon aikoina. Se on meidän luontomme…"
Lukaksen mieleen nousi kahden ihmisen kasvot. Hänen oikeat vanhempansa. Lukas sulki silmänsä kiireesti ja pakotti muistot pois. Hän ei ajatellut heitä. Hän ei ajattelisi heitä. He eivät kuuluneet hänen ja Isakin elämään.
Isak heräsi ihanaan mausteiseen tuoksuun, joka leijaili koko mökissä. Hän nousi ylös hieroen silmiään ja katsahti yhä nukkuvaan veljeensä. Isak ryömi varovasti tikaspuille ja alkoi laskeutua alas. Berwald ja Tino olivat jo nousseet ja kakkostasanteelta Isak näki Tinon istuvan isolla sohvalla ympärillään iso määrä papereita ja kirjoja. Kun Isak tuli alas asti, hän huomasi Berwaldin nojailemassa keittiötasanteeseen ja vahtivan isoa pannua kahvia. Pöydällä oli kulhollinen puuroa ja kuppi kanelia ja Isakin tunsi heti vatsansa kurnivan. Tino katsahti ylös papereistaan ja hymyili pojalle.
"Huomenta Isak, ole hyvä ja ota ruokaa. Berwald, annatko hänelle lautasen", Tino sanoi ja Berwald murahti myöntyvästi ja avasi alakaapin ottaakseen syvän lautasen Isakille.
Isak otti lautasen vastaan ja istuutui pöydän ääreen. Hän otti puuroa ja sipaisi päälle kanelia. Puuro oli herkullista! Hän söi hyvällä ruokahalulla ja Tino hymyili Berwaldille papereidensa keskeltä.
"Näyttää maistuvan. Berwaldin ruuanlaittotaidot ylittävät kohta minun."
Isak katsahti yllättyneenä suurnoidan puolisoon, joka katseli ulos ikkunasta vaatimattoman näköisenä. Hän ei tiennyt, että tämäkin osasi laittaa ruokaa. Alldin ei ollut kotona osannut varmaan edes keittää vettä!
Lukas liittyi seuraan Isakin ottaessa toista annosta ja Berwald tarjosi heille molemmille kahvia. Lukas kiitti kohteliaasti ja otti iloisena kupin vastaan. Siitä oli liian pitkä aika, kun hän oli saanut kahvia! Berwald ojensi kahvimukin myös Tinolle ja istuutui sohvan käsinojalle katselemaan puolisonsa papereita.
"Rad'mlyjez? Mitä tässä sanotaan Tino?" mies kysyi ja näytti Tinolle kirjaa, jonka oli poiminut pinosta.
"Riitit. Meidän on tehtävä puhdistautumisriitti. Tiedäthän sinä. Sen, jossa mennään lammelle ja lausutaan pari hienolta kuulostavaa lausetta ja puhdistetaan kädet ja kasvot. Ja jos on kulunut kauan, kun sen on viimeksi tehnyt, niin koko keho", Tino selvensi ja Berwald nyökkäsi.
"Niin se", sitten pitkä mies naurahti lempeästi, "Sinä olit tekemässä sitä riittiä, kun ensi kertaa näin sinut", hän vastasi Tinon kysyvään katseeseen.
Tino punastui hieman ja mätkäisi miestään reiteen.
"Tirkistelijä!"
Berwald ei näyttänyt yhtään katuvalta vaan hymisi vain hyväntuulisena. Isak ja Lukas katsoivat toisiaan hieman vaivaantuneena, hieman huvittuneina. Tinolla ja Berwaldilla tuntui olevan tosi hyvä suhde. Tino otti Berwaldin kädestä riittikirjan ja nousi ylös tullakseen veljesten luokse.
"Nyt kun olette syöneet, me voisimme lähteä vähän matkan päässä olevalle lammelle. Teemme riitin siellä. Berwald saa jäädä tänne. Kolme noitaa metsässä voi olla hieman liikaa siellä asuville hirviöille, ja vaikka ne eivät koske meihin, hän voisi olla vaarassa."
"Hirviöitä? Mistä tiedät, etteivät ne hyökkää meidän kimppuumme?!" Isak sanoi ääni epävarmana.
"Koska ne hieman pelkäävät minua ja onhan meillä Lukas", Tino sanoi katsoen Lukakseen päin.
"Mutta… mutta enhän minä vielä osaa mitään! Kaikki oliot, jotka ovat tulleet luokseni, ovat olleet jo valmiiksi rauhantahtoisia!" Lukas sanoi hieman hädissään.
Tino huitaisi hänen huolensa kädellään ja kyykistyi erään kaapin eteen ottaakseen sieltä pari purnukkaa täynnä punaista ainetta.
"Ovatko ne sitten olleet hyväntahtoisia muita kohtaan?"
Lukas ei osannut vastata hänelle.
Tino suoristautui ja hymyili miehelle.
"Niinpä. No niin, mennään sitten", hän sanoi ja meni vielä suukottamaan Berwaldia sohvan luokse.
Tino laski ne kaksi punaista purnukkaa pussiin, jonka hän sitten heitti olalleen ja saapasteli ulos mökistä lämpimään aamuun. Veljekset tulivat hänen perässään ja niin kaikki kolme noitaa lampsivat suoraan metsään. Ensi alkuun puut olivat hyvin tiheässä, mutta mitä pidemmälle he kulkivat, sitä väljemmäksi metsä kävi. Tosin ylhäällä puiden oksat peittivät taivaan melkein kokonaan näkyvistä ja metsässä oli aika hämärää ollakseen melkein keskipäivä. Pian pensaiden ja puunrunkojen takaa ilmestyi kaunis lampi. Sen tumma pinta väräjöi hieman pienessä tuulen henkäyksessä heidän tullessa sen reunalle. Tino laski olallaan pitelemänsä pussukan maahan ja asetti ne kaksi purnukkaa lammen reunalle. Sitten hän heitti shaalin päältään pois ja alkoi riisuutua. Veljekset katsoivat, kun suurnoita riisuutui alastomaksi ja käveli sitten lampeen. Tino kääntyi heihin päin vihdoin ollessaan vyötäröön asti vedessä ja naurahti huvittuneena.
"Teidän täytyy suorittaa riitti. On kunniallista noidille osoittaa arvostusta ja kiitollisuutta jumalille!" Tino sanoi ja Lukas ja Isak alkoivat hekin riisua vaatteitaan.
Kun kaikki kolme noitaa olivat vihdoin vedessä, Tino alkoi opettaa heille riittiä.
"Ensiksi kiitämme jumalia maasta, ilmasta ja vedestä ja sitten pesemme kasvomme ja kätemme. Tässä tapauksessa koko ruumiimme. Sitten minä autan teitä hieman mutkikkaammassa osuudessa, joka ei kuulu arkiseen puhdistumisriittiin. Normaalisti riittäisi pelkkä kiitos, pesu ja voiman kierre, mutta te tarvitsette eräänlaista palautusta vereenne. Aloitetaan kuitenkin kiitoksesta ja pesusta", Tino neuvoi ja Lukas ja Isak terästäytyivät heidän ensimmäiseen puhdistautumisrituaaliin.
"Kushtosmel väk'num Harte'vulws. Tarkitostd q's Tehmq! Tarkitostd q's Olm'a! Tarkitostd q's Livsra!" Tino sanoi kuuluvaan ääneen ja Lukas ja Isak toistivat sanat hieman haparoiden.
Sitten Tino kehotti heitä peseytymään. Lukas kumartui vedenpinnan ylle ja laski kätensä ottamaan vettä kämmeniinsä. Hän pesi kätensä ja sitten kasvonsa ja tunsi aivan uudenlaisen raikkauden ja energian tulvivan häneen. Hänen käsikarvansa nousivat pystyyn ja hänen ihonsa päällä tuntui tanssivan sähköinen kerros. Se oli upeaa! Lukas pesi kiireesti loputkin kehostaan ja tunsi itsensä puhtaammaksi, kuin koskaan. Hän ei ollut tajunnutkaan kuinka pölyinen ja likainen hän oli!
Isak tunsi samanlaista harmoniaa peseytyessään ja hän kuuli pieniä kuiskauksia mielessään. Toisten ajatukset tuntuivat puhdistautuvan samalla lailla, kun hän tunsi puhdistuvansa itsekin. Ne eivät satuttaneet häntä, mutta Isak ei ymmärtänyt sitä kieltä, mitä ne kuiskivat hänelle. Tino oli hakenut punaiset purnukat sillä välin, kun veljekset olivat peseytyneet ja hän avasi nyt toisen purnukoista. Hän kastoi sormensa punaiseen maalin kaltaiseen aineeseen ja tuli ensin Lukaksen luokse.
"Koska olet jäljellä olevan sukusi vanhin, magiasi on puolet ja puolet molempia vanhempiasi voimasta. Sekä isäsi että äitisi taikavoima lepää sisälläsi ja tekee sinusta omamme. Kuulut noitiin ja se on kohtalosi tässä maailmassa!"
Tino piirsi Lukaksen olkapäihin ja käsivarsiin merkkejä ja siirtyi sitten piirtämään ison symbolin hänen rintakehäänsä ja hänen selkäpuolelleen lapaluiden väliin. Suurnoita käski hänen odottaa ja haki toisen purnukan mennessään puolestaan Isakin luokse.
"Nuorempana perheestäsi sinä kannat mukanasi perintöä neljästä ihmisestä. Vanhemmistasi ja isovanhemmistasi. Olette veljesi kanssa yhden vertaisia. Neljän noidan taikavoima lepää sisälläsi ja tekee sinusta omamme. Kuulut noitiin ja se on kohtalosi tässä maailmassa!"
Tino piirsi samanlaiset merkit myös Isakin ihoon ja meni sitten seisomaan heidän eteensä. Hän meni hieman syvemmälle, että saattoi yhä seisoa suorassa, mutta niin että hänen kätensä olivat veden pinnan alapuolella.
"Meitä on kolme noitaa tässä. Veremme on erilaista, mutta lähtöisin kaikki samasta. Luonto hoivaa meitä ja jumalat ottavat meidät vastaan, kun kuolemme. Me olemme osa maailmaa! Kushtosmel väk'num Harte'vulws!" Tino huudahti ja roiskautti vettä ilmaan. Hän nauroi iloisesti heitti lisää vettä ilmaan.
Lukasta hieman kummastutti ensin moinen käytös, mutta pian hän tunsi miten riemu tulvi häneenkin. Se ei ollut tavallista naurua aiheuttavaa kuplivaa tunnetta, vaan rajua ja voimakasta puhdasta riemua. Kuin kaikki maailmassa olisi hyvin ja heitä ei voisi kukaan satuttaa. Lukas kohotti kasvonsa ylös ja tunsi pienen yksinäisen kyyneleen vierivän alas. Hän ei osannut sanoa tai tehdä mitään muuta kuin kuiskata pienellä äänellä pienen kiitoksen.
Isak tunsi kaikkien estojen lähtevän hänestä ja hän liittyi Tinon seuraan roiskimaan vettä ympärilleen. Hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut itseään niin lapseksi. Kaikki oli hyvin. Mikään ei voisi satuttaa häntä. Ääniä ei ollut. Oli vain Isak, Lukas ja Tino!
Tosi pitkältä tuntuneen ajan jälkeen he vihdoin olivat taas lähellä lammen reunaa. Lukas pesi hiuksiaan ja Isak huljutteli käsiään Tinon istuessa jo housut jalassaan isolla kivellä maan päällä. Hän hyräili kauniilta kuulostavaa sävelmää ja tuijotteli hyväntuulisena lammelle. Lukas nousi ylös lammesta ja kuivasi itsensä kankaaseen, jonka Tino oli ottanut pussista. Lukas ojensi kankaan Isakille, kun tämä nousi ylös ja he pukivat päälleen Tinon yhä istuessa kivenlohkareella.
"Oliko se siinä?" Isak kysyi ja Tino katsahti alas häneen.
"Kyllä. Minä autoin tällä kertaa teitä voimankierteessä, mutta kun sen on kerran tuntenut, sen osaa sitten jatkossa itse. Vaisto katsokaas opastaa!"
"Oliko se voimankierre se… riemu, joka tuntui minussa?" Lukas kysyi ja Tino nyökkäsi noustessaan ylös ja hypätessään alas kiveltä.
"Ihana tunne vai mitä? Kerrotaan, että siltä tuntuu, kun jumalat ottavat meidät luokseen. Nyt pitää kuitenkin palata. Berwald lupasi laittaa tänään ruuan ja haluan olla paikalla syömässä sitä!"
Tino puki päälleen nopeasti ja lähti sitten hilpeästi kulkemaan samaa reittiä takaisin mökille, jota pitkin he olivat tulleet lammelle. Lukas ja Isak tulivat hieman taaempana ja he keskustelivat hiljaa juuri kokemastaan, kun Lukas tunsi jonkin tuijottavan häntä. Hän kääntyi katsomaan sivulleen ja näki jotain, mikä salpasi hänen henkensä.
Suuri, järkyttävän suuri hirviö seisoi neljällä jalallaan aivan hänen sivullaan. Se oli niin lähellä, että Lukas voisi koskettaa sitä, jos astuisi pari askelta eteenpäin. Se hengitti rahisevan kuuluvasti ja sen silmät olivat valkoiset, ilman pupilleja. Se näytti hieman sudelta, jos susilla nyt lähtisi teräviä piikkejä selkärangasta. Isak kääntyi myös, huomatessaan Lukaksen pysähtyneen.
"AA…!"
Lukas läimäytti kätensä Isakin suun eteen ja piti tätä paikoillaan hirviön tuijottaessa häntä.
"Lukas! Isak!"
Tino oli huomannut heidän jääneen jälkeen ja tuli nyt heitä kohden. Hän huomasi hirviön ja kohotti heti kätensä, mutta Lukas sihahti hänelle. Tino häkeltyi ja pysähtyi. Lukas tuijotti hirviötä haastavasti ja se tarkkaili häntä jännittyneenä, kuin pohtien hyökkäisikö vai ei. Lukas rypisti otsaansa ja tuijotti hirviötä suoraan silmiin. Hän näki omien silmiensä sinisyyden heijastuvan hirviön silmistä ja yhtäkkiä otus murahti ja kääntyi. Se tuijotti hetken Tinoa ja löntysti sitten takaisin metsän siimeksiin pitkän karvaisen hännän katkoessa oksia perässään.
Isakin polvet pettivät ja hän lysähti maahan polvilleen hengittäen kiivaasti. Lukas seisoi paikoillaan pelokkaana ja hieman järkyttyneenä. Tino tuli hänen luokseen ja nyt noidan kasvoilla oli vihainen ilme.
"Oletko tärähtänyt? Se olisi voinut tappaa teidät molemmat! Te ette osaa puolustaa itseänne vielä niin hyvin, että voisitte peitota tuon! Vaikka sanoinkin, että sinulla on voimia olentojen kanssa, se ei merkitse sitä, että voit mennä ottamaan tuollaisia riskejä!" Tino sanoi vihaisesti ja Lukas katsoi tätä ilmeettömästi, mutta pienen katumuksen pistoksen sisällään.
"Minusta vain tuntui siltä, että se ei satuttaisi minua…", hän sanoi ja Tino huokaisi hieroen niskaansa.
"Hyvä on. Tajuan, että kykysi saa sinut tuntemaan erilailla noita otuksia kohtaan, mutta sinun pitää oppia ymmärtämään Lukas, että vaikka pystyisit kontrolloimaan kaikkia maailman otuksia, on aina niitä, jotka ovat luonnostaan meille vaarallisia. Se että saat jonkun hirviön tekemään kuperkeikkoja, ei tarkoita, ettei se tappaisi sinua heti, kun mielesi herpaantuu."
Lukas ja Tino tuijottivat toisiaan ja se rikkoutui vasta, kun Isak kirosi maasta heidän vierestään.
"Oli miten oli, MINÄ en halua niitä lähelleni, olivat ne sitten kesyjä tai eivät!"
Tinon suupieliä alkoi nykiä ja Lukaskin hymähti veljensä valitukselle. Hän auttoi Isakin taas pystyyn ja katsoi Tinoa anteeksipyytäen, mutta Tino ei näyttänyt enää yhtään vihaiselta.
"Minä en ole vihainen sinulle Lukas. Olin vain huolissani, koska juuri tuo hirviö melkein tappoi Berwaldin…", Tino sanoi vielä ennen kuin kääntyi taas kulkemaan kohti mökkiä. Lukas ja Isak tulivat hänen perässään ja he kulkivat hiljaisuudessa loppumatkan mökille.
.
.
Lukas parka, kun sen hienoa pelastusta ei arvostettu D: Mutta Tino ei vain halua sinun kuolevan rakas! Isak ei tietenkään ole kovin innoissaan siitä, että sen täytyy palata tuonne metikköön toistekin, mutta siltä nyt ei kysytä :D Ensi luvussa saadaan ehkä jo Kaoru kuvioihin =3 Mathias ainakin tulee riehumaan sinne mökille :D
Guest: Tätä on tulossa vielä monta lukua :D
Furretina: Kuulostaa kyllä hauskalta :D Mutta taidan kyllä jättää Arthurin ihan ihmiseksi. Hänellä tosin on kiinnostusta taikuutta kohtaan ja sen vuoksi on mahdollisuus, että Tino opettaa/on opettanut häntä tekemään taikajuomia tai muuta sellaista. Arthur pitää magiasta, mutta hän on silti yhä kirkonmies ja ei usko noitien jumaliin. Hän uskoo kristinuskon jumalan olevan sama jumala, kuin noitien jumalat ja on muutenkin hyvin avoin kaikkea uutta kohtaan.
TheOneWithYou: SITÄ TARVITAAN! :D
anonyymi: Ne on surullisia tapauksia D: Poikaparat, mutta niille on kyllä luvassa myös kaikkee kivaa tulevaisuudessa, kun ne on nyt vihdoin päässeet tuonne Garmian notkoon =3
SiiseliKiiseli: Siinä on tosiaan mulle päänvaivaa xD Toivottavasti saan keksittyä niille uskottavia oppitunteja. En tosin ala ihan kaikkea kuvailemaan, mutta jotakin on keksittävä :D