Moroo!
Uusi luku :D Olkaa iloisia. Hohhoi, ystävänpäivä tulossa. Tietää kyllä miten se päivä sujuu. Paljon suklaata ja melkein koko päivä Tumblrissa. Onneksi sentään sinä päivänä on tanssia, mun lempiopettajan johdolla. Toivottavasti tanssiminen auttaa tai järjestän ensi vuonna The Valentai's day leffasta tutun Vihaan ystävänpäivää-juhlat!
.
.
.
Päivät kuluivat nopeasti Tinon opettaessa Lukakselle ja Isakille perusmagiaa ja lopulta he siirtyivät loitsukirjojen pariin. Loitsut oli kirjoitettu noitien kielellä, joten veljeksien oli täytynyt alkaa oppia sitäkin. Perusloitsut sujuivat jo hyvin molemmilta ja Lukas ja Isak tunsivat itsensä vahvemmiksi. Tino opetti mahdollisimman selvästi, mutta välillä tämän innokas puheensa meni hieman sivuteille ja Lukas joutui tuon tuostakin muistuttamaan opettajaansa aiheesta. Tino myös antoi molemmille miehille oman luupussin ja Berwald auttoi heitä metsästämään pari pieneläintä. Tino näytti heille miten luut puhdistetaan ja opetti heille kiitosrukouksen, joka sai luut hehkumaan hetken kirkkaina. Suurnoita kertoi, että tiukanpaikan tullen luut saattoivat antaa tarvittavaa lisävoimaa loitsuihin.
Berwald kävi metsällä ja satunnaisesti kylässä myymässä saalista. Lukas huomasi tulevansa hyvin toimeen miehen kanssa ja usein iltaisin pelasi tämän kanssa tammea olohuoneen pienellä pöydällä. Tino touhusi milloin mitäkin ja usein seurasi Lukaksen ja Berwaldin peliä iltaisin. Berwald ja Lukas eivät puhuneet paljoa, mutta se sopi molemmille miehille oikein hyvin.
Mathias kävi kylässä usein ja Lukas huomasi tottuvansa tämän läsnäoloon. Mathias oli äänekäs, mutta se ei oikeastaan ollut ärsyttävää, jos tämän jutut olivat sopivan hillittyjä. Miehen mukava ääni toi mökkiin iloisen ilman ja joskus tämän jutut olivat jopa mielenkiintoisia Lukaksen mielestä.
Vain Isak ei tuntunut viihtyvän heidän uudessa elämässään.
Hän kaipasi kaupunkia.
Isak oli tottunut kävelemään kotona Nordicamassa kapeita kujia ja salaisia reittejä ja liikkumaan yksin. Tinon kotona tuota mahdollisuutta ei ollut. Ulkona oli pelkkää vihreää metsää. Ei mitään muuta. Hän piti Tinosta ja Berwaldista paljon, mutta hän ei vain voinut rentoutua keskellä metsää sijaitsevassa mökissä.
Isak tuijotti alas vinttikerroksesta ja mutristi huuliaan. Tino tavoitti miehen katseen ja viittilöi tätä tulemaan alas. Isak kapusi tikaspuut alakerrokseen ja tuli istumaan Tinon ja Lukaksen viereen sohvalle. Berwald oli juuri tullut kylästä tapaamasta Mathiaksen vanhempia, jotka kuulemma olivat majoittaneet häntä, ennen kuin hän ja Tino olivat muuttaneet yhteen. Nyt metsästäjä istuutui lähelle Tinoa lukemaan kirjaa.
"Minä ajattelin, että alkaisimme nyt opetella verenseisautusta", Tino ilmoitti.
"Selvä, miten se toimii?" Lukas kysyi.
"Minähän olen kertonut teille sen tarinan miten noitien kerrotaan saaneen verenseisautuksen taito, enkö olekin?" Lukas ja Isak nyökkäsivät ja Tino jatkoi, "No, tämä taito on hyvin uuvuttavaa ja sanon nyt teille pari sääntöä: Yksi, välttäkää sen tekemistä ilman lämmittäjää. Kaksi, älkää tehkö sitä tajuttomalle henkilölle. Nämä ovat verenseisautuksen säännöt."
"Mitä tarkoitat lämmittäjällä?" Isak kysyi.
Tino otti verenseisautuksesta kertovan kirjan ja näytti heille sitä kuvaa, jonka Isak oli jo kerran nähnyt.
"Huomaatteko, tämän miehen kädet hohtavat punaista, sillä niihin on kerääntynyt kaikki lämpö ja parantava voima parantajasta itsestään. Verenseisautuksessa, sen tekijän lämpötila tippuu vaarallisen paljon ja jos hänellä ei ole ketään, joka auttaa häntä pysymään lämpimänä, parantaja voi kuolla seisautuksen aikana tai sen jälkeen", Tino kertoi.
Hän kääri pitkähihaisen paitansa hihat kyynärpäihin ja Isak ja Lukas katsoivat, kun miehen kasvoilta alkoi lähteä väri ja hänen kätensä alkoivat pikkuhiljaa hohtaa punaisina. Tino antoi heidän hetken katsoa hänen käsiään ja palautti ne sitten normaaleiksi. Puna palasi noidan kasvoille ja Tino hymyili heille.
"Te olette oppineet tuntemaan magianne, kuin se olisi uusi raajanne. Nyt teidän pitää kurkottaa se raaja käsiinne. Teidän pitää siirtää magianne täältä…", Tino vei oikean kätensä rinnalleen, "…tänne!" Tino vei käden vasemman käden kämmenelle.
"Se on hankalaa ja vie aikaa, mutta yrittäkää opetella sitä aina, kun ehditte. Kun onnistutte, ette luultavasti jaksa pitää magiaanne kovin kauaa käsissänne, joten älkää huolestuko, jos se palaa nopeasti oikealle paikalleen", Tino selitti.
Isak tuijotti käsiään ja veti kätensä rinnalleen ja sitten toiselle kädelleen, kuten Tino.
"Voiko magia jäädä jumiin käsiin? Mitä jos en saa sitä enää takaisin ja jäädyn kuoliaaksi?" hän kysyi pelokkaana.
"Se ei ole mahdollista", Tino rauhoitteli, "Magiasi ei kuulu käsiisi, vaan sydämesi viereen. Kädet ovat vain kanava taikuuden siirtoon, joten ole huoleti."
Koko iltapäivän Lukas ja Isak yrittivät saada taikuuttaan liikkumaan, mutta se oli todella hankalaa ja uuvuttavaa. Oli kuin magia olisi liimattu kiinni sen oikealle paikalle ja Lukaksen täytyi repiä sitä pakolla muualle. Isak näytti turhautuvan hetki hetkeltä enemmän ja viimein tömisteli vinttikerrokseen mutisten manauksia matkallaan. Lukas yritti vielä hetken, mutta mikään ei tuntunut liikkuvan. Magia vain hieman venyi, mutta palasi siinä samassa takaisin.
Seuraavana päivänä Lukas ja Isak harjoittelivat taas verenseisautusta. Tino oli kehottanut heitä harjoittelemaan sitä niin usein, kuin he pystyivät ja Lukas oli hyvin periksi antamaton. Itse suurnoita oli lähtenyt hakemaan kasviksia mökin takana olevalta kasvimaalta, jättäen veljekset harjoittelemaan. Lopulta Lukas ei enää jaksanut, vaan nojasi sohvan selkänojaan ja päästi syvän huokauksen.
"Ei tästä tule mitään!" Isak sanoi kiukkuisesti hänen vierestään.
"No me vasta aloitimme…", Lukas sanoi, "Kyllä tämä varmaan pian alkaa sujua. Sillä välin voisimme vaikka käydä kävelyllä."
"Missä? Tuolla metsässäkö, joka kuhisee vaarallisia otuksia?" Isak kysyi ärtyneenä.
Mikä Lukasta kiehtoi tuossa metsässä?
"Jos Tino tulee mukaan, olemme ihan turvassa", Lukas sanoi ja Isak mulkaisi häntä.
"Helppohan teidän on mennä sinne! Tino on suurnoita ja vahva ja sinulla on tuo kumma taito lepyttää kaikki otukset! Mitä minä osaan? Lukea niiden ajatukset siitä kuinka ne haluavat vain pistellä minut poskeensa! Minä en pidä tuosta metsästä!" Isak sanoi vihaisesti.
"Älä nyt pikkuveli! Me olemme eläneet koko ikämme siinä pienessä kaupunkiloukossa! Täällä me olemme vapaita ja tuo metsä on niin suuri ja…! Täällä on niin paljon tilaa. Nordicama oli aina niin ahdas ja täynnä taloja!"
"MUTTA SE OLI MEIDÄN KOTI!" Isak huusi yhtäkkiä kovaa.
Lukas jähmettyi hämmästyksestä ja tämän suu loksahti hieman auki.
"Isak…"
"Sinä, Lukas ehkä muistat vuosia ennen Nordicamaa, mutta minun kaikki muistoni ovat sieltä! Etkö ole koskaan ajatellut miltä minusta tuntui jättää se paikka? Ei! Ethän sinä Lukas niin ajattele, koska täällä sinä olet niin vapaa! Minulle tämä paikka on se loukko! Minä kaipaan kaupunkia!" Isak sanoi vihaisesti ja Lukas mutristi suutaan.
"Se paikka oli täynnä ihmisiä ja sinä itse sanoit vihaavasi heitä! Ja älä syytä minua tästä! Sinähän tämän muutoksen aiheutit!"
Heti kun Lukas oli päästänyt sanat suustaan, hän katui niitä heti. Isak oli jähmettynyt paikoilleen ja tuijotti nyt silmät suurina isoveljeään.
"Isak… Isak anteeksi, en tarkoittanut…!"
"Suksi kuusen Lukas…", Isak sihahti jäisesti, "Sinä olet aina ollut se luotaantyöntävä ja kovanaamainen Alldinin poika Nordicamassa, mutta täällä sinä et ole mitään! Täällä sinä olet ihan niin kuin minäkin! Sinä olet heikko Lukas!" ja niinä hyvineen Isak painui ulos ovesta ja lähti juoksemaan poispäin metsän siimeksiin.
Lukas nousi itsekin ylös vihaisena ja lähti talosta myös. Hän ei välittänyt Tinon rauhattomista huudoista ja kysymyksistä mitä oli tapahtunut, vaan hän lähti myös puiden välistä metsään.
"Suksi kuusen Lukas… Sinä olet aina ollut se luotaantyöntävä ja kovanaamainen Alldinin poika, mutta täällä sinä et ole mitään! Täällä sinä olet ihan niin kuin minäkin! Sinä olet heikko Lukas!"
Isakin sanat kaikuivat Lukaksen korvissa, kun hän tarpoi metsässä. Isak oli typerys!
Lukas ei pysähtynyt, ennen kuin hän tuli ison joen varrelle. Hän vilkuili sivuilleen ja näki kaatuneen puun oikealla puolellaan, joka oli tarpeeksi paksu kestämään hänet. Lukas hyppäsi tukille ja tasapainoili toiselle puolelle pengermää. Kun, hän oli päässyt toiselle puolelle, Lukas tunsi heti, että tällä puolella virtaa ei ollut maagisia otuksia.
"Tosiaan, Tinohan oli tosiaan kertonut, että vain keskimetsä kuhisi täynnä taikaolentoja", Lukas ajatteli ja silmäili ympärilleen.
Lukas päätti tutkia kylän puoleista metsää hieman enemmän ja kulki syvemmälle puiden siimeksiin. Pian hän alkoi kuulla kovaa hakkuun ääntä ja hän hiipi hiljaa kohti suuntaa, josta se kuului. Lukas kurkisti erään pensaan takaa, vain nähdäkseen Mathiaksen aukealla.
Mathias hakkasi maassa makaavaa puunrunkoa pienemmiksi paloiksi ja hän oli riisunut paitansa päivän kuumuudessa. Lukas tuijotti miestä lumoutuneena ja istuutui alas nojaamaan puunrunkoa vasten. Siihen kohtaan lankesi juuri sopiva varjo piilottamaan Lukaksen kokonaan. Mathias näytti todella voimakkaalta ihmiseltä, kun tämä teki töitä. Missään ei ollut tietoakaan miehen tavallisesta hölmöilystä ja pelleilystä, vaan Mathias oli vakava ja keskittynyt työhönsä.
Lukas istui siinä kauan ihaillen Mathiaksen ahkeruutta ja voimaa. Ja vasta, kun Mathias lopetti työnsä ja venytti selkäänsä tyytyväisenä, Lukas tajusi ilta-auringon jo paistavan horisontissa. Hän nousi äänettä ylös ja hiipi pois paikalta, peläten Mathiaksen huomaavan hänet. Lukas liikkui hiljaa, mutta nopeasti samaa reittiä takaisin joelle ja sen ylitettyään, hän juoksi koko matkan Tinon ja Berwaldin mökille.
Tino oli helpottunut nähdessään Lukaksen, mutta kun Lukas huomasi, ettei Isak ollut mökissä, hän säikähti pahan kerran.
"Missä Isak on?" Lukas kysyi ja Tino pudisti päätään epätietoisena.
"Mitä jos hänelle on sattunut jotain?! Mitä jos jokin niistä metsän hirviöistä on tappanut hänet!", Lukas ajatteli kalpeana Tinon yrittäessä rauhoitella häntä.
Yhtäkkiä ovi avautui ja sisään astui Berwald Isakin tullessa tämän perässä.
"Isak!" Lukas huudahti ja syöksyi halaamaan veljeään.
Isak näytti kauhistuneelta isoveljensä niin tunteikkaasta tervehtimisestä, mutta halasi kuitenkin tätä lyhyesti takaisin.
"Anna anteeksi Isak siitä mitä minä sanoin. En tarkoittanut syyttää sinua… Se ei ollut sinun vikasi. Se olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin ihan kummalle tahansa meistä…", Lukas sanoi hiljaa ja Isak hymyili hyvin pienesti.
"Ei se mitään Lukas. En minäkään olisi saanut sanoa sitä, mitä sinusta sanoin. Et sinä ole heikko… Ja ehkä…", Isak katsoi taakseen avoimesta ulko-ovesta metsään päin kummallinen ilme kasvoillaan, "…Ehkä tämä paikka ei sittenkään ole sen hullumpi…"
.
.
Lukas sai silmäyksen Mathiaksen vakavasta ja ahkerasta puolesta :D Ja mitä Isak oikein touhusi koko päivän, kun Lukas oli stalkkaamassa metsästäjäämme? Hehheh, kirjoitan siitä seuraavaan lukuun =3
mahtisninjatipu: Alkuun lukuja tuli kerran viikossa, mutta nykyään ne voivat tulla vähän milloin vaan. Yritän toki saada sen yhden luvun viikossa kirjoitettua, mutta on vaan niin paljon kaikkea meneillään koko ajan nyt.
Guest: Se olisi kyllä juu liian riskaabelia yrittää tuota uhraamista ^_^' Ja Ivanin mustan magian lähtökohdan olen päättänyt jättää jokaisen omalle mielikuvitukselle, mutta tuo ideasi on kyllä oikein hyvä. Voin hyvin kuvitella sen olevan Ivanin käännekohta magiassa.
SiiseliKiiseli: Hyvä, että asiaan tuli selkoa :D
anonyymi: Mielentiestä kuullaan enemmän, kun Tino rupeaa tosissaan opettamaan sitä Isakille. Ja tuo kieli nyt on tuollaista suomen, englannin ja latinan sekametelisoppa, jonka olen kääntänyt siansaksaksi xD Se on aika hauskaa keksiä nimiä ja muuta :)
TheOneWithYou: Vakavaa Mathiasta hieman tässä luvussa. Lopussa sitten enemmän, kun alkavat tapahtumat saada vaarallisia käänteitä ;)
Mirrormurderer: Kiitos :) Hieman kyllä oli ajatus hukassa silloin. Nyt tiedän taas missä juoni kulkee!
Natalia: *punastuu* Kiitos todella paljon! Olet aivan ihana! :D Minullakin on ollut ongelmia tuon asioiden kuvaillun kanssa ja välistä mietinkin, että onkohan näissä minun fikeissäni tarpeeksi sitä -_-' Yleensä tykkään kirjoittaa vain jännimmät ja dramaattisimmat kohdat, mutta tietenkin välit pitää jollain täyttää, että henkilöihin ehtii tutustua yms yms. Ymmärrän oikein hyvin tuon sinun ongelmasi :B Ja älä vain masennu! Kirjoittaminen on hankalaa. Tsemppiä siihen! Laita minulle viestiä, jos joskus laitat tänne kirjoituksiasi :D Tai jos haluat jutella kirjoittamisesta. Omista kavereista kukaan ei kirjoita ^^' Olen sinua muuten vain kaksi vuotta nuorempi :D Kesällä 20!