Hej!
Uusi luku teille ihanille :D Viime osa oli hieman lyhyt, joten tämä on pitempi. Tässä osassa kerrotaan missä Isak luuhasi koko päivän, kun Lukas oli kuolaamassa Mathiasta. Toivottavasti tykkäätte :)
.
.
.
"Suksi kuusen Lukas…", Isak sihahti jäisesti, "Sinä olet aina ollut se luotaantyöntävä ja kovanaamainen Alldinin poika Nordicamassa, mutta täällä sinä et ole mitään! Täällä sinä olet ihan niin kuin minäkin! Sinä olet heikko Lukas!" ja niinä hyvineen Isak painui ulos ovesta ja lähti juoksemaan poispäin metsän siimeksiin.
Isak juoksi suoraan alas kummulta, jonka päällä Tinon ja Berwaldin mökki seisoi. Hän ei katsonutkaan taakseen sujahtaessaan puiden välissä olevalle polulle. Isak muisti heidän tulleen mökille sitä tietä ja tällä hetkellä Isak ei halunnut mitään muuta, kuin päästä pois metsästä, mökistä ja varsinkin Lukaksen luota.
Hänen veljensä oli tyhmä! Niin…!
Isak ei löytänyt edes oikeita sanoja kuvaamaan veljeään. Hän pysähtyi lopulta hengästyneenä ja vilkuili ympärilleen. Isak aisti, että hän oli jo poistunut keskimetsästä. Missään ei tuntunut olevan magiaa ja hän huokaisi helpotuksesta. Isak laahusti ison kiven viereen ja kiipesi sen päälle. Hän veti jalkansa ylös ja halasi polviaan leväten leukaansa niiden päällä.
"Se paikka oli täynnä ihmisiä ja sinä itse sanoit vihaavasi heitä! Ja älä syytä minua tästä! Sinähän tämän muutoksen aiheutit!"
Lukaksen sanat pistivät Isakin sydäntä. Hän tiesi kyllä, että se mitä tapahtui Nordicamassa, oli yksin ja ainoastaan hänen syytään, mutta Lukaksen ei silti olisi tarvinnut sanoa sitä noin.
Isak tiesi, että hänen ei oikeastaan kuuluisi kaivata Nordicamaa. Koko kaupunki oli ollut täynnä ilkeitä ihmisiä, jotka vain kiusasivat häntä ja ajattelivat hänestä pahaa. Mutta, jokin Nordicamassa oli rauhoittanut Isakin mieltä ja hän kaipasi sinne takaisin. Vain hän oli yksin tiennyt kaikista salaisista asioista siellä. Hän oli saanut selville, kuka oli napannut Tarlean kissan. Hän oli nähnyt lapsienvaihdon pimeällä kujalla. Hän tiesi pastorin olevan oikeasti nainen. Hän tiesi kaiken Nordicamassa.
Isak oli rakastanut saada selville kaikkia pikkusalaisuuksia ja hän oli rakastanut siellä olevia taloja ja kujia. Ja vaikka siellä asuvat ihmiset eivät olleetkaan hänelle ystävällisiä, Isak oli katsellut kaipaavana joidenkin mukavien henkilöiden sanovan toisille "hyvää huomenta" ja "kaunis ilma tänään" ja "tulkaa tänään meille illalliselle". Isak oli aina toivonut samanlaista yhteenkuuluvuutta kaupungin asukkaiden kanssa.
Yhtäkkiä Isak kuuli räsähdyksen ja nosti päänsä äkkiä ylös.
Hänen vasemmalla puolellaan oli mustahiuksinen, suunnilleen Isakin ikää oleva poika. Tämä katseli Isakia silmät ammollaan ja Isak tunsi ärtymyksen tulvivan taas sisällään.
"Mitä tuijotat?" hän tiuskaisi pojalle.
Tummatukka näytti napsahtavan pois transsistaan, mutta ei kääntänyt katsettaan pois. Tämän suupielet nytkähtivät pieneen virneeseen hänen astuessaan lähemmäs kiveä, jolla Isak istui.
"Hei. Me emme ole vielä tavanneet, mutta minä tiedän, että sinä olet joko Isak tai Lukas! Tinon uudet holhokit", poika sanoi hyväntuulisena.
"Me emme ole Tinon holhokkeja! Hän on vain opettajamme… ja älä puhu Lukaksesta!" Isak sanoi pahan tuulisena ja käänsi katseensa poispäin tummatukasta.
"Eli sinä olet Isak. Onko teillä riitaa veljesi kanssa? Tiedän miltä se tuntuu. Minulla on kaksi isoa veljeä", poika sanoi kierrettyään kiven toiselle puolelle katsoakseen Isakia silmiin.
Isak tuhahti ja käänsi päätään taas tuijottaakseen polkua edessään. Tummahiuksinen poika ei sanonut enää mitään, vaan nojasi vain kyynärpäitään kiveä vasten ja tuijotti Isakia. Isak mulkaisi pari kertaa poikaa tuhahtaen, mutta lopulta hiljaisuus ja tummatukan tiivis tuijotus kävivät Isakin hermoille ja hän suoristi jalkansa ja kääntyi tuijottajaa kohti.
"Mitä sinä haluat?"
Mustatukka kallisti päätään ja hymyili hiukan.
"Hmm? Alun perin halusin mennä lainaamaan Tinolta luettavaa, mutta löysinkin jotain muuta tekemistä" hän sanoi herttaisesti.
Isak punastui hieman ja käänsi päänsä taas poispäin.
"Tyyppihän on ihan omituinen!" Isak ajatteli ja luisui sitten alas kiveltä.
"Ihan sama minulle mitä sinä teet, mutta minä lähden nyt!" Isak sanoi ja kääntyi kävelemään kohti kylää. Hän ei ollut vielä valmis menemään takaisin Tinon mökille. Lukas olisi kuitenkin vastassa saarnaamassa taas jostain.
Isak käveli, mutta kuullessaan askelten seuraavan häntä, noita pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Tummatukka käveli hänen perässään hyväntuulisen oloisena.
"Älä seuraa minua!"
"En minä seuraa sinua. Olen vain menossa samaan suuntaan. Minä, toisin kuin sinä, satun asumaan kylässä", poika sanoi ja Isak tuhahti taas ja kääntyi jatkamaan matkaa.
He kulkivat hiljaisuudessa hyvän tovin ja edelleen tummatukka seurasi Isakin jäljessä.
Hän on hauska… onkohan… Tinon voimat… kylä… salaiset paikat… suostuisikohan Isak, jos… pitäisin…
Isak kompuroi askelissaan tummatukan ajatusten livahtaessa hänen mieleensä. Poika piti häntä… hauskana?
Isak tunsi punastuvansa ja asiaa ei auttanut, kun poika astui lähemmäs kysyvä ilme kasvoillaan. Isak kääntyi tuijottamaan jalkojaan ja potki maata kengänkärjellään.
"Sinä… miksi sinä pidät minua… hauskana?" hän kysyi hiljaa.
Poika näytti häkeltyvän ja hypähti sitten nopeasti Isakin nenän eteen ja tarttui tätä olkapäistä.
"Luitko sinä minun ajatuksiani!?"
Isak hätkähti ja tajusi sitten, miten epäkohteliaalta ja tunkeilevalta se oli varmaan tuntunut.
"Anteeksi, minä en tarkoittanut… en voi hallita sit…"
"MAHTAVAA!" poika sanoi silmät kirkkaina.
"Mi-mitä?" Isak änkytti ja tuijotti pojan innokasta ilmettä häkeltyneenä.
"Sinä todella olet noita! Mitä muuta sinä osaat kuin lukea toisten ajatuksia? Tiedätkö mitä minä nyt ajattelen? Osaatko muuttaa tuon kiven pöydäksi?" tummatukka höpötti riemuissaan.
"Ööh… minä en osaa hallita ajatusten lukua. Tino ei ole vielä ehtinyt aloittaa kanssani Mielentien harjoittelemista", Isak sanoi hieman nolona, mutta myös hieman ylpeänä pojan ihailusta.
Tummatukka sentään osasi arvostaa hänen taitojaan, toisin kuin eräät!
"Mielentie? Kuulostaa upealta. Mitä Tino on sitten opettanut sinulle?"
"Perustaikuutta…", Isak sanoi ja nosti ohuen oksan maasta ja muutti sen pienen pieneksi keinutuoliksi.
"Tuo oli uskomatonta!" tummatukka sanoi ja Isak antoi esineen tälle.
"Tuota… mikä sinun nimesi olikaan?" Isak kysyi katsellen taas jalkojaan.
Poika käänsi kasvonsa Isakiin päin ja hymyili pienesti.
"Ajattelin jo, ette koskaan kysy. Minä olen Kaoru. Olen kylän kauppiasperheen kolmas poika. Hauska tutustua Isak"
Isak ja Kaoru lähtivät kohti kylää kohti yhdessä. He juttelivat niitä näitä isoveljistä, taikuudesta ja kaupungeista. Kaoru kertoi, että hän oli asunut koko ikänsä kylässä, mutta ollut monta kertaa isänsä ja isoveljiensä kanssa kauppiasmatkoilla eri kaupungeissa ja kerran jopa ulkomaailmassa. Kaoru kertoi, että ulkomaailman kaupungit olivat melko samanlaisia, kun tämänkin maan, mutta jotkin olivat erilaisia. Joissain oli isojen puiden latvoihin rakennettuja kyliä ja kerran hän oli käynyt kaupungissa, joka oli rakennettu tulivuoren sisään.
"Se vasta oli ollut upea näky", Kaoru kertoi ja Isak kuunteli haltioituneena.
Isak kertoi omasta elämästään Nordicamassa, jättäen pois yksityisemmät asiat ja sen, että kukaan ei pitänyt hänestä siellä. Kaorun ei tarvinnut tietää ihan kaikkea. Välillä Kaoru kiusoitteli Isakia sanomalla jotain sellaista kuin: Sinulla on tosi kauniit silmät. Tai sitten hän kosketti Isakin hiuksia ja kommentoi kuinka pehmeät ne olivat. Tämä sai Isakin aina punastumaan ja tiuskaisemaan jotain pisteliästä takaisin. Kaoru ei tuntunut piittaavan Isakin sanoista, vaan hymyili vain yhtäkaikki seesteisesti.
Yhtäkkiä he huomasivat olevansa metsän reunassa. Kylä kohosi heidän edessään ja monista savupiipuista nousi savua. Isak huomasi pitävänsä näystä. Se ei ollut sama kuin Nordicama, mutta se oli hänelle tarpeeksi tuntemaan olonsa rennoksi.
"Haluatko käydä kylässä?" Kaoru kysyi.
"Ei kai muu auta…!" Isak sanoi ja alkoi talsia kohti kylän portteja Kaorun hykerrellessä hänen takanaan.
Kaoru tervehti portin vartijoita ja Isak nyökkäsi vaivaantuneena heille. Kaoru pysähtyi hetkeksi antaakseen Isakin katsella rauhassa ympärilleen. Isak ei ensimmäisellä käynnillään kylässä ollut peloltaan ja ahdistuneisuudeltaan ollut pystynyt katselemaan kylää niin tarkkaan kuin olisi tahtonut ja nyt hän silmäilikin nälkäisenä kaikkea mitä hänen ympärillään tapahtui. Moni asukkaista touhusi omia asioitaan ja he tervehtivät Kaorua ja silmäilivät kiinnostuneena Isakia.
Kaikkialla oli uusia asioita ja samalla jotain tuttua. Isak tiesi, että tämä kylä ei ollut sama asia kuin Nordicama, mutta hän tunsi sisällään sen olevan ehkäpä parempi, kuin hänen ja Lukaksen entinen kotikaupunki. Isak tunsi halun hymyillä, mutta koska Kaoru tuijotti häntä, noita päättikin tyytyä vain tuhahtamaan.
"Kaunis paikka, eikö vain?" Kaoru sanoi ja Isak nyökkäsi.
"Haluaisitko esittelykierroksen? Voin näyttää sinulle kylän salareitit", Kaoru jatkoi ja huomasi ilokseen Isakin silmien välähtävän innosta.
Kaoru tarttui Isakia kädestä kiinni ja johdatti tämän mukanaan keskelle kylää, ennen kuin Isak ehti karata omille teilleen. Isak mutristi suutaan hieman hänen ja Kaorun yhteen liitetyille käsille, mutta antoi asian kuitenkin olla ja keskittyi kuuntelemaan Kaorun esittelyä. Hän näytti kaikki kylän kaupat ja nimesi kaikki ihmiset, joihin he törmäsivät. Lopulta Kaoru vei heidät hänen oman perheensä kauppaan. Isak huomasi kauppiaan perheen talon näyttävän huomattavan paljon Alldinin ja Delminden kirjakauppa-kotia. Kaorunkin perheen talo oli jaettu kaupaksi ja asuintiloiksi. Kaoru astui ovesta sisään, vetäen Isakin mukanaan kauppaan.
Kauppa oli iso ja täynnä jos jonkinmoista tavaraa. Elintarvikkeista aina pajupilleihin ja huonekaluihin. Tiskin takana seisoi tummahiuksinen mies, jonka Isak tajusi heti olevan Kaorun isoveli. Mies näytti hyvin uneksuvalta ja tiiraili Isakia lempein silmin.
"Hei Kaoru. Kuka hän on?" mies kysyi seesteisellä äänellä.
"Hän on Isak, toinen Tinon uusista oppilaista", Kaoru sanoi ja kääntyi sitten esiteltyä noitaa kohti, "Isak, tässä on toiseksi vanhin veljeni Kiku."
Isak tuijotti miestä ja mutisi pienen tervehdyksen ja Kaoru hykerteli hänen vieressään. Isak osasi olla todella söpö joskus! Kaoru vei Isakin ihailemaan heidän kauppansa valikoimaa ja pian he istuivat kaupan penkillä ja keskustelivat eräästä kirjasta, jonka he molemmat olivat lukeneet. Kaupassa tulivat ja menivät kylän asukkaat ostamassa erilaisia tuotteita ja Isak oppi tunnistamaan monet heistä Kaorun avulla. Kaoru myös paljasti heistä kaikenlaista mielenkiintoista tietoa.
"Tuo on Toris. Hän on nykyään tosi kiireinen, koska hänen ja hänen kumppaninsa ostama Eevan kukka synnytti heille lapsen vuosi sitten. Pikku Raivis on Feliksin ja Toriksen silmäterä ja he asuvat yhdessä myllyn lähellä. Toris on myllärin poika", Kaoru kertoi ja hymyili Torikselle, joka pakkasi juuri ostamaansa pehmolelua reppuunsa.
"Entä se sinun toinen veljesi? Tino kertoi, että hän matkustaa yhdessä Tinon isoveljen Ivanin kanssa", Isak sanoi ja Kaoru hymähti.
"Yao on ihan pihkassa Ivaniin. Ivan viipyi kylässä vain vähän aikaa ja Yao päätti lähteä tämän mukaan valloittamaan Witchlormentia. En oikein tiedä mitä siitä kaikesta ajatella. Ivan on hieman pelottava noita ja tällä ei tunnu olevan tunteita muita kuin Tinoa kohtaan. Yao jotenkin onnistui livahtamaan miehen kiinnostuksien joukkoon ja päätellen isoveljeni viimeisemmästä kirjeestä, hän oikein tyytyväinen päätökseensä lähteä Ivanin matkaan…", Kaoru sanoi mietteliäänä.
He lähtivät syömään kylän pieneen bubiin ja Isak lupasi maksaa Kaorulle takaisin, kun hänellä olisi rahaa. Kun he lopulta astuivat taas ulos kylään kylläisinä, Isak huomasi kuinka alhaalla aurinko jo oli.
"Onko jo ilta!?" Isak huudahti paniikissa. Hän oli ollut koko päivän poissa ja Lukas oli varmaan suunniltaan.
"Pitääkö sinun palata keskimetsään?" Kaoru kysyi ja Isak nyökkäsi.
"Minä lähdin sanomatta kenellekään minne olin menossa. En huomannut ollenkaan ajankulua!" Isak sanoi häveten. Tino oli varmaan huolissaan ja hänhän antoi Isakin ja Lukaksen asua kodissaan. Oli väärin lähteä sanomatta sanaakaan.
"No… siinä tapauksessa sinun on parasta palata takaisin. Osaatko reitin? Ennen siltaa, joka erottaa keskimetsän muusta metsästä, polku poikkeaa moneen eri haaraan", Kaoru sanoi.
"Minä vien hänet…", kuului silloin ääni heidän takaansa.
Isak ja Kaoru kääntyivät ja näkivät Berwaldin seisovan kädet puuskassa heidän takanaan. Berwald näytti tapansa mukaan pelottavalta, joten Isak ei osannut sanoa oliko tämä vihainen.
"Sinä ja veljesi saatte luvan pyytää Tinolta anteeksi. En pidä siitä, että huolestutatte häntä, varsinkin, kun asutte luonamme…", Berwald sanoi tavallisella äänellään ja Isakin kasvot punehtuivat häpeästä.
"Anteeksi Berwald, minä… hetkinen? Miten niin 'me'? Minähän se olin, joka lähti omille teilleni, ei Lukas", Isak sanoi kummissaan.
"Tino kertoi, että Lukas lähti heti sinun jälkeesi. Hän ei ole vielä tullut takaisin. Tino käski minun tulla katsomaan kylään, jos olisitte täällä…", Berwald sanoi.
"Lukas lähti myös pois? Voi ei… Ei kai hän vain… lähtenyt kokonaan? Minä sanoin aika inhottavia asioita…", Isak ajatteli kauhuissaan.
Älä huoli Isak… varmasti Lukas on… en usko, että hän jättäisi…
Isak katsahti Kaoruun, joka hymyili tälle lempeästi. Kaoru tönäisi Isakia kevyesti selkään ja Berwald kääntyi johdattamaan Isakin takaisin Tinon mökille. Isak kurkisti vielä olkansa yli.
Kaoru seisoi paikallaan katselemassa heidän lähtöä ja huomatessaan Isakin katsovan, hän heilautti tälle kättä. Isak nosti kätensä hitaasti ja heilutti pienen hyvästin tummatukkaiselle pojalle. Berwald asteli Isakin edessä kohti metsää ja Isak tunsi pienen ilon kuplivan rinnassaan lähtiessään kylästä. Hänhän voisi aina palata sinne takaisin.
.
.
.
Että sellaista :) Tykkään erityis paljon tästä parituksesta. Isak on niin söpö ja Kaoru on niin ihana kiusoitteleva x) Toivottavasti en ole tehnyt hänestä turhan OOC:tä :P
mahtisninjatipu: Kyllä se niiden suhde stalkkaamisesta vielä kehittyy :D En ole vielä ihan varma ovatko tanssit tässä. Saa nähdä miten tarina kulkeutuu :)
Mirror: Ivan ja Yao ovat tässä tarinassa hyvin vähän mukana. Heistä kuullaan, mutta en ole vielä varma tulevatko he ehkä ollenkaan näyttäytymään kylässä. Kaoru saa kirjeitä Yaolta ja Tino Ivanilta, joten heidän suhteestaan saadaan silti reportteja :) Ehkä kirjoitan heidän matkastaan, jonkun pienen oneshotin tai annan ihmisille vapaan mielen/kädet keksimään/kirjoittamaan oman versionsa heidän matkastaan :)
TheOneWithYou: Voi niitä kyllä tulee :D Minulla on oikein hyvä traaginen käänne tälle tarinalle keksittynä!
Natalia: Kiitos! Laittamasi osoitteet eivät muuten näkyneet jostain syystä :I mutta käy katsomassa sivullani. Olen laittanut sinne sähköpostiosoitteen, jota käytän NettlePrincessinä :)