Moro!
Uusi luku :D Oh, tämä on kiva! Piti saada kaikki samaan lukuun ja siitä tulikin sitten tällanen pitkä luku. Ei kai haittaa? xD Tätä oli oikein kiva kirjoittaa ja nautin täysin siemauksin. Oho, kello on melkein kaksi yöllä! On jo maanantai! Postaan tämän sitten aamulla. Talviloman kunniaksi siis pitkä ja jännitystä täynnä oleva luku!... huomaako sen, että olen väsynyt?... Meh, postaan tämän nyt…
.
.
.
Riitansa jälkeen molemmat Isak ja Lukas tuntuivat olevan paljon paremmalla tuulella monta viikkoa. Pieneen mökkiin alkoi ajautua rutiini, jota kaikki tyytyväisinä suorittivat. Tino opetti noitaveljeksiä aamulla ja päivällä, samaan aikaan, kun Berwald oli metsällä. He söivät päivällisen kaikki yhdessä ja sen jälkeen Lukas ja Isak kumpikin lähtivät omille teilleen ja Tino ja Berwald viettivät aikaa yhdessä. Isak painui kylään tapaamaan Kaorua ja paria muuta nuorta, joihin Kaoru oli hänet tutustuttanut. Kaorun sisar Mei oli oikein nätti ja mukava tyttö, joka kuunteli aivan yhtä kiinnostuneena, kuin Kaoru Isakin kertomuksia hänen noitatunneistaan. Myös Toriksen velipuoli Eduard viihtyi heidän seurassaan. Tosin usein Isak ja Kaoru liikkuivat vain kahden, koska Mei – vaikka pitikin Isakista ja veljestään - halusi olla toisten kylän tyttöjen kanssa. Eduard taas piti lukemisesta ja piiloutui usein jonnekin kirjojensa kanssa yksin. Isakia heidän läsnäolonsa puute ei harmittanut, sillä hänestä oli hauska viettää aikaa Kaorun kanssa välillä kahden.
Lukas odotti yleensä, että Isak oli juossut tiehensä ja painui sitten itse metsään. Hän kulki tutuksi tullutta reittiä aina puunhakkaajan aukealle asti. Siellä Lukas istuutui aina puun varjoon ison karhunvatukka pensaan taakse. Lukas katseli kaukaa Mathiaksen työskentelyä ja huomasi tuntevansa olonsa rennoksi ja lämpimäksi katsellessaan miestä. Hän huomasi ihailevansa Mathiaksen komeaa vartaloa ja punastui usein saadessaan itsensä kiinni ajattelemasta tätä. Lukaksesta tuntui oudolta istua siinä piilossa, mutta hän ei mitenkään voinut saada itseään niskasta kiinni mennäkseen aukeamalle ja myöntämään itselleen, että halusi olla Mathiaksen seurassa. Mathias kuitenkin vieraili alinomaa Tinon ja Berwaldin mökissä iltaisin ja jutteli koko ajan Lukakselle. Lukas usein teeskenteli, että ei ollut kuulevinaan, mutta todellisuudessa hän pisti kaiken miehen sanoman muistiin.
Tänään Tino ei kuitenkaan päästänyt veljeksiä lähtemään päivällisen jälkeen matkoihinsa.
"Olette kumpikin oppineet jo paljon loitsuja ja edistyneet hyvin verenseisautuksessa", Tino sanoi laittaessaan astioita takaisin kaappeihin tiskattuaan ne ensin, "Joten minusta on tullut aika vierailla Isakin mielessä ja ottaa selville, onko minun turvallista opettaa hänelle Mielentietä."
Isak katsoi Tinoa hieman loukkaantuneena.
"Etkö luota minuun? Olemme asuneet täällä jo melkein kuukauden. Etkö muka jo tiedä, että minä en tekisi mitään pahaa Mielentiellä?" Isak sanoi riiputtaen harmissaan päätään.
Tino hymyili pojalle lämpimästi ja laski kätensä tämän olalle.
"Minä uskon kyllä, että löydän pelkästään hyvää mielestäsi. Mutta en siltikään voi jättää tätä retkeä mieleesi väliin Isak. Mielentie on raskasta myös sinulle. Minun pitää kaiken muun lisäksi selvittää, miten sinä otat sen vastaan. Se uuvuttaa noidan kuin noidankin", Tino sanoi ja siirtyi yhdelle monista lipastoistaan.
Tino otti esiin lautasia ja suitsukkeita ja siirsi sitten olohuoneessa olevan pienen pöydän pois tieltä. Hän asetteli suitsukkeet soikion muotoon taljalle ja pyysi sitten Isakia asettumaan makuulle suitsukkeiden keskelle. Isak teki niin hieman hermostuneena, mutta päättäväisenä.
"Kun siirryn mieleesi, meidän kummankin kehomme jäävät suojattomiksi. Siksi Lukas ja Berwald ovat tässä tärkeitä. He vartioivat ruumiitamme sillä välin, kun me olemme transsissa", Tino selitti ja asettui itse istumaan Isakin pääpuolelle.
Tino istui risti-istunnossa ja asetti molemmat kätensä Isakin silmien päälle. Hän huokaisi syvään ja katsoi Lukakseen ja Berwaldiin, jotka istuivat heistä hieman kauempana.
"Lukas, sinun pitää sytyttää suitsukkeet. Jos osaat, niin yritä saada ne kaikki syttymään samaan aikaan. Hallitset jo hyvin tuliloitsuja."
Lukas nyökkäsi ja nosti molemmat kätensä ilmaan.
"Tihraf!" Lukas sanoi ja kaikki suitsukkeet syttyivät yhtä aikaa ja alkoivat tuottaa huumaavaa savua Isakin ja Tinon ympärille.
"Mliw K'tryan! Giljst!" Tino sanoi ja sitten molemmat noidat jähmettyivät paikalleen, silmät kiinni ja hiljaisuus jäi soimaan mökkiin.
"No… me kai sitten vain odotamme?" Lukas sanoi katsoessaan kysyvästi Berwaldia.
Hänen yllätyksekseen Berwald näytti tavallistakin pelottavammalta ja tämä hiveli hermostuneen oloisena vyöllään olevaa miekkaa.
"Niin…", Berwald sanoi lyhyesti ja katsoi ikkunasta ulos.
Lukas aikoi kysyä, mikä oli hätänä, mutta hätkähti sitten outoa tunnetta. Ihan kuin jokin kupla olisi puhjennut ja kylmä ilma olisi iskenyt häntä päin näköä. Berwald vilkaisi häntä ja nousi ylös. Metsästäjä jäi tarkkailemaan ulos ikkunanverhojen raosta Lukaksen kootessa itseään.
"Mitä…? Mitä äsken tapahtui?"
"Tino on poistunut tästä maailmasta mennessään veljesi mieleen, hänen suojaloitsunsa ovat väliaikaisesti poissa…", Berwald sanoi hiljaa ja Lukaksen silmät laajenivat.
"Mitä?!"
Berwald painoi kätensä tämän suulle ja sihahti.
"Hiljaa!" hän kuunteli hetken korvat höröllä ja päästi sitten Lukaksesta irti.
"Tino ei ollut varma miten loitsujen kävisi ja varoitti minua pahimmasta… näyttää siltä, että juuri se nyt on käynyt… Onko Tino vielä opettanut teille mitään suojaloitsuja?"
"Vain hyvin pieniä. Suojaloitsut ovat hankalia. Osaan suojata ovia ja ikkunoita, mutta jos jokin haluaa tulla seinästä läpi, se sitten tulee…", Lukas sanoi.
"Hyvä on… jätetään ne loitsut pois, jos joudumme pakenemaan heidän kanssaan. Nyt tärkeintä on suojella Tinoa ja Isakia, kun he ovat poissa tästä maailmasta…"
Tino avasi silmänsä ja huomasi istuvansa ison labyrintin edessä.
"Tämä on siis Isakin mielentie…", Tino mutisi ja katseli ympärilleen. Isakia ei näkynyt missään.
Poikaparka oli varmaan hädissään. Tino arvasi, ettei Isak ollut koskaan käynyt omalla Mielentiellään ja oli varmaan kauhuissaan. Tino nousi ja tunsi selässään pienen nykäisyn muistuttamaan häntä, että tämä ei ollut hänen tiensä. Tino oli tunkeutuja ja vain hennolta näyttävä savuköysi piti häntä tiellä.
Kaikkialla Tinon ympärillä oli mustaa. Vain tie hänen edessään, joka johti labyrinttiin, oli valkoinen ja hohti kirkkaana. Tino selässä kiinni oleva savuköysi katosi pimeyteen hänen takanaan ja suurnoita päätti lähteä liikkeelle. Tino oli alasti, lukuun ottamatta valkoista viittaa hänen päällään, ja hänen paljaat jalkansa päästivät oudon kumisevia askeleita hänen kulkiessaan eteenpäin. Vaikka Tino kulki labyrintissa, hän ei voinut kulkea minnekään muualle, kuin sinne minne Isak hänen antoi. Reitit, jotka olivat Tinolta kiellettyjä, olivat portein suljettu, mutta Tino erotti heikkoja hahmoja rautaporttien kaiteiden välistä kävellessään porttien ohi. Välillä hän kuuli hentoja kuiskauksia, joista hän ei saanut selvää. Isakista ei vieläkään näkynyt vilaustakaan ja Tino alkoi huolestua. Toivottavasti Isak ei ollut törmännyt mihinkään epämieluisaan tutkiessaan omaa Mielentietään. Joskus oma tie toi luokse asioita, jotka oli toivonut unohtavansa.
Tino kääntyi taas yhdestä mutkasta oikealle ja näki vihdoin avonaisen portin. Hän kurkisti varovasti sisään ja näki Isakin istumassa keskellä punaista ruusupeltoa. Mutta ruusujen puna tuli verestä, joka valui sieltä, missä Isak istui. Tino juoksi miehen luokse ja kumartui tämän puoleen.
"Isak! Isak tule! Sinä et voi jäädä tänne osaan tietäsi! Tätä ovea et saa avata nyt!" Tino huusi ja hänen äänensä kaikui pohjattomana ruusupellolla.
Isak nosti hitaasti päänsä ylös ja Tino kiskoi miehen pystyyn ja raahasi tämän ulos veristen ruusujen luota. Tino sulki raskaan rautaportin vaivoin ja johdatti Isakin pois sen luota. Isak tuli kuuliaisesti perässä, ja kun Tino pysähtyi, Isak lysähti maahan nojatakseen pensasaitaan.
"Tämä paikka… minä en tiedä… se äskeinen… mitä se oli?!"
Tino kyykistyi Isakin eteen.
"Tämä on sinun Mielentiesi Isak. Sinä kontrolloit kaikkea täällä. Vain sinä voit avata ja lukita portit täällä. Minä voin auttaa vain sulkemalla ne väliaikaisesti. Se paikka missä sinä äsken olit… Se pelto sinun pitää puhdistaa itse. Minä en voi auttaa sinua täällä, mutta minä voin palauttaa meidät takaisin todellisuuteen. Teen sen heti, kunhan avaat minulle sen portin, jossa on sinun fe'sjilli."
"Mikä on fe'sjilli?" Isak kysyi heikosti.
"Se on vähän kuin sydän, mutta siitä voi käyttää myös sanaa ydin tai keskiö. Minä haluan vain vilkaista sitä Isak. Sitten me lähdemme täältä… Sinä saat palata tänne itse milloin ikinä tahdot, kun aloitamme opettelemaan Mielentietä…", Tino sanoi lempeästi.
"Entä jos en halua palata tänne?" Isak sanoi hiljaa.
Tino vei kätensä Isakin leualle ja nosti tämän päätä katsoakseen nuoremman miehen silmiin.
"Isak… Sinä kysyit luotanko sinuun. Minä luotan. Sinä pystyt palaamaan tänne ja olen varma, että se ruusupelto on jo alkanut puhdistautua… Ruusut sen huoneen reunoilla olivat valkoisia kuin lumi."
Isak hymyili hieman epävarmana ja antoi Tinon vetää hänet ylös.
Lukas istui jännittyneenä pienellä jakkaralla kuin viulun kieli ja vilkuili hermostuneena ikkunasta ulos. Berwald oli aivan yhtä hermostunut ja tämä seisoi jäykkänä toisen ikkunan vieressä.
Lukas katsoi taas ulos ja juuri ajoissa. Hän syöksähti pois penkiltä, kun seinä hänen vieressään murskaantui ison ruumiin runnellessa sen. Otus oli valtava. Isoin olio, jonka Lukas oli koskaan nähnyt ja sen olomuoto oli kuin mädäntyneellä mäyrällä. Sen iso ruumis tasapainotteli kahdella jalalla ja sen silmät loistivat kirkkaan vihreinä. Lukas ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun otus jo kompuroi taaksepäin, sen rinnasta törröttäen kolme nuolta. Berwald seisoi vakaana Lukaksen takana jousi valmiina ja tämä ampui uuden sarjan nuolia otusta kohden. Lukas pomppasi pystyyn ja yritti hädissään keksiä mistä loitsusta olisi nyt apua.
"Maa, tuli, vesi, ilma…! Mitä minä teen!?", Lukas mietti raivoissaan.
"LUKAS VARO!"
Lukas ehti hypätä pois alta ison nyrkin iskeytyessä mökin lattiaan, mutta sen voima murensi lattian ja Lukas tippui mökin kellariin. Lukas oli varma, että halkaisisi kallonsa kellarin kovaan kivilattiaan, mutta juuri ennen törmäystä hän tunsi tutun turvallisen tunteen ympärillään ja huomasi ison vihreän hirviön pitelevän häntä sylissään.
"Sinä!" Lukas sanoi ja hirviö örähti vastaukseksi.
Lukas kuuli Berwaldin huutavan yläpuolellaan ja käänsi syvät siniset silmänsä häntä kannattelevaan hirviöön.
"Vie minut ylös ja taistele käskystäni!" sanat tulivat hänen suustaan ilman käskyä ja Lukas tunsi pienen muljaisun vatsanpohjassaan, kun hirviö pomppasi ylös kellarista keskelle sekasortoa. Berwald seisoi Tinon ja Isakin edessä ja Lukas huomasi molempien transsissa olevan noidan liikkuneen. Isakin kädet olivat lennähtäneet tämän vasemmalle puolelle ja Tino oli kaatunut risti-istunnostaan. Berwald käänsi katseensa ja jähmettyi hetkeksi nähdessään Lukaksen ison hirviön sylissä.
Lukas laskeutui alas ja huitaisi kättään kohti mökkiin tunkeutunutta oliota. Vihreä hirviö hyökkäsi otuksen kimppuun ja työnsi sen ulos mökistä.
"Ovatko he kunnossa!?" Lukas kysyi Berwaldilta, joka nyökkäsi yhä hämmentyneenä.
"Mikä se otus…?"
Mutta Lukas oli jo juossut ulos, saadessaan varmuuden, että Isak ja Tino olivat kunnossa.
Isak johdatti Tinon kohti rautaporttia, joka oli lukossa. Tino nyökkäsi hyväksyvästi.
"Tämä se on. Se tuntuu oikealta. Tämä on sinun keskiösi Isak."
"Eihän siellä ole mitään! Polku katoaa pelkkään valkoisuuteen!" Isak sanoi epävarmana seistessään hieman etäällä portista.
"Siellä ei kuulukaan näkyä mitään. Tätä paikkaa ei voi nähdä silmällä. Se pitää tuntea. Avaisitko portin Isak?" Tino pyysi ja astui sivuun.
Ennen kuin Isak päästi portin luokse, koko labyrintti tärähti ja kallistui. Tino kaatui maahan ja Isak tarrautui kiinni porttiin.
"Mitä tapahtuu!?" Isak huusi kauhuissaan Tinon kömpiessä ylös.
"Ei mitään hätää! Berwald varmaan vain kaatoi minut kumoon tai jotain…", Tino sanoi yrittäen kuulostaa rauhalliselta ja huolettomalta.
"Tino, sinä olet minun mielessäni. Huomaan kyllä täällä, jos valehtelet. Sinä et tainnut olla ainoa, joka meni nurin oikeassa maailmassa…", Isak sanoi hätääntyneenä, "Meidän on palattava takaisin!"
"Ei Isak! Avaa portti. Me tulimme tänne tätä varten. Tämä ei vie kauaa. Berwald ja Lukas osaavat kyllä pitää huolen itsestään… ja meistä…", Tino sanoi ja Isak nielaisi, mutta kosketti porttia joka tapauksessa.
Portti välähti ja aukeni.
"Sinun ei tarvitse tulla mukaan Isak. Et osaisi vielä tulkita tätä. En viivy viittä sekuntia pitempään!" Tino sanoi ja juoksi portista sisään. Hän katosi valkoiseen usvaan ja Isak istahti maahan huohottamaan.
Lukas katseli, kun hänen vihreä hirviönsä mitteli voimissaan tunkeutujaa. Hänen hirviönsä oli toki vahva, mutta mäyrähirviö oli paljon suurempi. Se käytti kokoaan taitavasti hyväkseen ja Lukas huomasi pelkäävänsä hirviönsä puolesta. Hän juoksi lähemmäs kahta otusta ja nosti oikean kätensä ylös, kouristaen sormensa kouraksi.
"Tihraf!" Lukas huusi ja hänen kouraansa syttyi iso tulipallo.
Lukas heitti tulisen pallon niin kovaa kuin pystyi kohti mäyräotusta ja osui sitä selkään. Se ulvahti ja tönäisi Lukaksen olion pois etsiäkseen uuden kohteen. Sen silmät iskostuivat Lukakseen ja se rynnisti eteenpäin ulvoen kuin mielipuoli.
"Tihraf!" Lukas loitsi taas ja iski otusta tulipallolla, mutta tällä kertaa se osasi väistää ajoissa.
Jokin osui Lukakseen ennen mäyrähirviötä ja tuuppasi tämän pois tieltä, juuri kun Lukaksen oma olio oli taas hirviön kimpussa. Noita nosti katseensa nähdäkseen Mathiaksen hänen yläpuolellaan.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu!?" Mathias kysyi ja veti Lukaksen piiloon taakseen. Mathiaksen iso kaksiteräinen kirves oli tällä kädessä ja mies katseli kammoksuen kahden hirviön taistelua melkein heidän varpaittensa päällä.
"Tinon loitsut ovat tällä hetkellä poissa pelistä ja se sai aikaan tuon tulemisen tänne!" Lukas selitti, "Tino ja Isak menivät transsiin, jotta Tino saisi selville, voisiko hän opettaa veljelleni Mielentietä! Loitsut menivät nurin, kun Tino siirtyi pois kehostaan!"
"No voihan Arthurin kulmakarvat, tämähän on ihan mielipuolista!" Mathias sanoi ja torjui kirveellään ison kivenmurikan, joka oli sinkoutunut heitä päin.
"Qr'wiah!"
Lukas ja Mathias käänsivät päänsä ja näkivät Tinon seisovan mökin kuistilla. Isak ja Berwald olivat hänen takanaan ja Tinon kasvoilla oli pelottava ilme. Hän voitti jopa Berwaldin siinä hetkessä ja Lukas päätti, ettei koskaan suututtaisi Tinoa.
Tino nosti kätensä ylös ja teki ilmaan edessään merkin tuoden käsiään itseään kohden ja ojentaen sitten kätensä nopeasti eteensä. Suuri paineaalto lähti liikkeelle ja pyyhkäisi Lukaksen ja Mathiaksen ylitse. Mathias veti Lukaksen syliinsä ja heidän hiuksensa hulmusivat Tinon voimien pyyhkäistessä heidän ylitseen.
Mäyrähirviö oli jähmettynyt Tinon tullessa esiin ja kun paineaalto osui siihen, se karjui tuskasta ja mureni heidän silmiensä edessä. Lukas ja Mathias tuijottivat hirviön jäänteitä maassa edessään ja Lukaksen otus haihtui silloin pois. Samalla, kun vihreä otus haihtui, Lukas tunsi valtavan väsymyksen aallon pyyhkäisevän hänen ylitseen. Hän ei edes yrittänyt siirtyä Mathiaksen sylistä, tämän yhä istuessa maassa noita sylissään.
Tino juoksi heidän luokseen, Berwald ja Isak kannoillaan.
"Oletteko kunnossa!? Lukas, oletko loukkaantunut?"
"En… väsyttää vain yhtäkkiä…", Lukas sanoi hitaasti.
"Ei mikään ihme. Se vihreä otus oli sinun tekosiasi vai mitä? Se on osa sinua, joten sen energia, on sinun energiaasi. Mathias, kanna hänet mökkiin", Tino vilkaisi mökkiään Mathiaksen viedessä Lukaksen sisään, "tai siihen mitä siitä on jäljellä…"
.
.
Tattadadaa! Hyvin action täytteinen luku tällä kertaa. Paljon tapahtui tässä. Kuka osaa arvata, miksi Isakin ruusupelto on alkanut puhdistautua?! :D Juu ja jos jota kuta kiinnostaa, niin päätinpä laittaa tähän noiden noitakielen käännökset:
Tihraf = Tuli
Mliw K'tryan! Giljst! = Mielentie! Auki!
Qr'wiah = Seis
Toivottavasti tykkäsitte tästä luvusta. Ensi luvussa saatte sitten tietää alkaako Tino opettamaan Isakille Mielentietä… aika surkea cliffhangeri… Alan toivottavasti pian kirjoittamaan uutta lukua. Siihen asti siis, näkemiin :)
mahtisninjatipu: Kiitos :) Isakin ajatusten luku kyky on hyvin sattumanvarainen. Hän ei vielä osaa kontrolloida sitä :)
pastajumala: Kiitos! Omg tiedän! HongIce on ihan paras paritus! Pitäis ehkä kirjoittaa ihan niille kahdelle oma ficci sitten, kun tämän Uhratun saa kirjoitettua :D
anonyymi: Niinpä! Ei saa huolestuttaa äit… öhöm Tinoa!
TheOneWithYou: Kiiiiitooooss! Ja "Saaralle" onnitteluja :D