Moro!
Pitkästä aikaa! :D Anteeksi, että on kestänyt näin kauan. On vain niin saamarin paljon kiireitä, kun työt alkoivat kolme viikkoa sitten. Hautkin on tehty ja pitäisi lukea ihan hullun lailla valintakokeisiin ja tehdä ennakkotehtäviä ja ja ! No tässä on kuitenkin uusi luku. Toivottavasti pidätte :)
.
.
.
Tino murensi isoon mukiin, jossa oli höyryävän kuumaa nestettä, hieman hiivan tapaista vihreää ainetta. Hän sekoitti sen puulusikalla ja toi sen Lukaksen luokse sohvalle. Tino nosti hieman Lukaksen päätä ja kohotti mukin tämän huulille.
"Juo tämä Lukas. Sen pitäisi tuoda energiasi takaisin", Tino sanoi ja Lukas joi kuuliaisesti mukin nesteen, vaikka se olikin hieman kuumaa.
Isak istui veljensä vieressä oma höyryävä muki kädessään, jossa tosin oli vain kaakaota. Berwald ja Mathias tutkivat mökin vahinkoja kauempana ja juttelivat hiljaa. Tino vilkaisi lattiassa olevaa reikää ja huokaisi. Lukas näytti pahoillaan olevalta nähdessään tämän.
"Anteeksi, että mökkisi meni tähän kuntoon…"
"Höpsistä!" Tino sanoi ja hymyili Lukakselle, "Te piditte Berwaldin kanssa minut ja Isakin turvassa. Mitä sitten, vaikka tämä vanha mökki hieman vaurioitui. Me olemme sentään kaikki kunnossa. Tässä olisi voinut käydä huonosti", sitten hänen ilmeensä synkkeni, "Jos jonkun tässä pitäisi pyytää anteeksi, niin sitten minun. Minun olisi pitänyt tehdä suojaavia riimuja talon ympärille niin, että kun minun loitsuni murenisivat, sinä ja Berwald olisitte voineet aktivoida ne… En ajatellut yhtään! Ivan aina sanoi, että minulla pitäisi aina olla monta varasuunnitelmaa, jos jotain tapahtuisi…"
"Älä ole ankara itsellesi…", Berwaldin matala ääni sanoi sohvan takaa. Hän ja Mathias olivat tulleet takaisin noitien luokse ja Berwald kiersi kätensä Tinon hartioiden ympärille ja suukotti häntä kevyesti poskelle.
Tino hymyili ja nousi ylös. Pariskunta meni yhdessä tutkimaan lattiassa olevaa reikää ja Mathias otti Tinon paikan sohvan vierestä. Isak vilkaisi Mathiasta ja nousi sitten täyttääkseen kaakaomukinsa. Lukas tuijotti omaa mukiaan käsissään.
Hän ei osannut sanoa Mathiakselle mitään. Puunhakkaaja itse oli oudon hiljainen ja Lukas huomasi sen seikan häiritsevän häntä. Mathiakselle ei sopinut hiljaisuus. Juuri miehen eloisa käytös ja innokas puhe tekivät hänestä juuri Mathiaksen. Kaiken lisäksi mies oli juuri pelastanut hänen henkensä. Jos Mathias ei olisi vetäissyt häntä pois tieltä, Lukas olisi mitä luultavammin murskaantunut hirviön alle. Lukas ei tiennyt miten kiittää Mathiasta. Hän ei ollut hyvä tällaisissa asioissa.
"Mathias…", Lukas aloitti ja Mathias käänsi heti päänsä noitaa kohti, "Tuota… Ei sillä, etten minä itsekin olisi ehtinyt pois tieltä, mutta… kun sinä nyt kerran satuit vetämään minut pois alta niin… Kunnon kansalaisena minun on kiitettävä sinua… Mutta älä vain ala odottaa mitään ritariksi lyömistä! " Lukas sopersi ja käänsi päänsä vihainen ilme kasvoillaan.
Mathias hymyili itsekseen ja tuli lähemmäs sohvaa.
"Ole hyvä Lukas, mutta haluan minä jotain vastineeksi siitä, että pelastin henkesi omani uhalla", Mathias sanoi virnistäen, "Haluan, että sinä tulet auttamaan minua huomenna töissäni! Tiedät paikan oikein hyvin. Nähdään huomenna", Mathias sanoi ja vinkkasi Lukakselle silmää.
Sitten Mathias nousi ylös ja huikkasi Tinolle toimittavansa seuraavana päivänä puutavaraa korjaustöihin ja lähti mökistä.
Lukas tuijotti Mathiakseen perään punan alkaessa kohota hänen kasvoilleen ja kauhun ilmeen tullessa esiin.
"Tiedät paikan oikein hyvin."
Ei kai Mathias vaan tiennyt…!
"ARGH!" Lukas karjaisi ja heittäytyi pitkäkseen sohvalle vetäen kädet kasvoilleen häpeän ja nolostuksen tunteiden syöksyessä häneen.
"Lukas! Onko kaikki hyvin?" Isak kysyi huolissaan nähdessään isoveljensä heittelehtiessä sohvalla ja ulisevan jotain huijareista.
Lukas heräsi seuraavana aamuna aikaisin, sillä Mathias aloitti työnsä aina aamunkoitteessa ja lopetti iltapäivän auringon aikaan. Tino oli hereillä jo ja kaatoi Lukakselle kupillisen kahvia. Lukas otti sen kiitollisena vastaan ja hörppäsi ison kulauksen. Tino istui häntä vastapäätä ja hymyili itsekseen.
"Samalla kun sinä menet auttelemaan Mathiasta, minä taidan alkaa opettaa Isakille Mielentietä", Tino sanoi yhtäkkiä ja Lukas kohotti päänsä.
"Mi-mitä? Isak saa…? Tai siis… sinä olet sitä mieltä, että hän saa oppia sitä?"
"Niin. Etkö sinä sitten ole sitä mieltä Lukas…?" Tino kysyi ja Lukas vastasi nopeasti:
"Totta kai olen sitä mieltä, että Isak on oikeutettu oppimaan Mielentietä… Ehkä minä vähän pelkäsin, että hän… no… Isak oli usein Nordicamassa hyvin masentunut ja… hmm… epävakaa… Luulin, että se sulkisi häneltä mahdollisuuden oppia…", Lukas sanoi hieman häpeillen, mutta totuuden mukaisesti. Isak oli hyvin temperamenttinen ja välillä turhan kiivas luonteeltaan. Tosin viime aikoina Isak oli tuntunut hieman rauhoittuvan. Nuorempi noita häipyi usein kylään muiden nuorien mukaan ja Lukas oli iloinen, että Isak oli saanut ystäviä.
"Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta Isakilla on kaiken kiivauden ja äkkiarvaamattomien tekojen alla lämmin ja hyvä sydän. Hän ei tule käyttämään Mielentietä väärin", Tino sanoi vakaasti ja nousi ylös hakemaan lisää kahvia. Hän vilkaisi Lukasta olkansa yli.
"Sinunkin tekisi hyvää avautua uusille ihmisille. Juttelet kyllä minun ja Berwaldin ja veljesi kanssa, mutta ehkä sinun olisi hyvä kertoa tunteitasi jollekulle toiselle. Se voisi auttaa sinua. Ehdottaisin erästä herrasmiestä, joka tarvitsee tänään apuasi", Tino ehdotti lämpimästi. Lukas katsoi häntä typertyneenä.
"Mitä? Kertoisin Mathiakselle? Kertoisin MATHIAKSELLE itsestäni ja menneisyydestäni ja ties mistä turhasta?" Lukas nauroi kitsaasti, "Eihän hän itse osaa edes olla hiljaa. Miten Mathias pystyisi, tai haluaisi sen puoleen, kuunnella minun menneisyydestäni?"
Lukas joi kahvinsa loppuun ja harppoi ulos mökistä, kun hänen mieleensä tuli, että olihan Mathias ollut hiljaa juuri edellisenä iltana. Mathias oli vain istunut sohvan vieressä ja tuijottanut mietteliään näköisenä vastapäistä seinää. Ja kyllähän Mathiaksen taukoamattomassa puhetulvassa sittenkin oli taukoja, nyt kun Lukas oikein kovasti mietti. Hän oli aina ajatellut, että silloin mies veti henkeä, mutta ehkäpä tämä oli vain toiveikkaana odottanut jonkinlaista kommenttia Lukakselta? Lukas pudisti päätään. Mathiaksen miettiminen sai vain hänen rintansa pistämään epämiellyttävällä tavalla.
Lukas tuli metsän mökin vieressä olevan metsän laitaan ja mietti hetkisen. Sitten hän kuitenkin kääntyi polulle, joka vei kylään. Hän ei missään nimessä kulkisi samaa salamyhkäistä reittiään hakkuupaikalle, jos oli pienikin mahdollisuus, että Mathias todella tiesi Lukaksen tarkkailleen häntä. Matkasta tuli tämän ylimääräisen kierron takia pitempi ja Mathias oli jo paikalla, kun Lukas vihdoin tuli hakkuupaikalle kylän puoleisesta metsänosasta.
Mathias nosti katseensa työstään ja riemukas hymy valaisi hänen kasvonsa, kun hän huomasi Lukaksen tulevan epäröiden aukealle.
"Sinä tulit!" Mathias sanoi iloisena ja suoristi selkänsä.
"Sinä käskit…", Lukas heitti vastaan, "Tämä on ainoastaan vastapalvelus eilisestä!"
Mathias nauroi lämpimästi ja viittoi Lukasta tulemaan lähemmäs. Lukas saapasteli kädet puuskassa ja ylenkatseellinen ilme naamallaan Mathiaksen luokse ja yritti näyttää siltä, kuin tietäisi jotain puunhakkaajan työstä. Mathias heilautti ison kirveen olalleen ja osoitti koivupuukasaa, jotka oli pilkottu pienemmiksi paloiksi.
"Nuo pitäisi pilkkoa haloiksi", hän nappasi yhden koivupöllin yhdellä kädellä isosta pinosta ja asetti sen isomman puupöllin päälle, "Astu vähän syrjään."
Lukas kiersi Mathiaksen takaoikealle ja katsoi, kun mies kohotti kirveensä ja heilautti sen täsmälleen keskelle koivupölliä. Pölli halkesi tasaisesti kahtia yhdellä iskulla ja toinen puolikkaista sinkosi pois puualustalta. Mathias käänsi alustalle jääneen puolikkaan ja iski sen vielä puoliksi. Sitten hän haki pois lentäneen koivunpuolikkaan ja halkaisi senkin.
"Näin pilkotaan lämmityspuita. Tuossa on toinen kirves ja alusta. Voit aloittaa pienemmistä haloista ja jos siltä tuntuu, siirtyä isompiin", Mathias neuvoi ja osoitti kauempana olevaa isoa puualustaa ja Lukaksen onneksi lievästi pienempää kirvestä.
Lukas haki kasasta pienen koivupöllin ja nosti kirveensä ylös. Se oli paljon painavampi kuin hän oli ajatellut ja hänen heilauttaessaan sen alas, hän huitaisi reilusti ohi puupöllin. Lukas kirosi hiljaa ja yritti uudelleen. Tällä kertaa hän osui puuhun, mutta iskun voima ei riittänyt halkaisemaan pölliä kahtia. Lukas iski vielä kerran ja tällä kertaa pölli meni halki ja Lukas suoristi selkänsä hyvin tyytyväisenä itseensä. Tietenkään hänen riemunsa ei kauaa kestänyt, kun hän huomasi Mathiaksen vieressä lojuvan valmiin halkopinon. Mathias huomasi tuijotuksen silmäkulmastaan ja kääntyi hymyillen Lukasta päin, jolloin Lukas palasi nopeasti oman työnsä kimppuun.
Lukakselta ja Mathiakselta meni kauan hakata kaikki puut haloiksi ja vihdoin, kun Mathias lopulta laski kirveensä alas ja ilmoitti, että he olivat valmiita, Lukas vajosi selkä puuta vasten maahan. Hän huohotti ja pyyhki hikeä kasvoiltaan. Hän oli kauan aikaa sitten poistanut päällimmäisen paitansa ja turvautunut vain valkeaan aluspaitaansa. Mathias oli melkein heti alussa heittänyt molemmat paidat pois päältään ja tehnyt Lukaksen työnteon hyvin hankalaksi. Mathias tuli istumaan Lukaksen viereen, tuoden mukanaan repun, josta paljastui leipää ja kaksi vesileiliä. Hän ojensi Lukakselle toisen leilin ja leivän. Lukas otti ne kiitollisena vastaan ja joi ahnaasti Mathiaksen katsellessa.
"Hyvin tehty. En osannut arvatakaan, että jaksaisit noin hyvin koko homman ajan, mutta sinusta löytyy yllättävää sisua", hän sanoi hilpeänä.
Lukas mulkaisi häntä ja avasi paitaansa enemmän auki paljastaen vahingossa rinnassaan olevan merkkinsä.
"Mikä tuo on Lukas? Syntymämerkkikö?" Mathias kysyi ja osoitti Lukaksen merkkiä. Lukas seurasi Mathiaksen sormea ja huomasi kauhukseen erehdyksensä. Hän kiskaisi paitansa merkin päälle ja puristi rystyset valkeina valkeaa pellavapaitaansa.
"Lukas…?"
"Älä! Se… se ei kuulu sinulle… tarkoitan, että…!" Lukas sopersi ja tunsi kylmän hien kasvoillaan.
Mathias katseli vieressään istuvaa säikkyä miestä ja henkäisi sitten syvään.
"Ei sinun ole pakko kertoa minulle Lukas mitä tuo merkki merkitsee sinulle. En utele, vaikka haluankin tietää", Mathias sanoi ja Lukaksen yllätykseksi laski kätensä hänen hartioilleen, ja veti lyhyemmän miehen kainaloonsa, "Mutta…", Mathias jatkoi, "Toivottavasti tajuat, että minä olen valmis kuuntelemaan sinua. Ihan milloin vain…"
Lukas kohotti päänsä ja katsoi Mathiasta silmiin. Mathias hymyili ja asetti toisen kätensä Lukaksen takaraivolle ja veti heidän kasvonsa lähemmäs. Lukas tiesi, mitä Mathias aikoi ja kaikki hänen päänsä ajatukset kirkuivat häntä repeytymään irti miehestä, mutta… Lukas sulki silmänsä ja tunsi pian Mathiaksen huulet omillaan. Varovaisina ja kysyvinä. Aivan erilailla, kun otti huomioon Mathiaksen yleisen vauhdikkaan ja riehakkaan käytöksen. Lukas vastasi suudelmaan aivan yhtä varovaisesti ja Mathias veti hänet lähemmäs itseään. He irrottautuivat hetkeksi ja sitten he molemmat painautuivat taas yhteen, hieman voimakkaampaan suudelmaan. Lukas tunsi olevansa pilvissä. Hetki tuntui samaan aikaan nopealta kuin vauhkoontuneet hevosvaunut ja toisaalta niin hitaalta, että Lukaksesta se hetki tuntui venyvän ikuisuuden ajan. Lukaksella oli ollut hetken aikaa tyttöystävä Nordicamassa, mutta koskaan hän ei ollut tuntenut tytön kanssa mitään niin huumaavaa.
Lopulta he irrottautuivat ja Lukas huomasi yllätyksekseen Mathiaksen kasvoilla tumman punan. Mathias ei katsonut Lukasta, mutta tämän kasvoilla oli onnellinen, hieman hömelö hymy.
"Anteeksi Lukas… Se ei ehkä ollut kovin upea suudelma, mutta minä en ole koskaan… En ole koskaan suudellut ketään…", Mathias sanoi nolostuneena ja hieraisi niskaansa. Lukas naurahti ja painoi päänsä peittääkseen sen puunhakkaajalta. Mathias kuitenkin huomasi sen ja nauroi itsekin nolona.
Mathias halasi Lukasta ja Lukas kiersi omat käsivartensa miehen ympärille, hieman yllättyneenä omasta rohkeudestaan. Jotenkin Mathiaksen läsnäolo aina sai hänet rentoutumaan ja miehen pehmeä ääni tuntui mukavalta vaihtelulta tämän normaaliin kovaan hölötykseen verrattuna.
Lukas nojautui poispäin Mathiaksesta ja veti paitaansa hieman pois tieltä, näyttääkseen Mathiakselle nyt vapaaehtoisesti merkkinsä. Mathias katsoi merkkiä kiinnostuneena ja nosti kätensä merkin yläpuolelle. Hän katsoi Lukasta kysyvästi ja Lukaksen nyökätessä, kosketti merkkiä hennosti. Lukas tunsi rinnassaan outoa kihelmöintiä ja nielaisi. Mathias nosti päänsä hymyillen.
"Se on aika kaunis merkki."
Lukas tunsi silloin painavan lastin nousevan hänen hartioiltaan ja kyyneleiden muodostuvan hänen silmiinsä. Hän esti niiden valumisen poskilleen ja hymyili vienosti tuijottaen Mathiaksen kättä, joka pysyi hänen rinnallaan kuin pitäen häntä kasassa.
.
.
Uijui jui jui! Vihdosta viimein hieman römäntiikkää! Anteeksi kaikille DenNor faneille, kun en osaa kirjoittaa heistä hyvin D: Yritän parhaani, mutta kun Lukas on hankala henkilö kirjoittaa :I
Tämä osa on aika söpö ja seuraavassa osassa puidaan kai joko Isakin Mielentie juttuja. Eli Lukas ja Mathias saa jäädä sinne aukeamalle söpöstelemään omiaan. Älkää kuvitelko mitään pervoja, ne etenee huvin hitaasti. En tosin ala kirjoittamaan siitä raporttia, kuten en ole muissakaan tarinoissani. Hyvin siveellistä fluffia vain :D xD
Ensi kertaan sitten vaan.
mahtisninjatipu: Aamuinen uusi luku on kieltämättä ihana asia :D
TheOneWithYou: Ole hyvä vain :) Kiva että jaksoit kommentoida!
anonyymi: Meidän Tino on niin hyvä keksiin hätävalheita :D Ja Mielentiestä kirjoitan lisää nyt sitten varmaan seuraavaan lukuun.
Natalia: Kiitos! En ole ollenkaan varma osaanko kirjoittaa Tanskasta ja Norjasta, mutta kiva että joku tykkää :D :B Voi että! En itse ollut Frostissa. Olisi ollut tosi hienoa nähdä ne cossit!
JokuRandomLukija: Ei Lukas ole vielä hengenvaarassa :D Sille on vielä paljon luvassa :D Yritän kirjoittaa Ivanista pian!
Syvamiete: Yleinen pulma :D Itsekin kun löydän jonkun mielenkiintoisen ficin, niin luen kaikki chaput vaan putkeen x)
Finnishweird: Kiiiiiiitos! Olet ihana :D Anteeksi että jouduit odottamaan uutta osaa näin kauan D: Mutta toivottavasti tämä korvaa odotuksesi :D Yritän parhaani kirjoittaessani :)