Moi!
HongIce on ihana paritus ja siksi tämä luku. Pahoittelen jo valmiiksi… :D
.
.
.
Lukas istui Tinon mökin rappusilla hyräillen itsekseen ja ohjaillen pientä vesipatsasta, joka nousi ämpäristä hänen edessään. Vesi oli mielenkiintoinen elementti ja Lukas piti sen kanssa työskentelystä. Hänen kätensä hieman horjui, kun hänen takaansa kuului askelia, mutta sai kuin saikin pidettyä vesipatsaan ehjänä. Tino istahti hänen viereensä ihailemaan Lukaksen suoritusta ja pian Tinon lintu ystävät lensivät noidan olkapäille. Lukaksesta oli aina ollut hassua, kuinka mökin kuistin kattoparruissa asuvat linnut pitivät Tinosta niin kovasti. Mathias arveli, että linnut pitivät Tinoa isänään ja Berwald murahti olevansa samaa mieltä, kun Tino ei kuullut.
"Tuleeko Mathias tänään käymään?" Tino kysyi ja Lukas nyökkäsi ilmeettömänä. Tino kuitenkin huomasi pienen punan kohoavan noidan kasvoille ja myhäili tyytyväisenä.
Lukas ja Mathias olivat nykyään koko ajan yhdessä. Lukas ei osoittanut minkäänlaisia tunteita miestä kohtaan heidän ollessa toisten ihmisten lähellä, mutta kun hän ja Mathias olivat kaksin! Lukas tunsi lämmön kohoavan itsessään. Hän ei koskaan ollut ajatellut löytävänsä ketään niin ymmärtäväistä ja niin erilaista henkilöä kuin Mathias. Mathias osasi aina ilahduttaa ihmisiä ympärillään ja valaa iloa toisiin, mutta hän silti osasi olla vakava, kun tilanne sitä vaati. Mathias myös oli todella suloinen ja hellä Lukasta kohtaan.
"Mikä kasvi tuo on?" Lukas kysyi hoksattuaan Tinon kädessä olevan kimpun vihreitä yrttejä. Hän ei halunnut Tinon utelevan enemmän hänen ja Mathiaksen suhteesta, joten oli parasta vaihtaa puheenaihetta.
"Ai tämä!" Tino sanoi ja jostain syystä punastui itsekin, "Ööh.. tämä on vain eräs… rauhoittava yrtti. Älä huoli tästä!"
Tino nousi nopeasti ylös ja paineli takaisin mökkiin. Lukas kohotti toista kulmakarvaansa ja kirosi sitten, kun hänen vesipatsaansa särkyi ja roiski vettä hänen päällensä veden pudotessa alas.
Isak istui mökissä lueskellen kirjaa Mielentiestä. Hän alkoi olla jo aika taitava. Berwald oli antanut hänen kokeilla Mielentietä itseensä ja se oli ollut mahtavaa! Isak oli vain talsinut pitkin Berwaldin Mielen metsää ja löytänyt kaikenlaista mielenkiintoista. Tietenkin Isak kunnioitti Berwaldin yksityisyyttä ja ei mennyt lähellekään Berwaldin henkilökohtaisia ajatuksia ja muistoja, mutta tietoja ja taitoja Isakilla oli lupa tutkia. Isak oli myös käynyt Tinon Mielessä. Tinon Mieli oli iso lammen keskellä oleva saari, jossa kasvoi varmaan kaikki maailman kasvit ja yrtit. Isak ei kuitenkaan jäänyt Tinon Mieleen pitkäksi aikaa, koska Tino oli hyvä noita ja osasi ajaa tunkeilijan Mielestään. Isak oli keskustellut asiasta Tinon kanssa ja suurnoita oli kertonut vastustavansa Isakia niin hyvin, koska oli opiskellut Mielentietä paljon ja osasi tunnistaa sen käyttäjän omassa Mielessään. Isak oli pelästynyt pahan kerran, kun Tinon Mielen lammesta oli hypännyt satakunta piraijan kaltaista kalaa hampaat irveessä suojellakseen isäntänsä Mieltä.
Isak oli saanut käydä jopa isoveljensä Mielessä. Se oli ollut mielenkiintoinen retki. Lukas oli pannut Isakin ensin lupaamaan, että pysyisi erossa hänen ajatuksistaan ja vain katselisi ympärilleen pari sekuntia ja Isak oli luvannut oikein mielellään. Häntä ei erityisemmin kiinnostanut nähdä uusintaa Lukaksen ja Mathiaksen suutelemisesta. Lukaksen Mieli oli ollut vähän kuin puumaja: iso lankkutasanne korkealla puussa, johon oli kasattu täyteen kirjoja ja maagisia esineitä. Auringon säteet tunkeutuivat puiden oksien välistä tuoden kirkkauden paikkaan. Isak oli ollut iloinen nähdessään, kuinka onnellinen Lukas sillä hetkellä oli ja poistunut tyytyväisenä veljensä Mielestä.
Isak käänsi sivua ja aikoi juuri alkaa lukea seuraavaa lukua, kun Tino porhalsi takaisin sisään ja heitti yrttipuskan keittiön tasolle. Tino avasi salaluukun lattiassa ja kapusi portaat alas. Isak laski kirjan käsistään ja asetti sen pöydälle eteensä. Yhtä hyvin hän voisi pitää tauon. Tino varmaan suunnitteli uutta tee-reseptiä yrteistä. Nuori noita nousi ylös ja meni keittiöön. Hän kaatoi mukin täyteen vettä ja heilautti kättään veden yllä loitsien hieman. Heti vesi alkoi kiehua ja asettui sitten melkein saman tien aloilleen. Isak nappasi yrttipuskan ja katkaisi pari vihreää lehteä irti heittäen ne mukiinsa. Isak katseli yrttipuskaa ja yritti muistella mikä kasvin nimi oli. Hän nosti mukin huulilleen ja siemaisi.
Hän jähmettyi ja sitten melkein kehräsi mielihyvästä. Juoma oli taivaallista! Se lämmitti häntä perinpohjin ja toi kutittavan tunteen vatsaan. Isak hörppi juoman parilla kulauksella alas ja haahuili sitten ympäri mökkiä tuntien jonkinlaista vetoa. Isak mutristi kulmiaan ja yritti miettiä kovin hitaasti toimivassa päässään mitä nyt pitäisi tehdä. Henkilön kasvot leijailivat hänen mieleensä ja Isak hymyili ilahtuneena. Kaoru oli kylässä ja Isakin piti mennä Kaorun luo. Kaoru tietäisi mitä pitäisi tehdä, jotta lämpö tasaantuisi. Nyt hänen oli liian kuuma.
Isak tanssahteli ulos mökistä ja Lukas pudotti juuri ylös saamansa vesipatsaan uudestaan alas nähdessään pikkuveljensä hyppivän ja hyräillen mäkeä alas. Lukas tuijotti Isakin menoa silmät pyöreänä ja litimärkänä, sillä vesipatsas oli tällä kertaa hajonnut aivan hänen päällensä. Vielä enemmän Lukas säikähti, kun mökistä kuului parkaisu ja siinä samassa Tino ryntäsi ulos mökistä.
Tino näki Lukaksen ja hyökkäsi tämän kimppuun painaen miehen maahan vatsalleen.
"Mitä hitt…? Tino mitä ihmettä sinä teet?!" Lukas kysyi ja Tino räpäytti silmiään ja huokaisi helpotuksesta päästäen Lukaksen ylös.
"Anteeksi. Luulin, että sinä olit mennyt syömään sitä yrttiä, mutta kai minä olin sitten vain laskenut ne väärin…", Tino sanoi ja naurahti hermostuneena.
"Mitä se yrtti tekee?" Lukas kysyi ärtyneenä.
Tino punastui taas, mutta vastasi tällä kertaa.
"Nooh… Sen nimi on persilja ja se tuota… herättää tiettyjä tunteita ja… hmm… haluja luvattua pariaan kohtaan…", Tino sopersi naama punaisena ja katsellen pilviä.
"Ja sinulla oli se kasvi koska…?"
"Pää kiinni!"
Lukas naurahti huvittuneena ja Tino murjotti kädet puuskassa.
"Miksi sinun sitten piti taklata minut?" Lukas kysyi edelleen hyvällä tuulella ja Tino heilautti kättään huolettomasti.
"Sillä tavalla sain helpoiten selville, olitko sinä syönyt sitä. Se, joka syö persiljaa, tuppaa alkavan kaivata parinsa luokse ja ei yleensä anna minkään estää matkaansa."
"Olisit voinut kysyä!"
"En halunnut."
Lukas tuhahti ja nosti taas vesipatsaansa ylös ämpäristä. Häntä oli alkanut pikkuhiljaa ärsyttää jatkuva kastuminen ja Mathiaskaan ei ollut vielä tullut. Berwald oli metsästämässä, joten Tino oli päättänyt jäädä kiusaamaan Lukasta ja piiskaamaan häntä harjoittelemaan loitsuja.
Pian Lukas kuitenkin kuuli askelia polulta ja Mathias astui esiin puiden oksien takaa virnistäen leveästi. Hänellä oli hänen tunnettu kaksiteräinen kirveensä sidottuna selkään ja käsissään miehellä oli puukori.
"Hei Lukas ja Tino!" Mathias tervehti ja painoi nopean suukon Lukaksen huulille ja hyppäsi sitten tieltä pois ennen kuin Lukas ehtisi huitaista häntä. Lukas oli tosin yllättynyt suukkoa niin, että oli pudottanut kolmannen kerran vedet niskaansa ja kiroili nyt railakkaasti Tinon ottaessa vastaan Mathiaksen tarjoaman puukorin.
"Hei Mathias. Mitä kylään kuuluu? Toimivatko suojaloitsut hyvin?" Tino kysyi hymyillen, nähdessään silmäkulmastaan Lukaksen heittävän koko ämpärin vierimään mäkeä alas. Näyn teki hauskemmaksi se, että Lukas oikeasti näytti ärtymyksensä.
"Hyväähän sinne. Rosvoja ei ole näkynyt mailla halmeilla, mutta olisi ehkä hyvä, jos joku teikäläisistä kävisi tarkistamassa ne. Me taiattomat ihmiset emme ole kovin hyviä kertomaan eroa", Mathias sanoi hieroen niskaansa.
Lukas oli saanut itsensä rauhoittumaan ja tuli Mathiaksen vierelle. Pitempi mies hymyili ja hipaisi Lukaksen kättä omallaan. Sitten Mathias puhkesi höpöttämään kovaan ääneen jotain kylän juoruja ja Tino hymyili miehen innokkuudelle. Mathiaksen aikansa selitettyään sanoi kuitenkin jotain, mikä sai Tinon jähmettymään paikalleen.
"Näin muuten Isakin tullessani tänne. Mikä hänellä oli?"
"Kuinka niin?" Lukas kysyi epäluuloisena. Isak tosiaan oli käyttäytynyt hassusti ja hyvin epä-Isakmaisesti.
"No hänhän suunnilleen tanssi minun ylitseni ja humisi vain jotain päätöntä. Hän oli kuin jossain transsissa tai jotain…"
Tino pamautti kätensä otsaansa ja parahti.
"Isak meni syömään sitä yrttiä!"
"MITÄ?!" Lukas huusi ja Mathias tuijotti noitia kummastuneena.
Kaoru istui Eduardin ja Mein kanssa joen rannalla kylän vieressä liotellen jalkojaan vedessä, kun he kuulivat ääntä metsästä päin. He kääntyivät katsomaan ja kaikilta kolmelta loksahti suu auki, kun Isak tanssahteli metsästä ja äkkäsi kolmikon joella. Hän hypähteli heidän luokseen ja Eduard remahti nauruun. Mei hihitteli myös, mutta päätti sitten kysyä, mikä ihme noidalla oli.
"Isak? Mikä sinun on? Meidän tuntemamme Isak ei koskaan hyppisi ja hyräilisi tuolla tavalla!" Mei kikatti ja Kaorukin hymyili yrittäen olla purskahtamatta nauruun.
Isak vain hymyili silmät puoliksi auki. Hän iskosti katseensa Kaoruun ja sitten hyppäsi tämän päälle kaataen pojan maahan selälleen. Mei vetäisi syvään henkeen silmät auki ja Eduard näytti siltä, että hänen synttärinsä oli tullut ajoissa, kun Isak kihersi ja hymyili leveästi Kaorun pöllämystyneelle ilmeelle.
"Isak mitä…?"
"Heeeeiii! Kaooruuu! Minulla on niiiiin kuuma! Sinä olet kivan viiileäh!" Isak kikatti humaltuneen oloisena ja sitten kaikkien silmien edessä, hän kumartui ja painoi huulensa Kaorun huulien päälle.
Mei tuijotti poikia silmät kiiluen ja Eduard kellahti selälleen nauraen kuin heikkopäinen.
Kaoru oli ihan shokissa. Isak suuteli häntä! ISAK!
Ennen kuin Kaoru ehti alkaa edes harkita takaisin suutelemista, Isak nousi ylös istuen edelleen Kaorun päällä ja muitta mutkitta veti valkoisen paitansa pois päältään. Kaoru punastui ja Mei inahti kädet suullaan, mutta Isak painui taas Kaorun suun kimppuun.
"Isak!... Mitä ihm…. ISAK!" Kaoru älähti ja tarrasi viimein Isakin ranteisiin kiinni, kun noidan kädet alkoivat hapuilla tämän housujen etumukselle, "Isak! Me ollaan julkisella paikalla! Et ole oma itsesi!"
"Häääääähh?" Isak ihmetteli tokkuraisena, "Eli jos me ollaan jossain yksityisessä paikassa, me voidaan…"
"Isak! Oletko sinä humalassa?"
"Minä olen humaltunut sinusta Kaoru!" Isak melkein naukaisi ja Kaoru tajusi, että hänen itsehillintänsä ei kestäisi enää kauaa ja hän ei missään nimessä aikoisi tehdä mitään toisten nähden!
Kaoru nousi ylös napaten Isakin paidan mukanaan ja alkoi sitten vetää Isakia mukanaan kohti metsää.
"Minne me ollaan menooossaaaa?" Isak kysyi ja Kaoru saattoi edelleen kuulla takaansa Eduardin naurun, kun he pääsivät puiden suojiin.
"Me mennään Tinon luokse ja hoidamme sinut kuntoon!"
"Häääääh? Miksiiiiii? Minä en halua Tinoa vaan sinuuuuuuut!" Isak venytti lauseitaan ja ripustautui Kaorun käsivarteen. Kaoru oli tyytyväinen, että he olivat jo metsässä, sillä Isak alkoi hanata pian vastaan ja vaatia Kaorua tekemään jotain hänen kuumuudelleen.
"Luoja Isak! Mitä minä teen sinun kanssasi?!" Kaoru mutisi.
"Kaooooruuuuuu!" Isak marisi hänen takanaan, kun pojat olivat jo melkein puolessa välissä tietä Tinon mökille.
"No mitä Isak?" Kaoru kysyi väsyneenä.
"Minä haluan, että sinä suutelet minua!"
"Miksi? Me ollaan ihan kohta Tinon luona. Hän hoitaa sinut kuntoon…"
"Koska minä rakastaaan sinuaaa!"
Kaoru pysähtyi kuin seinään. Hän kääntyi ja tuijotti edessään hymyilevää Isakia. Isak kietoi kätensä Kaorun ympärille ja veti heidän kasvonsa lähekkäin. Noita suuteli Kaorua taas ja tällä kertaa Kaoru heitti kaiken järjen jorpakkoon ja suuteli Isakia innokkaasti takaisin. Kaoru ei tajunnut tilanteesta mitään, mutta hän ei mahtanut itselleen mitään. Jo monta viikkoa hän oli ajatellut ja kaivannut Isakia lähelleen ja toivonut, että poika katsoisi häntä samalla tavalla takaisin, mutta milloinkaan Kaoru ei olisi kuvitellut, että Isak ihan oikeasti vastaisi hänen tunteisiinsa. Isak painoi Kaorun isoa puuta vasten ja alkoi napittaa tämän paitaa auki, kun polulta heidän edestään kuului raivon karjaisu. Ja siinä samassa Isak huomasi, että hänen isoveljensä oli painanut hänet maahan.
.
.
Eduardilla on juu hauskaa :D Kaoru ja Isak saavat takuulla kuulla tuosta jutusta elämänsä tappiin asti. Meistä tuli myös HongIce fani. Mei on jotenkin niin suloinen hahmo :D Uusi osa tulee luultavammin maanantaina.
T0K0T0K0: Aaagh! Kiiiitos! Olet ihana! Äläkä huoli. Koska itse vihaan keskeytettyjä ficcejä, olen tehnyt itselleni lupauksen, että vien kaikki aloittamani ficit loppuun. Niissä voi toisinaan kestää, mutta lopetan sen minkä olen aloittanutkin :D Plus kirjoittaminen vain on niin ihanaa. Rakastan läppärini näppäimistöstä lähtevää naputtelun ääntä xD Onko siskokin fani, vai menitkö muuten vain ilmoittamaan uudesta luvusta? :D
Pieniysoitto: Haha :D Hyvä headcanon! Kannatan suuresti :D
Hehe: Kiitoksia :)
Whooppee: Voi kiitos! Itsekin olen kovin mieltynyt Kaorun härnäämiseen :D Se on jotenkin aivan ihanaa ja näistä kahdesta on yllättävän helppo kirjoittaa. Mukava että pidit!
Natalia: On aina ihana tietää, että on pelastanut jonkun päivän! Kiitos!
mahtisninjatipu: Kiitos kärsivällisyydestä. Toivottavasti pidät tästäkin osasta. Lukaksen ja Isakin elämä ei tosiaan ole ollut maailman helpoin, mutta nyt heillä on Mathias ja Kaoru ja Tino ja Berwald ja kaikki muutkin kyläläiset tukenaan :)
ringomei99: Hienoa, että kommentoit juuri tänään, kun päätin uuden chapun tänne laittaa :D Kiitoksia aivan hirmuisesti!