Moi!
Argh! Tässä tapahtuu paljon! Ja on kamalaa!
.
.
.
Mathias istui penkillä Ludwigin kanssa pelaamassa tammea, ja vaikka Mathias kuinka yritti, Ludwig voitti hänet jälleen kerran.
"En tajua! Miten sinä voit voittaa kuusi peliä peräjälkeen?!" Mathias huudahti heittäen kätensä ilmaan turhautuneena. Ludwig hymyili kerätessään pelinappulat ja pistäessään laudan pois.
"Sehän nyt on aivan ilmiselvää. Minä olen vain fiksumpi osapuoli", hän sanoi hyväntuulisena ja Mathias mulkaisi miestä pahasti.
"Lud!"
Ludwig katsoi taakseen ja näki Felicianon juoksevan heitä kohti innokas ilme kasvoillaan. Ludwig hymyili puolisolleen ja nousi ylös kädet levällään ottaakseen lyhyemmän miehen syleilyynsä.
"Hei Feliciano. En huomannutkaan, että on jo iltapäivä", pitkä mies sanoi ja Feliciano nousi varpailleen antaakseen tälle suukon.
Feliciano kääntyi Mathiaksen puoleen iloisena, mutta jätti tervehdyksensä kesken huomatessaan miehen kasvoilla huolestuneen ilmeen.
"Mikä hätänä Mathias?"
Mathias hieraisi niskaansa ja pälyili ympärilleen.
"En ollut huomannut ajankulua, mutta… Lukaksen olisi jo pitänyt palata takaisin. Hän meni tarkastamaan Tinon tekemät suojaukset ja hän sanoi, ettei siinä menisi kauaa. Siitä on nyt kuitenkin jo monta tuntia!" Mathias sanoi ja nousi ylös penkiltä.
"Noh… tuolla on hänen veljensä. Ehkä hän tietää, missä Lukas on", Ludwig sanoi osoittaen kylän porteille.
Isak käveli Kaorun kanssa vieretysten juuri porteista sisään jutellen jostain. Kaoru sipaisi kädellään Isakin kättä ja Isak muksautti poikaa leikkisästi olkapäähän. Mathias viittoi heidät luokseen ja pojat tulivat yhä toisiaan kiusoitellen.
"Isak, onko Lukas palannut mökille?" Mathias kysyi ja Isak katsoi miestä kummissaan.
"Ei. Minä ja Kaoru lähdimme edeltä tänne juuri etsimään häntä. Tino haluaa tilata Kaorun isältä joitain tavaroita ja hän haluaa tietää, jos Lukaskin haluaa jotain", Isak vilkuili ympärilleen, "Eikö hänen pitänyt olla sinun kanssasi?"
Mathias kohautti olkiaan.
"Hän käski minun odottamaan täällä. Ei voi kuulemma keskittyä loitsujen kanssa, jos minä olen hänen kanssaan. Siitä on kuitenkin kauan aikaa…"
Isak tunsi myös huolen kiipivän hänen sisällään. Missä Lukas oli? Hänen isoveljensä ei ollut koskaan kadonnut sillä tavalla ilman mitään syytä? Isak kääntyi Kaorun puoleen.
"Meidän pitää mennä etsimään häntä!" Isak sanoi hätääntyneenä.
"Oh!" Feliciano sanoi hymy huulillaan, "EI tarvitse enää! Tuolla hän on!"
Kaikki kääntyivät katsomaan porteille ja tosiaan, siellä Lukas seisoi aivan porttien edessä. Lukas tuntui tutkivan jotain näkymätöntä ja astui sitten sisään. Mies nosti kätensä ylös ja tuijotteli niitä hetkisen, kunnes hän nosti päänsä ja virne ilmestyi Lukaksen kasvoille.
Mathias kohotti kulmakarvaansa yllättyneenä. Lukas ei yleensä hymyillyt. Ei oikeastaan koskaan. Mikähän hänen nyt oli?
Lukas alkoi astella sisemmäs kylää ja astui yhtäkkiä sisään sepän liikkeeseen. Mathias ja muut kuulivat Antonion toivottavan Lukaksen tervetulleeksi ja kysyvän miten hän voisi auttaa noitaa, mutta heidän kaikkien kauhukseen sepän pajasta kuului seuraavaksi verta hyytävä huuto. Huuto kuului Antoniolle ja pian hän vaappuikin ulos pajastaan pidellen käsillään verta vuotavaa naamaansa. Lukas astui ulos hänen perässään ja potkaisi jo haavoittunutta miestä kylkeen. Antonio kaatui maahan ja Lukas astui miehen yli.
"Mitä…?!"
Nyt kaikki paikalla olleet kyläläiset katsoivat kauhuissaan, kuinka Lukas veti perässään isoa hiilihankoa ja survoi sen erään kylän sian vatsaan. Eläin äännähti tuskissaan ja jäi sitten Antonion tavoin makaamaan maahan verta valuen.
Mathias tuijotti silmät suurina rakastaan kauhun tulviessa hänen sisälleen. Mitä Lukas teki? Mikä häneen oli mennyt?! Mathias juoksi Lukaksen luokse ja tarttui tätä käsivarresta.
"MITÄ HELVETTIÄ SINÄ TEET?" Mathias huusi kauhuissaan ja tuijotti Lukaksen välinpitämätöntä naamaa, jolle oli roiskunut pari veripisaraa.
"Häivy…", Lukas sanoi ja sitten Mathias tunsi kuinka samainen hiilihanko, jolla Lukas oli juuri äsken teurastanut viattoman eläimen, osui häntä lujaa päähän.
Mathias näki mustia pisteitä rojahtaessaan maahan ja kuuli Lukaksen ilottoman naurun yläpuolellaan. Mathias ei voinut kivultaan muuta, kuin maata sykkyrällä ja pidellä päätään.
Isak tuijotti kaikkea tapahtunutta silmät suurina. Tuo ei voinut olla Lukas! Tuo hirviö ei voinut olla hänen veljensä! Lukas ei ikinä tekisi jotain tuollaista! Ei varsinkaan Mathiakselle! Isak riistäytyi Kaorun otteesta, johon poika oli hänet sulkenut, ja juoksi Mathiaksen tapaan isoveljensä luokse. Ludwig ja Feliciano olivat kiertäneet Lukaksen ja keränneet Mathiaksen ja Antonion turvaan. Antonio hengitti katkonaisesti ja Mathias piteli edelleen päätään kivun huumaamana.
"Lukas!" Isak huusi ja tarttui molemmin käsin tämän käsivarsiin, "Sinä et ole järjissäsi! Minä voin auttaa sinua! Minä…", mutta Isak tajusi kesken lauseensa Lukaksen kaventuneista silmistä, että jos hän ei tekisi jotain sillä hetkellä, Lukas iskisi hänetkin maahan.
Silloin Isak iski heidän päänsä yhteen ja avasi Mielentiensä tunkeutuen Lukaksen Mieleen.
Isak avasi silmänsä ja haukkoi henkeään.
Ennen niin kaunis puumaja kirkkauden keskellä oli vain pelkkä muisto. Taivas oli pimennyt ja jostain taivaalta loisti tummanpunainen hehku kuolleiden puiden oksistojen lävitse. Puumaja oli säpäleinä ja kaikki Lukaksen Mielen kauniit esineet oli pirskottu alas maahan.
Mutta maata ei enää ollut.
Isak käveli tumman ja hyisen metsälammen päällä ja hänen ympärillään kellui epäluonnollisen näköisiä kuolleita pikku otuksia ja rikkinäisiä lasipulloja. Isak pälyili ympärilleen vauhkona.
Hän oli ollut oikeassa! Lukas ei ollut oma itsensä. Joku, tai jokin, oli vallannut Lukaksen Mielen. Mutta missä Lukas oli? Isak oli lukenut Tinon kirjahyllyjen kirjat tarkkaan ja eräässä niistä oli kerrottu otuksista jotka pystyivät valtaamaan ihmisten mieliä. Jos Isak muisti oikein, näiden otuksien nimi oli Wuarga. Wuargat väijyivät voimakkaita ihmisiä viattomien olentojen muodossa, kuten lapsien ja rauhallisten eläinten, ja loitsivat ne seuraamaan itseään. Kun Wuarga pääsee tarpeeksi lähelle, se valtaa ihmisen Mielen ja pakottaa tämän vangiksi omaan Mieleensä ilman kontrollia omaan kehoonsa.
Isak asteli veden päällä ja pälyili ylös puumajalle toivoen löytävänsä Lukaksen pian. Wuarga oli voimakas olento ja oli siis sekunneista kiinni, milloin tämä pakottaisi Isakin pois Lukaksen Mielestä. Oli jo tarpeeksi hankala ponnistus päästä sisään alun perin. Isakin oli aina ollut helppo päästä ihmisten Mieliin sen jälkeen, kun Tino opetti miten, mutta tällä kertaa Isakin oli oikein toden teolla joutunut ponnistelemaan.
Isak kiipesi puumajaan ja katseli ympärilleen, mutta Lukas ei ollut siellä.
"Lukas… missä sinä olet?" Isak kuiskasi epätoivoisena.
Is…a…k…
Isak kääntyi voimalla ympäri ja melkein tippui puusta.
Tuolla! Tuolla alhaalla! Isak kiipesi takaisin alas, hypäten viimeisen metrin ja juoksi keskelle lampea polvistuen pinnan ylle. Siellä! Isakin sydän meinasi pysähtyä hänen nähdessään isoveljensä. Lukas näytti aivan hukkuneelta. Hänen vaaleat hiuksensa hulmusivat kylmän veden virrassa ja hänen ihonsa näytti kelmeältä. Lukaksen silmät olivat puoliksi auki ja ne tuijottivat mitään näkemättöminä ylös Isakiin.
"LUKAS!" Isak huusi ja yritti tavoittaa Lukasta, mutta vesi ei päästänyt häntä läpi.
Isakin silmät leimahtivat vihasta ja hän painoi molemmat kätensä veden pintaa vasten.
"Minä en ole heikko! MINÄ EN ANNA SINUN VIEDÄ VELJEÄNI!" Isak huusi ja samalla veden pinta rikkoutui hänen käsiensä alla ja Isak tarttui kaksin käsin Lukaksen ranteeseen. Hän kiskoi kaikin voimin ja Lukaksen käsi kohosi vesirajan yläpuolelle.
Isak ei ehtinyt kauaa iloita, sillä hän tunsi jäätävän kivun sisällään. Hän irrotti Lukaksen käden, joka jäi pystyyn veden pinnan yläpuolelle, ja katsoi alas. Hänen vaaleaan paitaansa oli ilmestynyt punainen leviävä läikkä keskelle hänen vatsaansa. Isak laski kätensä vatsalleen ja nosti sen sitten silmiensä eteen. Punainen veri tuntui lämpimältä kylmän veden keskellä. Hän katsoi alas Lukakseen ja sitten Isak tunsi kovan imun vetävän hänet takaapäin poispäin Lukaksen Mielestä. Isak näki vielä Lukaksen veden yläpuolella olevan käden ja sitten hänet heitettiin todellisuuteen.
Todellisuus huusi. Todellisuus teki kipeää. Todellisuus merkitsi kauhua tunteesta ja pelosta.
Todellisuus oli se, että Lukaksen kehon vallannut Wargua oli iskenyt häntä hiilihangolla vatsan läpi.
Isak päästi veljestään irti ja putosi maahan.
Wargua katsoi häneen ja juoksi sitten pois kylästä.
.
.
Mä olen ihan kamala! Kiusaan aina näitä tyyppejä! Antakaa anteeksi :D
mahtisninjatipu: Kiitos! Ne on ihania söpöläisiä :D Oli hauska kirjoittaa niiden pikku tappelu xD
T0K0T0K0: Sinä olet ihana! Jes! Joku tajusi sen peura yhteyden Vainotun ja Uhratun välillä! Peurat on vaarallisia! Ne tekee itsemurha iskuja autojen alle ja vaikka mitä! HongIce on niin ihana paritus! Ne on luodut toisilleen! Ja voih, joudut odottamaan vielä aika kauan Ivania, mutta nyt voin luvata, että vielä Ivankin tähän stooriin pääsee mukaan! Kärsivällisyyttä siis :D Kiitoksia vielä aivan mahtavasti näistä sun kommenteista! Piristävät aina niin minun päivääni!
Pieniysoitto: Kiva että tykkäsit siitä lopusta! Toivottavasti tämä luku toimi samalla lailla. Kiitoksia kommentista!