Moi!
Minä ole muuttanut nyt ensimmäiseen omaan kotiini! :) On ihan kamalaa! Asunto on ihana, se on ihanalla paikalla ja ihanassa kaupungissa, mutta minä olen ihan yksin D: Byäää! Koulu alkaa viikon päästä ja toivottavasti saan sieltä kavereita :D Mutta nyt uuden osan kimppuun! Olkaa hyvä!
.
.
.
Tino juoksi Berwaldin kanssa kylää kohti. He olivat kuulleet huutoa kävellessään rinnakkain metsäpolulta aukealle ja lähestyessään kylää Tino näki Lukaksen juoksevan metsään kylän takana. He saapuivat kylään keskelle kaaosta.
Kaoru piteli verta vuotavaa Isakia sylissään kyynelten vieriessä tummahiuksisen pojan kasvoille. Isak oli kalman valkoinen ja hänen paidassaan levisi verenpunainen läikkä. Maassa poikien vieressä lojui verinen hiilihanko. Ludwig piteli tokkuraista Mathiasta istuma-asennossa ja Lovino oli päässyt paikalle kumppaninsa luokse. Tino syöksyi mitään kyselemättä Isakin luokse ja aloitti muitta mutkitta verenseisautuksen. Berwald tuli puolisonsa luokse ja asettui istumaan tämän taakse tarjoten kehonsa lämpöä Tinolle.
"Mitä täällä tapahtui?" Berwald kysyi kylän asukkailta, jotka kaikki puhuivat yhteen ääneen.
"Lukas sekosi!" Abel huusi ja osoitti Antoniota ja Mathiasta, "Hän asteli porttien ulkopuolelta sisään ja kävi Antonion kimppuun. Löi häntä ja Mathiasta hangolla päähän! Hyvä ettei tappanut heitä! Lukas tappoi yhden meidän sikalan emakoista!"
Moni kyläläisistä yhtyi huutoon ja raivoon. Berwald oli järkyttynyt. Miksi Lukas oli tehnyt jotain sellaista?
"Entä Isak?" Berwald kysyi varovasti. Tino tuntui niin kylmältä häntä vasten.
Kyläläiset katsoivat toinen toisiaan epävarmoina.
"Isak juoksi Lukaksen luokse ja yritti puhua tälle järkeä, kun…", Ludwig aloitti, "Lukas lävisti oman veljensä!"
Tino tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Eihän Lukas olisi voinut tehdä mitään sellaista! Ei vain voinut! Oli pakko olla jokin toinen syy! Tino nykäisi päätään kohti kassia, jonka hän oli tuonut mukanaan.
"Tuossa kassissa on voiteita, jotka auttavat Antoniota ja Mathiasta…", Tino sanoi väristen ja Berwald halasi häntä lujemmin itseään vasten.
Kaoru itki edelleen pidellen tiukasti kiinni Isakista Tinon parantaessa tätä. Feliciano auttoi levittämään Tinon tuomaa voidetta Mathiaksen ja Antonion päihin. Mathias tunsi tokkuraisuuden hälvenevän ja hän ponkaisi pystyyn. Hän oli kuullut kaiken kivunkin keskeltä. Hän vilkaisi Antoniota päin varmistaakseen, että mies oli kunnossa. Antonio näytti nauttivan täysin siemauksin Lovinon huomiosta ja tämä hymyili hellästi kumppanilleen. Lovino näytti olevan purskahtamaisillaan itkuun, mutta pakottautui pitämään vihaisen ilmeen.
"Lukas on seonnut ja nyt hän piileskelee metsässä. Meidän on tehtävä asialle jotain! Hän on vaaraksi kylälle!"
Mathias käännähti ympäri kuullessaan tämän. Kolme kylän miestä seisoi kauempana Tinosta ja Berwaldista ja heidän kasvoillaan oli huolestunut ja surullinen ilme. Mathias harppoi heidän luokseen.
"Mitä te tarkoitatte? Lukas ei ole vaaraksi kylälle! Me emme vain olleet varautuneet! Kun hän tulee takaisin, me tiedämme mitä meillä on vastassa ja voimme puhua hänelle järkeä!" Mathias sanoi vihaisesti.
Miehet katsoivat häntä säälien.
"Ymmärrämme tietenkin kuinka paljon tämä sattuu sinuun Mathias. Lukas kuitenkin oli sinun kumppanisi, mutta silloin, kun mies sekoaa… hän on mennyttä…"
Mathias katsoi kaikkia kolmea tyrmistyneenä ja harppoi sitten pois heidän luotaan. Kun kukaan ei nähnyt, Mathias juoksi kotiinsa ja nappasi huoneestaan kaksiteräisen kirveensä.
"Kukaan ei satuta sinua Lukas… Et ole järjissäsi… Isak ei kuollut. Tino tuli ajoissa. Mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut… Lukas…", Mathias henkäisi ahdistuneena. Hän ei ollut varma, uskoiko edes itsekään omia sanojaan juostessaan kylän aidan luokse ja pujahtaessaan siinä olevasta raosta ulos. Hän etsisi Lukaksen itse ja pelastaisi tämän omalta itseltään, vaikka hänen pitäisi tuhota koko metsä!
Kylässä Tino päästi viimein irti Isakista ja rojahti koko painollaan Berwaldin syleilyyn. Verenseisautus oli niin uuvuttavaa, mutta Tino oli tyytyväinen jälkeen. Isakin haava oli parantunut ja väri oli palannut nuoren noidan kasvoille. Kaorun kyyneleet olivat viimein loppuneet ja tämä halasi Isakia lujasti samalla painellen pieniä suudelmia pojan hiuksiin. Kaoru oli pelännyt menettävänsä Isakin. Hän oli viimeksi tuntenut olevansa niin avuton, kun Mei oli pudonnut rotkoon ja melkein kuollut. Tino oli ollut silloinkin paikalla pelastamassa Kaorulle rakkaan henkilön.
"Hänen pitäisi herätä ihan kohta", Tino sanoi Kaorulle hellästi hymyillen.
Kaoru oli aikomassa kiittää Tinoa, kun Isakin silmäluomet värisivät ja poika avasi hitaasti silmänsä.
"Isak!" Kaoru huudahti onnellisena.
Isak tuijotti hetken Kaorua ja käänsi sitten päätään Tinoa ja Berwaldia kohti. Sitten noidan silmät revähtivät apposen auki ja hän nousi istumaan niin nopeasti, että melkein kolautti päänsä Kaorun leukaan. Isak tarrasi kiinni Kaorun paitaan kauhun ilme naamallaan.
"Missä Lukas on?! Ei kai hänelle ole tehty mitään?!" Isak huusi hädissään.
Kaorun kasvoilla vilahti viha ja pettymys, joka oli kuitenkin suunnattu Lukasiin. Hän otti Isakin kädet omiinsa ja suuteli pojan rystysiä.
"Veljesi pakeni paikalta… hän melkein tappoi sinut Isak…", Kaoru kuiskasi katsoen Isakia silmiin. Häntä suretti Isakin puolesta.
"Ei! Kaoru, sinä et ymmärrä! Minä menin hänen Mieleensä! Minä näin sen!" Isak huusi Tinon ilmeen kovettuessa.
"Isak", Tino kutsui ja viittoi pojan luokseen.
Isak kiiruhti opettajansa ja ystävänsä luokse. Tino ymmärtäisi. Tino osaisi auttaa!
"Isak. Mitä sinä näit hänen Mielessään?"
"Voi Tino! Se oli kamalaa! Lukas on vankina veden alla! Hänen Mielensä on vallattu!" Isak sanoi silmät tuskaa täynnä.
"Wargua!" Tino henkäisi silmät kaventuen.
Isak nyökkäsi ja Tino nousi Berwaldin avustuksella ylös. Kyläläiset hiljenivät Tinon vakavan ilmeen edessä ja kokoontuivat hänen ympärilleen. Isak tajusi silloin, kuinka paljon valtaa Tinolla oli kylässä. Tino oli heidän auttajansa ja suojelijansa. Tino paransi sairaita ja auttoi sadon kanssa. Kyläläiset olivat Tinolle uskollisia ja suurnoita ei yleensä pyytänyt mitään takaisin. Nyt Tino kuitenkin tarvitsi heidän kuuntelevan häntä.
"Lukas jonka äsken näitte hyökkäävän ystäviensä ja kumppaninsa kimppuun, ei ollut oikeasti Lukas. Eräs vaarallinen taikaolento nimeltä Wargua on ottanut Lukaksen kehon hallintaansa ja pääsi sen avulla suojaloitsujeni sisälle. Lukas on vankina omassa kehossaan ja minä lähden auttamaan häntä. Hän ei ole vastuussa siitä, mitä täällä tänään tapahtui!" Tino kertoi vahvalla äänellä. Berwald seisoi koko tämän ajan Tinon takana, tarjoten tälle tukeaan.
"Mutta Tino, sinä olet vielä heikkona äskeisestä verenseisautuksesta! Tarvitset apua!" eräs kylän naisista sanoi huolissaan.
"En minä ole menossa yksin", Tino sanoi hymyillen ja vilkaisi taakseen. Berwald vastasi puolisonsa hymyyn ja nyökkäsi. Berwald seuraisi Tinoa minne ikinä tämä menisikään, kuten hän oli jo kauan aikaa sitten todistanut.
"Minä tulen myös!" Isak ilmoitti ja Kaoru tarttui siinä samassa häntä kädestä.
"Minä en anna sinun mennä ilman minua!"
Tino hymyili pojille tietäen, että hän ei voisi kieltää heitä. Lukas oli Isakin isoveli ja Kaoru ei jättäisi rakastaan mistään hinnasta. Tino antoi katseensa kiertää väkijoukkoa. Eräs puuttui joukosta.
"Missä Mathias on?" hän huudahti.
Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta miestä ei näkynyt missään.
"Voi ei!" eräs kylän miehistä huudahti. Tino iski katseensa häneen ja mies laski päänsä häpeillen.
"Me puhuimme, kuinka mielenvikainen Lukas oli, ja että… hän on vaaraksi kylälle. Mathias kuuli keskustelumme ja juoksi pois paikalta. Hän on taatusti luikahtanut kylästä etsiäkseen Lukaksen! Hän varmasti haluaa löytää tämän ennen kuin kukaan ehtii tehdä hänelle mitään pahaa!"
"Meidän on lähdettävä heti! Mathias ei tiedä mikä hänellä on vastassa! Hän luulee sen olevan Lukas. Warguat ovat vaarallisia ihmisille ja varsinkin hallitsemansa kehonsa rakkaille!"
Tino lähti liikkeelle, mutta huojahti sitten ja jos Berwald ei olisi ollut paikalla ottamassa häntä kiinni, hän olisi kaatunut rähmälleen maahan. Berwald kaappasi silloin Tinon selkäänsä ja alkoi harppoa nopein askelin ulos kylästä. Isak ja Kaoru juoksivat perässä.
"Onko heidän turvallista mennä sinne vain nelisteen?" Arthur kysyi huolestuneena Francikselta.
Francis laski kätensä miehen olalle ja hymyili rauhoittavasti.
"Heillä ei ole hätää. Heillä on kaksi loistavaa noitaa matkassaan ja Berwald ja Mathias ovat loistavia taistelijoita. Ja olen kuullut, että Yao on opettanut pikkuveljelleen kuinka pitää huolen itsestään."
"Toivottavasti kaikki menee hyvin!" Feliciano kuiskasi ääni väristen. Ludwig veti puolisonsa syliinsä.
xxxx
Sillä välin Mathias oli päässyt kartanon raunioiden luokse. Hän pälyili ympärilleen ja yritti paikantaa Lukaksen. Jäljet näyttivät Lukaksen tulleen kartanon raunioille, mutta nyt noidasta ei näkynyt jälkeäkään. Mathias nosti katseensa kartanon portaille ja nielaisi. Lukas oli varmaan piiloutunut raunioihin.
"Mathiaaaasss…."
Mathias hätkähti kuullessaan nimensä tulevan kartanon sisältä.
"Lukas!"
Mathias jätti kaiken järkensä jälkeensä ja syöksyi raunioihin. Kivimurskaa oli kaikkialla ja isot puuparrut tekivät liikkumisen hankalaksi, mutta Mathias kiipesi niin nopeasti kuin pystyi yhä sisemmäs romahtanutta rakennusta. Mathias tunsi sisällään kylmän, sillä tämä kartano palautti hänelle muistoja. Paikka muistutti aivan sitä hirvitystä, josta he olivat pelastaneet Tinon muutama vuosi sitten. Hän ei enää ikinä halunnut palata siihen paikkaan ja kaikeksi onneksi koko kartano tuhoutuikin lopulta. Mathias oli toivonut, että hän olisi voinut jo unohtaa sen paikan.
"Lukaaas!"
Mathias pysähtyi hengästyneenä ja katseli taas ympärilleen. Siellä! Pieni vilaus Lukaksen vaaleita hiuksia ylöspäin johtavissa portaissa. Mathias syöksyi miehen perään ja harppoi portaat kolme kerrallaan ylös. Yläkerrasta oli jäljellä vain pieni tasanne ja koko katto oli romahtanut ja iltataivaan oranssi valo tulvi katon reiästä sisään. Lukas seisoi aivan tasanteen reunalla katsoen alla olevaa hävitystä. Mathias hengitti syvään ja nielaisi. Hän kohotti molemmat kätensä Lukasta kohden peläten tämän hyppäävään kuolemaansa.
"Lukas… Tule takaisin. Minä en ole vihainen siitä mitä teit. Isak on kunnossa. Tino tuli ajoissa pelastamaan hänet. Minä vien sinut pois, jos niin haluat… Pystyn suojelemaan sinua. Jos vain… jos vain tulet tänne", Mathias anoi.
Lukas kääntyi hitaasti ympäri. Hänen ilmeensä oli jotenkin kieroutunut ja Mathiaksen selässä kulki kylmiä väreitä. Lukas kallisti päätään sivulle ja hymyili.
"Mathiaaasss… Miksi minä tulisin kaltaisesi säälittävän IHMISEN luokse?" Lukas sanoi leuhkasti ja venytellen sanojaan.
Mathias hätkähti rakkaansa kylmää ääntä ja kovia sanoja.
"Te ihmiset olette niin heikkoja otuksia. Toisin kuin me noidat! Me voisimme pyyhkäistä teidät kartalta milloin vain haluaisimme. Luulette, että olette voittaneet meidät, mutta todellisuudessa te vain pelaatte koko ajan meidän pussiimme! Olemme paljon voimakkaampia kuin kukaan teistä raukkamaisista ihmisistä!" Lukas nauroi ääneen ja Mathias puristi kätensä nyrkkiin.
"Lukas! Sinä et voi ajatella noin! Me olemme kaikki ihmisiä! Jopa noidat! Emmekö muka vuoda samaa verta? Emmekö me muka tunne samoja tunteita? Vihaa, surua ja… rakkautta…", Mathias sanoi tuskissaan, "Tiedän, että olen välillä ärsyttävä ja sinä sanot koleita sanoja minulle, mutta minä rakastan sinua kaikesta huolimatta! Minä en halua menettää sinua Lukas! Ole kiltti… Tule luokseni! Minä… minä lupaan sinulle, etten koskaan jätä sinua!"
Lukas nauroi taas, mutta sitten hän pysähtyi. Hän näytti kouristelevan hetken ja sitten, miehen silmät sulkeutuivat ja avautuivat taas.
"Math…ias…"
Lukaksen ääni kuulosti taas oikealta. Sellaiselta, johon Mathias oli tottunut. Lukas kohotti oikean kätensä Mathiasta kohti ja miehen silmiin muodostui kyyneliä.
"Auta… minua!"
Sitten hän laski kätensä ja hymyili taas.
"Hupsis."
.
.
Että tällaista! :D Isak ei kuollut, mutta nyt Mathias on vaarassa! Lallallallalaa! On se niin kivaa, saattaa nämä hahmot vaaraaan!
mahtisninjatipu: Niinpä, olen ilkeä niille D:
T0K0T0K0: Aah! Jätskiä! Kyllä minullekin kelpaisi :D Ivan on minun mielestäni aika traaginen hahmo. Hän tekee pahoja asioita, mutta on jollain tasolla silti viaton tunteissaan. En osaa oikein ehkä kuvailla häntä kunnolla, mutta Ivan on niin säälittävä ja surullinen hahmo omassa hulluudessaan ja omassa maailmassaan. Tässä tarinassa Ivanilla on tietyt päämäärät ja hän ei anna minkään asian seistä hänen tiellään. Toisin sanoen Ivan tekee ehkä pahoja asioita, mutta hän tekee ne saavuttaakseen päämääränsä. (Esim. Vainotussa Ivan tekee kaikkensa löytääkseen Tinon. Ivan muuttui heidän erossa olonsa aikana, mutta hänen tunteensa Tinoa kohtaa eivät muuttuneet, koska Tinon uudelleen tapaaminen oli hänelle kaikki kaikessa.) Kiitos paljon jälleen kerran niin ihanasta ja piristävästä kommentista!
Mintleaf-99: Uijui! Piirustuksia! Ihanaa, että sain kuvailtua asiat niin, että niistä tuli hyvin kuva mieleen. En ole paras asioiden ja paikkojen kuvaillussa, joten kiitos :)
Pieniysoitto: Jee! Vihataan kaikki yhdessä warguaa! Kiitos paljon kommentistasi!
Natalia: Ivan ja Yao tulevat piipahtamaan tässä tarinassa pikaisesti. Ei mitään kovin isoa, anteeksi siitä. Kiitos tuesta!
vaahtokarkkipallo: Minähän punastun! :D Kiitos tosi paljon!