Carlisle oli oikeassa, kun astuimme sisään sairaalaan. Siellä ei ollut juuri ketään. Näin vain vastaanottovirkailijan, muutaman lääkärin ja pari sairaanhoitajaa. Kävelimme suoraan vastaanottovirkailijan pöytään.
Hän katsoi minua, kuulin huokaisun hänen laskiessaan paperit ja katsoessaan minua.
"Mitä tapahtui tällä kertaa, Bella?"
Punaistuin ja olin aukaisemassa suuni, kun Edward keskeytti minut.
"Astuessaan ulos autosta, hän kaatui kengännauhoihin. Bella ei tainnut huomata niiden olevan auki." Edward ehti ennen minua.
"Onko täällä vapaita huoneita, neiti Armstrong?" Carlisle kysyi.
"Huone 12 on vapaa."
"Kiitos." Carlisle vastasi.
"Minne me joudummekaan kanssasi Bella?" neiti Armstrong hykerteli.
"En ole varma, mutta tiedän, että elämäsi olisi kovin tylsää, jos en tulisi tänne joka toinen päivä." sanoin huulelleni painetun nenäliinan läpi. Sitä ei olisi kannattanut tehdä. Huuli vuosi vielä enemmän verta.
"Totta. Yritä pysyä erossa ongelmista." hän sanoi.
"En lupaa mitään."
"Bella, lopeta puhuminen, huulesi vuotaa vain enemmän." Edward huokaisi.
Seurasin Edwardia ja Carlislea huoneeseen 12. Huone oli kirkkaasti valaistu ja keskellä nökötti sairaalasänky.
"Okei Bella, hyppää sängylle." Carlisle määräsi.
Tein kuten käskettiin ja kiipesi sängylle. Painoin edelleen nenäliinaa huulelleni.
"Edward, etsi minulle sideharsoa." Carlisle sanoi.
"Tulen kohta takaisin." Edward sanoi ja suukotti päälakeani.
Tekemisen puutteessa katselin kun Edward ja Carlisle laittoivat tavaroita valmiiksi. Edward oli leikannut muutaman palan sideharsoa sillä aikaa kun Carlisle hoiti muut tarvikkeet. Se mitä näin hänen seuraavaksi tekevän, sai minut voimaan pahoin. Carlisle sieppasi neulan sekä langan ja laittoi sen tarjottimelle viereensä. Hän otti parin kertakäyttöhanskoja ja palan sideharsoa.
"C-Carlisle, onko tämä kaikki tarpeellista vain haljenneen huulen takia?" kysyin tärisevällä äänellä.
Carlisle kääntyi ympäri ja katsoi minua. "On se."
Päässäni pyöri ja käteni hikosivat.
Edward tuli luokseni ja laski kätensä rauhoittavasti olkapäilleni. "Rauhoitu Bella. Sydämesi hakkaa varmasti miljoona kertaa sekunnissa, eikä hän ole edes aloittanut vielä."
"En voi sille mitään."
Katsoin olkapääni yli nähdäkseni mitä Carlisle oli tekemässä. Hän oli saanut kaiken valmiiksi ja työnsi tarjottinta minua kohti. Renkaista pääsi raastava ääni, joka ei edesauttanut asiaa ollenkaan.
Nielaisin ja Carlisle oli vieressä. "Bella, ole kiltti ja rauhoitu." hän myhäili.
"Olen jumissa neulan kanssa ja sinä sanot minulle, että pitäisi rauhoittua?" melkein huusin.
"Kyllä." Carlisle sanoi rauhallisesti.
"Okei, oletko valmis? Edward auttaa minua. Tämä ei kestä kauankaan ellet jatka tappelemista."
"En lupaa mitään." napsautin.
"Edward, laita hanskat käteen." Carlisle pyysi.
Edward otti Carlislelta parin haskoja. Hän laittoi ne käteensä ja kääntyi Carlislen puoleen.
"Edward, voisitko etsiä kaapista pienen pullon Novacoinia?" hän kysyi.
"Se on kohta ohi, rakas. Pysy aloillasi." Edward jutteli minulle.
Katselin kun Edward käveli kaapille ja teki niin kuin Carlisle käski. Hän tuli takaisin pieni pullo käsissään ja antoi sen Carlislelle. Molempien selät olivat minua päin.
He laittoivat mitä-tahansa-nyt-olikaan valmiiksi ja silloin päätin juosta karkuun. Niin hiljaa kuin pystyin, ryömin sängystä. Olin melkein ovella, kunnes kolautin polveni tuoliin.
"Pahus." minä sihisin. Hieroin polveani, siihen tulisi mustelma.
Onneksi, Carlislen ja Edwardin selät olivat edelleen kääntyneet poispäin. Käteni oli kahvalla ja varovasti avasin oven. Oven täytyi vinkaista, koska Edward ja Carlisle molemmat kääntyivät.
"Minne luulet olevasi menossa?" Edward kysyi. Hän naurahti pehmeästi katsoessaan minua.
Ei kestänyt kuin sekunti ja hän otti minut syliinsä.
"Kerron sinulle mitä aiomme tehdä." Edward sanoi.
En edes yrittänyt taistella vastaan. Annoin hänen vain nostaa minut sänkyyn.
Hän laski minut alas, pyyhkäisi hiukseni kasvoilta, ja istui viereeni.
"Carlisle antaa sinulle Novacaine ja puhdistaa alueen joka tikataan. Sitten aineen annetaan vaikuttaa pari minuuttia ja sen jälkeen alamme ompelemaan huulta. Se sattuu aluksi, mutta ei kovin pahasti." Edward kertoi minulle.
"Selvä." sanoin.
Carlisle oli saanut kaiken valmiiksi ja katsoi minua. " Oletko valmis Bella?"
"Onko minulla vaihtoehtoja?"
"Ei, en usko."
Carlisle käveli tarjottimelle ja veti hansikkaat käteen. Kun hän oli valmis, otti hän pienen tuolin ja istui sille.
"Edward, ole kiltti ja pidä Bellan käsiä, jottei hän yritä ja liiku." Carlisle sanoi.
"Okei, rakas, rentoudu." Edward sanoi.
Carlisle otti Novacainen valmiiksi joka oli laitettu ruiskuun. Aikoiko hän laittaa sitä suuhuni? Vai vain huuleeni? Ei, hän ei voisi tehdä sitä!
"Rentoudu Bella. Älä tee tästä vaikeampaa kuin se on jo." Carlisle huokaisi.
Yritin rimpuilla, mutta Edwardilla oli tiukka ote käsistäni, en päässyt pois.
Hän läheni piikin kanssa suutani. Kyyneleet valuivat poskillani ja sydämeni hakkasi rinnassani.
"Tunnet pienen nipistyksen.' Carlisle sanoi.
Hän pisti Novacainen suuni viereen.
Itkin, yritin päästa vapaaksi, karata, mutta Edward piti käsiäni ja nyt Carlisle päätäni alhaalla, en päässyt pois.
Tunsin piston vedin ilmaa keuhkoihini ja suljin silmäni. Säälin itseäni.
"Noniin, melkein valmista. Kun tämä on valmis, et tunne tikkejä."
"Valmista, nyt ommellaan huuli." Carlisle sanoi päästäen irti päästäni.
Avasin kyynelten täyttämät silmät ja kohtasin Edwardin huolestuneen katseen, melkein anteeksipyytävän.
"Olen pahoillani kulta. Meidän piti saada huulesi hoidettua... Oliko se todella noin kamalaa?" hän kysyi.
Ei se ollut kovin kamala, mutta sattui se silti. Minun pitäisi sano 'kyllä', mutta huuleni oli tunnottomat, joten tyydyin nyökkäämään.
Hän pyyhki pois kyyneleet ja painoi suukot päälaelle.
"Onko huulesi tunnoton?" Carlisle kysyi ja istui taakseni lähelle päätäni.
Nyökkäsin.
"Okei, aloitetaan. Rentoudu Bella." hän hieroi käsiäni kun hengitykseni tiheni.
"Olen nopea tikkien kanssa." hän sanoi, hymyili ja iski silmää.
Carlisle sekoitti tavaroita tarjottimella.
Katsoin Edwardiin ja hän hymyili minulle. Hän kuljetti sormiaan hiuksieni läpi ja hyräili tuutulauluani. Useimmiten se sai tuntemaan itseni väsyneeksi, muttei tällä kertaa. Rentouduin silti hieman, suljin silmäni ja keskityin hänen käteensä hiuksissani.
Tunsin nykäisyn huulessani, se sai minut sävähtämään, mutta nykiminen ei loppunut. Nykäiseminen liikkui huulen toiselta puolelta toiselle. Minun piti muistuttaa itseäni, että muistaisin hengittää nenäni, enkä suuni kautta. Avasin silmäni, kun Carlisle oli puoliksi valmis, pelkästä uteliaisuudesta, sillä tunsin metallin. Hänen sormenpäänsä olivat tahrautuneet vereen.
Koko asia meinasi saada minut oksentamaan. Tunsin kuivuneen veren kasvoillani. Edward laittoi kätensä silmieni eteen, jotta lopettaisin katsomisen. Nykiminen loppui pian sen jälkeen. Joku hieroi käsivarttani, katsoin ja näin, että se oli Carlisle.
"Se meni hyvin, olen valmis."
Nousin ylös, minua huimasi vähän. Tunsin Edwardin kietovan kätensä vyötäröni ympärille pitäen minut pystyssä.
"Nyt on vain flunssarokote jäljellä." Carlisle jatkoi.
Voihkaisin. "Onko pakko? Enkö ole saanut kestää jo tarpeeksi tänään?"
Carlisle katsoi minua ankarasti. "Olen pahoillani, mutta meidän on pakko."
Yritin liukua sängyltä pois, mutta Edwardin ote vyötäröltäni tiukentui.
"Tämä ei ole reilua!" puuskahdin.
Katsoin Edwardin yli ja mulkoilin Carlislea, mutta hänen silmänsä saivat minut antamaan periksi.
Huokaisin, suljin silmäni käperryin Edwardia vasten. Painoin kasvoni hänen olkapäähänsä. Hän piirteli sormellaan kuvioita selkääni.
Tunsin kylmyyttä, kun alkoholi pyyhkäisi kättäni. "Taas pieni pistos." Jännityin kauttaaltaan ja tunsin taas Carlislen hierovan minua saadakseni minut rentoutumaan.
"Bella, pistos ei satu niin paljon, jos olet rentona."
Vedin syvää henkeä; tunsin "pienen pistoksen." Se oli enemmänkin iso pistos!
"Ow, ow, ow!" huusin Edwardin olkapäähän.
"Valmis" Carlisle ilmoitti kietoen siteen käsivarteeni.
Nostin katseeni Edwardiin, joka painoi suudelman huulilleni.
