Kun Carlisle pisti, puristin Edwardin olkapäätä. Carlisle laastaroi käteni.

"Hyvää työtä, Bella. Edward ja minä olemme ylpeitä sinusta." Carlisle sanoi.

Hän otti hanskat kädestään ja heitti ne pois. Samalla hän laittoi käytettyjä tavaroita pois.

"K-Käteeni sattu." niiskaisin.

Edward piirteli rauhoittavasti ympyröitä selkääni ja yritti tehdä oloni mukavaksi.

"Se sattuu hetken, mutta menee pian pois."

"Lähdemme heti, kun olemme saaneet kaiken laitetuksi paikalleen." Carlisle kertoi minulle.

"Onko minun pakko mennä Charlien taloon tänä iltana?" kysyin. Sanani takeltelivat hieman lääkkeen takia.

"Kaikesta on pidetty huolta. Alice on soittanut Charlielle ja kertonut, että jäät yöksi. Me pojat menemme metsästämään, joten sinulla ja Alicella on tyttöjen ilta." hän iski silmää kertoessaan sen.

"Alice on tullut takaisin?" kysyin.

"Alice ja Jasper tulevat takaisin illalla. Seitsemän aikaan. He molemmat olivat huolissaan sinusta. Alice näki mitä tänään tapahtui ja lähetti minulle tekstiviestin." Edward kertoi.

"Entä Esme, Rosalie, ja Emmett?" kysyin.

"Hekin tulevat takaisin. Esme oli huolesta sairas. Jopa Rosalie oli hieman huolissaan sinusta. Ja Emmett, no, sinä tiedät minkälainen hän on. Hän haluaa vain varmistaa, että hänen pikkusiskonsa on turvassa." Edward kertoi.

Hymyilin hieman. " Rosalie oli huolissani minusta?"

"Niin, hän ei vihaa sinua. Rose ei vain halua, että sinusta tulee yksi meistä. Hänen mielestään sinulla on koko elämäsi edessä, eikä hän halua, että jäät ikuisesti nuoreksi. Rosaliella ei ollut vaihtoehtoja." Edward sanoi.

"Se on minun asiani. Haluan olla osa perhettäsi." sanoin hiljaa.

"Tiedän sen, tai me kaikki tiedämme sen." Edward sanoi.

Carlislen täytyi kuunnella, koska hän kääntyi meihin pain. "Haluamme vain odottaa oikeaa hetkeä."

Edward nauroi.

"Mitä?" kysyin.

"Jos muutamme sinut nyt, luulen, että Emmett ikävöi sinun kömpelyyttäsi." Edward sanoi.

Nauroin. "Luulen, että olen kömpelö sittenkin kun muutun. Eikö niin Carlisle?"

"Saatat olla hieman kömpelö hetken, mutta kun totut uuteen vartaloosi, asiat helpottuvat." Carlisle sanoi.

Carlisle kääntyi ja viimeisteli siivouksen.

Käperryin Edwardia vasten. "Väsyttää."

" Voit nukkua kotimatkalla. Myöhemmin, voimme tehdä jotain erikoista, kun olit niin hyvä potilas." Edward kertoi minulle.

Carlisle oli valmis ja kääntyi. "Oletteko valmiita?"

"En tiedä." sanoin.

"Pystytkö kävelemään?" Edward kysyi.

"Kyllä minä pärjään." kerroin hänelle.

Irtauduin Edwardista. Olin ensin hieman hatara, mutta se helpotti. Edward ja Carlisle tyytyväisiltä, etten kaatunut ja satuttanut itseäni uudelleen.

"Mennään kotiin, Bella." Edward sanoi.

"Kuullostaa hyvältä."

Kävelimme ulos huoneesta.

Carlisle kääntyi neiti Amstrongin puoleen. "Kiitos, nähdään pian."

"Ei kestä, Bella, yritä pysyä poissa vaikeuksista." Miss Armstrong sanoi minulle.

"Yritän parhaani."

Edward ja Carlisle vierelläni, kävelimme ulos sairaalarakennuksesta parkkipaikalle.