Bella Pov:
Avasin silmäni tunsin itseni väsyneeksi ja heikoksi. Käänsin pääni ja katsoin kelloa joka näytti kahtatoista päivällä. Eilisen tapahtumat tulvahtivat mieleeni.
Olin tullut kävellen Cullenien talolle odottamaan Edwardia. Katselin vaaleilla väreillä sisustettua taloa jota en varmaan koskaan lakkaisi ihastelemaan. Kuulin hiljaisen talon yläkerrasta narahduksen, lähdin kävelemään yläkertaan. Ehkä Edward on jo palannut ajattelin iloisesti hymyillen.
Koin karvaan pettymyksen, avatessani Edwardin huoneen näin Alicen nauravan Edwardin sylissä vähissä vaatteissa samalla suudellen hänen poskiaan ja leuan kaarta. Edward hymy hyytyi kun hän näki minut, Alice kääntyi katsomaan minua myös, hänen ilmeensä oli ylimielinen.
Edward oli selittänyt ettei rakastanut minua vaan Alicea ja sanoi myös että minun kuului kertoa Jasperille. Toinen muisto tulvahti mieleeni.
Olin istunut jo tuntikausia sängyn päällä odottaen Jasperia jonka kuuluisi vahtia minua. Charlie oli vielä jollain ystävällään. Ja olin todella kiitollisen siitä.
Kuulin Jasperin sanovan nimeni kysyvästi. Käänsin pääni ja näin huolen vilahtavan hänen silmissään.
En kestänyt vaan syöksähdin Jasperin syliin, tiesin että voisin satuttaa itseni sen takia, salaa toivoinkin että hänen itsehillintänsä herpaantuisi ja hän tappaisi minut.
"A-anteeksi, Jasper", mutisin itkien vasten kylmää marmorista ihoa vasten joka oli verhottu tummalla paidalla.
Jasper oli rauhoitellut minua kunnes olin saanut suustani ulos sen mitä en halunnut uskoa.
"Löysin Edwardin ja Alicen suutelemassa" mutisin. Näin kuinka Jasperin jalat pettivät ja hän vajosi polvilleen mutisten jotain epäselvää. Näin hänen vetävän henkeä. Seuraava asia jonka tajusin oli terävät hampaat olkapäälläni, huusin silkasta tuskasta.
Revin itseni muistoista, nousin ottaen tukea kaikesta mahdollisesta. Kuin unessa sain itseni peilin eteen, katsoin peiliin henkäisten kauhistuneena. Mahongin ruskeat hiukseni riippuivat elottoman sotkuna alas selkääni pitkin, käteni olivat mustelmilla jotka erottuivat selvästi vaaleasta ihosta ja olkapäässäni oli selvä purema jälki. Katselin itseäni peilistä kunnes katseeni kiinnittyi valkoiseen paperin palaan joka oli kiinnitetty koristellun peilin reunaan. Avasin sen ja luin tekstin joka oli kirjoitettu kauniilla käsialalla;
Bella
Olen pahoillani siitä mitä tapahtui, vihaan itseäni.
Toivon että annat joskus anteeksi.
Olen menossa Volterraan.
Toivon että Edward kärsii paljon.
Ps. Jos ihmettelet miten olet vielä hengissä, imin myrkyn pois.
Helppoa se ei ollut.
Veljesi Jasper.
Näin kuinka kyynelet tippuivat yksitellen kirjeelle. En antaisi vampyyriveljeni kuolla, sellaisen olion takia jota olin luullut ystäväkseni ja siskokseni tai Edwardin takia.
Tiesin että Volterran reissuani voisi verrata kivuliaaseen itsemurha yritykseen. Toisaalta olin selvinnyt jo kahdesta puremasta, joten yksi purema sinne tai tänne ei estäisi toivotonta pelastusretkeäni. Otin kännykkäni ja tilasin lennon Italiaan.
Istuin pehmeällä istuimella, vieressäni oli noin kaksikymmentävuotias ruskeahiuksinen mies. Miehen piirteet olivat komeat, hänellä oli leveät hartiat ja tiukan paidan läpi näkyivät kunnioitusta herättävän paljon muskeleita, melkein yhtä paljon kuin Emmettillä.
Kaivoin mustan laukkuni uumenista iPodini, ja rupesin kuuntelemaan musiikkia toivoen että rauhoittuisin hiukan. Kaikki itsevarmuus mitä olin vielä aamulla tuntenut oli poissa, jäljelle oli jäänyt vain suunnaton pelko ja epävarmuus Jasperin puolesta. Koko sotkua ei olisi jos Alice ja Edward tuntisivat vain sisarellisia tunteita toisiaan kohtaan. Niiden kahden taliaivon piti mennä satuttamaan kaikkia, Edward oli sanonut ettei tästä hiiskuta muille tai ei kunniankukko laulaisi. Alice oli katsellut minua halveksien kun olin mennyt Culleneille.
Kävelin nopeasti jykevät rappuset Edwardin huoneeseen, Alice käveli sirosti edelläni.
"Edward katso kuka tuli" Alice sanoi. Edward käänsi pistävien kultaistensilmiensä katseensa minuun. Punastuin korvia myöten ja aloin änkyttämään, " J-jasper lähti t-tapattamaan itsensä teidän takianne", ääneni hiipui loppua kohden ja tunsi kirvelevien kyyneleiden olevan tulossa. Edward vain hymähti " Bella tästä ei puhuta, nyt mene minulla on muuta tekemistä Alicen kanssa." Katselin hämmentyneenä kahta vampyyriä.
Huomaamattani olin puristanut käsinojia rystyset valkoisina. Pakokauhu seikkaili hiljalleen mieleeni. Entä jos en onnistuisi? Entä jos Jasper olisi jo kuollut? Pysäytin ajatteluni, enää ei voisi paeta. Kuulokkeistani tuli osuvasti laulun sanoja
And there's just no turning back,When your hearts under attack,Gonna give everything I have,It's my destiny.
I will never say never! (I will fight)I will fight till forever! (make it right)Whenever you knock me down,I will not stay on the it up,Pick it up,Pick it up,Pick it up up up,And never say never.
En luovuttaisi, en kääntyisi takaisin. En jäisi lojumaan rikkinäisenä lattialle. Menisin pelottavien vampyyrien kuninkaallisten puheille. Löytäisin Jasperin, ehkä. Menin melkein hysteeriseksi kun kuulin lentoemännän kuuluttavan
"Laittakaa turvavyönne kiinni olemme Italiassa noin viidentoista minuutin kuluttua."