Bella Pov.

"Jos rehellisiä ollaan niin en tiedä" Jasper sanoi surullisena. Tiesin että tämä voisi olla viimeinen mahdollisuus muuttua vampyyriksi. Mutta asiasta oli mennyt maku Edwardin petettyä minua.

"Miksi et tiedä?" Painostin häntä. Halusin palavasti tietää mitä hän edes mietti tästä kolkosta paikasta. Tiesin hänen ratkenneen juomaan ihmisverta.

"En vain tiedä, mutta itse pidän kuolemista pelkuruutena." Kuulin huokaisun.

Kävellessäni sängylle tunsin ihmettelevän katseen selässäni. Kömmin paksujen peittojen alle hautauduin tyynyihin. Ennen nukahtamistani kuulun tukahdutettua naurua.

Aro Pov.

Demetri oli tuonut Bellan suoraan käsieni ulottuville. Ehkä jos saisin jommankumman jäämään saisin kummatkin. Istuin taas mahtipontisen työpöytäni ääressä, lopen kyllästyneenä. Ehkä pitäisi mennä sotkemaan jonkun välejä ja ratkaista ne sen jälkeen? Huomenna tarjoaisin Bellalle kuolemattomuutta ja paikkaa kaartissa. Olisi ikävää jos hän kieltäytyisi. Toisaalta minulla oli valtani alla Jasper… Marcuskin oli kiinnostunut Jasperin ja Bellan välisistä siteistä, lukemani perustella ne olivat todella vahvat.

Yritin olla hyppimättä tuolillani. Istuin veljieni kanssa valtaistuin salissa. Caius näytti ärtyneeltä ja Marcus näytti ei miltään. Renata seisoi vasemman olkapääni takana. Myös uskotuimmat kaartilaiseni olivat paikalla. Alec ja Jane olivat Marcuksen vieressä ja Felix taas hymyili huvittuneena Caiuksen vieressä. Olin lähettänyt Demetrin hakemaan vieraani.

Näin suuren raskaan puuoven avautuvan hitaasti, oli vähällä etten huutanut heitä kiirehtimään. Bella ja Jasper seisahtuivat hieman yli salin puolenvälin. Bella näytti hermostuneelta katsellessaan salia ja siellä olevia vampyyrejä.

"Ihastuttava tavata viimein Isabella" sanoin saaden Bellan punastumaan. Hän vain tyytyi nyökkäämään, hän oli nähtävästi ujomman puoleista sorttia. Katselin Jasperia sitten Bellaa ja taas Jasperia laskelmoiden mahdollisuuksia heidän jäämiseensä.

"Jasper, annoin sinulle mahdollisuuden liittyä kaartiini. Mikä on vastauksesi?" Kysyin avaten käteni sanan kaartiini kohdalla.

Katselin Jasperia odottavasti, toivoen että hän ei heittäisi elämäänsä hukkaan Voltureilla olisi paljon tarjottavaa entiselle sodan kävijälle. Näin hänen empivän katsoen Bellaa joka antoi rohkaisevan hymyn. Mahtavaa ehkä saisin myös Bellan mukaan.

"Olen päättänyt liittyä kaartiisi Aro." Oli lähellä etten olisi päästänyt riemun kiljahduksia tulemaan ulos suustani. "Yhdellä ehdolla." Voi paska! Onko tässäkin joku juju?

"Kerro ehtosi."

"Haluan että Bella muutetaan." Jasperin äänensävy antoi ymmärtää ettei hän keskustelisi asiasta, ihan kuin haluaisin edes. Bellan ilmeestä päätellen hän ei ollut tiennyt tästä mitään.

"Asia ei ole noin yksinkertainen, meidän on katsottava torjuuko hänen mielensä muidenkin kyvyt." Caius sanoi ennen kuin ehdin vastata. Ärsyttävää minä olen puhuja ei Caius! En silti antanut ärtyneiden tunteideni näkyä päälle päin.

"Jane" Caius sanoi tiettyä painoa äänessään. Jane katsoi minuun ja nyökkäsin. Kuulin samalla murinaa Bellan läheltä. Jane katsoi Bellaa murhaavasti. Katse muuttui nopeasti ärtyneeksi ja siitä vihaiseksi.

"Pitäisikö minun tuntea jotain?" Kuulin Bellan kysyvän. Jane päästi äkäisen tuhahduksen.

"Ihmeellistä! Kerrassaan ihmeellistä. Nuori Bella saattaa meidät kaikki ihmettelemään kykyään." Sanoin hilpeästi.

Demetri Pov.

Olin joutunut hakemaan Jasperin ja Bellan, nyt seisoin salissa odotellen että Aro olisi saanut puheensa päätökseen. Ihmettelin aluksi mitä Aro ihmistytöstä välitti. Käsitykseni muuttui tavattuani hänet suihkulähteen luona.

Olin kiskonut kaavun suojaamaan ihoani auringolta joka näkyi vielä taivaanrannan takaa. Näin nuoren naisen istuvan suihkulähteen reunalla käsi vedessä. Hän näytti todella eksyneeltä. Lähdin kävelemään naisen luo, pysähdyin hetkeksi sillä hänen tuoksunsa oli saanut myrkyn tulvimaan suuhuni ja silmäni tummumaan. Tuhahdin ja päätin katsoa kuinka kauan itsehillintäni kesti, jatkoin taas matkaani. Olin hetken kuluttua suihkulähteellä.

"Cerchi qualcosa?" Tiedustelin kysyvästi. Näin hänen miettivän kuumeisesti jotain.

"Sì" kuului hento vastaus "Vuoi aiuto?" Hän jatkoi .

"Dipende da quello che stai cercando?" Kysyin kiinnostuneesti hymyillen. Hän yritti selvästi katsella ilmeitäni hupun sisältä.

Nainen väläytti minulle yhden hurmaavimmista hymyistä jota olin koskaan nähnyt ja olin nähnyt monia hymyjä neljänsadan elin vuoteni aikana.

"Il mio amico." Ahaa, hän etsi siis ystäväänsä. Olin alkanut huomaamattani pidättää hengitystäni.

"Parli inglese?" Kysyin koska hänen Italian kielen taidot olivat hieman ruosteessa.

Hän oli esitellyt itsensä Bellaksi, päätin silti pelata varman päälle ennen kuin veisin hänet Arolle.

"No Bella kuvailisitko ystävääsi?" Bella puri hermostuneena huultaan.

"Hänen nimensä on Jasper. Jasper on noin seitsemäntoista ja hänellä on hunajanvaaleat hiukset" Kerrankin olin oikeassa. Soitin Arolle ja kerroin tilanteen, lievästi sanottuna hän oli innoissaan.

Lähdin kävellen suihkulähteeltä viittoen Bellaa seuraamaan.

"Tiedätkö mikä Jasper on?" Halusin saada tietää tiesikö hän vampyyreistä. Hänhän oli seurustellut porkkanapää Edward Cullenin kanssa.

Bella oli kompastua jalkoihinsa, otin hänet kiinni miettimättä. Tunsin sisälläni muljahtavan, tunsin pieniä sähköiskuja niistä kohdista mihin hänen kehonsa osui. Tunsin Bellan veltostuvan käsissäni, hän yritti rimpuilla turhaan. Nauroin säälittävälle yritykselle ja hän pyörtyi. Voi paska oli ainoa ajatus joka tuli mieleeni.

Olin vienyt hänet huoneeseeni. En ollut halunnut selvittää mitä oli tapahtunut, silti jokin tai joku veti minua koko ajan lähemmäs huonettani ja siellä makaavaa Bellaa. Kaunista ja viatonta Bellaa.

Avasin oven ja kuulin vaiennetun kirkaisun, aika säikky vampyyrin kanssa seurustelleeksi. Päätin alkaa välinpitämättömäksi. Joten totesin ilkeästi "Kas pikku prinsessa ruusunen heräsi. Käsken jonkun tuomaan sinulle ruokaa." Vaikka olisin halunnut vain rutistaa hänet syliini. En antanut periksi vaan käskin Felixin toimittaa hänelle ruokaa.

Huomasin että minulta oli mennyt jo yli puolet ohi. Havahduin kun Jasper sanoi että halusi Bellankin liittyvän kaartiin, siinä vaiheessa kiinnostukseni heräsi. Jane oli kokeillut kykyään Bellaan joka oli kysäissyt pitäisikö hänen tuntea jotain.

Katselin mestareita, Marcuksen katse liikkui minun ja Bellan välillä. Pieni toispuoleinen hymy ilmestyi hänen kasvoilleen, hän nousi ja käveli Aron luo jakaakseen ajatuksiaan. Aron ilme muuttui mietteliääksi.

"No Bella aiotko liittyä Voltureihin?" Aro kysyi hänen ilmeensä oli kuin lapsella jolle oli luvattu kokonainen karkkikauppa päiväksi käyttöön. Katselin Bellaa etsien jonkinlaista myöntymisen merkkiä. Tajusin haluavani palavasti hänet asumaan lähellä itseäni, olin siis selvästi sekoamassa.