Jane Pov.

Cullenit olivat tulleet tänään. Jasper oli lähtenyt suunnittelemaan parasta tapaa puolustaa linnaa, Alice oli sanonut heidän hyökkäävän viikon sisällä. Ja nyt se pirullinen ennustaja oli siellä minun Jasperini kanssa!

Toinen asia joka minua ärsytti, tai ei ärsyttänyt pikemminkin häiritsi, oli se etteivät ne kaksi taliaivoa voineet myöntää pitävänsä toisistaan. Demetri selvästi jumaloi maata Bellan jalkojen alla ja toisinpäin.

Päätin etsiä Bellan tai Demetrin, heille olisi selitettävä kaikki kädestä pitäen. Puhisten lähdin ovesta ulos kerkesin kävellä pari askelta ennen kuin minut vedettiin vasten marmorista rintakehää.

"Äläpäs vielä lähde" kuulin sametin jo tutuksi käyneen äänen. Jasper työnsi minut hellästi takaisin huoneeseen.

Demetri Pov.

Näin Isabellan istuvan maassa Sulpician puutarhassa. Aro oli alun perin rakennuttanut sen hänelle mutta nykyään siellä muutkin viettivät aikaansa. Istuin hiljaa hänen viereensä. Kuulin tasaiset mutta tarpeettomat hengenvedot.

Kaikki oli pyörinyt muutaman päivän ajan jo taistelun ympärillä, olin joutunut osallistumaan suunnitteluihin. Jasperilla oli suunnitelmana yksinkertaisesti puolustaa oviaukkoja, niin saisimme hyökkäyksen torjuttua ennen suuria tuhoja. En suostunut edes miettimään mitä tekisin jos Isabella menehtyisi taistelussa.

"Demetri?" Ääni oli kuin hienointa musiikkia korvilleni. Käänsin katseeni häneen, en saanut katseeseeni vastausta ja hiljaisuus laskeutui yllemme.

Isabella käänsi katseensa minuun, olisin halunnut kaiken muunkin hänestä itselleni. Hymyilin hänelle.

"Demetri, minä rakastan sinua."

Heti kun hän oli päässyt lauseensa loppuun hyökkäsin vasten hänen huuliaan. Tunsin olevani taivaassa henkilökohtaisen enkelini kanssa. Kaaduimme jossain vaiheessa niin että olin Isabellan alla, huulemme tanssivat täydellisessä harmoniassa toisiaan vastan.

Jostain kuului kovaääninen rykäisy. Vetäydyin vastahakoisesti hänestä. Nousin seisomaan, näin Isabellan suoristavaan hymyillen paitaansa.

"Nyt kun sain huomionne, tulin ilmoittamaan Jasperin tarvitsevan Demetriä." Felix ilmoitti virnuillen ärsyttävästi, "Toki voitte jatkaa hommianne sen jälkeen, ei siinä varmaan kauaa kestä…" Hän jatkoi.

Stefan Pov.

Seisoin Volterran muurilla. Olimme hioneet suunnitelmamme pienintäpiirtoa myöten. Vastasyntyneiden joukon johtajaksi oli tullut Riley, Aro ei ollut hyväksynyt häntä kaartiinsa. Olin varma että viikon sisällä olisimme taas vampyyrimaailman valtiaita.

Voltureilla toki oli harjaantuneita taistelijoita, ennustaja ja ajastusten lukija. Ennustajalla oli silti sokeita pisteitä olimme päättäneet käyttää niitä pisteitä hyväksemme. Ajatusten lukijan saisi hämättyä jotenkin, ainoa ongelma olisi siis enää taistelijat.

Katsahdin viimeisen kerran linnaan päin ja käännyin lähteäkseni hakemaan sokeita pisteitä joukkoomme.