Jasper Pov. Luku 10.
Meidät oltiin päästy yllättämään, Alicen näyt olivat kadonneet kuin tuhkaa tuuleen. Verisistä susista päätellen he olivat käyttäneet muodonmuuttajia sokeina pisteinä. Joka puolella oli tappelun ääniä. Minulle se oli yhdentekevää, halusin löytää Janen ja Bellan.
Mieleeni tulvivat Peterin sanat kaukaa sota ajoiltani; Kun kysyt Jumalalta kumpaa puolta hän suosii sodassa, jos Jumala ei vastaa. Tiedät että hän on sinua vastaan. Jumala ei todellakaan ollut tässä sodassa puolellamme, vaikken uskonukkaan Jumalaan. Peter oli ollut yksi todellisista ystävistäni, olimme lähteneet ja vieneet Charloten mukanamme.
Revin itseni ajatuksistani. Nyt olisi vain selvittävä hengissä, tuhot ja menetykset saataisiin selville myöhemmin. Juoksin käytävän päähän jossa suuret vihan aallot iskeytyivät tajuntaani. Ei mennyt kuin hetki kun olin jo repimässä vampyyriä kappaleiksi.
Kuulin kuinka selkäni takaa tuli joku, en voinut jättää vampyyrin repimistä kesken, olisin kuollut varmasti. Näin sivustani kuinka suuri susi hyökkäsi. Käännyin nopeasti heilauttaen ruumista kohti sutta, joka lensi seinää päin. Heitin nopeasti ruumiin osat lattialle, ne pystyisi polttaa kohta.
Susi hyppäsi muristen matalasti pystyyn. En ehtinyt havaita kuinka se hyppäsi ilmaan. Näin sivusilmällä Janen juoksevan kohti minua ja pian susi kieri ulvoen tuskassa.
Susi kuoli luultavammin vammoihinsa tai vampyyrin myrkkyyn, joka puolella sen karvaista kehoa oli syviä viiltoja ja hampaan jälkiä. Heitin ruumiin paloja suden viereen ja sytytin ne palamaan. Violetti pahanhajuinen savu kiemurteli ilmassa. Jane oli jo kadonnut käytävältä.
Lähdin etsimään lisää vastasyntyneitä.
Bella Pov.
Suojasin kaikkien Voltureiden mieliä, yhdestä huoneesta. Jane oli ollut täällä vahtimassa minua, kunnes käskin häntä etsimään Jasperin. Jane oli hävinnyt sekunneissa kiitollinen ilme kasvoillaan. Tunsin Aron, Caiuksen, Demetrin, Felixin, Jasperin, Janen, Alecin, Carlislen, Esmen, Rosalien, Alicen, Emmettin ja parin tuntemattoman Volturin olevan hengissä. Joka taas tarkoitti sitä että Edward ja Marcus olivat kuolleet.
Suljin silmäni yrittäen keskittyä paremmin. Silmieni eteen avautui lista nimiä jotka tunsin vielä kilvelläni, yritin selvittää olinpaikkoja mutta keskittymiseni herpaantui silloin kun Alicen nimi pyyhkiytyi pois listalta.
En kestänyt olla yksin yhdessä tuhansista salahuoneista. Tiesin ettei minusta olisi kuin harmia taistelussa joten jäin istumaan mietteitteni kanssa, toivoen Jasperin ja Demetrin selviävän.
Tunsin kuinka pari tuntematonta Volturia pyyhkiytyi pois kilpeni suojasta. Pelkäsin rakkaitteni puolesta. En halunnut menettää Demetriä, en nyt kun olin saanut vihdoin puserrettua tunteeni ulos.
Varovasti yritin levittää kilpeäni ympäristöön, saadakseni jonkinlaisen käsityksen vastapuolesta. Victoriaa ei enää tuntunut mistään ja suuri osa muista vampyyreistä oli saatu puhallettua pois maailmankartalta.
Demetri Pov.
Olin nähnyt ennekin hyökkäyksiä linnaan, silti oli myönnettävä etten koskaan ollut nähnyt susiksi muuttuvia ihmisiä sotimassa. He olivat helposti ja nopeasti kaadettu lattialle. Ruhoja ja savuavia kasoja oli kaikkia, olin nähnyt Aftonin ruumiin yhdellä sadoista käytävistä. Felixin mukaan Marcus oli myös menetetty, tunsin surullisuutta Marcuksen puolesta. Hän oli löytänyt ja muuttanut minut, auttanut jokaisessa vastaan tulevassa asiassa. Hän oli ollut se johon olin eniten voinut luottaa kolmesta "veljeksestä"
Kuulin kiireiset juoksu askeleet edestä päin. Kyyristyin valmiina hyppäämään tulijan kimppuun, nousin kuitenkin äkkiä suoraksi kun näin Jasperin tulevan surun ja voitonriemun sekoitus kasvoillaan.
"Se on ohi." Se oli ainut asia mikä minun piti tietää. Syöksyin etsimän Bellaa käsiini. Näinkin hänet puhumassa Felixille. Parilla askeleella kuroin matkan umpeen ja kaappasin hänet syliini. Sain väsyneen surullisen hymyn vastalahjaksi.
"Ketkä kuolivat?" Halusin tietää vastauksen tähän mahdollisimman nopeasti.
"Tietääkseni Marcus, Edward, Alice, Afton ja joitakin muita kaartilaisia. Ei kuitenkaan mitenkään mahdottomia määriä." Felix vastasi, "Vladimir päätti lähteä käpälämäkeen." Hän jatkoi selvästi huvittuneempana. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi.