A/N:

Sanamäärä: 200 [+65]

.

.

Siitä kasvaa rutiini.

Venäjä saapuu pari kertaa viikossa hänen huoneeseensa ja opettaa joka kerta uuden sanan, huonona iltana ehkä kaksikin. Se on kai hänelle tietynlaista stressinhoitoa, Suomi päättelee, koska hän tulee aina sumea katse silmissään, mutta lähtee lähestulkoon hyräillen pois. Muina iltoina Venäjä on muiden samassa talossa asuvien huoneissa tekemässä jotain, mistä Tino ei tiedä eikä välitäkään tietää.

Venäjä ei tule minään tiettynä viikonpäivänä, joten Suomi makaa joka ilta hereillä sänkynsä peitteen päällä ja katsoo ylös pimenevään kattoon. Hänen hengityksensä kaikuu paljaista seinistä ja hän yrittää pakottaa sen tasaiseksi ja hitaaksi hengittämättä kuitenkaan liian syvään, jottei uloshengityksen ääni värisisi. Se ei onnistu, jos hän ajattelee Venäjää tai askeleita käytävässä, joten Tino yrittää unohtaa kaiken paitsi hengityksen.

Hänen täytyy kuulostaa rauhalliselta, kun Venäjä saapuu, sillä kun hän ei tee niin, Venäjän kasvot värähtävät asteen pahanilkisempään ilmeeseen. Pidemmän kivun tuntemisen lisäksi Tinosta tuntuu kuin hän häviäisi jonkin näkymättömän taistelun.

Eikä hän myöskään halua nukahtaa ennen Venäjän tuloa, koska on kamala kokemus herätä tukehtumisen tunteeseen.

Tänä iltana Venäjän ei pitäisi enää saapua. Viileä ilta pakottaa Suomen peiton alle, mutta hartiat eivät vielä rentoudu, koska Venäjästä ei ikinä voi olla varma.

Aamiaispöydässä Venäjä ilmoittaa hänelle hilpeästi virnistäen, että on päättänyt lakkauttaa Suomen oman postimerkin.

.

.

Rutiini katkeaa ja routavuodet loppuvat vuonna 1905.

Venäjän omien vaikeuksien takia hänen on luvattava Suomelle, että helmikuun manifestin säädökset kumotaan, että Suomen kansalaiset saavat kansalaisvapaudet ja maa eduskunnan.

Se on kuitenkin vain väliaikaista, eikä Suomi uskalla hengähtää helpotuksesta.

Toinen sortokausi alkaa vuonna 1908. Sen aikana lähes kaikki Suomen eduskunnan valta siirtyy Venäjän duumalle. Yhdenvertaisuuslaki sallii venäläisten harjoittaa Suomessa ammattiaan ja heitä pääsee myös korkeimpiin virkoihin.

.

.