Heippa :)
Nimipäiväni kunniaksi päätin laittaa tänne tämän uuden osan. Tämä on ehkä tähän mennessä oma lemppari lukuni, joten toivottavasti tekin tykkäätte :)
.
.
Tino heräsi aikaisin aamulla. Hän puki nopeasti päällensä ja laskeutui parvelta alas. Berwald nukkui vielä ja Tino hiipi hiljaa avaaman oven ulos. Linnut taisivat kuitenkin myös vielä nukkua, sillä ne eivät lentäneet sisälle mökkiin. Tino meni keittiöön laittamaan teen tulelle ja sytytti myös tulen uuniin. Sitten hän veti taljan pois kellariluukun päältä. Tino laskeutui alas ja haki säilömänsä jäniksen lihan ja purki siihen loitsimansa pysähtyneisyyden taian.
Tino leikkasi lihan ja asetti sen sitten vuokaan, jonka hän sitten tuuppasi uuniin. Berwaldin olisi hyvä syödä jotain täyttävää. Tino otti lihassa vielä olleet luut pöydältä ja pesi ne huolella. Hän tutkaili niitä hetken ja veti sitten vyöltään pussin, joka kolahteli hiljaa. Pussissa oli eri eläinten luita. Tino valitsi yhden jäniksen luista ja pudotti sen pussiin. Hän sulki silmänsä ja lausui pienen kiitoksen. Sitten hän helisti pussia niin että jäniksen luu sekoittui muiden joukkoon.
Pidä aina luupussi mukanasi. Ne ovat voiman lähteitä, sillä niihin on kerääntynyt eläimen manaa. Se antaa sinulle energiaa silloin kun sinulla ei ole luontoa auttamassa sinua.
Niin Ivan oli kertonut. Vielä ollessaan Ivanin matkassa, isoveli oli antanut hänelle ihan oman pienen luupussin, johon Tino oli pistänyt ensimmäisen luunsa. Se oli Ivanin kaatamasta oravasta, mutta se ei merkinnyt mitään. Ensimmäiset luut olivat usein vanhempien kaatamia. Useimmat myöhemmin tulleet luut olivatkin sitten Tinon itsensä metsästämiä. Hän osasi tehdä ansoja, johon eläimet taapersivat.
Tino keskeytti pussinsa ravistelun kuullessaan Berwaldin alkavan heräillä. Tino meni tämän luokse ja kurkisti nopeasti tämän haavoja. Myrkky näytti tulleen vihdoin kokonaan pois. Sideharsot olivat kauttaaltaan violetin värisiä ja Tino nyrpisti nenäänsä niistä lähtevälle hajulle. Hän alkoi nopeasti pinota puita takkaan ja sytyttää valkeaa.
Berwald aukaisi silmänsä ja heti nähtyään Tinon kyykistelemässä takan edessä hän muisti edellisen päivän tapahtumat. Berwald ei kuitenkaan kauaa ehtinyt miettiä kauniin noidan kanssa käytyä sananvaihtoa, kun hänen nenäänsä pisti ällöttävän makea haju.
"Urgh…", hän urahti ja veti käden nenänsä suojaksi.
Tino nosti katseensa kuullessaan äänen ja kääntyi huomatakseen Berwaldin olevan hereillä. Hän jätti takan palamaan hyvällä tulella ja tuli Berwaldin viereen.
"Kas, olet hereillä. Hyvä", hän sanoi ja laski kätensä hitaasti Berwaldin päällä olevalle peitolle, "Meidän pitää vaihtaa siteesi. Myrkky on tullut yön aikana ulos ja kääreet pitää polttaa."
"Ah… okei…", Berwald mutisi ja tunsi pienen kylmänväreen kulkevan selkäänsä pitkin Tinon varovaisesti nostaessa peittoa.
"Nostin sinua viimeksi itse, mutta pystytkö nousemaan hetkeksi istumaan, että saan vaihdettua sideharsot?" Tino kysyi ja Berwald nousi vaivoin ja irvistäen pystyyn.
Istuminen sattui vähemmän mitä Berwald oli pelännyt, mutta ei se silti kivalta tuntunut. Tino nojautui yhtäkkiä lähelle ja kiersi käsivartensa Berwaldin ympärille.
"Argh! Mitä sinä teet?" Berwald älähti naama punaisena ja vetäytyi kauemmas.
Tino näytti hämmentyneeltä ja sitten ärsyyntyneeltä.
"Juurihan minä sanoin! Vaihdan nämä siteet! Pysy paikoillasi. Ei minusta tartu mitään noitabakteereja…", Tino sanoi mulkaisten Berwaldia ja nojautuen taas ottamaan sideharsoja pois Berwaldin ympäriltä.
Berwald antoi nuoren miehen tehdä työnsä, mutta jotenkin koko homma tuntui erittäin kiusalliselta. Miksi hänestä tuntui siltä?
"Noin", Tino sanoi tyytyväisenä ja viskasi myrkyn peittämät siteet liekkeihin.
Berwald jäi tuijottamaan liekkien violettia tanssia ja mietti kuinka kauniita violetit liekit olivat. Hän katsahti Tinoon joka myös tuijotti liekkejä. Hänellä oli aivan samanväriset silmät. Niin kirkkaat violetit. Ne näyttivät itsekin tanssivan takan liekkien lailla. Berwald pudisti päätään ja yritti karkottaa häiritsevät ajatukset pois päästään.
"Odota siinä", Tino komensi lähtiessään ulos ovesta.
"Minne minä muka menisin?" Berwald jupisi ja Tino hymyili astuessaan ulos mökistä.
Hän käveli mökin ohi kulkevalle joelle ja täytti sen vieressä lojuneen ämpärin täyteen raikasta jokivettä. Sitten hän raahasi sangon sisään ja asetti sen Berwaldin viereen lattialle. Tino avasi yhden kaappinsa laatikoista ja veti esiin kangaspyyhkeen. Hän tuli Berwaldin viereen ja kastoi pyyhkeen veteen.
"Selvä, pidä kädet ylhäällä. Minun pitää pyyhkiä haavasi ja puhdistaa ne"
"Mitä? Mitä? Ei tule kuuloonkaan! Minä voin tehdä sen ihan itse!" Berwald sanoi ja kurottautui ottamaan pyyhkeen Tinon kädestä, mutta venyessään häntä kohti, metsästäjä meinasi taittua kaksin kerroin venytyksen aiheuttamasta kivusta kyljessään. Tino katsoi voihkivaa miestä ylimielisesti ja ärtyneesti.
"Luuletko, että minusta on yhtään sen kivempaa leikkiä sinun piikaasi? Mieluiten lähettäisin sinut kylään heti paikalla, mutta kun herra metsästäjä on tuossa kunnossa niin…", hän puuskahti ja pyyhkäisi märällä pyyhkeellä miehen haavoja.
"AAAARGHH! KYLMÄÄ!"
"PÄÄ KIINNI!"
Iltapäivän vaihtuessa lämpimään iltaan Tino meni avaamaan mökin oven ja istuutui nojaamaan ovenkarmia vasten. Berwald istui sohvatyynyjen varassa edelleen sohvalla ja nautti ovesta tulevasta tuulesta. Berwaldia alkoi pikkuhiljaa ärsyttää pelkkä aloillaan istuminen. Koko päivän hän oli katsellut Tinon touhuja mökissä ja vaikka olikin ollut ihan miellyttävää katsella kaikkia hänen puuhastelujaan, Berwald ei ollut tottunut istumaan niin pitkään aloillaan.
"Hei! Hei siellä!" hän kutsui ja Tino käänsi päänsä häntä kohti ärtyneenä.
"Minulla on nimikin"
"…Tino…"
Tino vahingossa päästi pienen hymyn kasvoilleen, vaikka olikin päättänyt olla vielä suutuksissa aamuisesta tappelusta. Berwald osasi olla tosi pelottavan näköinen. Tinosta tosin tuntui siltä, ettei pitkä mies edes huomannut itse millaisen vaikutuksen hän teki ihmisiin. Se oli oikeastaan aika harmillista, sillä jos he olisivat tavanneet erilaisissa olosuhteissa, hän olisi voinut pitää miestä komeana ja mukavana. Pelottava ilme oli varmaan useamman kuin kerran pelottanut jonkun tiehensä.
"Ihan oikein hänelle, kun on tuollainen mäntti…"
"Minä haluaisin jaloittelemaan"
"Juurihan sinä olit. Autoin sinut ulos, kun valitit, että rakkosi kohta halkeaa", Tino vastasi takaisin, "Koko matka meni siihen, kun yritit näytellä, ettei sinuun muka satu"
Berwald irvisti muistolle. Käynti ulkona tosiaan oli ollut kivulloinen. Berwald puuskahti ja kääntyi katsomaan Tinoa. Miehen huulet liikkuivat ja tämän silmät olivat painuneet puoliksi kiinni tämän katsellessa auringon punaiseksi värjäämää taivasta.
"Mitä sinä laulat?" Berwald kysyi ja Tino hätkähti.
Mies ei ollut edes tajunnut laulavansa lempilauluaan. Se tosiaan sujui kuin luonnostaan.
"Erästä laulua, joka minulle opetettiin kauan sitten…", Tino sanoi ja hänen kasvoillaan kävi pieni surullinen hymy.
Tino katsoi varuillaan Berwaldia. Mies oli aluksi ollut tosi inhottava, mutta päivän aikana, hän oli ollut ihan mukava ja kysellyt sitä sun tätä talon esineistä. Jotkin olivat nostattaneet hänen kasvoilleen kauhistuneen ilmeen, toiset taas kiinnostuneen ja innostuneen.
"Haluaisitko… haluaisitko kuulla?" Tino kysyi kainosti ja Berwald häkeltyi pienestä punasta joka nousi siron miehen kasvoille.
"Jos haluat, niin toki", Berwald sanoi ja nyökäytti päätään rohkaisevasti.
Tino veti henkeä ja lauloi sitten kauniilla ja täydellisen puhtaalla äänellä:
"Kauniit kasvosi huurteiseen ikkunaan heijastuvat
Ne valon luovat elämääni, mutta miksi elämänlankasi nyt katoaa
Pimeyteen uppoaa
Enkö sittenkään elämääsi eteenpäin pääse todistamaan
Samaa verta, samaa puuta, samaa sielua olemme,
miksi nuoren luonto tahtoo itsellensä
Olet liian kaunis tähän maailmaan, he sinut ylös tahtovat loistamaan valoaan
Mutta kuulut vielä tähän maailmaan
Antakaa hänen vielä jäädä
Antakaa hänen vielä juoda elämän lähteestä
Ei hän vielä teille kuulu
Koittakaa ylhäiset ymmärtää, hän minulle kaiken merkitsee
Kuu ja tähdet meille armon antakaa
Antakaa voima pelastaa
Ei hän vielä teille kuulu…"
Tinon lopettaessa laulun oli ihan hiljaista. Tino ei ollut laulanut tuota laulua, kenellekään muulle paitsi Ivanille ja siitäkin oli kulunut jo yli kymmenen vuotta. Yhtäkkiä häntä alkoi nolottaa ja hän painoi katseensa syliinsä ja leikitteli shaalinsa hapsuilla.
Berwald oli mykistynyt. Vaikka häntä vieläkin hämmensi olla noidan lähellä, hän ei voinut kieltää ajatusta, että Tino laulamassa, auringon punaisten ja kultaisten säteiden osuessa hänen kasvoihinsa… oli kauneinta mitä hän oli koskaan nähnyt.
.
.
.
Tuo Tinon laulu on Celldweller – The Wings of icarus, mutta koska siinä ei ollut sanoja, niin minähän keksin siihen omat. Joo, ei mitkään seuraava listahitti- tasoa olevat sanat, mutta en olekaan sanoittaja, joten koittakaa ymmärtää :'(
Kuitenkin tässä yritetään pikkuhiljaa parantaa Tinon ja Berwaldin suhdetta. Berwald alkaa päästä mänttiydestään :)
UtaChan: Kyllä Berwald siitä tokenee :D Kiva että tykkäät :) Toivottavasti lapissa on kivaa :)
SuperYui: Niinpä. Mikset? xD Mukava tietää että luet tätä :)
Feli-Chan: En kyllä osaa sanoa yhtään :| On tästä kai aikas pitkä tulossa, kun Berwald on vasta tuolla Tinon mökissä. Voin vihjata että se parka palaa vielä takaisin kylään. Jos tykkäät korealaisesta musiikista, niin kannattaa kuunnella Big Bangia. Sen uusi kappale Fantastic Baby on aivan loistava! :)
Anonyymi: Todellakin! Berwald on niin hankala tapaus :|
Symbol of forever: Varmaan ottaa sen miehiselle itsetunnolle xD Voi raukkaa. Anna sille suklaahippu-keksi.