Hei kaikki!
Mä olen kipeä. Jep jep. Ei ole kivaa kun nenä vuotaa kuin vesiputous ja pää tuntuu siltä kuin joku olisi täyttänyt sen vaahtomuovilla. Ainoa kiva asia tässä on se, että mä löysin pakastimesta jäätelöä ja sain kirjoitettua uuden luvun. Tässä siis kuudes luku.
.
.
.
Seuraavana päivänä aurinko paistoi jo korkealla Berwaldin herätessä. Kylkeä särki hieman ja hänen nenäänsä leijui vahva saippuan tuoksu. Berwald avasi silmänsä ja nousi hitaasti istumaan tyynyjä vasten. Mökin lattialta oli kerätty kaikki eläinten taljat ja matot. Lattialla oli iso sanko ja keittiön lattia oli selvästi jo pesty. Tino tuli juuri silloin ovesta ja huomasi Berwaldin olevan hereillä.
"Huomenta", hän sanoi iloisena ja meni sangon luokse, "Lihapata on uunissa, joten kohta voimme syödä. Minä siivoan tänään, joten älä ihmettele."
Tino alkoi siivota lattioita ja Berwald katseli tämän touhuja. Tino lauleskeli eri lauluja siivoamisensa lomassa. Laulut olivat kauniita ja iloisia ja useimmat niistä kertoivat sisaruksista ja perheistä.
"Missähän Tinon perhe on?" Berwald ajatteli ja mietti sitten kannattaisiko kysyä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut. Mitä jos hänellä ei ollut ketään. Se selittäisi hänen asumisensa yksin metsässä.
Koko päivä meni Tinon kuuratessa mökkiä ja siivouksen välissä, hän puhdisti Berwaldin haavat ja vaihtoi siteet. He söivät myös Tinon tekemän lihapadan, jossa oli paljon sieniä ja vihanneksia. Tino kertoi kasvattavansa melkein kaikki vihanneksensa ja yrttinsä itse. Illan tullen Tino kävi hakemassa mökin ylimmästä kerroksesta pari purnukkaa ja maalisudin.
"Nämä ovat maaleja joilla koristelen talon erilaisilla suojamerkeillä", Tino selitti Berwaldille tämän kysyessä mitä purnukat sisälsivät, "Kuten tiedät, metsässä vilisee vähemmän tai enemmän ikäviä otuksia ja en halua niitä lähellekään taloani."
Berwald kyllä muisti sen hirvittävän olion, joka puri hänet melkein kahtia. Muisto sai hänet värähtämään inhosta ja pelosta. Miten Tino uskalsi kulkea metsässä yksin?
Tino kastoi siveltimen maaliin ja maalasi kaksi kuviota jokaisen ikkunan kummallekin puolelle ja oven yläpuolelle. Maali oli punaista ja toisesta purnukasta Tino otti keltaista maalia, jolla hän paineli pieniä pisteitä kuvioiden ympärille.
"Mistä olet saanut maalia?" Berwald kysyi ja Tino kääntyi häneen päin.
"Jos haluat kysyä onko tämä punainen maali verta, niin voin vannoa että ei ole. Käyn vaihtamassa kylässä yrttejä ja lääkkeitä kyläläisten tavaroihin. Kylän kauppiasperhe on minulle hyvin tuttu ja heiltä saan tarvitsemani maalit", Tino sanoi ja näytti maalia purkissa Berwaldille, "Tosin lisään tähän kananmunan kuorista tehtävää cascarilla jauhetta. Se on suojaavaa ja puhdistavaa ainetta"
Tino oli aiemmin päivällä polttanut salvia-suitsuketta mökin sisällä, sillä se puhdisti kodin energiaa. Tino laski purnukat ja siveltimen lopulta pienelle pöydälle ja istuutui uupuneena korituoliin sohvan viereen. Berwald katseli häntä hetken ja sanoi sitten:
"Taitaa olla raskasta siivota koko talo yksin. Mikset hanki pienempää taloa? Vaikka kylästä. Hehän ovat sinun ystäviäsi."
Tino hymyili voipuneesti ja haukotteli makeasti.
"En halua aiheuttaa heille hankaluuksia. He joutuvat jo nyt valehtelemaan kirkolle ja kuninkaalle minun asumisesta metsässä. Ajattele jos minut löydettäisiin asumasta kylässä. He joutuisivat kärsimään. Noitia ei katsota hyvällä ja sen takia ei niitäkään, jotka heitä auttavat… ", Tino sanoi surullisesti ja vilkaisi merkittävästi Berwaldin suuntaan.
Berwald punastui ja Tino hymähti suupielet nykien. Metsästäjä taisi ehkä sittenkin tuntea syyllisyyttä loukkaavista sanoistaan.
"Ja enkä minä aio täällä asua koko ikääni yksin…", Tino sanoi samalla, kun hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän nukahti ennen kuin Berwald ehti kysyä mitään.
Nuori metsästäjä hymyili korituoliin käpertyneen noidalle. Mies oli niin siro ja kaunis, kuitenkin vahva luonteinen, mutta nukkuessaan pieniksi palloksi käpertyneenä, hän näytti aivan lapsinukelta. Kuulas ja valkea iho ja silkin pehmeältä näyttävät hiukset loivat vaikutelman, että tämä kuuluisi enemmin kuninkaan linnaan, kuin synkän metsän keskellä olevaan karkeaan mökkiin.
Miettiessään ajatuksiaan Berwald laskeutui makuulle. Herättyään kaksi päivää sitten noidan mökissä hän oli ollut kauttaaltaan inhoava Tino kohtaan, mutta vietettyään mökissä enemmän aikaa, hän oli huomannut pakostakin, että Tino oli hyvin lempeä sielu. Hänen silmissään oli kyllä kipinöivä tuli, jonka Berwald oli saanut tuta ollessaan hankala vessareissuillaan ulos ja yrittäessään vaihtaa sideharsot itse, mutta muuten Tino oli kuin enkeli.
Berwald oli hitaasti alitajunnassaan alkanut kyseenalaistaa oppimiaan asioita noidista. Hän ei ollut missään vaiheessa nähnyt Tinon syövän pikkulapsia ruuakseen vaan oli tarjonnut oikein maukkaita liha- ja vihannesruokia. Tino käytti paljon sieniä ruokiinsa, mutta mitkään hänen käyttämistään sienistä eivät olleet myrkyllisiä.
Tino siivosi, lauloi, rakenteli kauniita ja eriskummallisia amuletteja ja hymyili paljon. Tinon talossa oli paljon luita, mutta kokeneena metsästäjänä Berwald osasi kertoa, että ne kuuluivat eläimille. Myös kynttilät ja erilaiset povaamisvälineet olivat hyvin vaarattomia. Myös salvat ja aineet, joita Tino sutaisi hänen haavoihinsa, olivat parantaneet hänen haavojaan nopeasti. Berwald saattoi hyvin uskoa, että ilman voiteita hän olisi ollut varmasti ainakin yli kuukauden vuoteen omana.
Berwald vilkaisi vielä kerran korituolissa nukkuvaa noitaa ja sulki sitten silmänsä rauhalliseen lepoon.
Tino puolestaan korituoliin käpertyneenä heittelehti päätään rauhattomasti.
Kaksi mustaan pukeutunutta miestä retuutti kahleissa yhtä kahleissa olevaa. Kahlehdittu mies oli pitkä ja tällä oli vaaleat, melkein hopeiset hiukset ja hänen otsassaan oli syvä haava, josta pulppusi verta miehen komeille kasvoille. Häntä raahaavat miehet pysähtyivät erään oven eteen ja avasivat sen. Ovi narisi ja he tyrkkäsivät haavoittuneen miehen sisään. Mies tömähti lattialle ja tämä uikahti kivusta. Huoneessa oli neljä henkilöä. Nunna, joka katseli miestä samanaikaisesti säälien ja vihastuneena, pappi, ja kaksi miestä, joista toinen näytti hyvin arvokkaalta henkilöltä.
Mies joka oli pukeutunut huomattavasti huonommin, tuli maassa makaavan miehen luokse ja nosti tämän päätä ylöspäin hiuksista. Miehellä oli tummat piirteet ja hänen vyöllään oli ruoska. Pappi astui lähemmäs ja avasi kirjeen.
"Teitä syytetään noituudesta. Teidät löydettiin lähellä kylää Garmian notkossa vaeltamassa. Vai mitä?" pappi kysyi ja hymyili ilkeästi.
Nainen huoneen nurkassa sähähti inhosta ja nyrpisti nenäänsä. Huone oli kostea ja kylmä ja nunna veti viittaansa paremmin päälleen katsellessaan tapahtumaa. Nainen kuiskasi jotain papille, joka nyökkäsi ja he molemmat vilkaisivat ensin maassa makaavaa noitaa ja sitten arvokasta miestä vieressään.
"Painukaa helvettiin…", lattialla lojuva mies sylkäisi ja häntä pidellyt mies potkaisi häntä kivuliaasti kylkeen.
"Väärin. Sinä se tässä päädyt kadotukseen. Sitä ennen kuitenkin saat toimia meidän hyväksemme," arvokkaasti pukeutunut mies sanoi ja astui papin lailla edemmäs, "Kuninkaamme on lähdössä sotaan ja tarvitsemme kaiken mahdollisen voiman."
"Ja miksi ihmeessä kuvittelette minun auttavan teitä?"
Kuninkaan alainen hymyili ilkeästi.
"Kukaan muu kuin minä ei tiedä tästä, mutta minä tiedän että Garmian notkossa asuu noita. Kaunis kuin ruusu ja yhtä petollinen. Hän on sinun veljesi. Eikö vain?"
Maassa makaava mies kalpeni ja sitten hänen kasvonsa muuttuivat raakaan vihaan.
"Jos edes koskette häneen, tapan teidät. Tehkää minulle mitä lystäätte, kunhan jätätte hänet rauhaan!"
Kuninkaan mies katsoi häntä julmasti.
"Niin teemmekin. Niin teemmekin…"
Hän nyökkäsi kahdelle kirkon palvelijalle ja he lähtivät huoneesta jättäen miehen yksin häntä pidelleen miehen kanssa. Tumma mies veti ruoskan vyöltään ja hymyili ilkeästi maassa makaavalle miehelle. Hän kohotti ruoskan.
""
""
Berwald heräsi hätkähtäen unestaan korvia raastavaan huutoon. Hän avasi silmänsä ja kääntyi vauhkona katsomaan Tinoa. Noita makasi lattialla sohvan vieressä ja piteli käsiään päänsä päällä ja huusi kuin kidutettu eläin. Berwald nousi istualleen ja veti Tinon käsivarsista ylös maasta. Noidan silmistä vuosi virtana kyyneleitä ja hän oli selvästi aivan kauhuissaan.
"Tino! Tino, se olen minä, Berwald!" Berwald sanoi ja ravisti miestä hellästi.
Tino lopetti huutamisensa, mutta sen sijaan hän alkoi nyyhkyttää sydäntä särkevästi. Berwald veti miehen viereensä sohvalle ja kietoi käsivartensa tämän ympärille, ettei mies tippuisi ahtaalta sohvalta. Tino nyyhkytti Berwaldin paljaaseen rintaan ja Berwald silitteli tämän selkää rauhoittavasti.
"Minä olen tässä. Se oli vain paha uni. Shh…", Berwald kuiskaili yhä surusta hytkyvälle miehelle sylissään.
Tino kietoi omat kätensä Berwaldin ympärille ja Berwald hätkähti hieman pienemmän miehen käsien sipaistaessa hänen kipeää kylkeään.
"….."
Berwald painoi päänsä lähemmäs vierellään olevan noidan suuta.
"…m….ni…kaikki…."
"Mitä Tino? En saanut selvää", Berwald kysyi huolissaan ja nojautui vielä lähemmäs.
"Mi… minun syytäni… minun syytäni… jos en olisi silloin lähtenyt… minun syyni… Meidän piti tavata… olla yhdessä… kaikki on minun syytäni…", Tino mumisi kyyneleittensä välistä.
Berwald hyssytteli miestä ja silitti tämän selkää, kunnes vihdoin hän kuuli Tinon nukahtaneen uudelleen.
Mikä oli hänen syytään?
Berwaldin mieleen tuli Tino iltaisin. Mies joko katsoi ulos ovesta tai ikkunasta surullinen ja kaipaava ilme kasvoillaan. Tino selvästi odotti jotakuta. Mutta ketä? Miksi tuo ihminen ei ollut tullut?
Berwaldia alkoi vihastuttaa se ihminen joka laittoi kauniin miehen hänen sylissään kärsimään näin pahoin. Berwald muisti ensimmäisenä iltanaan ollessaan hereillä Tinon mutisseen:
"Miksi sinä et tule?"
Berwald tiukensi otettaan miehestä sylissään ja painoi leukansa tämän pään päälle.
"Ketä sinä odotat?" Berwald kysyi nukkuvalta mieheltä.
"Kenen kanssa aiot asua täällä metsässä?"
Hän nuuhkaisi Tinon hiuksia, jotka tuoksuivat raikkaalle metsälle ja nukahti sitten itsekin.
.
.
.
Argh! Oli niin hankala keksiä parantavaa käännettä näiden kahden välillä! Vihdoin päädyin vanhan kunnon nään-painajaisia-lohduta-minua-babe kikkaan. Hyvin toimi :)
Symbol of forever: *Om nom nom nom* keksiä =3
UtaChan: Kiitoksia :D Ihan kiva päivä oli :) Tinon silmät on niin kaaauuuuniiit! xD
Feli-chan: Kiitos :) Voin sanoa että itsekin hykertelin tuolle Berwaldille. Se on aina kiva kiusata tarinoidensa hahmoja xD
anonyymi: Jeah, Tino on sellanen basass tässä että :'D Se ei anna Berwaldin hyppiä silmilleen!