Hei kaikki!
Nopeata päivitystä! Jee!
.
.
.
Berwald käveli masentuneena polkua pitkin metsän halki ja mietti Tinoa. He olivat palanneet vaitonaisina takaisin mökille ja Tino oli ojentanut hänelle miekan, jousen, viinin ja korillisen ruokayrttejä, jotka hän pyysi antamaan Eildalle. Tino osoitti puiden lomaan mutkittelevan polun ja kertoi hänen pääsevän sitä pitkin takaisin kylään.
Sitten Berwald oli lähtenyt.
He olivat eronneet vain pienen hein saattelemana.
Ihan kuin koko Berwaldin mökissä viettämää aikaa ei olisi ollutkaan.
Berwald käveli suoraan tietä aina metsän laitaan. Päästyään aukeamalle, jossa kylä sijaitsi, hän pysähtyi ja kääntyi vielä katsomaan metsää. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Koko matkan Berwald oli miettinyt sitä mitä oli tehnyt sillä kauniilla niityllä.
Hänen sisällään vain oli napsahtanut ja hän oli ollut vihainen, että Tinon odottama mies ei ollut tullut, ja että tämä oli aiheuttanut Tinolle niin paljon murhetta. Silti… silti hän oli ollut salaa iloinen ja sanonut sen mitä oli.
"Hän ei ole täällä… mutta minä olen…"
Berwaldin sydämeen sattui ajatellessaan Tinoa. Hän rakasti tuota siroa miesnoitaa. Mutta se ei ollut oikein!
Tino oli noita. Miten he voisivat olla yhdessä? Hänen vanhempansa eivät ikimaailmassa hyväksyisi sellaista liittoa.
Berwald pudisti päätään onnettomana.
"Mitä minä oikein ajattelen? Miksi ajattelen edes tällaista? Hän torjui minut…", Berwald mietti surkeana.
Berwald oli muuttunut ollessaan Tinon luona seitsemän päivää. Hän oli tajunnut, etteivät noidat olleet pappien saarnaamia demoneja. He olivat luontoa ja elämää rakastavia olentoja.
Ja Berwald rakasti luontoa ja elämää myös. Ja hän rakasti Tinoa.
Mutta Tino ei selvästi rakastanut häntä…
Berwald tunsi silmiensä kostuvan ja räpytteli nopeasti, etteivät kyyneleet vierisi alas. Mitä hän oikein oli kuvitellut. Tino oli ollut niin mukava ja ystävällinen ja hymyillyt ja hän oli olettanut heti, että tämä tuntisi samoin. Tyhmää… Berwaldin teki mieli potkaista itseään. Mitä Tino muka olisi edes nähnyt hänessä? Tinolla oli oma talo ja hän oli nähnyt elämää monin verroin enemmän. Berwald oli vain köyhä metsästäjän poika naapuri kylästä.
Se mies jota Tino odotti… Hän oli varmaan Tinon rakastettu…
Berwald huokaisi raskaasti ja pyyhkäisi kämmenselällään silmiään. Sitten hän alkoi taas kulkea kohti kylää. Hänen tultua niin lähelle, että portinvartijat näkivät hänet, miehet näyttivät helpottuneilta.
"Sieltä sitä tullaan", toinen heistä sanoi hieman kiukkuisesti, "Eilda on ollut viimeiset kolme päivää ihan suunniltaan. Pelännyt, että olet heittänyt henkesi tuolla"
Berwaldin mahaa kouraisi. Eilda parka. Keihääseen nojaava mies huokaisi ja hymyili Berwaldille.
"Menehän siitä sitten poika. Isäntä ja Mathias ovat olleet aivan yhtä huolissaan"
"Kyllä… anteeksi…", Berwald mutisi ja ystävällinen vartija taputti häntä selkään.
Berwald kävelee kylän halki ja kaikkialta häntä tervehtivät helpottuneet ilmeet. Päästyään puunhakkaajien talolle Eilda, isäntä ja Mathias olivat jo ulkona. Ilmeisesti joku oli juossut edeltä kertomaan. Eilda tuli Berwaldin luokse ja nosti kätensä molemmin puolin tämän kasvoja.
"Voi herran jumala kun minä olin huolissani! Sanoit että viipyisit pari päivää, mutta että olit poissa kokonaisen viikon! Lapsi hyvä älä ole niin pitkään poissa enää!"
"Olen pahoillani Eilda… sattui hienoinen mutka matkaan…", Berwald sanoi ja halasi pikaisesti naista tyynnyttävästi.
Eilda patisti Berwaldin sisälle tupaan ja isäntä ja Mathias tulivat perässä. Hänet ohjattiin pöydän ääreen ja Eilda hössötti keittiöön hakemaan Berwaldille jotain syötävää. Berwald asetti Tinon antaman yrttikorin pöydälle ja istuutui kiltisti penkille. Mathias kurkisti koriin ja hänen silmänsä laajenivat hänen tajutessaan.
"Nämähän ovat…"
"Tinolta", Berwald täydensi ja isäntä ja Mathias katsoivat häntä yhtä aikaa yllättyneinä ja huolissaan.
"Miten ihmeessä sinä tiedät Tinosta?" Mathias kysyi.
Berwald kertoi heille, miten hän oli kielloista huolimatta ylittänyt joen jahdin pauloissa ja kuinka Tino oli pelastanut hänet metsässä lymynneeltä hirviöltä. Hän kertoi kuinka Tino oli hoitanut ja parantanut hänet ja miten he olivat ystävystyneet viikon aikana. Berwald tosin jätti sanomatta miten paljon enemmän hän oli tuntenut Tinoa kohtaan. Eilda oli kuullut koko jutun keittiöön ja nyt olohuoneeseen tullessaan hän näytti iloiselta ja asetti lihapadan pöydälle.
"Onpa hyvä, että ystävystyitte Tinon kanssa. On niin inhottavaa pitää salaisuuksia omassa talossaan", hän otti korin pöydältä ja tutki siinä olevia yrttejä, "Voi Tino! Hän on niin kultainen. Meidänhän tässä pitäisi kiittää häntä ja silti hän laittaa sinun mukaasi yrttejä. Taidan leipoa hänelle pari ruisleipää huomenna"
Eilda ja isäntä lähtivät molemmat huoneesta omiin askareihinsa, mutta Mathias jäi vilkuilemaan Berwaldia epäluuloisena. Berwald uskoi tietävänsä miksi toinen näytti siltä.
"Tiedän että hän on noita", Berwald sanoi laskiessaan välineensä lautaselle, "Enkä välitä siitä."
Mathias kohotti kulmiaan.
"No hyvä on… ehkä olin alkuun hieman epäileväinen ja ehkä hieman tyly, mutta sen viikon aikana…!" Berwaldin kasvoille nousi pieni lempeä hymy, "Hän on varmaan maailman lempein ihminen…"
Mathias oli niin pitkään hiljaa, että Berwaldin piti kääntyä katsomaan. Puunhakkaaja istui paikoillaan suu auki ja tuijotti Berwaldia. Sitten Mathias purskahti niin raikuvaan nauruun, että Berwald oli varma että ulkona olevatkin kuulivat sen. Saatuaan tukahdutettua naurunsa hihitykseen Mathias vinkkasi salaliittolaisen elkein Berwaldille.
"Sinä olet ihastunut häneen, vai mitä?"
Berwald tunsi punan nousevan kasvoilleen, ja seuraavassa hetkessä hän oli singonnut kätensä pöydän yli ja tarttunut Mathiasta paidan kauluksesta.
"Hiljaa! Älä huuda tuollaisia!" hän mutisi kasvoillaan hyvin pelottava ilme.
Mathias nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi.
"Älä huoli Berwald! Minusta tämä on hyvä asia!"
"On vai?" Berwald kysyi epäileväisenä ja päästi Mathias-paran irti.
Mathias suori paitaansa ja vinkkasi taas.
"Totta kai! Tino on niin surullinen pieni lintu yksin siellä metsässään. Hän tarvitsee jonkun ja siinä sinä olet kuin tarjottimella!"
"Ei hän minua halua…" Berwald sanoi masentuneella äänellä ja hän kertoi lyhyesti mitä niityllä oli tapahtunut, "Se 'Ivan' on kai hänen rakastettunsa…"
"Ei hän voi olla", Mathias sanoi mietteliäänä ja nojasi kyynärpäätään pöytään, "Kun Tino tuli tähän kylään ja me kyselimme häneltä hänen perheestään, hän kertoi että ainoa kuka hänellä enää on, on tämä Ivan. Luulisin siis, että Ivan on hänelle sukua tai sen kaltaista."
"Luuletko tosiaan?" Berwald kysyi ja hänen äänestään kuulsi toivon kipinä, joka sai Mathiaksen hymyilemään.
Berwald oli hyvä ihminen ja Mathias oli varma, että hänestä ja Tinosta tulisi mitä mainioin pari.
"Kuule Berwald, minä autan sinua jos tarvitset apua", Mathias sanoi ja jysäytti kämmenensä metsästäjän selkään sellaisella voimalla, että Berwaldin pää melkein kopsahti pöytään.
"Meidän pitää saada hänet jotenkin kylään… Voimme laittaa Kaorun hakemaan häntä tai jotain…", Mathias pohti, mutta Berwald nosti kätensä ylös pysäyttääkseen Mathiaksen turhan kiireisen tahdin.
"Unohdatko jotain Mathias?" Berwald sanoi ja rojahti selälleen penkille, "Vaikka tämä Ivan ei olisikaan Tinon rakastettu, niin Tino silti torjui minut."
"Pah… hän on varmasti vain ujo. Aiotko sinä tosiaan antaa näin nopeasti periksi? Haluatko sinä nähdä hänet jonkun toisen kanssa? Mitä?" Mathias paasasi ja Berwald ajatteli Tinoa jonkun hyvin upean miehen tai kauniin naisen kanssa.
"Miten me saamme hänet kylään?" Berwald sanoi ampaistessaan istumaan taas suoraan.
"Siinä sitä taistelutahtia on!" Mathias hihkaisi, ihan kuin he olisivat menossa sotaan kohti tuntematonta, "Mutta tosiaan… hmmm…"
He miettivät hyvää syytä, mikä saisi Tinon jättämään yksinäisen mökkinsä metsässä ja laskeutumaan kylään. Eilda tuli takaisin ulkoa sylissään kannu täynnä maitoa. Hän katsoi hieman ihmeissään poikien mietteliäitä ilmeitä, mutta kohautti sitten olkiaan ja vei kannun keittiöön.
Pari päivää meni mukavasti kylässä. Berwald tutustui paremmin kyläläisiin Mathiaksen mukana, ja he auttoivat isäntää hänen puunhakkuu töissään. Berwaldin onnettomuus metsässä oli levinnyt kaikkien korviin ja Mathiaksen perheen tavoin he olivat helpottuneita, että Berwald oli ystävystynyt Tinon kanssa. Kun Berwald oli ollut kolme päivää kylässä, he istuivat Mathiaksen kanssa tuvan pöydän ääressä ja miettivät hiljaa keskenään taas miten saisivat Tinon kylään. Eilda touhusi keittiössä ja pesi astioita samalla hyräillen jotain laulua. Berwaldille tuli mieleen Tino laulamassa omaa lauluaan auringon viimeisten säteiden loisteessa ja hänen vatsaansa kouraisi ikävästi. Hän halusi tavata noidan.
"Mitähän Tino on tehnyt näinä kolmena päivänä…", Berwald ajatteli ja nojasi päätään pöydän pintaan Mathiaksen jyrsiessä leivänpalaa.
Eilda lopetti hyräilemisen ja tuli ovensuuhun katsomaan poikien innotonta oleilua.
"Ai niin Mathias, joko olet pyytänyt jotakuta juhliin? Kaikki ovat alkaneet valmistelemaan jo omia toimiaan juhlia varten. Leipuri ja hänen vaimonsa lähettivät Franciksen äsken Bellan perheen luokse hakemaan maitoa. Francis ja hänen isänsä aikovat tehdä tänä vuonna taas niitä ihania sokeririnkeleitä." Eilda höpötti ja kohottaessaan katseensa poikiin, hän näki molempien katseen hänessä itsessään.
"Mitä?" Eilda kummasteli ja kuivasi käsiään esiliinaansa.
"Siinä se on!" Mathias huusi ja ryntäsi pystyyn ja halasi äitiään rajusti.
"Missä on mitä?" Eilda kysyi hämillään Mathiakselta, mutta tämä oli jo päästänyt hänet irti ja mennyt puhumaan kiivaasti Berwaldin kanssa.
"Voi noita poikia…" Eilda sanoi ja huokaisi hymyillen.
Hän toivoi, että Mathias löytäisi pian itselleen sopivan puoliskon, jotta hän voisi osallistua parien tanssiin. Parien tanssi oli kylän juhlien suosituimpia tansseja. Yleensä sitä tanssivat vain nuoret, koska tanssi on hyvin aistillinen ja joidenkin parien kohdalla hyvin hekumallinen. Moni vanhempi pari siirtyi suosiolla pois tanssikehästä. He olivat tanssineet oman osansa omassa nuoruudessaan. Parien tanssi ei kuitenkaan aina merkinnyt, että tanssiparista tulisi elämänkumppanit, mutta sitä oli silti aina kutsuttu parientanssiksi ja useimmat sitä tanssineet menivät lopulta vihille. Eilda oli tanssinut tanssia vain yhden ainoan ihmisen kanssa ja tuloksena oli upea elämä ja heidän rakas poikansa.
Eilda hymyili, kuuman punan hehkuessa hänen kasvoillaan, muistellessaan omia tanssejaan Mathiaksen isän kanssa. Juuri silloin maanviljelijän pojat Feliciano ja Lovino syöksyivät taloon ovet paukkuen. Eilda, Mathias ja Berwald kohottivat katseensa heihin. Kummankin miehen ilme oli hätääntynyt ja surullinen.
"Eilda, Mathias, Berwald!" Feliciano sanoi henkäisten kiivaasti ilmaa sisään.
Eilda kiiruhti heidän luoksensa nopeasti ja otti heitä kiinni hartioista.
"Mitä on tapahtunut pojat?" hän kysyi rauhallisesti ja katsoi molempia tiukasti. Lovino pyyhkäisi silmiään ja nosti sitten katseensa Eildaan.
"Eilda! Leipuri…", Lovino sanoi, "Leipuri sai äsken kohtauksen ja on kuolemaisillaan! Meidät lähetettiin tuomaan teillekin tieto."
Felicianon silmistä alkoi valua kyyneliä poskille ja Lovino taisteli itsekin halua purskahtaa itkuun. Eildan ilme muuttui yhtälailla hätääntyneeksi ja Mathias ja Berwald vilkaisivat toisiaan kauhuissaan. Leipuri oli koko kylän yksi rakastetuimmista henkilöistä. Hän oli lempeä ja rempseä hahmo, jolla kaikkien harmiksi oli taipumus juopotella. Hän oli saanut ennenkin kohtauksen, mutta silloin se oli ollut vain lievä.
"Onko…?" Eilda aloitti ja Lovino nyökkäsi tietäen, mitä Eilda oli aikeissa kysyä.
"Gilbert lähti hakemaan Tinoa. Toivottavasti hän ehtii ajoissa…"
"Tinoa?" Berwald kysyi hämillään.
Lovino katsoi häntä hieman näreissään.
"Sinun kai se pitäisi tietää, kun kerran olit hänen hoivissaan", Lovino sanoi ja otti Felicianoa kädestä vetääkseen hänet ulos talosta, "Tino on ainoa, joka voi pelastaa hänet"
.
.
.
.
=) Eilda on mun yks lemppareista tässä stoorissa =D Haha. OC love =3
Tinon näkökulmasta taas sitten ens kerralla. Toivottavasti tykkäsitte!
Liibooboo: Juu, mä inhoan kielioppia xD Yritän silti parhaani QwQ Kiitos kommentista
Feli-chan: Haha =D Joo, Tinon keittotaidot on lähinnä niiden sen yrttien tulosta. Ja Berwald ei ole koskaan ennen kokannut, joten siitä voi tulla ihan hyväkin =D
anonyymi: Niinpä niin Tino! Ihme touhua tollanen pään viskonta! Kiitoksia kommentistasi =D