Heippa :)
Sori että on kestänyt niin kauan x| Mun koneelleni tapahtui jotain. Se kuoli. Kesti kauan saada se huoltoon ja sitten kesti kauan saada diagnoosi siitä. Ja korjaaja sanoi että sitä ei saa kuntoon.
Ostin eilen uuden läppärin.
Tämä on ihan erilainen ;A;
Vasta nyt pääsin päivittämään…
.
.
Tino kääntyi katsomaan Berwaldia, joka ei ollut irrottanut otettaan hänen kädestään, vaan katsoi Tinoa suoraan silmiin.
"Hei Berwald…", Tino sanoi hiljaa ja hymyili vaisusti.
Berwald katsoi Tinoa yhä ja Tino käänsi katseensa vaivalloisena alas. Hän ei halunnut kohdata Berwaldin katsetta, joka kieli kaipauksesta ja toivosta.
"Mukava nähdä sinua…", Berwald sanoi.
"Samoin… miten olet toipunut?"
"Hyvin…"
Tino vaihtoi painoa jalallaan. Tämä keskustelu ei alkanut hyvin.
"Tuotaa… pitäisi kai palata takaisin…" Tino sanoi ja otti askeleen eteenpäin mennäkseen Berwaldin ohi, mutta Berwald piti häntä lujasti kiinni kädestä ja esti noidan pakoaikeet.
"Odota…", metsästäjä sanoi ja Tino jäi paikoilleen, "Ihan kohta kylässä pidetään juhlat. Tiedät sen varmaan jo."
Tino nyökkäsi.
"Tule sinne minun kanssani", Berwald pyysi.
Tino kääntyi katsomaan häntä. Eikö Berwald voinut vain antaa periksi? Se olisi kaikille parhaaksi.
"Berwald en minä…"
"Älä sano ei. Minä en halua sinne kenenkään muun kanssa. Vain sinun", Berwald sanoi ja hän nosti kätensä Tinon kasvoilla sujauttaakseen Tinon oljenkultaisen hiuksen tämän korvan taakse.
Tino tunsi punan nousevan kasvoilleen ja varoi katsomasta Berwaldia.
Koko kylä pakersi seuraavat kaksi viikkoa ahkerasti, jokaisen odottaessa innoissaan lähestyvää juhlaa. Leipurin toivottua hänet nähtiin vaimonsa ja poikansa kanssa tekemässä valtavia määriä ruokaa ja heidän apunaan oli teurastaja perheineen. Berwald tapasi tuon vakavan lihanleikkaajan ja tunsi heti hengenheimolaisuutta. Mikom oli juteltuaan sopinut Berwaldin kanssa lihahinnoista ja Berwald oli painunut sen jälkeen metsään. Hän pysyi joen oikealla puolella tällä kertaa.
Kylässä liikkui myös harvinainen vieras. Tino tuli nyt lähes joka päivä kylään auttamaan juhlan ja Mei kulkivat hänen mukanaan innokkaana. Tino kävi Eildan luona auttamassa viiniköynnöksiä kasvamaan ja Mei nauroi ihmeissään ja ihastuksissaan köynnöksen kiemurrellessa tukikeppiä pitkin ylös. Elizabeta raahasi Tinon vaatturin puotiinsa luvaten saada hänelle uuden puvun valmiiksi juhliin mennessä. Tino myös istuskeli ison tammen varjossa kertomassa tarinoita kylän pienimmille, vaikka paikalle ilmestyi välillä vanhempaakin väkeä.
"Ja se haltija oli piirritetty. Kaksi jättiläistä olisi syönyt sen suihinsa, ellen minä olisi sattunut paikalle!" Tino sanoi dramaattisesti, "Minä kutsuin paikalle tuhat nokkijakäkeä ja ne hyökkäsivät niiden kahden ilkeän jättiläisen kimppuun. Ne hätääntyivät ja pakenivat peloissaan raivokasta lintuparvea ja haltija pelastui. Haltija antoi minulle kiitollisuuden osoituksena tämänj!"
Tino näytti lapsiparvelle nahkaista rannekorua, johon oli kiinnitetty kaunis vaaleansininen kivi. Lapset haukkoivat henkeään ja tuijottivat kiveä suurella kunnioituksella.
"Tino kerro lisää!" pikkuinen tyttö huokaisi ja muutkin lapset nostivat katseensa toiveikkaana ylös.
"Kyllä tarinat saavat nyt riittää tältä päivältä. Alkaa olla illallisaika ja teitä odotetaan varmaan jo takaisin. Toin jokaiseen taloon tänä aamuna nipun ruohosipulia.", Tino lisäsi, kun lapset aikoivat vastustaa.
"Kaikilleko?", punapäinen poika kysyi ja nousi salamana ylös.
Tino nyökkäsi ja lapset hihkuivat innosta ja nousivat nopeasti ylös. Pari kävi halaamassa Tinoa hyvästiksi, mutta useimmilla oli niin kiire syömään, että he vain juoksivat pientä rinnettä alas ja katosivat talojensa sisään. Tino hymyili ja korjasi raukeana asentoaan, mutta hätkähti käden yllättäen laskeutuessa hänen olalleen.
"Haltioita ja jättiläisiä vai?" Mathias sanoi suu leveässä virneessä. Hänen mukanaan tulleet Kaoru ja Elizabeta istuivat Tinon viereen ja Mathias kellahti selälleen imemään heinänkortta.
"No ei aivan",Tino nauroi, "Jättiläiset olivat oikeasti kaupungin sotilaita ja heltija ennustajaeukko, jonka he aikoivat sulkea tyrmään pakanuuden harjoittamisesta. Koru on kaunis, mutta taikavoimaton."
He istuivat ja katselivat auringon viimeisiä säteitä lämpimän tuulen hengen heiluttaessa heidän hiuksiaan.
"Upea auringonlasku, vain mitä?" Elizabeta sanoi hymyillen ja Tinokin yhtyi hymyyn katsellessaan kultaisen ja punaisen väriä taivaalla. Hän vilkuili hieman ympärilleen etsien erästä tiettyä henkilöä.
"Onko Berwald vielä metsässä?"
Berwald oli tehnyt kovasti töitä, mutta pitäessään vapaata, hän oli viettänyt kaiken aikansa Tinon kanssa. Tino oli pelännyt sen olevan hankalaa, mutta se pelko oli osoittautunut turhaksi. He juttelivat juhlan valmisteluista, kasveista, kyläläisistä,Berwaldin metsästysretkistä ja unohtuivat välillä keskustelemaan tuntikausiksi.
Mathias naurahti ja sanoi sitten vinoilevaan sävyyn:
"Taitaa kohta tulla. Onko ikävä?"
Tino punastui ja käänsi päänsä pois närkästyneenä.
"Miksi ihmeessä olisi? Näin hänet juuri aamulla",noita mutisi ja Mathias vaihtoi merkitseviä katseita Kaorun ja Elizabetan kanssa.
Elizabeta siirtyi Tinon toiselle puolelle ja niin, että he olivat kasvokkain.
"Miksi et vain ryhdy kumppaneiksi Berwaldin kanssa? Te olisitte loistava pari. Berwald palvoo sinua! Ja minusta näyttää siltä, että sinullakin on jotain tunteita häntä kohtaan…", hän huudahti Tinon ilmeen vakavoituessa.
"Niin minä tunnenkin…", Tino myönsi tuijotellen kaukaisuuteen.
Mathias haukkoi henkeään ja oli tukehtua oljenkorteensa. Kaoru taputteli häntä selkään samalla, kun loi Tinoon kerkeän katseen.
"No sittenhän…!" Elizabeta aloitti innoissaan, mutta Tino nosti kätensä keskeyttääkseen tämän.
"Sinä et ymmärrä Eli", hän huokaisi, "En ole koskaan ajatellut tällaista vaihtoehtoa ja se pelottaa minua… Kerroin teille että odotan veljeäni Ivania. No, se on ollut tähän asti ainoa suunnitelmani. Odottaa häntä ja kun hän viimein tulee, suunnitella tulevaisuutta vasta sitten. Ole aloillasi ja odota Ivania. Selkeä suunnitelma… Mutta sitten tuli Berwald ja yhtäkkiä kaikki muuttui! Yhtäkkiä hän haluaa osaksi elämääni! Yhtäkkiä huomaan haluavani muuttaa suunnitelmiani. Minun kuuluu odottaa veljeäni! Se on minun tarkoitukseni täällä…"
Kaikki neljä nuorta olivat hiljaa, kunnes Kaoru rikkoi hiljaisuuden.
"Mutta eikö veljesi tahtoisi sinun olevan onnellinen?"
"Kyllä, tietenkin!"Tino tiuskaisi.
Ivan oli aina asettanut Tinon etusijalle kaikessa. Elizabeta laskikätensä Tinon kädelle ja katsoi tätä lempeästi hymyillen.
"Siinä tapauksessa… Pyri onnellisuuteen. Ja jos Berwald tekee sinut onnelliseksi, älä anna hänen enää odottaa vaan kerro hänelle! Hän jumaloi sinua Tino. Hän ymmärtää varmasti."
Tino oli pitkään hiljaa ja mietti Elizabetan ja Kaorun sanoja. Ivan oli aina sanonut, että kunhan Tino olisi onnellinen, hänen sydämessään olisi rauha. Ymmärtäisiköhän Ivan? Ymmärtäisiköhän hän, kuinka riistävältä Tinosta tuntui olla yksin. Aina vain yksin. Tino hymyili hieman haikeana ja teki päätöksensä.
"Huomenna", Tino kuiskasi melkein kuulumattomasti.
"Mitä?"
"Huomenna ovat juhlat", Tino sanoi ja hymyili ujosti, "Hänhän pyysi minua seurakseen"
Elizabetan ja Mathiaksen kasvot säteilivät riemusta ja Kaoru taputti Tinoa rohkaisevasti olalle. Mathias ja Elizabeta juhlivat yhä Tinon päätöstä Tinon ja Kaorun noustessa. Kaorun vanhemmat Takato ja Qiuju olivat pyytäneet Tinon illalliselle ja Mei oli tullut hakemaan poikia. Mei heittäytyi Tinon syliin ja noita silitti tytön pitkiä tummia hiuksia.
"Hei Mei. Oletko nukkunut hyvin?" hän kysyi Mathiaksen ja Elizabetan noustessa ruohomättäältä.
"Olen! Näin viime yönä unta, että Yang-velitoi matkaltaan minulle lahjan!" Mei sanoi iloisesti.
"Mitä sinä sait?" Kaoru kysyi ja otti sisartaan kädestä kiinni.
"En ehtinyt nähdä", Mei sanoi ja Tino ja Kaoru naurahtivat.
He laskeutuivat alas rinnettä ja erosivat sitten Mathiaksesta ja Elizabetasta mennäkseen illalliselle.
"Sanon Berwaldille rakkaitta terveisiä sinulta!" Mathias vielä huusi ja Tino käänsi päänsä naama punaisena häntä kohti.
"Uskallakin Mathias!"
.
.
.
Ja näin Tinoa kiusataan tänään =)
Yritin saada Tinon epävarmuuden ja ahdingon paremmin esille, sillä Tinon suhde veljeensä ja Berwaldiin on hankala. Tino rakastaa veljeään syvästi ja on toivonut yli kymmenen vuotta, että tapaisi hänet taas, mutta Berwaldiin kohdistuva romanttinen rakkaus sotkee hänen mieltään ja sen vuoksi hänen on ollut hankala käsitellä Berwaldiin kohdistuvia tunteitaan.
Olen myös todella yllättynyt reaktiosta, jonka Mathiaksesta heittämäni kommentti aiheutti =D Älkää huoliko, Mathiakselle ei tapahdu mitään tässä tarinassa ;)
Liibooboo: Kiitos =D Kuvittelin koko verenseisauttamisen upeasti omassa mielessäni ja on kiva kuulla, että lopputulos oli hyvä =)
.MINSelkis: Voin sanoa, että Kikun ja Tinon kohtausta oli ihana kirjoittaa x)
Feli-Chan: Aaw! Kiitoksia 3
anonyymiEildafani: Se on vaikea nimi ='D
some1: Minä punastun /v/ Kiitoksia. Jos noitajutuista olet kiinnostunut, niin täältä olen löytänyt vaikka kuinka paljon materiaalia: Oikea aarrearkku!
Aniya: Romanssia saa odottaa ensilukuun. Olen jo kirjoittanut sen, mutta se on vasta käsinkirjoitettuna kiroileva siili vihkossa tietokoneettomuuteni takia, joten menee jonkin aikaa kirjoittaa se koneelle. Mutta voin sanoa, että jessus sentään sitä oli mahtava kirjoittaa! Party time!